Muut arvokkaat elinympäristöt

Lisätietoja

Riitta Raatikainen
luonnonhoidon johtava asiantuntija
puh. 050 314 0440
riitta.raatikainen(at)metsakeskus.fi

Muut arvokkaat elinympäristöt ovat kohteita, jotka eivät täytä metsä- ja luonnonsuojelulain vaatimuksia. Ne ovat yleensä pienialaisia ja voivat muodostaa metsälakikohteiden kanssa yhtenäisiä elinympäristökeskittymiä. Kohteissa on yleensä monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä kuten lahopuita, järeitä haapoja, jaloja ja muita lehtipuita sekä palanutta puuta. Niihin kuuluvat vanhat luonnonsuojelullisesti arvokkaat havu- ja sekametsiköt sekä vanhat lehtimetsiköt, harjujen paisterinteet, supat, ruohoiset suot, perinnemaisemien hakamaat ja metsäniityt.

Muiden arvokkaiden elinympäristöjen säilyttäminen sisältyy metsäsertifioinnin edellytyksiin. Metsäsertifiointi on metsänomistajalle vapaaehtoinen laatujärjestelmä, joka sisältää lain vaatimusten lisäksi elinympäristöjä, jotka ylläpitävät metsien monimuotoisuutta. Muut arvokkaat elinympäristöt voivat soveltua vapaaehtoiseen suojeluun METSO-ohjelman avulla.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita ympäristöjä ovat myös:

  • metsän reuna-alueiden vaihettumisvyöhykkeet
  • ojittamattomat kosteikot ja painanteet sekä vesistöjen rannat
  • pohjavesialueet
  • lakimetsät ja vaara-alueet
  • petolintujen pesäpuut ympäristöineen
  • pesäluolastot, metsäkanalintujen soidinpaikat ja muut riistalle arvokkaat alueet
  • uhanalaisten ja vaateliaiden kasvien elinympäristöt

Kaikki nämä kohteet suositellaan jätettäväksi käsittelemättä. Jos niitä kuitenkin halutaan hoitaa, suositellaan toimenpiteissä painotettavaksi luonnonsuojelua ja metsämaiseman hoidon näkökohtia sekä luontaista uudistamista.