Skip to main content

Tiedonkeruu

Tällä sivulla

Metsävaratieto

Metsävaratietoa kerätään menetelmällä, jossa hyödynnetään maastossa tehtäviä koealamittauksia sekä lentokoneesta tehtävää laserkeilausta ja ilmakuvausta. Vuonna 2020 alkoi toinen kaukokartoitusperusteinen, koko Suomen kattava inventointikierros, joka etenee kansallisen laserkeilaus- ja ilmakuvausohjelman mukaisesti. Ohjelmaa koordinoi Maanmittauslaitos. 

Metsien inventointiin tarvitaan sekä laserkeilaus että ilmakuvaus. Suomen kattava laserkeilaus kestää kuusi vuotta ja viimeiset alueet kartoitetaan vuonna 2025. Ilmakuvausohjelmassa alueet kuvataan kolmen vuoden välein, eli alueet kuvataan samana vuonna kuin laserkeilaus ja toisen kerran keilauskierron puolivälissä. Pohjoisimmassa Lapissa keilaus- ja kuvaussykli on puolet hitaampi. 

Laserkeilauksella saadaan tehokkaasti tarkkaa ja kolmiulotteista tietoa puuston ja maaston rakenteesta. Laserkeilaukset tehdään 1,5−2 kilometrin korkeudesta ja käytettävä pistetiheys on 5 havaintopistettä neliömetrille. Lisäksi hyödynnetään ilmakuvia esimerkiksi puulajien tunnistamisessa. Ilmakuvat otetaan 7−8 kilometrin korkeudesta ja niiden maastotarkkuus on 40 cm. 

Yksittäinen kaukokartoitusalue on kokonaisalaltaan noin 300 000 hehtaaria, josta metsää on yleensä yli puolet riippuen siitä, missä päin Suomea alue on. Vuosittain kartoitetaan noin 22 aluetta eri puolilta maata ja inventoitavia metsiä kertyy 3,5−4 miljoonaa hehtaaria. Metsäkeskuksen lakisääteinen tehtävä ja pääpaino on kerätä tietoa yksityismetsistä, mutta perusinventointitietoa tuotetaan kattavasti kaikista metsistä. 

Inventointiaineistosta jalostuu tietoa 

Kaukokartoitusperusteinen metsävaratiedon keruu sekä tietojen käsittely kestää vuoden.  

Ensimmäisenä keväänä ja kesänä tehdään laserkeilaus ja ilmakuvaus sekä mitataan maastokoealat erityyppisistä metsistä puustotulkinnan mallinnukseen. Yhdeltä inventointialueelta mitataan 700−800 ympyräkoealaa tai 150−200 uudentyyppistä laajempaa puukarttakoealaa. Eri koealatyyppejä voidaan myös yhdistellä. 

Syksyllä puustotulkinnassa tarvittavat aineistot esikäsitellään ja talvikaudella laaditaan tilastolliset laskentamallit, joiden toimivuus ja tulosten laatu varmistetaan vertaamalla niitä maastossa mitattuun tietoon. Varsinaisen puustotulkinnan tekevät siihen erikoistuneet kaukokartoitusyritykset. 

Puustotulkinnan inventointiyksikkönä on 16 x 16 metrin hilaruutu, kuten edelliselläkin kierroksella. Sijainniltaan vakio hila kattaa koko maan ja on omana tietotuotteenaan. Uutena vastaavan kokoisena inventointiyksikkönä käytetään niin sanottua latvusrajattua puuryhmää, joita yhdistelemällä tuotetaan metsikkökuvioiden puustotiedot. 

Uudella inventointikierroksella metsikkökuvioina hyödynnetään pääsääntöisesti olemassa olevaa kuviointia, jota päivitetään muutosten tai mahdollisten virheiden osalta uudella laserkeilaus- ja ilmakuva-aineistolla. Tarvittaessa voidaan tehdä myös kokonaan uusi kuviointi. Lisäksi kuvioille haetaan kasvupaikkatiedot olemassa olevista tiedoista sekä lasketaan vielä suositusten mukaiset metsänhoito- ja hakkuuehdotukset.  

Kuvioittaista metsävaratietoa julkaistaan yleensä inventoinnin toisena keväänä. 

Luontotieto

Metsäkeskuksen luontotieto koostuu lakisääteisistä luontokohteista ja muista kuin lakisääteisistä luontokohteista.  

Lakisääteisiä kohteita ovat metsälaissa, luonnonsuojelulaissa ja kemera-laissa määritetyt luontokohteet. Lakisääteisten kohteiden tietoja ylläpidetään jatkuvasti ja ne ovat tärkeä aineisto Metsäkeskuksen lainvalvontatehtävän kannalta.  

