Metsissä tuhoja aiheuttavat erilaiset eliöt, kuten esimerkiksi nisäkkäät, hyönteiset ja sienet. Metsätuhoja aiheuttavat myös erilaiset luonnonilmiöt, kuten tuuli, lumi tai tulipalot. Tuhonaiheuttajien keskimääräiset kokonaiskustannukset metsätaloudelle ovat arviolta noin 100 miljoonaa euroa vuosittain. Lue lisää metsätuhojen kokonaisvaltaisesta arvioinnista ja tutustu vuosittaisiin metsätuhoraportteihin Luonnonvarakeskuksen sivuilla.
Ilmastonmuutoksen aiheuttaman lämpötilan kohoamisen ja sään ääri-ilmiöiden esiintymisen ennustetaan lisäävän monien metsätuhojen esiintymisen todennäköisyyttä. Metsätuhoriskien huomioiminen metsätaloudessa onkin tulevaisuudessa yhä tärkeämpää. Tutustu eri metsätuhojen aiheuttajiin ja riski- ja seurantakarttoihin Luonnonvarakeskuksen Metsätuhot-sivuilla. Lue lisää metsätuhojen aiheuttajien torjunnasta Metsänhoidon suosituksista.
Laki metsätuhojen torjunnasta velvoittaa metsänomistajaa ja metsäammattilaista tiettyihin toimenpiteisiin metsätuhotilanteissa. Esimerkiksi tuhojen aiheuttamista hakkuista tulee tehdä metsänkäyttöilmoitus. Suomen metsäkeskus seuraa tuhojen laajuutta näiden ilmoitusten perusteella. Lue lisää metsätuholain velvoitteista.
Metsätuhojen vuoksi ilmoitettuja hakkuuaikomuksia voit seurata Metsätuhohakkuut-karttapalvelustamme. Voit tarkastella hakkuuaikomuksia haluamallasi ajanjaksolla tuhonaiheuttajaluokittain, maakunnittain ja hakkuutavoittain.
Lyhyitä opastusvideoita keskeisimmistä tuhonaiheuttajista löydät Metsäkeskuksen Youtube-kanavan Metsätuhot-soittolistalta.
Ilmoita metsätuhoista
Metsätuhoilmoitusten avulla saadaan tietoa metsiämme mahdollisesti uhkaavista taudinaiheuttajista sekä tuholaisista. Laajojen metsätuhojen aiheuttajista saadaan tietoa metsänkäyttöilmoitusten kautta. Luonnonvarakeskus vastaanottaa havaintoja yksittäisistä, uusista ja epäselvistä tuhonaiheuttajahavainnoista. Luonnonvarakeskus ja Metsäkeskus raportoivat tuhonaiheuttajatilanteesta vuosittain.
Metsätuhoista ilmoittaminen metsänkäyttöilmoituksella
Jos aiot tehdä hakkuun metsätuhon vuoksi, ilmoita tunnistettu ja pääasiallinen metsätuhojen aiheuttaja metsänkäyttöilmoituksella. Tavallisimpia tuhonaiheuttajia ovat myrsky- ja hyönteistuhot. Voit tehdä metsänkäyttöilmoituksen Metsään.fi-palvelussa tai metsänkäyttöilmoituslomakkeella.
Lue lisää metsänkäyttöilmoituksesta.
Tutustu myös metsänkäyttöilmoituksen täyttöohjeeseen ja metsänkäyttöilmoituksissa käytettävään tuhokoodistoon.
Hyönteistuhohakkuista ilmoittaminen
Ilmoita hyönteistuhojen vuoksi tehtävistä hakkuista metsänkäyttöilmoituksella, jos leimikkokuvion pääpuulajilla, kuvion pinta-alasta riippumatta, esiintyy yli 5 kuutiometriä tai 20 kpl hyönteisten vahingoittamaa puuta.
Ilmoita hakkuu metsänkäyttöilmoituksella tavallisena hakkuuna ilman tuhonaiheuttajatietoa.
Käytä hakkuun toteuttamistapoja Hyönteistuhoalue, uudistamishakkuu (koodi 22) ja Hyönteistuhoalue, kasvatushakkuu (koodi 23). Kirjanpainajan vuoksi aiotuissa hyönteistuhohakkuissa käytä tuhonaiheuttajan laadun tarkentamisessa Kirjanpainajan aiheuttama tuho (koodi 1602). Hyönteistuhon aiheuttajan ollessa epäselvä, käytä laadun tarkentamisessa Hyönteistuho (koodi 1600).
