Jätetään vesien varsille suojavyöhykkeet

Lisätietoja

Riitta Raatikainen
luonnonhoidon johtava asiantuntija
puh. 050 314 0440
riitta.raatikainen(at)metsakeskus.fi

  • Anna palautetta ja kehittämisehdotuksia sivustosta riitta.raatikainen(at)metsakeskus.fi
  • Suojavyöhyke on pienveden tai vesistön rantakaistale, jossa metsänkäsittely poikkeaa ympäröivästä alueesta tai käsittelyä ei tehdä ollenkaan.
  • Suojavyöhykkeen rikkomaton kasvillisuus sitoo hakkuualueelta valuvia ravinteita ja maa-ainesta, mikä vähentää vesistön rehevöitymistä ja säilyttää alueen luontoarvoja. Jos suojavyöhykkeellä on puustoa, sillä on varjostava vaikutus, jota tietyt kasvi- ja eläinlajit tarvitsevat menestyäkseen.
  • Suojavyöhyke ylläpitää lajistollista monimuotoisuutta, sillä ranta poikke¬aa usein puulajisuhteiltaan muusta metsästä. Lehtipuulajisto on monipuolinen ja voi sisältää harvalukuisina esiintyviä puulajeja, kuten tervaleppää.

Taimikon varhaisperkaus ja taimikonharvennus

  • Suojavyöhyke rajataan taimikon varhaisperkauksessa ja taimikon harvennuksessa käsittelyn ulkopuolelle. Puuston annetaan kehittyä monikerroksiseksi. Jos taimikkoa hoidetaan, esimerkiksi maisemallisista syistä, hoidossa suositaan lehtipuustoa.
  • Vesien varret ovat metsiköiden tulevissa hakkuissa todennäköisesti ensisijaisia säästöpuualueita. Kun säästöpuuratkaisu tehdään jo taimikonhoidossa, ei tule hoitokuluja tule alueista, jotka jäävät jatkossa ainespuunkorjuun ulkopuolelle. 

Kuva 1. Taimikonhoidossa puron reunaan on jätetty lehtipuustoa.

Kuva 2. Vesien lähiympäristön voi jättää raivaamatta.

Kasvatushakkuut

  • Säästöpuusto keskitetään hakkuissa vesien varsille.
  • Suojakaistaa ei raivata.
  • Koneilla liikkumista suojavyöhykkeellä vältetään, jotta aluskasvillisuus ja pensasto ei vaurioidu.
  • Suojakaistalta hakataan taloudellisesti arvokkaita puita, mikäli puut voidaan korjata kaistan ulkopuolelta maanpintaa ja pintakasvillisuutta rikkomatta. Puita ei kaadeta vesistöön ja hakkuutähteet kerätään pois.  
  • Suojakaistoille jätetään kasva¬maan taloudellisesti vähäarvoisia puita ja pensaita.

Kuva 3. Harvennushakkuuta ei ulotettu puron reunaan saakka.

Kuva 4. Vesien reunavyöhykkeillä on monimuotoisuuden ohella usein merkittäviä maisemallisia arvoja.

Uudistushakkuut

  • Suojavyöhykkeeltä hakataan taloudellisesti arvokkaita puita pois, mikäli puut voidaan korjata kaistan ulkopuolelta maanpintaa ja pintakasvillisuutta rikkomatta. Puita ei kaadeta vesistöön ja hakkuutähteet kerätään pois. Vyöhykkeelle jätetään kasva¬maan taloudellisesti vähäarvoisia puita ja pensaita.
  • Vesistöjen suojavyöhykkeitä voidaan hyödyntää säästöpuualueina, joko kaistoina tai ryhminä.

Kuva 5. Rikkomaton maanpinta sekä pensaskerroksen ja alueen alkuperäisen kasvillisuuden säästäminen ovat parasta vesiensuojelua.

Kuva 6. Rinteiden kohdalla suositellaan leveitä suojavyöhykkeitä.