Muu luontotieto koostuu muista arvokkaista elinympäristöistä, säästöpuista, kuolleesta puusta ja luontoarvojen potentiaalia ilmentävistä kohteista. Lisäksi muuta luontotietoa ovat laajemmat paikkatietoaineistot, joiden tarkoituksena on kuvata luonnosta tavattavia ilmiöitä tai ominaisuuksia, jotka voivat vaikuttaa metsän käyttöön. 

Uusia kohteita tarkastetaan maastokäyntien yhteydessä 

Metsäkeskuksen lainvalvontaan liittyvän tarkastustoiminnan ja ympäristötukisopimusten valmistelun yhteydessä tuotetaan tietoa uusista metsälain erityisen tärkeistä elinympäristökohteista. Tarkastuksen yhteydessä voidaan inventoida uudet maastossa havaitut luontokohteet tai tarkistaa paikkatietoanalyysillä potentiaalisiksi luontokohteiksi ennalta tunnistettujen kohteiden tiedot. 

Metsäkeskus tekee maastossa hakkuun jälkeisiä tarkastuksia, jolloin tarkastuskohteelta mitataan säästöpuut ja kuollut puusto, arvioidaan vesiensuojelun toteutus ja luontokohteiden huomioiminen.  

Kerätyt tiedot tallennetaan metsä- ja luontotietoon. 

Metsä- tai vesielinympäristön kunnostamiseen liittyvää luontotietoa syntyy myös aktiivisissa luonnonhoitohankkeissa sekä metsäalan muiden toimijoiden prosesseissa. Esimerkiksi ympäristötukisopimusten valmistelua tekevät myös muut metsäalan toimijat, jotka toimittavat ympäristötukialueen metsä- ja luontotiedot Metsäkeskukseen.  

Uusia luontokohteita löytyy aineistoja yhdistelemällä 

Kaukokartoituksella ja eri paikkatietoaineistoja yhdistämällä voidaan tuottaa tietoa mahdollisista uusista luontokohteista. Potentiaalisiksi tunnistetut kohteet arvioidaan muun toiminnan yhteydessä tapahtuvalla maastokäynnillä ja todetaan, onko kyseessä esimerkiksi metsälain erityisen tärkeä elinympäristö. Aina kun syntyy tietoa, jolla on lakisääteisiä vaikutuksia kohteeseen, kohde varmistetaan maastossa. 

Muiden tuottaman luontotiedon laatu tarkistetaan aina 

Metsäkeskus ottaa vastaan metsäelinympäristöä koskevaa luontotietoa myös ulkopuolisilta tahoilta. Tiedon laadun tarkastamisessa hyödynnetään ensisijaisesti paikkatietoaineistoja. Kohde tarkastetaan maastossa silloin, jos tarkastusta ei voi tehdä luotettavasti käytettävissä olevien paikkatietoaineistojen avulla tai jos metsälain 10 § mahdollisesti rajoittaa kohteen käsittelyä. Luonnonsuojelulain mukaisia uhanalaisia lajeja koskevat tiedot tulee toimittaa alueelliselle ely-keskukselle. 

Tietoja saadaan muun muassa 

  • metsänomistajilta 

  • metsäalan toimijoilta 

  • luontoharrastajilta 

  • luontojärjestöiltä 

  • kunnilta. 

Muut tietolähteet

Metsäkeskus hyödyntää myös seuraavia aineistoja osana metsä- ja luontotiedon tuotantoa ja päivitystä. 

  • Luonnonsuojelu- ja erämaa-alueet (Suomen ympäristökeskus) 

  • Luontotyyppipäätökset (Suomen ympäristökeskus) 

  • Soidensuojelun täydennysehdotus, Etelä-Suomi ja valtionmaan toteutuneet kohteet (Suomen ympäristökeskus) 

  • Natura 2000 alueet (Suomen ympäristökeskus) 

  • Luonnonsuojeluohjelma-alueet (Suomen ympäristökeskus) 

  • Pohjavesialueet (Suomen ympäristökeskus) 

  • Eliölajit-tietojärjestelmä, (Suomen ympäristökeskus /Lajistokeskus) 

  • Kaavat (Suomen ympäristökeskus) 

  • Haukanpesät (Lajitietokeskus) 

  • Suuret petolinnut (Lajitietokeskus) 

  • Muinaisjäännösaineisto (Museovirasto) 

  • Kiinteistörajat (Maanmittauslaitos) 

Lisätietoja