Muut arvokkaat elinympäristöt

Lisätietoja

Matti Seppälä
luonnonhoidon johtava asiantuntija
puh. 029 432 4706
matti.seppala(at)metsakeskus.fi

Muut arvokkaat elinympäristöt ovat kohteita, jotka eivät täytä metsä- ja luonnonsuojelulain tai metsäsertifioinnin vaatimuksia. Ne ovat yleensä pienialaisia ja muodostavat usein metsälakikohteiden kanssa yhtenäisiä elinympäristökeskittymiä. Kohteissa on monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä kuten lahopuita, järeitä haapoja, jaloja ja muita lehtipuita sekä palanutta puuta. Niihin kuuluvat vanhat luonnonsuojelullisesti arvokkaat havu- ja sekametsiköt sekä vanhat lehtimetsiköt, harjujen paisterinteet, supat, ruohoiset suot, perinnemaisemien hakamaat ja metsäniityt.

Muiden arvokkaiden elinympäristöjen säilyttäminen sisältyy metsäsertifioinnin edellytyksiin. Metsäsertifiointi on metsänomistajalle vapaaehtoinen laatujärjestelmä, joka sisältää lain vaatimusten lisäksi elinympäristöjä, jotka ylläpitävät metsien monimuotoisuutta.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita ympäristöjä ovat myös:

  • metsän reuna-alueiden vaihettumisvyöhykkeet
  • ojittamattomat kosteikot ja painanteet sekä vesistöjen rannat
  • pohjavesialueet
  • lakimetsät ja vaara-alueet
  • petolintujen pesäpuut ympäristöineen
  • pesäluolastot, metsäkanalintujen soidinpaikat ja muut riistalle arvokkaat alueet
  • uhanalaisten ja vaateliaiden kasvien elinympäristöt

Kaikki nämä kohteet suositellaan jätettäväksi käsittelemättä. Jos niitä kuitenkin halutaan hoitaa, suositellaan toimenpiteissä painotettavaksi luonnonsuojelua ja metsämaiseman hoidon näkökohtia sekä luontaista uudistamista.