Kalajoen metsäpalo on tuhonnut metsää noin 300 hehtaarin alalta. Tulipalon sammutustyöt ovat kestäneet lähes kaksi viikkoa. Puustoa on tuhoutunut alustavan arvion mukaan noin 750 000 euron arvosta. Metsäpalon jälkeen metsänomistajat voivat hakea korvauksia vakuutetuista metsistä. Metsäpalon jälkivartiointi on metsänomistajan vastuulla ja myöhemmin palon jälkeen tulee myös tarkistaa, täytyykö metsä uudistaa.
Kuvateksti: Latvapalona tuli leviää vaarallisen nopeasti. Kuva: Benjam Pöntinen
Kalajoen metsäpalo on aiheuttanut suuria metsävahinkoja. Tuli on tuhonnut metsää noin 300 hehtaarin alalta. Paloalueen puusto vaihtelee taimikoista hakkuukypsään metsään ja osa metsästä on turvemaalla.
– Laajan metsäpalon aiheuttamat tappiot metsänomistajille ovat suuret, sillä palanutta ja hiiltynyttä puuta ei voida enää käyttää metsäteollisuuden raaka-aineena. Puustoa voidaan hyödyntää ainoastaan energiapuuna. Lisäksi kirjanpainajat voivat lisääntyä ensi kesänä paloalueella, jos sinne jää runsaasti vaurioitunutta hiiltymätöntä järeää kuusikkoa, sanoo metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta.
Remeksen mukaan metsäpalot todennäköisesti yleistyvät Suomessa tulevina vuosina, kun ilmastonmuutos lisää pitkiä kuivuusjaksoja. Sen vuoksi metsäomaisuutta kannattaa vakuuttaa. Palon jälkeen metsänomistajat voivat hakea korvauksia tuhoutuneesta puustosta omasta vakuutusyhtiöstään.
Metsävakuutuksen piirissä ovat tavallisesti puustolle, hakatulle puutavaralle ja istutetuille taimille ja taimikolle syntyneet vahingot. Sen sijaan sahattu tai muutoin jatkojalostettu puutavara ei ole metsävakuutuksen piirissä. Vakuutus voi korvata myös palon jälkivartioinnista aiheutuvia kustannuksia. Vakuutusehdot voi tarkastaa omasta vakuutusyhtiöstä tai olemassa olevan vakuutuksen ehdoista.
Metsäpalon jälkivartiointi on metsänomistajan vastuulla
Kun metsäpalo ei enää vaadi pelastuslaitoksen toimia, on paloalueen jälkivartiointi metsänomistajan vastuulla. Tuli voi jäädä kytemään maastoon pitkäksi aikaa, tilannetta täytyy seurata ja ilmoittaa pelastuslaitokselle, jos palo lähtee uudelleen leviämään.
– Palopesäkkeiden sammumisen jälkeenkin maastossa tulee liikkua varovaisesti. Kulkijalle voi aiheuttaa ikäviä yllätyksiä tuhkan peittämät kolot ja juurakot, jotka ovat tulleet esiin kuntan ja turpeen palaessa. Latvapalon jälkeen myös pystypuista voi tipahdella vammaa aiheuttavia puunosia, Remes muistuttaa.
Myöhemmin metsäpalon jälkeen metsänomistajien on hyvä tarkistaa metsikön kunto ja varmistaa, onko alueella riittävästi metsälain tarkoittamaa kasvatuskelpoista puustoa. Jos alueella on tasaisesti jakautuneena kasvatuskelpoista puustoa metsälain vähimmäismäärän verran tai sitä enemmän, ei alueelle tarvitse istuttaa uutta taimikkoa. Jos metsäpaloalueelta korjataan puuta ja sen seurauksena syntyy yli 0,3 hehtaarin avoin alue, tai kasvatushakkuun jälkeinen lakiraja alittuu, seuraa hakkuusta samalla myös metsän uudistamisvelvoite.
Metsänomistaja voi tarjota palanutta metsää myös vapaaehtoiseen suojeluun. Metsäpaloalue tarjoaa elinympäristön palaneesta ja hiiltyneestä puusta riippuvaisille eliölajeille. Palaneen puun määrä on vähentynyt talousmetsissä, joten palaneet rungot ja kannot tulisi säilyttää metsätaloustoimien yhteydessä.
Suomessa metsäpalot eivät yleensä leviä laajoiksi
Suomessa metsäpaloja on ollut 2000-luvulla vuosittain noin 1 300 ja vuotuinen kokonaispaloala on keskimäärin 550 hehtaaria. Selvä poikkeus oli vuosi 2018, jolloin metsää paloi 1 200 hehtaaria.
Yksittäinen metsäpalokohde on 2000-luvulla ollut keskimäärin vain noin puoli hehtaaria.
– Kalajoen metsäpalo onkin yksittäisenä palona pinta-alaltaan poikkeuksellisen suuri. Palot eivät yleensä pääse leviämään laajoiksi, kiitos tehokkaan havainnointi- ja sammutustoiminnan, kansalaisten varovaisen tulenkäsittelyn, metsien pirstaleisen rakenteen, metsien helppokulkuisuuden ja tiheän metsäautotieverkoston, sanoo valmiuspäällikkö Yrjö Niskanen Suomen metsäkeskuksesta.
Metsäpalo etenee nopeasti ja on vaikeasti pysäytettävissä, jos palo on noussut puiden latvustoon. Palojen muodostumista nopeasti leviäväksi ja esteitä ylittäväksi latvapaloksi rajoittaa osaltaan metsikköalueiden tasaikäisyys. Tasaikäisissä metsiköissä on yleensä hyvin vähän sellaista aliskasvosta, jonka kautta palo nousisi maasta isojen puiden latvustoon. Puiden alimmat oksat ovat myös yleensä karsiutuneet pois, mikä vaikeuttaa palon nousua latvoihin.