Ilmoita hakkuu metsänkäyttöilmoituksella tavallisena hakkuuna ilman tuhonaiheuttajatietoa. Jos pääasiallinen tuhonaiheuttaja vaikuttaa kuivuudelta (koodi 1502), sienitaudilta (koodi 1550) tai hyönteistuholta (koodi 1600), käytä yleistä tuhonaiheuttajakoodia.
Yksittäisistä tai epävarmoista metsätuhoista ilmoittaminen
Yksittäisistä tai epävarmoista metsätuhoista ei tarvitse ilmoittaa metsänkäyttöilmoituksella. Esimerkki: yksittäiset tuulenkaadot tai yksittäiset hyönteisten tai sienitautien tappamat puut. Yksittäisiä, epävarmoja ja tunnistamattomia hyönteistuhotapauksia voi ilmoittaa Luonnonvarakeskuksen metsätuhojen ilmoituspalveluun.
Hyönteistuhot
Kaarnakuoriaiset
Kaarnakuoriaiset ovat pieniä, muutaman millimetrin mittaisia kovakuoriaisia, joilla on lyhyet, nuijapäiset tuntosarvet. Kaarnakuoriaisten toukat ovat valkoisia ja jalattomia. Maastossa ne voi tunnistaa helpoiten puun runkoon tai kuoreen syntyvien syömäkuvioiden perusteella. Kaarnakuoriaiset voivat parveilla kasvukauden ja suotuisien sääolosuhteiden aikana useaan kertaan.
Kaarnakuoriaiset lisääntyvät tavallisesti heikentyneissä puissa, kuten tuulenkaadoissa ja kuivuuden tai sienitautien heikentämissä puissa. Kaarnakuoriaislajeja on Suomessa useita kymmeniä, joista osa voi aiheuttaa tuhoja myös elinvoimaisissa metsissä joukkovoimallaan.
Kuusivaltaisissa talousmetsissä kirjanpainaja ja mäntyvaltaisissa talousmetsissä ytimennävertäjät ovat merkittävimpiä hyönteistuhojen aiheuttajia. Kaarnakuoriaisten parveilevat, lisääntyvät ja voivat aiheuttaa paikallisia puustotuhoja kasvukauden aikana keväästä loppukesään. Puustotuhot voivat näkyä metsissä viiveellä sääolosuhteista, puihiniskeytymisen voimakkuuksista ja puuyksilöiden puolustautumiskyvyistä riippuen.
Kaarnakuoriaisten leviämistä torjutaan kuljettamalla kaadettu puutavara sekä tuulen kaatamat puut ajoissa pois metsistä, ennen kuin kuoriaisten jälkeläiset ehtivät levitä lähiympäristöön.
Kuorellinen mäntypuutavara on kuljetettava Eteläisessä-Suomessa pois kesäkuun loppuun mennessä ja kuusipuutavara heinäkuun puoleen väliin mennessä. Pohjois-Suomessa vastaavat ajankohdat ovat 1–4 viikkoa myöhäisemmät. Puutavara suositellaan kuljetettavaksi pois metsästä sääolosuhteiden ja tuhohyönteisten leviämisriskin mukaisesti määräaikoja aiemmin ja kesän aikana kaadettu tuore kuusipuutavara 30 päivän sisällä hakkuusta.
Kirjanpainaja
Kirjanpainaja on noin viiden millimetrin pituinen tummanruskea kuusella elävä kaarnakuoriainen. Ne lisääntyvät etupäässä varttuneissa ja uudistuskypsissä kuusikoissa tuulen kaatamissa ja kuivuuden heikentämissä kuusissa. Kirjanpainaja voi lisääntyä myös puutavarapinoissa kesän aikana. Kirjanpainaja on taloudellisesti merkittävin kuusimetsien tuhohyönteinen ja se pystyy joukkovoimallaan valtaamaan myös elinvoimaisia kuusia. Kirjanpainajan ja muiden kuusella elävien kaarnakuoriaisten aiheuttamat puustotuhot voivat lisääntyä ilmaston lämmetessä ja sään ääriolosuhteiden lisääntyessä.
Tutustu tarkemmin kirjanpainajaan.
Kuusentähtikirjaaja
Kuusentähtikirjaaja on noin kahden millimetrin pituinen punaruskea kaarnakuoriainen. Se on yleisin kaarnakuoriaislajimme, joka iskeytyy kuusiin ohuen kuoren alueelle. Tähtikirjaaja kuivattaa kuusen latvasta alaspäin. Suuri kuusi voi säilyä kuivalatvaisena elossa jopa vuosia. Kuusentähtikirjaajaa esiintyy kirjanpainajan kanssa tavallisesti samaan aikaan tuulenkaadoissa ja kirjanpainajan valtaamissa pystypuissa. Kuusentähtikirjaaja parveilee kirjanpainajan tapaan keväällä, kun ilman lämpötila on noussut noin +18–20 asteeseen.
