Pellon ja metsän väliset reunavyöhykkeet ovat nimensä mukaisesti peltoon rajoittuvia metsänreunoja. Ne voivat olla avoimen niittymäisiä, puoliavoimen hakamaisia tai suljettuja ja monikerroksisia.
Pellonreunat tarjoavat ravintoa, suojaa ja pesimäpaikkoja riistaeläimille, viljelysten ja niiden reuna-alueiden linnuille, pölyttäville hyönteisille ja hyötykasvien tuholaisia syöville pedoille. Etelään suuntautuvien reunametsien avoimilla ja paahteisilla laikuilla viihtyvät monet ketokasvit ja päiväperhoset.
Taimikon varhaisperkaus ja taimikon harvennus
- Peltojen puustoisten reunavyöhykkeiden ja peltojen metsäsaarekkeiden hoidon päätavoitteena on puuston pitäminen harvana, puu- ja pensaskerroksen monikerroksisuuden ylläpitäminen tai lisääminen ja lajistollisen monimuotoisuuden säilyttäminen.
- Pellon reunassa taimikon varhaisperkauksessa ja harvennuksessa suositaan matalakasvuisia pensaita ja puulajeja. Erityisen tärkeitä ovat marjoja tai pähkinöitä tuottavat lajit, kuten pihlaja, tuomi, paatsama, tammi ja pähkinäpensas.
- Kiviröykkiöt ja kiviaidat perataan paljaiksi puustosta ja pensaikosta.
- Peltojen reunavyöhykkeille jätettävät puut voivat toimia kuvion säästöpuina.
Kasvatushakkuut
- Pellon reunan harvennushakkuissa säästetään matalakasvuisia pensaita ja puulajeja. Erityisen tärkeitä ovat marjoja tai pähkinöitä tuottavat lajit, kuten pihlaja, tuomi, paatsama, tammi ja pähkinäpensas.
- Peltojen reunavyöhykkeille jätettävät puut voivat toimia kuvion säästöpuina.
Uudistushakkuut
- Pellon reunan uudistushakkuissa säästetään matalakasvuisia pensaita ja puulajeja. Erityisen tärkeitä ovat marjoja tai pähkinöitä tuottavat lajit, kuten pihlaja, tuomi, paatsama, tammi ja pähkinäpensas.
- Peltojen reunavyöhykkeille jätettävät puut voivat toimia kuvion säästöpuina.
Kuva: Lehtipuusto varjostaa peltoa havupuita vähemmän, joten reuna-alueilla lehtipuuston suosiminen parantaa pellon satoisuutta. Monipuolinen puu- ja pensaslajisto lisää monimuotoisuutta ja tuo vaihtelua maisemaan.