Skip to main content

Metsän uudistaminen ja uudistushakkuut

Luontainen uudistaminen

Luontaisesti uudistaen männyn tai rauduskoivun taimikko syntyy uudistusalalle jätettyjen siemenpuiden tai ympäröivän puuston siemenistä. Luontainen uudistaminen sopii männylle karuilla ja kuivilla kasvupaikoilla, joissa pintakasvillisuus ei haittaa taimien kehittymistä. Erityisesti Pohjois-Suomessa luontaisen uudistamisen hakkuut kannattaa ajoittaa hyvien siemenvuosien yhteyteen.  

Kuusen luontainen uudistaminen edellyttää hyvää taimettumista ennen varsinaista uudistushakkuuta kaikkialla Suomessa. Luontainen uudistuminen on usein hitaampaa ja taimikosta muodostuu tiheydeltään epätasaisempi kuin viljeltäessä. Maan muokkaaminen nopeuttaa ja varmistaa taimettumista. Lue lisää maanmuokkauksesta Tapion metsänhoidon suosituksista.  

Uudistaminen viljellen

Metsä uudistetaan viljellen joko kylvämällä tai istuttamalla. Istutus sopii kaikkien puulajien uudistamiseen. Ennen taimien istuttamista muokataan maa. Maanmuokkausmenetelmä valitaan kasvupaikan, puulajin ja maalajin perusteella huomioiden vesiensuojelu ja maisemalliset arvot (Tapion metsänhoidon suositukset). Suositeltava istutustiheys vaihtelee puulajeittain. Se on yleensä noin 1 600–2 500 tainta hehtaarille. Kylvö tehdään tavallisesti koneellisesti äestyksen tai laikutuksen yhteydessä, jotta se on kustannustehokasta. Kylväen voi uudistaa männiköitä ja rauduskoivikoita. Luontaisesti siemenistä syntyvät lehtipuun taimet täydentävät havupuiden taimikkoa ja tekevät metsästä lajistollisesti rikkaamman ja terveemmän.  

Viljelyssä voidaan käyttää jalostettua alkuperää olevia siemeniä tai taimia ja saadaan metsän jalostuksen tuomat hyödyt käyttöön. Viljely on hyvä valinta myös metsiköissä, jossa esiintyy runsaasti juurikääpää tai tervasrosoa. Viljelytaimet ovat terveitä, toisin kuin paikalla kasvava alikasvos. Viljely mahdollistaa myös puulajin vaihdon.  

Uuden kasvun turvaaminen

Metsän uudistamisen jälkeen taimettumista ja taimien kasvuun lähtöä on hyvä seurata. Heinäntorjunta on usein tarpeen rehevillä kohteilla eli tuoreilla kankailla ja sitä paremmilla kankaan kasvupaikoilla. Myös ravinteikkaat turvekankaat ja viljavat korvet heinittyvät helposti. Heinäntorjunta tehdään yleensä mekaanisesti tallaamalla tai niittämällä haittaava kasvillisuus taimien ympäriltä. Heinää on mahdollista torjua myös erilaisilla kemiallisilla aineilla.  

Uudistamisen ajankohta

Metsän uudistamisen ajankohtaan vaikuttavat useat eri tekijät. Uudistamisajankohta on usein kompromissi taloudellisten ja biologisten tekijöiden sekä metsänomistajan tavoitteiden välillä. Taloudellisesti kannattavaa puusto on uudistaa, kun arvokasvu alittaa asetetun tuottovaatimuksen. Uudistushakkuu on metsän taloudellisesti tuottoisin hakkuu.  