Tutustu tarkemmin kuusentähtikirjaajaan.
Aitomonikirjaaja
Aitomonikirjaaja on noin kolmen millimetrin pituinen tumma kaarnakuoriainen. Aitomonikirjaaja iskeytyy tavallisesti kuivuuden heikentämiin yksittäisiin kuusiin, ja sen aiheuttamat puustotuhot ovat vähäisiä. Aitomonikirjaa tavataan samaan aikaan kuusentähtikirjaajan ja kirjanpainajan valtaamissa kuusissa. Aitomonikirjaaja parveilee loppukesällä heinä-elokuussa. Aitomonikirjaajan syömäkuviot sijaitsevat kuusen kuoressa, jolloin kuori jää puun runkoon tiukasti kiinni. Himmeämonikirjaaja on aitomonikirjaa pienempi ja viihtyy tavallisesti varjoisemmissa paikoissa ja pienempimittaisissa kuusenrungoissa.
Tutustu tarkemmin aitomonikirjaajaan ja himmeämonikirjaajaan.
Ytimennävertäjät
Ytimennävertäjiksi kutsutaan männyllä eläviä ja kasvutappioita aiheuttavia pysty- ja vaakanävertäjiä. Pystynävertäjä on vaakanävertäjää yleisempi. Aikuiset ytimennävertäjät katkovat mäntyjen latvakasvaimia ja heikentävät näin mäntyjen kasvua. Pystynävertäjä voi lisääntyä pystypuissa, heikentyneiden mäntyjen rungoissa osallistuen puun kuivattamiseen. Vaakanävertäjä levittää puuaineen laatua alentavaa sinistäjäsientä. Ytimennävertäjät aiheuttavat tavallisesti kasvutappioita mäntypuutavaran välivarastointi- ja terminaalipaikkojen läheisyydessä. Useana peräkkäisenä vuonna mäntyjen latvoihin kohdistuneet syönnit voivat aiheuttaa merkittäviä kasvutappioita. Ytimennävertäjät parveilevat aikaisin keväällä, kun ilman lämpötila on noussut yli +12 asteeseen.
Tutustu tarkemmin pystynävertäjään ja vaakanävertäjään.
Mäntypistiäiset
Mäntypistiäisiä on useita lajeja, mutta niistä varsinaisia tuhonaiheuttaija ovat ruskomäntypistiäinen ja pilkkumäntypistiäinen. Mäntypistiäisille ovat tyypillisiä voimakkaat kannanvaihtelut, joukkoesiintymien aikana tuhoalueet voivat olla kymmeniä, jopa satoja tuhansia hehtaareja.
Ruskomäntypistiäistä pidetään Suomessa joukkoesiintymien yleisyyden ja laaja-alaisuuden vuoksi merkittävimpänä männyn neulastuholaisena. Tuhoja on esiintynyt 5–6 vuoden välein ja maakunnallisia suurtuhoja 20–30 vuoden välein. Toukat syövät kesäkuussa männyn edellisen vuoden ja sitä vanhemmat neulaset. Syönti aiheuttaa kasvutappioita, mutta puut yleensä toipuvat syönnistä hyvin.
Pilkkumäntypistiäisen joukkoesiintymät kestävät yleensä 1–3 vuotta ja ovat laajuudeltaan muutamia satoja, harvemmin tuhansia hehtaareita. Toukat syövät kesäkuun lopulta syyskuun puoliväliin männyn kaikkia neulaskertoja ja tuhot ovat vakavia, etenkin jos syöntiä esiintyy kahtena vuotena peräkkäin. Tällöin puita voi kuolla runsaasti.
Tutustu tarkemmin ruskomäntypistiäiseen ja pilkkumäntypistiäiseen.
Hakkuut ja taimikonhoitotyöt kannattaa tuhoalueilla tehdä vasta joukkoesiintymän loputtua.
