Siirry pääsisältöön

Säilytetään sekapuustoisuus

Sekapuustoisuus lisää ennen kaikkea metsän monimuotoisuutta ja maisemallista arvoa sekä vähentää tuhoriskejä. Siitä on myös hyötyä riistanhoidon näkökulmasta sekä sopeutumisessa ilmastonmuutoksen seurauksena muuttuviin olosuhteisiin.

Useiden eliöryhmien lajimäärät ovat lehtimetsissä tai sekametsissä suurempia kuin puhtaissa havumetsissä. Tämä johtuu suuremmasta puulajien määrästä ja lahoavasta lehtipuusta. Lehtipuut lisäävät pintakasvillisuuden monimuotoisuutta, sienien, kääpien, sekä puilla kasvavien sammalten ja jäkälien lajimääriä.

Metsänkasvatuksessa sekapuustoisella metsällä eli sekametsällä tarkoitetaan metsikköä, jossa hallitsevaa puulajia on vähemmän kuin ¾ kasvatettavien puiden runkoluvusta. Kasvatettava puusto voi olla vaihtelevan kokoista.

Taimikon varhaisperkaus ja taimikon harvennus 

  • Sekametsään tähtäävässä taimikon varhaisperkauksessa ja taimikon harvennuksessa säästetään kuusentaimikoissa mäntyä ja männyntaimikoissa kuusta. 
  • Taimikon varhaisperkauksessa vesasyntyinen lehtipuusto poistetaan kokonaan, mutta siemensyntyisistä lehtipuista poistetaan vain selvästi etukasvuiset yksilöt. Kasvatettavien taimien ympäriltä poistetaan kilpaileva kasvusto metrin säteeltä. 
  • Taimikon harvennuksessa koivusekoitukselle tavoitellaan kasvupaikasta riippuen 10-20 prosentin osuutta. Harvapuustoisiin kohtiin jätetään myös muita lehtipuun taimia, kuten haapaa (ei kuitenkaan männiköihin), raitaa, leppää ja pihlajaa sekä katajia. 
  • Usean puulajin metsiköissä puuntuotos on suurempi kuin yhden puulajin metsiköissä. 
  • Kasvatettavaa puustoa haittaamattomien puiden perkaus on turhaa työtä ja tuottaa ylimääräisiä kustannuksia. 
  • Hirvivahingoille alttiilla alueilla männiköissä taimikoihin jätetään tavanomaista enemmän mäntyjä. Pusikoituneet lehtipuuryhmät ja etukasvuiset lehtipuut männyntaimien vierestä poistetaan. Etenkin pihlajan ja pajun määrä pidetään alhaisena. 

Kasvatushakkuut 

  • Harvennuksessa pyritään sekametsärakenteen säilyttämiseen tai voimistamiseen. Tavoitteena on, että pääpuulajin osuudeksi jää korkeintaan 80 prosenttia kokonaistilavuudesta. Kasvupaikasta riippuen säilytetään 20-30 prosentin lehtipuusekoitus. 
  • Tasaiseen harvennusjälkeen tuodaan vaihtelevuutta harventamalla pääpuulajia tavallista voimakkaammin säästöpuuryhmän ympäriltä.
  • Lehtipuut ränsistyvät huomattavasti havupuita nuorempina. Puulajien erilaisen kasvurytmin ja valontarpeen huomioon ottaminen edellyttää tavallista enemmän harkintaa harvennuksen toteuttajalta. 
  • Sekapuustoisuus vähentää markkinariskiä, kun samasta metsiköstä voidaan korjata ja myydä eri puutavaralajeja. 

Kuva: Harvennushakkuussa sekametsärakennetta voidaan säilyttää tai voimistaa.

Lisätietoja