Skip to main content
Uutinen - 18.05.2021 10:00

Säästöpuiden määrä on kasvanut – vesiensuojelussa yhä parannettavaa

Suomen metsäkeskus arvioi vuosittain, kuinka luontoarvot on huomioitu yksityismetsien hakkuiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Säästöpuita jätetään hakkuissa selvästi PEFC-metsäsertifioinnin vähimmäisvaatimusta enemmän. Vesistöjen suojakaistat jäävät monella hakkuukohteella liian kapeiksi. Luonnonhoidon laadun arvioinnissa on otettu käyttöön uusia menetelmiä. Perinteisen maastoarvioinnin lisäksi tietoa säästöpuustosta, suojakaistoista ja vesiensuojelutoimenpiteistä kerätään dronejen avulla.

Säästöpuuryhmä, jossa pysty- ja maalahopuuta.

Kuvateksti: Säästöpuut kannattaa jättää ryhmiksi hakkuualoilla. 

Suomen metsäkeskus arvioi luonnonhoidon laatua viime vuonna yksityismetsissä yli 1400 hehtaarilla ja noin 350 leimikolla. Näistä suunnatulla otannalla arvioitiin 80 leimikkoa, joilla tiedettiin olevan merkittäviä luontoarvoja.  

Luonnonhoidon laatu oli erinomaista tai hyvää 88 prosentilla arvioiduista hakkuista, välttävää 10 prosentilla ja heikkoa 2 prosentilla arvioiduista kohteista.  

Metsälain erityisen tärkeistä elinympäristöistä 96 prosenttia oli säilynyt hakkuissa ennallaan tai lähes ennallaan. Näiden elinympäristöjen huomioimisessa hakkuiden toteuttajilla on parannettavaa. Hakkuut olivat aiheuttaneet muutoksia 8 prosentilla tarkastetuista elinympäristöistä.   

Säästöpuiden määrä on kasvussa – järeää säästöpuustoa tarvitaan lisää 

Säästöpuuston määrä on kasvanut yksityismetsissä vuodesta 2015 lähtien. Myös järeiden säästöpuiden kokonaismäärä on kasvanut viime vuosien aikana. Luonnonhoidon laadun kannalta arvokkaimpia säästöpuita ovat järeät havu- ja lehtipuut, jotka ovat läpimitaltaan yli 20 senttimetriä.  

– Säästöpuiden jättämisessä on tapahtunut viime vuosina edistystä, mutta edelleen säästöpuustoksi jätetään usein pieniläpimittaisia havupuita, vaikka hakkuualalla olisi myös näitä järeitä havu- tai lehtipuita, sanoo rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jarkko Partanen Suomen metsäkeskuksesta. 

Vuonna 2020 säästöpuustoa oli jätetty hakkuissa yksityismetsiin selvästi PEFC-sertifioinnin vähimmäisvaatimusta enemmän, eli keskimäärin 19 runkoa hehtaarille. Säästöpuustoa tulee jättää vähintään 10 runkoa hehtaarille. Säästöpuustosta 79 prosenttia oli elävää puustoa.  

Säästöpuiksi tulisi valita aina monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia puulajeja, kuten haapoja, raitoja tai jaloja lehtipuita. Säästöpuut kannattaa jättää ryhmiksi hakkuualoilla olevien arvokkaiden luontokohteiden yhteyteen ja vesistöjen läheisyyteen.  

Vesistöjen suojakaistat usein liian kapeita 

Metsäkeskus tarkasti vesistöjen ympärille jätettyjä suojakaistoja noin 16 kilometrin verran. Liian kapea suojakaista havaittiin noin kilometrin matkalla. Eniten puutteita havaittiin edellisten vuosien tapaan pienvesien, kuten purojen, norojen ja lähteiden välittömissä lähiympäristöissä. Monessa talousmetsässä hakkuu ulottui liian lähelle pienvettä.  

– Suojavyöhykkeestä on monta hyötyä. Vesistön välittömään läheisyyteen jätettävä puusto säätelee valoa, varjoa ja veden lämpötilaa. Suojavyöhyke pidättää hakkuualueelta valuvia ravinteita sekä kiintoaineita. Suojavyöhykkeellä on tietysti vaikutusta myös maisemaan, sanoo johtava luontotiedon asiantuntija Miia Saarimaa Suomen metsäkeskuksesta.  

Dronet auttavat tiedonkeruussa 

Suomen metsäkeskus on siirtynyt luontolaadun arvioinnissa vähitellen yhä enemmän digitaaliseen tiedonkeruuseen. Tietoa säästöpuista, suojakaistoista ja vesiensuojelutoimenpiteistä kerätään maastossa ketterien dronejen avulla. Kun tarkastustoiminta digitalisoituu, voi Metsäkeskus tuottaa maanomistajille ja alan toimijoille entistä parempaa ja monipuolisempaa tietoa.    

– Menetelmä on uusi ja se oli ensimmäistä kertaa käytössä viime vuonna. Aikaisemmin tiedot on kerätty pääosin maastossa kaikilta leimikon kuvioilta. Dronella tietoa kerätään yksittäisiltä ennalta määritellyiltä kuvioilta, kertoo tarkastustoiminnan asiantuntija Lauri Haataja Suomen metsäkeskuksesta. 

Suomen metsäkeskuksen luontolaadun arvioinnin lähtökohtana ovat lakisääteiset velvollisuudet, sertifiointikriteerit ja metsänhoitosuositukset. Arvioinneissa tietoa kerätään arvokkaiden luontokohteiden esiintymisestä ja säilymisestä hakkuissa, monimuotoisuuden vuoksi säästetyn puuston määrästä ja laadusta sekä vesiensuojelun ja maisemanhoidon laadusta. Arviointikohteet valitaan vuosittain sekä suunnatulla että satunnaisella otannalla. Arviointipalaute toimitetaan tiedoksi hakkuun toteuttajalle, suunnittelijalle ja maanomistajalle.  

Lisätietoa luontolaatuarvioinnin tuloksista on Metsäkeskuksen verkkosivuilla.