Tukkimiehentäi
Tukkimiehentäi on reilun senttimetrin mittainen tumma, pitkäkärsäinen kovakuoriainen, jonka peitinsiivissä on kellertäviä poikkijuovia. Tukkimiehentäi nakertaa nuorten havupuuntaimien kuoreen epämääräisen muotoisia laikkuja paljastaen puuaineen. Syönnin ulottuminen taimen ympäri aiheuttaa taimen kuoleman. Lajia tavataan Pohjois-Suomea myöten. Tuhoja voi torjua taimitarhalla tehtävällä kemiallisella tai mekaanisella torjuntakäsittelyllä sekä istuttamalla taimet muokkauksella paljastettuun kivennäismaahan.
Tutustu tarkemmin tukkimiehentäihin.
Sienitaudit
Sienitaudeista taloudellisesti merkittävimpiä metsätuhoja aiheuttavat lahottajasienet, etenkin havumetsissä juurikäävät ja mesisienet. Juurikääpien aiheuttamat vuotuiset menetykset metsätaloudelle ovat Suomessa vähintäänkin kymmeniä miljoonia euroja vuosittain.
Sienitaudit lisäävät puiden alttiutta myös seuraustuhoille, kuten tuulituhoille. Sienitaudit voivat lisätä myös puiden alttiutta kuivuudelle ja hyönteistuhoille. Männiköissä tervasroso, männynversosurma ja monet ruoste- ja karistesienet aiheuttavat eriasteisia tuhoja vuosittain. Uusimpia sienituhoja Lounais-Suomen männiköissä aiheuttaa etelänversosurma.
Juurikäävät
Suomessa esiintyy kaksi lajia juurikääpiä: kuusen lahottajaksi erikoistunut kuusenjuurikääpä ja pääasiassa mäntyjen juuristoa lahottava männynjuurikääpä. Nimistään huolimatta nämä juurikäävät tarttuvat myös muihin puulajeihin. Kuusen ohella kuusenjuurikääpä on myös lehtikuusen lahottaja. Männynjuurikääpä vaivaa nimenomaan männiköitä aiheuttaen tyvitervastautia, mutta se saattaa olla pääasiallinen lahottaja myös kuusikoissa ja lehtikuusikoissa.
Juurikääpäsienet leviävät kahdella eri tavalla: ilmavirtausten mukana kulkeutuvina itiöinä ja puuaineessa kasvavana sienirihmastona. Kesähakkuissa valtaosa juurikäävän itiötartunnoista voidaan torjua käsittelemällä kantojen kaatopinnat hakkuun yhteydessä torjunta-aineella.
Laki metsätuhojen torjunnasta säätää juurikäävän torjunnan pakolliseksi havupuuvaltaisissa metsissä tehtävissä hakkuissa eteläisessä ja keskisessä Suomessa toukokuun alun ja marraskuun lopun välisenä aikana. Lue lisää juurikäävän torjunnasta ja metsätuholain velvoitteista.
Lue lisää juurikäävästä.
Männynversosurma
Surmakkasienen aiheuttama versosurma on pääasiassa männyn tauti, mutta sitä tavataan myös kuusella sekä useilla muilla havupuulajeilla. Sienelle edullisilla kylmillä ja kosteilla kasvupaikoilla tautia voi esiintyä vuodesta toiseen. Epidemiat lähtevät liikkeelle kylminä ja sateisina kasvukausina. Epidemiavuosina versosurma voi aiheuttaa suuria kasvutappioita, metsiköiden vajaatuottoisuutta ja pahimmillaan kokonaisten metsiköiden tuhoutumista.
Versosurman torjunnassa olennaista on ennaltaehkäisy. Metsänviljelyssä on syytä käyttää paikallisia alkuperiä ja männiköiden harvennukset on syytä tehdä ajoissa, jotta latvuston ilmavuus säilyy.
Tutustu tarkemmin männynversosurmaan.
Tervasroso
Tervasroso on eräs yleisimpiä männyn tauteja Suomessa. Tervasrosoa tavataan koko maassa. Pohjois-Suomessa tauti on viime vuosikymmeninä runsastunut myös nuorissa männiköissä etenkin tuoreilla kasvupaikoilla.
Tauti aiheuttaa laajoja, pitkänomaisia, tummia, pihkaisia koroja kaikenikäisten mäntyjen runkoon ja oksiin ja alentaa etenkin tukkipuun määrää ja laatua. Usein sieni tappaa puun latvan koron yläpuolelta ja toisinaan koko puun, jos koro esiintyy puun tyvellä.
Siemenpuiksi ei tule jättää tervasrosoisia puita, koska alttius taudille on periytyvää. Siementen ja taimien alkuperä tulisi olla tiedossa, ettei uudistamiseen käytetä taudille altista materiaalia. Taudin leviämistä voidaan ehkäistä poistamalla tartunnan saaneet puut taimikonhoidon ja harvennushakkuun yhteydessä. Sairastuneet puut voivat levittää tautia edelleen.
