Siirry pääsisältöön

Metsittämisellä tarkoitetaan muiden maankäyttömuotojen, kuten entisen maatalousmaan, turvetuotannosta vapautuneiden suonpohjien sekä muiden soveltuvien avoimien alueiden metsittämistä. Metsittämiseen on mahdollista saada erillistä metsitystukea. Metsitystuen myöntäminen päättyy 31.12.2023.

Metsityskohdetta valittaessa on tärkeää huomioida myös muut arvot, kuten esimerkiksi perinnebiotoopit, maisema-alueet, suojelualueet ja rakennetut kulttuuriympäristöt. Nämä ovat arvokkaampia avoimina alueina kuin metsitettyinä. Myös metsityksen yhteydessä on tärkeä huomioida luonnon monimuotoisuus sekä vesiensuojelu.

Joutoalueiden metsittäminen vaatii yleensä enemmän suunnittelua, työtä ja kustannuksia kuin tavanomainen metsänuudistaminen. 

Entisten peltomaiden metsitys onnistuu käytännössä vain istuttamalla muokattuun maahan ja puulajeista varmin on kuusi. Boorilannoitus on usein tarpeen tehdä typen runsaudesta johtuvien kasvuhäiriöiden estämiseksi. Entisillä suopelloilla voi olla tarvetta myös kaliumin lisäämiseen.

Entiset peltomaat ovat hyvin ravinteikkaita, heinien ja rikkakasvien kasvu on nopeaa ja runsasta ilman tehokasta torjuntaa. Entisillä suopelloilla haasteena voi olla myös maan liika märkyys. Ojat onkin usein syytä perata metsityksen yhteydessä. Heinäntorjunta on tarpeen suorittaa ensimmäisinä, etteivät taimet tukahdu heinäkasvillisuuden alle.

Turvetuotannosta vapautuneilla suonpohjilla voi istuttamisen sijaan käyttää myös kylvöä ja luontaista uudistamista. Kohteesta riippuen istutukseen voidaan käyttää mäntyä ja kuusta. Luontaisella uudistamisella syntyy yleensä tiheä hiekoivikko. Suonpohjilla kannattaa käytännössä lähes aina tehdä metsityksen yhteydessä tuhkalannoitus kaliumin ja fosforin saannin turvaamiseksi. Tuhkalannoitus voidaan korvata mätästyksellä, kun turvekerros pohjamaan päällä on alle 20 senttimetriä.