Säästä kuollut ja lahoava puu

Lahopuussa elää tuhansia lajeja, jotka omalta osaltaan turvaavat metsäluonnon toimintaa osallistumalla hajotukseen ja ravinteiden kiertoon.

Noin 500 uhanalaista tai silmälläpidettävää lajia on riippuvaisia nimenomaan lahopuusta. Lahonneen puun puute on tärkein yksittäinen syy metsälajien vähentymiseen.

Kaikki metsikössä ennen hakkuuta olevat pökkelöt, kelot ja maapuut pyritään säästämään, kun liikutaan työkoneilla. Lahopuuta voi myös nopeasti ja kustannustehokkaasti lisätä tekemällä esimerkiksi hieskoivuista tekopökkelöitä.

Kasvatushakkuut ja uudistushakkuut:

• Metsänkäsittelyssä säästetään lahopuut, erityisesti järeät rungot. Järeät pitkälle lahonneet rungot kierretään. Tuoreet järeät lahopuut siirretään pois tieltä.
• Yksittäisten kuolleiden lahoavien puiden säilyttämisestä ei koidu tulonmenetyksiä metsänomistajalle. Jos maalahopuita on runsaasti, niiden kiertäminen hakkuussa tai siirtely voi aiheuttaa tuotonmenetyksiä.
• Jos hakkuualueelta kerätään energiapuuta, tuoreen kuolleen puun jättäminen metsään pienentää energiapuukertymää ja siihen liittyvää tuloa.
• Pystyyn kuolleen puun voi kaataa ja jättää maatumaan, jos puun sattumanvaraiseen kaatumiseen liittyy selvä riskitekijä ihmisille tai omaisuudelle. 

Metsänhoidon suositukset: Lahopuun turvaaminen

Lue muista luonnonhoidon keinoista

• Suosi sekapuustoisuutta ja säilytä puulajimäärä
• Jätä säästöpuita ja säästöpuuryhmiä
• Tee tekopökkelöitä
• Jätä suoja- ja riistatiheikköjä
• Huomioi vesiensuojelu metsänkäsittelyssä
• Jätä soiden reunoille vaihettumisvyöhykkeet
• Huolehdi luonnonhoidosta maanmuokkauksessa
• Kierrä vaikeakulkuiset ja puuntuotannollisesti vähäarvoiset kohteet
• Lisää kulotuksella palanutta puuta
• Edistä monimuotoisuutta pellon reunavyöhykkeellä
• Turvaa erityiset lajiesiintymät
• Turvaa monimuotoisuudelle tärkeät luontokohteet