Tutustu tarkemmin tervasrosoon.
Etelänversosurma ja okakaarnakuoriainen
Havuparikas-sienen aiheuttamaa etelänversosurmaa tavataan lähinnä Suomen lounaisrannikolla. Yksittäisiä havaintoja havuparikas-sienestä on tehty Etelä- ja Keski-Suomessa. Havuparikas-sieni esiintyy piilevänä ja harvinaisena männyn vuosikasvaimissa ja sen oireita ovat ruskettuvat männyn neulaset. Kuumina ja kuivina kesinä männyn latvuston neulaset voivat ruskettua nopeasti ja kokonaan. Kaarnakuoriaisista okakaarnakuoriaiset iskeytyvät etelänversosurmasta kärsiviin puihin. Molempien lajien arvellaan hyötyvän toisistaan. Okakaarnakuoriaisen aiheuttamia tuhoja voidaan torjua ja ennaltaehkäistä huomioimalla leviämisriski puun varastointipaikoilla ja yksittäisissä, tuoreeltaan vallatuissa männyissä.
Lue lisää etelänversosurmasta tai tutustu tarkemmin okakaarnakuoriaiseen.
Nisäkästuhot
Hirvieläimet
Suomessa tavattavia hirvieläimiä ovat hirvi, valkohäntäkauris, metsäkauris, metsäpeura ja poro, joista merkittävintä vahinkoa metsissä aiheuttaa hirvi. Hirvi aiheuttaa metsävahinkoja pääasiassa katkomalla puuntaimien latvakasvaimia, mutta myös oksien syönti ja varttuneiden puiden kuoren jälttäminen ravinnoksi voi aiheuttaa vakavia tuhoja. Tyypillisin hirvivahinkokohde on 1–3 metrin mittainen taimikko, jonka valtapuulajina on mänty. Myös koivu ja haapa kelpaavat hyvin hirvelle. Metsä- ja valkohäntäkauriit vioittavat yleensä pienempiä taimia kuin hirvi.
Vahinkojen estämisessä tärkeimpiä toimia ovat hirvieläinkantojen säätely metsästämällä, oikea-aikainen taimikonhoito, eläinten laidunnuksen ohjailu esimerkiksi nuolukivien sijoittelulla ja estotarvikkeiden sekä -aineiden käyttö.
Jos hirvieläintuhojen laajuus ylittää korvauskynnyksen 170 euroa, voi Metsäkeskukselle tehdä riistavahinkoilmoituksen ja hakea korvausta. Koska korvausvarat tulevat hirvieläinten kaatolupamaksuista, ei lupavapaan metsäkauriin aiheuttamista tuhoista makseta korvauksia.
Muita tuhonaiheuttajia
Sienitaudeista mesisienet ovat juurikääpien ohella taloudellisesti merkittäviä tuhonaiheuttajia havu- ja lehtimetsissä maailmanlaajuisesti.
Hyönteisistä mittariperhosten toukat, kuten lumi-, halla- ja mäntymittari voivat aiheuttaa ajoittain kasvutappioita koivu- ja mäntyvaltaisissa metsissä.
Kovakuoriaisista havu- ja lehtimetsissämme esiintyy useita lajeja, joita tavataan usein puiden merkittävän heikentymisen jälkeen pystypuista tai puutavarapinoista. Esimerkiksi kuusijäärät ja tukkijäärät havupuilla.
Muista nisäkkäistä paikallisia tai alueellisia tuhoja voivat aiheuttaa muun muassa, myyrät, jäniseläimet ja metsäkanalinnut. Etenkin taimivaiheessa puiden taimet voivat olla alttiita sääolosuhteista johtuville vaurioille, kuten kuivuudelle, hallalle tai ahavalle.
Ilmaston lämpenemisen myötä uusia tuhonaiheuttajia voi saapua metsiimme lisää. Aikaisemmin harmittomia tai vähäisiä puustotuhoja aiheuttaneet tuhonaiheuttajat voivat suotuisien olosuhteiden ansiosta muuttua vakavammaksi tuhonaiheuttajaksi. Tulokas- ja vieraslajeista maassamme on jo tavattu muun muassa havununna, aasianrunkojäärä, punavyökariste.
