Metsätuhoja aiheuttavia luonnonilmiöitä ovat tuuli ja myrskyt, lumi ja maastopalot.
Etenkin taimivaiheessa puiden taimet voivat olla alttiita myös sääolosuhteista johtuville vaurioille, kuten kuivuudelle, hallalle tai ahavalle.
Tuuli- ja myrskytuhot
Tuulituhot voivat aiheuttaa pahimmillaan miljoonien puukuutiometrien kaatumisen. Metsänhoidon keinoilla ei voida täysin estää tuulituhoja, mutta niiden riskiä voi vähentää.
Miten tuulituhojen riskiä voi vähentää?
Metsikön tuulituhoriskiä voi pienentää tekemällä taimikonhoidot ja harvennukset ajoissa. Pitkään ylitiheänä kasvaneet metsiköt ovat erityisen alttiita tuuli- ja lumituhoille harvennusten jälkeen.
Metsikön sekapuustoisuudella ja eri-ikäisrakenteisuudella on mahdollista vähentää tuulituhojen riskiä.
Myös leimikoiden muotoilulla voidaan vaikuttaa tuulituhojen syntyyn. Avohakkuiden reuna-alueet ovat alttiita tuulituhoille. Kaistalehakkuissa voidaan asettaa kaistaleet vallitsevia tuulia vastaan kohtisuoraan.
Puiden tuulituhojen riski kasvaa, kun talvien lumettoman ja roudattoman ajan ennustetaan yleistyvän ja pitenevän ilmastonmuutoksen myötä. Iäkkäät sienitautien vaivaamat kuusikot ovat herkimpiä tuulituhoille.
Mitä tehdä, kun metsässä on tapahtunut tuulituhoja?
Jos laajoja tuhoja tapahtuu, on puiden korjaaminen syytä aloittaa välittömästi. Kun havaitset laajoja tuuli- tai myrskytuhoja, ota yhteys alueesi metsäammattilaiseen.
Jos kaatuneita puita ei korjata ajoissa, hyönteiset ja niiden levittämät sinistäjäsienet voivat alentaa puutavaran arvoa, hyönteistuhojen leviämisriskin lisäksi.
Yksittäisiä tuulenkaatoja ei aina kannata korjata, sillä korjuukustannukset ovat monesti hyötyjä suuremmat, eikä yksittäisistä puista aiheudu merkittävää tuhohyönteisten tai sienitautien leviämisriskiä elinvoimaisiin metsiköihin. Kaatuneet puut ovat lisäksi arvokkaita metsän monimuotoisuuden kannalta. Jo kuolleista havupuista hyötyvät monet tuhohyönteisten luontaiset viholliset, kuten muurahaiskuoriainen (luke.fi).
Jos myrsky on kaatanut runsaasti puita ja niiden korjaaminen pois aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia, kannattaa selvittää alueen luonnonsuojelumahdollisuudet. Metso-ohjelmaan otetaan muun muassa runsaslahopuustoisia metsiä.
Jos olet vakuuttanut metsäsi myrskytuhojen varalta, on heti tuhon toteamisen jälkeen syytä olla yhteydessä omaan vakuutusyhtiöön.
Lue lisää:
Laissa metsätuhojen torjunnasta velvoitetaan metsänomistaja poistamaan metsästä myrskyn tai muun luonnontuhon vahingoittamat havupuut, joista voi levitä metsätuhoja aiheuttavia hyönteisiä. Velvollisuus syntyy, kun metsässä on vahingoittuneita kuusia enemmän kuin 10 tai vahingoittuneita mäntyjä enemmän kuin 20 kiintokuutiometriä hehtaaria kohti. Tällöin raja-arvot ylittävä määrä vahingoittuneista puista on poistettava laissa säädettyihin määräaikoihin mennessä. Lue lisää metsää koskevista säädöksistä.
Myrskytuhometsien korjuu on vaarallisimpia metsätöitä. Myrskyn kaatamat puut kannattaa korjata hakkuukoneella, koska koneen käyttö vähentää työtapaturman riskiä huomattavasti. Moottorisahalla työskentely edellyttää hakkuun suorittajalta ammattitaitoa ja kokeneenkin ammattilaisen on terästettävä huomiokykyään ja harkittava hakkuuseen sopivin työtapa. Työturvallisuus on ehdottomasti pidettävä mielessä ja työtahti mukautettava työn vaarallisuuden mukaan.
