Juurikäävät lahottavat ja heikentävät Suomen havumetsien kasvua kymmenien miljoonien euron edestä vuosittain. Kuusenjuurikääpä on taloudellisesti merkittävin puustotuhojen aiheuttaja Suomessa. Juurikäävät voivat muiden sienitautien ohella lisätä myös metsien alttiutta kuivuudelle, tuulituhoille ja hyönteistuhoille.
Suomessa on kaksi eri juurikääpälajia: kuusen lahottajaksi erikoistunut kuusenjuurikääpä (Heterobasidion parviporum) ja pääasiassa mäntyjen juuristoa lahottava männynjuurikääpä (Heterobasidion annosum). Lajit on nimetty tärkeimmän isäntäkasvinsa mukaan. Nimistään huolimatta nämä juurikäävät tarttuvat myös muihin puulajeihin.
Kuusenjuurikääpä aiheuttaa kuusella ja lehtikuusella tyvilahoa. Lisäksi kuusenjuurikääpä voi levitä lahosta kuusen kannosta ja sen juurista lähellä kasvaviin männyn taimiin ja tappaa niitä. Kuusenjuurikääpä ei kuitenkaan leviä männyn taimikossa, vaan rajautuu pienelle alalle ja tuho jää lyhytaikaiseksi.
Männynjuurikääpä aiheuttaa tyvitervastautia männiköissä. Kuusikoissa ja lehtikuusikoissa männynjuurikääpä aiheuttaa kuusenjuurikäävän tavoin tyvilahoa. Mikään havupuistamme ei ole täysin kestävä männynjuurikääpää vastaan.
Lehtipuut ovat havupuita kestävämpiä juurikääville. Koivut ovat kuusenjuurikäävän kestäviä, mutta voivat saada tartunnan männynjuurikäävästä kasvaessaan sekapuuna männikössä. Männynjuurikääpä ei todennäköisesti pysty leviämään lehtipuusta toiseen, joten puhtaasta lehtimetsästä sieni häviää ajan kanssa.
Juurikääpätuhojen tunnistaminen ja tarkkailu
Juurikääpä kuusikossa
- Kuusissa juurikääpärihmasto leviää juuristosta ylös kuusen runkoon ja aiheuttaa tyvilahoa.
- Usein juurikääpätartunnan saanut kuusi säilyy ulkoisesti hyväkuntoisena lahosta huolimatta.
- Tyveltä murtuneet tuulenkaatorungot paljastavat usein kuusen sisällä edenneen lahon.
- Lahon edetessä puun pituuskasvu tyrehtyy hitaasti, puu voi kuivua, latvus voi harsuuntua ja rungon tyviosassa voi esiintyä runsasta pihkavuotoa.
- Kuusen tyven laajentuminen tai pullistuminen voi olla oire tyvilahon etenemisestä.
- Kuusella elävät tuhohyönteiset ja ravintoa etsivät tikat iskeytyvät tyvilahon heikentämän kuusen alaosiin.
Juurikääpä männikössä
- Tyvitervastauti leviää juuristoa pitkin puusta toiseen. Metsään muodostuu hitaasti laajenevia tautipesäkkeitä.
- Mäntyvaltainen metsä voi olla ulkoisesti hyväkuntoinen, mutta kärsiä piilevästä juuristotartunnasta.
- Tuulenkaadot männiköissä voivat kertoa tyvitervastaudin lahottamasta juuristosta, sillä männyt eivät tavallisesti kärsi tuulituhoista.
- Sairastuneet nuoret männyt heikkenevät nopeasti. Neulasten väri vaalenee ensin, ennen neulasten punertumista ja puun kuolemista saman kasvukauden aikana.
- Varttuneet männyt estävät sienirihmaston leviämistä ylös runkoon runsaalla pihkoittumisella. Laho nousee rungossa yleensä vain 30–40 senttimetrin korkeuteen.
- Männyn kannossa juurikääpätartunta näkyy kantopinnan pihkalaikkuina. Jos tartunta on vasta juuristossa, kanto näyttää aivan terveeltä. Silloin juurten runsas pihkaneritys voi paljastaa taudin.
Juurikääpien itiöemät eli käävät ovat yläpuolelta kanelinruskeita ja alapuolen pillistö on hohtavan valkoinen. Itiöemät tarvitsevat kosteutta, ja siksi ne ovat yleensä suojassa kasvillisuuden alla, lähellä maanpintaa.
Juurikääpien leviäminen
Juurikäävät leviävät kahdella tavalla: ilmavirtausten mukana itiöinä ja puuaineessa kasvavina sienirihmastoina. Rihmasto ei pysty kasvamaan maaperässä.
Juurikäävän itiötuotanto alkaa keväällä, kun vuorokauden keskilämpötilan nousee pysyvästi yli +5 asteen. Syksyllä itiötuotanto loppuu, kun lämpötila jää pysyvästi nollan alapuolelle ja itiöemät jäätyvät.
Itiöt leviävät tuoreille kantopinnoille tai havupuun runkojen korjuu- ja juuristovaurioihin. Niistä sieni etenee rihmastona viereisiin puihin. Itiöt voivat levitä tuulten mukana satoja kilometrejä, mutta suurin osa niistä jää tartuttamaan lähimetsiä.