Tuuli- ja myrskytuhot
Suomessa pahimmat tuulituhot ovat aiheuttaneet miljoonien puukuutiometrien kaatumisen. Esimerkiksi vuonna 2001 Pyry- ja Janika-myrskyt kaatoivat 7,3 miljoonaa kuutiometriä puuta ja vuoden 2010 Asta-, Lahja- ja Veera-myrskyjen sarja kaatoi noin 8,1 miljoonaa kuutiometriä puuta. Tutustu Suomen historian merkittäviin myrskyihin ja rajuilmoihin Ilmatieteen laitoksen sivuilla.
Ilmastonmuutoksen myötä talvien lumettoman ja roudattoman ajan ennustetaan yleistyvän ja pitenevän, mikä kasvattaa puiden tuulituhoriskiä. Iäkkäät sienitautien vaivaamat kuusikot ovat herkimpiä tuulituhoille.
Metsänhoidon keinoilla ei voida täysin estää tuulituhoja. Metsikön tuulituhoriskiä voidaan kuitenkin pienentää tekemällä taimikonhoidot ja harvennukset ajoissa. Pitkään ylitiheänä kasvaneet metsiköt ovat erityisen alttiita tuuli- ja lumituhoille harvennusten jälkeen. Metsikön sekapuustoisuudella ja eri-ikäisrakenteisuudella on mahdollista vähentää tuulituhojen riskiä.
Myös leimikoiden muotoilulla voidaan vaikuttaa tuulituhojen syntyyn. Avohakkuiden reuna-alueet ovat alttiita tuulituhoille. Kaistalehakkuissa voidaan asettaa kaistaleet vallitsevia tuulia vastaan kohtisuoraan.
Jos laajoja tuhoja tapahtuu, on puiden korjaaminen syytä aloittaa välittömästi. Mikäli kaatuneita puita ei korjata ajoissa, hyönteiset ja niiden levittämät sinistäjäsienet voivat alentaa puutavaran arvoa, hyönteistuhojen leviämisriskin lisäksi. Kun havaitset laajoja tuuli- tai myrskytuhoja, ota yhteys alueesi metsäammattilaiseen.
Yksittäisiä tuulenkaatoja ei aina kannata korjata, sillä korjuukustannukset ovat monesti hyötyjä suuremmat, eikä yksittäisistä puista aiheudu merkittävää tuhohyönteisten tai sienitautien leviämisriskiä elinvoimaisiin metsiköihin. Kaatuneet puut ovat lisäksi arvokkaita metsän monimuotoisuuden kannalta. Jo kuolleista havupuista hyötyvät monet tuhohyönteisten luontaiset viholliset, kuten muurahaiskuoriainen.
Laissa metsätuhojen torjunnasta velvoitetaan metsänomistaja poistamaan metsästä myrskyn tai muun luonnontuhon vahingoittamat havupuut, joista voi levitä metsätuhoja aiheuttavia hyönteisiä. Velvollisuus syntyy, kun metsässä on vahingoittuneita kuusia enemmän kuin 10 tai vahingoittuneita mäntyjä enemmän kuin 20 kiintokuutiometriä hehtaaria kohti. Tällöin raja-arvot ylittävä määrä vahingoittuneista puista on poistettava laissa säädettyihin määräaikoihin mennessä.
Myrskytuhometsien korjuu on vaarallisimpia metsätöitä. Myrskyn kaatamat puut kannattaa korjata hakkuukoneella, koska koneen käyttö vähentää työtapaturman riskiä huomattavasti. Moottorisahalla työskentely edellyttää hakkuun suorittajalta ammattitaitoa ja kokeneenkin ammattilaisen on terästettävä huomiokykyään ja harkittava hakkuuseen sopivin työtapa. Työturvallisuus on ehdottomasti pidettävä mielessä ja työtahti mukautettava työn vaarallisuuden mukaan.
Myrskytuhopuiden korjuun linjojen päältä teettää linjan haltija, useimmiten paikallinen sähköyhtiö. Jos puunkaataja on muulloin hakatessaan epävarma linjan vierustan puiden kaadosta turvallisesti, on syytä pyytää johdon haltijalta ohjeita tai apua. Yleensä yhteydenotto paikalliseen sähkö- tai puhelinlaitokseen auttaa. Aina kun on olemassa vaara, että puu kaatuu sähkölinjalle, on otettava yhteys sähköyhtiöön.
Jos myrsky on kaatanut runsaasti puita ja niiden korjaaminen pois aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia, kannattaa selvittää alueen luonnonsuojelumahdollisuudet. METSO-ohjelmaan otetaan muun muassa runsaslahopuustoisia metsiä.
Jos olet vakuuttanut metsäsi myrskytuhojen varalta, on heti tuhon toteamisen jälkeen syytä olla yhteydessä omaan vakuutusyhtiöön.