Myrskytuhopuiden korjuun linjojen päältä teettää linjan haltija, useimmiten paikallinen sähköyhtiö. Jos puunkaataja on muulloin hakatessaan epävarma linjan vierustan puiden kaadosta turvallisesti, on syytä pyytää johdon haltijalta ohjeita tai apua. Yleensä yhteydenotto paikalliseen sähkö- tai puhelinlaitokseen auttaa. Aina kun on olemassa vaara, että puu kaatuu sähkölinjalle, on otettava yhteys sähköyhtiöön.
Lumituhot
Lumisateet ja pakkas- ja suojasään vaihtelut kasvattavat puihin lumikuormaa. Raskas märkä lumi taivuttaa puita, katkoo latvoja ja pahimmillaan kaataa kokonaisia puita. Puun latvukseen ja oksille kasautuvasta raskaasta lumikerroksesta käytetään nimitystä tykkylumi. Lue lisää tykkylumen muodostumisesta (Ilmatieteen laitos)
Lumi voi vaurioittaa kaikkia puulajeja. Pitkään ylitiheänä kasvaneet juuri harvennetut männiköt ovat altteimpia lumituhoille. Kuusi on riippuvien oksiensa ansiosta kestävämpi lumen painoa vastaan kuin mänty.
Vanhemmille puille lumi aiheuttaa latvamurtoja ja oksien tai rungon katkeamisia. Nuoret, ohutrunkoiset puut voivat taipua maahan lumen painamina. Lumituhoille alttiilla alueilla taimikonhoitotyöt ja harvennukset kannattaa tehdä riittävän ajoissa puiden riukuuntumisen estämiseksi.
Jos metsässäsi näkyy lumituhoja, selvitä ensin omatoimisesti tuhojen laajuus. Jos lumituhot ovat laajoja, puut kannattaa korjata mahdollisimman pian. Silloin vaurioitunut puu saadaan vielä talteen.
Lumenmurrot myös altistavat puut sieni- ja hyönteistuhoille. Metsänomistajan velvoite vahingoittuneen puuston korjaamiselle tulee huomioida, jos vahingoittuneen puuston määrä ylittää kuusi- tai mäntyvaltaisissa metsissä metsätuholain kynnysarvon. Lue lisää metsätuhojen torjunnan laista
Maastopalot
Suomessa maastopalot ovat olleet viime vuosina pienialaisia. Maastopalon yleisin syttymissyy on ihmisten varomaton avotulen käsittely.
Metsätöissä on maastopalovaroitusten aikaan noudatettava erityistä varovaisuutta. Raivaussahasta tai kirveen osumisesta kiveen voi syntyä kipinä, joka voi sytyttää palon. Riski on sama myös koneellisissa metsätöissä. Kaivurin kauhan tai työkoneiden telojen ja ketjujen käytöstä voi syntyä kipinöitä. Metsissä tehtävien töiden paloriskiä voidaan ennustaa ja vähentää hyvällä suunnittelulla sekä välttämällä tiettyjä toimia syttymisherkillä alueilla.
Kasvupaikkatyypeistä paloherkkyys on suurin kuivahkojen, kuivien ja karukkokankaiden eri kehitysvaiheiden metsillä. Muilla kasvupaikoilla paloherkkyyteen vaikuttavat puulaji ja metsikön koostumus. Runsas hakkuutähteen määrä lisää paloriskiä. Lisäksi heinittyneillä aloilla paloriski on aina vähäheinäistä aluetta suurempi.
Ilmatieteen laitoksen maastopaloindeksin avulla saadaan ajankohtainen tieto maaston kuivuuden aiheuttamasta maastopalovaarasta.
Maastopalon jälkeen on hyvä tarkistaa metsikön kunto ja varmistaa, onko alueella riittävästi metsälain tarkoittamaa kasvatuskelpoista puustoa. Jos alueella on tasaisesti jakautuneena kasvatuskelpoista puustoa metsälain vähimmäismäärän verran tai sitä enemmän, tuho ei edellytä puuston uudistamista. Jos tuhoalueella tehdään puunkorjuuta ja sen seurauksena syntyy yli 0,3 hehtaarin avoin alue, tai kasvatushakkuun jälkeinen lakiraja alittuu, seuraa hakkuusta samalla myös metsän uudistamisvelvoite.
Metsänomistaja voi tarjota maastopalon jälkeen kohdetta vapaaehtoiseen suojeluun. Maastopaloalue tarjoaa elinympäristön palaneesta ja hiiltyneestä puusta riippuvaisille eliölajeille kuten sienille ja kovakuoriaisille. Palaneen puun määrä on vähentynyt talousmetsissä, joten palaneet rungot ja kannot tulisi säilyttää metsätaloustoiminen yhteydessä. Yksittäinen palanut kanto voi tarjota elinympäristön vuosikausiksi uhanalaiselle palolajille.
Lue lisää: