Siirry pääsisältöön

Suometsäalueen hoito kannattaa suunnitella yhtenä kokonaisuutena, johon kuuluvat oikea-aikaiset metsänhoito- ja hakkuutyöt sekä vesiensuojelurakenteet, kunnostusojitus, lannoitus ja mahdollisten piennartasanteiden rakentaminen. Hanke on suositeltavaa toteuttaa yhteishankkeena muiden maanomistajien kanssa, jos suoalue jakautuu useamman tilan alueelle. Suometsien hoidosta tarkempaa lisätietoa on saatavilla Tapion metsänhoidon suosituksista.  

Kunnostusojituksella tarkoitetaan vanhojen ojien avaamista ja mahdollisten täydennysojien kaivamista. Kunnostusojitus tulee ajankohtaiseksi silloin, kun ojien kunto ja puuston haihdunta eivät enää riitä ylläpitämään riittävää pohjavedenpinnan tasoa 30–50 senttimetrin syvyydessä kasvukauden aikana. Edellisestä ojituksesta on tällöin yleensä kulunut 20–40 vuotta.  

Liian korkealla oleva pohjaveden pinnantaso hidastaa puustonkasvua, mutta liian syvällä oleva vedenpinnantaso lisää turpeen hajoamisesta aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä sekä vesistöpäästöjä. 

Kunnostusojitustarvetta voidaan myös vähentää käyttämällä alueella jatkuvapeitteisyyteen pohjautuvia metsänkäsittelytapoja. Tällöin pohjavedenpinta pyritään pitämään sopivalla korkeudella hyödyntämällä puuston haihduntaa. Tasaikäisrakenteisen suometsän kasvatuksessa ojat perataan yleensä 1–2 kertaa kiertoajassa. 

Jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen mahdollisuudet ojitetuilla turvemailla

Vesistöjen ravinne- ja kiintoaineskuorman vähentämiseksi  ojituksen yhteydessä tehdään kaivukatkoja sekä rakennetaan laskeutusaltaita ja pintavalutuskenttiä. Lisäksi vain metsänkasvatuksen kannalta välttämättömät ojat avataan. Karuimpien kasvupaikkojen ojia ei suositella avattaviksi, koska metsän kasvatus siellä ei ole taloudellisesti järkevää.  

 Ravinnepuutokset ovat suometsissä yleisiä. Turvemailla puuston kasvua rajoittavat fosforin, kaliumin ja boorin puute. Ravinnepuutos korjataan tuhkalannoituksella tai lannoituksella. Lannoitus toteutetaan joko helikopteri- tai maalevityksenä.