Lumituhot
Lumisateet ja pakkas- ja suojasään vaihtelut kasvattavat puihin lumikuormaa. Raskas märkä lumi taivuttaa puita, katkoo latvoja ja pahimmillaan kaataa kokonaisia puita. Puun latvukseen ja oksille kasautuvasta raskaasta lumikerroksesta käytetään nimitystä tykkylumi. Tutustu tykkylumen muodostumiseen Ilmatieteenlaitoksen sivuilla.
Lumi voi vaurioittaa kaikkia puulajeja. Pitkään ylitiheänä kasvaneet juuri harvennetut männiköt ovat altteimpia lumituhoille. Kuusi on riippuvien oksiensa ansiosta kestävämpi lumen painoa vastaan kuin mänty. Vanhemmille puille lumi aiheuttaa latvamurtoja ja oksien tai rungon katkeamisia. Nuoret, ohutrunkoiset puut voivat taipua maahan lumen painamina. Lumituhoille alttiilla alueilla taimikonhoitotyöt ja harvennukset kannattaa tehdä riittävän ajoissa puiden riukuuntumisen estämiseksi.
- Jos metsässäsi näkyy lumituhoja, selvitä ensin omatoimisesti tuhojen laajuus. Jos lumituhot ovat laajoja, puut kannattaa korjata mahdollisimman pian. Silloin saadaan vaurioitunut puu vielä talteen. Lumenmurrot myös altistavat puut sieni- ja hyönteistuhoille. Metsänomistajan velvoite vahingoittuneen puuston korjaamiselle tulee huomioida, jos vahingoittuneen puuston määrä ylittää kuusi- tai mäntyvaltaisissa metsissä metsätuholain kynnysarvon.
Metsäpalot
Suomessa metsäpalot ovat olleet viime vuosina pienialaisia. Maastopalon yleisin syttymissyy on ihmisten varomaton avotulen käsittely.
Metsätöissä on metsäpalo- ja ruohikkopalovaroitusten aikaan noudatettava erityistä varovaisuutta. Raivaussahasta tai kirveen osumisesta kiveen voi syntyä kipinä, joka voi sytyttää palon. Riski on sama myös koneellisissa metsätöissä. Kaivurin kauhan tai työkoneiden telojen ja ketjujen käytöstä voi syntyä kipinöitä.
Metsissä tehtävien töiden paloriskiä voidaan ennustaa ja vähentää hyvällä suunnittelulla sekä välttämällä tiettyjä toimia syttymisherkillä alueilla.
Kasvupaikkatyypeistä paloherkkyys on suurin kuivahkojen, kuivien ja karukkokankaiden eri kehitysvaiheiden metsillä. Muilla kasvupaikoilla paloherkkyyteen vaikuttavat puulaji ja metsikön koostumus. Runsas hakkuutähteen määrä lisää paloriskiä. Lisäksi heinittyneillä aloilla paloriski on aina vähäheinäistä aluetta suurempi.
Ilmatieteen laitoksen laatiman metsäpaloindeksin avulla saadaan ajankohtainen tieto maaston kuivuuden aiheuttamasta metsäpalovaarasta.
Metsäpalon jälkeen on hyvä tarkistaa metsikön kunto ja varmistaa, onko alueella riittävästi metsälain tarkoittamaa kasvatuskelpoista puustoa. Jos alueella on tasaisesti jakautuneena kasvatuskelpoista puustoa metsälain vähimmäismäärän verran tai sitä enemmän, tuho ei edellytä puuston uudistamista. Jos tuhoalueella tehdään puunkorjuuta ja sen seurauksena syntyy yli 0,3 hehtaarin avoin alue, tai kasvatushakkuun jälkeinen lakiraja alittuu, seuraa hakkuusta samalla myös metsän uudistamisvelvoite.
Lisätietoa Suomen metsien paloherkkyydestä ja palotorjunnasta löydät Luonnonvarakeskuksen julkaisusta.
Metsänomistaja voi tarjota metsäpalon jälkeen kohdetta vapaaehtoiseen suojeluun. Metsäpaloalue tarjoaa elinympäristön palaneesta ja hiiltyneestä puusta riippuvaisille eliölajeille kuten sienille ja kovakuoriaisille. Palaneen puun määrä on vähentynyt talousmetsissä, joten palaneet rungot ja kannot tulisi säilyttää metsätaloustoiminen yhteydessä. Yksittäinen palanut kanto voi tarjota elinympäristön vuosikausiksi uhanalaiselle palolajille.