Valtaosa itiötartunnoista tapahtuu pian puun kaatamisen jälkeen: juurikääpä tarttuu tuoreisiin kantoihin ensimmäisten vuorokausien aikana. Talvella kaadettujen puiden kannot eivät seuraavana keväänä ole alttiita tartunnalle. Lehtipuiden kantoihin juurikääpä ei leviä itiöiden avulla.
Puuston hakkuu ei poista juurikääpää alueelta, sillä juurikääpä säilyy kannoissa ja juurissa. Päätehakkuun jälkeen juurikääpä siirtyy rihmastona kantojen juuristosta uusiin taimiin juuriyhteyksien kohdatessa juurikääpäpesäkkeiden läheisyydessä.
Juurikääpien esiintymisalueet
Kuusen- ja männynjuurikääpää esiintyy sekä kivennäis- että turvemailla. Kuusenjuurikääpä on erittäin yleinen Etelä-Suomessa, etenkin rannikkoseudun hyväkasvuisissa kuusikoissa. Paikoittain pahoja juurikääpätuhoja esiintyy myös Keski-Suomessa. Kuusenjuurikääpä on levinnyt koko kuusen esiintymisalueelle, mutta sen aiheuttamat tuhot vähenevät pohjoista kohti mentäessä. Pohjois-Suomessa kuusenjuurikääpä on toistaiseksi harvinainen.
Männynjuurikääpää tavataan yleisesti Kaakkois-Suomessa ja Etelä-Savossa Saimaan ympäristössä. Sientä tavataan paikoin Etelä- ja Keski-Suomesta. Männynjuurikäävän pohjoisrajaa ei tunneta tarkasti.
Juurikäävän torjunta
Tehokkain tapa torjua juurikääpää on suojata metsikkö mahdollisimman hyvin itiötartunnalta. Juurikäävän leviäminen metsikköön voidaan estää ajoittamalla kaikki metsänhoito- ja hakkuutyöt pakkaskeleille, jolloin juurikäävän itiötuotanto on pysähdyksissä. Toiseksi paras vaihtoehto on suojata kantopinnat kesähakkuissa kasvinsuojeluaineella.
Kun metsikkö on saanut tartunnan, ovat torjuntamahdollisuudet rajalliset. Pahimmillaan tyvilaho ja tyvitervastauti lisääntyvät kasvupaikalla puusukupolvesta toiseen. Mikäli juurikäävälle lahotettavaksi sopivaa puulajia on jatkuvasti saatavilla, voi juurikääpä säilyä kasvupaikalla jopa satoja vuosia.
Puulajin vaihtaminen lehtipuuksi on varmin valinta juurikäävän saastuttamassa metsikössä. Jos taudinaiheuttaja on kuusenjuurikääpä, voi paikalle istuttaa mäntyä.
Mäntykankaiden puulajinvaihtoa harkittaessa on kuitenkin muistettava, etteivät lehtipuut menesty kuivilla ja karuilla kasvupaikoilla. Tällöin tyvitervastaudin saartaminen harmaaorvakkasienellä männyn taimikossa voi tervehdyttää kasvupaikkaa.
Kantojen nosto ja kulotus eivät ole tehokkaita eivätkä lain mukaan hyväksyttäviä torjuntamenetelmiä.
Tarkempia ohjeita juurikääpätuhojen ennakointiin, tunnistamiseen ja torjuntaan saat juurikääpäoppaasta ja verkkokoulutuksesta.
Metsänomistajan muistilista
Havainnoi ja huomioi juurikäävät sekä muut mahdolliset metsätuhoriskit kaikissa metsänkäsittelyn vaiheissa, lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
- Valitse juurikäävän vaivaamilla kohteilla metsänuudistamiseen taudinkestäviä puulajeja.
- Suuntaa metsänhoitotyöt kasvukaudella lehtipuuvaltaisiin metsiin. Tee kantokäsittely kasvukauden aikaan havupuuvaltaisilla kohteilla.
- Tee havupuuvaltaisten taimikoiden harvennus kasvukauden ulkopuolella mahdollisuuksien mukaan.
- Harkitse hakkuiden tarvetta puuston elinvoimaisuutta ajatellen.
Muista lisäksi
- huolellinen hakkuun ajoituksen ja ajouraverkoston suunnittelu
- sopia kantokäsittelystä ja sen dokumentoinnista
- varmistaa, kuinka saat tiedon hakkuun yhteydessä havaitusta sienituhoista metsikössä
- tarkastella lahon määrää hakkuun jälkeen puutavarapinoista, mittaustodistukselta sekä maastossa tuoreilta kantopinnoilta.
Dokumentoi juurikääpä- tai metsätuhohavainnot
- Kirjaa tieto juurikäävän torjunnasta metsikön historiatietoihin (esim. metsäsuunnitelma), jotta se on huomioitavissa myös tulevaisuudessa. Kasvupaikan tervehdyttäminen on pitkäjänteistä.
- Ilmoita tyvilahosta tai tyvitervastaudista metsänkäyttöilmoituksella sienituhona tai pääasiallisen ja tunnistetun tuhonaiheuttajan mukaan, jotta myös juurikäävät voidaan huomioida myös tulevissa metsänkäsittelyissä.