Luonnonsuojelulaki on uudistunut 1.6.2023. Luonnonsuojelulailla suojellut luontotyypit ovat harvinaisia ja usein pinta-alaltaan pieniä, mutta silti arvokkaita luonnon monimuotoisuudelle. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä luontotyyppien määrittelyperusteista.
Luonnonsuojelulailla suojeltuja luontotyyppejä ovat
- hiekkarannat
- jalopuumetsiköt
- pähkinäpensaikot
- tervaleppämetsät
- merenrantaniityt
- lehdesniityt
- kedot
- rannikon metsäiset dyynit
- sisämaan tulvametsät
- harjumetsien valorinteet
- meriajokaspohjat
- suojaisat näkinpartaispohjat
- kalkkikalliot.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi päättää suojella luontotyyppien luonnontilaisen tai luonnontilaiseen verrattavan esiintymän, joka on suojellun luontotyypin säilymiselle tärkeä. Suojelupäätöksessä on määriteltävä suojellun luontotyypin esiintymän rajat. Suojellun luontotyypin esiintymää ei saa hävittää eikä heikentää. Joissakin kohteissa luontotyyppien säilyminen saattaa edellyttää hoito- ja kunnostustöitä.
Lisäksi luonnonsuojelulaki suojelee tiukasti harvinaisia ja uhanalaisia luontotyyppejä, joita ei saa hävittää tai heikentää. Tiukasti suojellut luontotyypit ovat yleensä puuttomia tai vähäpuustoisia.
Tiukasti suojeltuja luontotyyppejä ovat
- serpentiinikalliot, -kivikot ja soraikot, jotka ovat serpentiniitistä tai muusta ultraemäksisestä kivilajista muodostuvien kallio-, kivikko- tai soraikkoesiintymien maan päällisiä osia, joilla esiintyy serpentiinikasvilajistoa
- rannikon avoimet dyynit, jotka ovat Itämeren rannikolla tai saaristossa olevia, tuulen kulutus- ja kasaustyön tuloksena hiekasta muodostuneita dyynejä ja niiden painanteisiin syntyneitä kosteikkoja tai kausikosteikkoja, joilla esiintyy hiekkadyyneille ominaista eliölajistoa.
Luonnonsuojelulain mukaisia päätöksiä valmisteltaessa kuullaan maanomistajia ja muita asianosaisia. Lisätietoja luonnonsuojelulailla turvatuista luontotyypeistä antavat alueelliset ELY-keskukset.