Tuhoihin varautuminen
Hyvä metsänhoito
Metsänhoidon toimenpiteillä metsätuhoriskejä voidaan hajauttaa ja vähentää, mutta ei kokonaan poistaa. Huolellisella metsänhoidon suunnitellulla sekä toimenpiteiden ajoituksella ja mitoituksella voidaan vaikuttaa merkittävien vahinkojen todennäköisyyteen. Sekametsien suosiminen ja kullekin kasvupaikalle parhaiten soveltuvien puulajien käyttö, ajallaan tehdyt taimikonhoitotyöt, harvennukset ja uudistamiset pienentävät kaikkia tuhoriskejä. Tutustu tarkemmin metsänhoidon suosituksiin ja metsätuhoihin ja metsien terveyteen metsänhoidon suosituksissa.
Vakuuttaminen
Metsävakuutus on harkitsemisen arvoinen riskienhallintakeino metsätalouden harjoittajalle. Vakuutuksella voi varautua äkillisiin ja ennalta arvaamattomiin luonnontuhoihin, kuten myrskyihin ja metsäpaloihin. Vakuutus ei korvaa esimerkiksi juurikäävän leviämistä. Vakuutus ei korvaa myöskään vahinkoja, jotka ovat sattuneet tai alkaneet ennen vakuutuksen voimaantuloa. Yleisin tuhojen aiheuttaja ovat myrskyt. Tuhoissa metsän ja siitä saatavan puutavaran arvo alentuu tai menetetään kokonaan.
Metsävakuutuksen piirissä ovat tavallisesti puustolle, hakatulle puutavaralle ja istutetuille taimille ja taimikolle syntyneet vahingot. Sen sijaan sahattu tai muutoin jatkojalostettu puutavara ei ole metsävakuutuksen piirissä.
Korvattavalle vahingolle on yleensä kuutio- tai pinta-aloista riippuvia rajoituksia. Tutustu metsävakuutusta tarjoavien yhtiöiden ajantasaisiin omavastuu, vakuutus- ja sopimusehtoihin metsävakuutusta ottaessasi tai korvausta hakiessasi.
Muiden hirvieläinten kuin metsäkauriiden aiheuttamia vahinkoja ei tavallisesti korvata metsävakuutuksesta, vaikka siinä olisi turva eläinten tekemille vahingoille. Hirvi- ja valkohäntäpeuravahinkoihin voi kuitenkin hakea korvausta valtion varoista.
Metsäpalon jälkivartioinnista vastaa pelastuslain mukaan metsänomistaja. Jos metsänomistaja ei huolehdi jälkivartioinnista, on pelastustoimintaa johtavalla palopäälliköllä oikeus teettää jälkivartiointi metsänomistajan kustannuksella. Vakuutus korvaa myös tällaisia kustannuksia, kun siinä on turva metsäpalojen varalta.
Metsävakuutusmaksun voi vähentää metsäverotuksessa. Vastaavasti metsävakuutuksen korvaukset ovat ennakonpidätyksen alaista metsätalouden tuloa.
Varautumissuunnitelmat
Metsäkeskuksen lakisääteisiin tehtäviin kuuluu varautua laajoihin metsätuhoihin, kuten metsäpaloihin, myrsky- ja lumituhoihin sekä hyönteis- ja sienituhoihin. Varautuminen kohdistuu laaja-alaisiin tuhoihin, joilla on merkitystä alueellisesti tai valtakunnallisesti.
Metsäkeskuksen valmiuspäällikkö vastaa metsätuhoihin varautumisesta yhteistyössä alueen pelastusviranomaisten ja metsäalan toimijoiden sekä sähköyhtiöiden edustajien kanssa. Toimintaohjeet on kuvattu varautumissuunnitelmassa.
Varautumissuunnitelmassa on kuvattu varotiedotteiden välittäminen myrskyvalmiusryhmälle, valmiuden kohottaminen ja Metsäkeskuksen valmiusryhmän tehtävät ja toimintaohjeet. Suunnitelmat koskevat puunkorjuuta, sähkönjakelua sekä tuhojen kartoitusta ja tiedottamista. Toimintavalmiutta ylläpidetään harjoituksilla.
Myös maa-ja metsätalousministeriöllä on varautumissuunnitelma metsätuhojen varalta. Metsäkeskus avustaa myös Ruokavirastoa metsää uhkaavien tulokaslajien tuhoihin varautumisessa ja niiden torjunnassa. Tällainen laji on esimerkiksi mäntyankeroinen.