Uudistamisen hakkuutavat 

Tasaikäisrakenteisessa metsänkasvatuksessa uudistamisen hakkuutapaan vaikuttaa se, uudistetaanko metsä luontaisesti vai viljellen. Avohakkuu tehdään, kun metsä uudistetaan viljellen. Avohakkuu sopii kaikille puulajeille ja kasvupaikoille. Avohakkuussa vanha puusto poistetaan lähes koko uudistusalalta. Jäljelle jätetään tavallisesti vain säästöpuuryhmiä edistämään lahopuun syntymistä ja monimuotoisuutta. Uudistusalan raivauksessa jätetään säästöpuuryhmiin kaikki alikasvos ja sen lisäksi voidaan jättää riistatiheikköjä

Siemenpuuhakkuulla voidaan uudistaa luontaisesti mänty- ja koivuvaltaisia metsiä. Uudistusalalle jätetään terveitä, hyvälaatuisia ja -latvuksisia siemenpuita 20–100 puuta hehtaarille. Hakkuut kannattaa ajoittaa hyviin siemensatovuosiin. Kun uudistusala on taimettunut, siemenpuut poistetaan, jotta taimikko pääsee kehittymään tasaisesti. Parhaiten siemenpuiden poisto onnistuu taimien ollessa lumen suojassa. Osa siemenpuista jätetään taimettumisen jälkeen säästöpuiksi ja säästöpuuryhmiksi.  

Kaistalehakkuussa havumetsä uudistetaan luontaisesti reunametsän avulla. Metsään hakattavan kaistaleen leveys voi olla 25 metriä reunametsästä. Hakkuutapaa käytetään lähinnä Pohjois-Suomessa kangasmailla ja Etelä-Suomessa rehevillä turvemailla, esimerkiksi korpinotkelmissa. Kaistalehakkuissakin on hyvä jättää säästöpuita lahopuujatkumon turvaamiseksi.  

Suojuspuuhakkuulla voidaan uudistaa luontaisesti kuusikoita. Menetelmä on monivaiheinen ja riskialtis. Se onnistuu lähinnä turvemailla. Uudistaminen aloitetaan jo kymmenen vuotta ennen metsän päätehakkuuta väljentämällä puusto harvennusmallin alarajalle. Jos alueelle syntyy elinvoimainen ja kasvukykyinen kuusen taimikko, voidaan tehdä varsinainen suojuspuuhakkuu. Hakkuussa jätetään hyvälaatuisia mäntyjä ja koivuja kuusen taimien suojaksi hallaa ja heinittymistä vastaan sekä kuusia vielä varmistamaan taimettumista. Suojuspuita jätetään 100–300 hehtaarille. Suojuspuiden poistovaiheessa alle syntynyt kuusentaimikko vaurioituu aina hakkuussa, joten taimia on syytä olla runsaasti.  

Hakkuut erityiskohteilla

Metsälain mukaan metsänomistajilla on oikeus hoitaa ja käyttää metsiään monimuotoisuuden, maiseman ja monikäytön edellyttämillä tavoilla. Erityishakkuita tehdään tavallisesti maisemallisesti merkittävillä alueilla, monimuotoisuuden kannalta tärkeillä kohteilla, kuten avoimilla ja paisteisilla paahderinteillä, sekä ulkoilu- ja virkistysalueilla ja -reittien varsilla.  

Myös harvinaisten kasvi- tai eliölajien esiintymispaikoilla voidaan toteuttaa erityishakkuita. Opetus-, tutkimus- tai muuhun erityiskäyttöön varatuilla kohteilla hakkuut voidaan tehdä käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla. Poikkeava hakkuutapa perusteineen kirjataan metsänkäyttöilmoitukseen, joka tehdään Metsäkeskukselle 10 vuorokautta ennen toimenpiteiden aloitusta.  

Metsään.fi-palvelusta voit tarkistaa, onko omissa metsissäsi uudistushakkuuseen sopivia kohteita. Palvelun toimenpide-ehdotukset perustuvat Tapion Metsänhoidon suosituksiin. Ennen toimenpiteiden aloittamista tehdään Metsäkeskukselle metsänkäyttöilmoitus uudistushakkuista.  

Lisätietoja