Tuhkalannoitus on hyvä vaihtoehto voimalaitosten sivutuotteena syntyvän tuhkan uudelleen käyttöön, jolloin sen käyttöarvo on korkeampi kuin mitä se olisi pelkkänä jätteenä. Lannoitteeksi kelpaavaa tuhkaa saadaan puun ja turpeen poltosta. Kivihiilituhka ei sovellu metsän eikä muiden kasvien lannoitteeksi.
Suomessa syntyy tuhkaa noin 1,5 miljoonaa tonnia vuosittain. Suurin osa tuhkista syntyy lämmön tuotannossa tai sähkön- ja lämmön yhteistuotannossa puun-, turpeen ja kivihiilen polton yhteydessä. Tuhkan laatuun ja sitä kautta hyötykäytön mahdollisuuksiin vaikuttavat muun muassa poltettava raaka-aine ja polttoprosessi.
Kiertotalouden ratkaisuin
Kiertotaloudella tarkoitetaan talousmallia, jossa raaka-aineet, komponentit ja tuotteet pysyvät mahdollisimman pitkään käytössä ja niiden arvo pyritään pitämään korkeana. Lisäksi materiaalihukkaa sekä jätettä tulisi muodostua mahdollisimman vähän. Kiertotaloudessa raaka-aineiden, komponenttien ja tuotteiden pitkäaikaista käyttöä ja kiertoa voidaan edistää ylläpidolla, uusiokäytöllä, uudelleen valmistuksella, kierrättämällä tai hyödyntämällä toisessa arvoketjussa.
– Tuhkaa hyödynnetään muun muassa turvemaiden lannoitteena metsissä, suopelloilla ja metsityskohteissa toteaa projektipäällikkö Riikka Heikkilä Suomen metsäkeskuksesta.
Lisäksi tuhkaa käytetään muun muassa maanrakennusaineena, metsäteiden rakennuksessa pohjamateriaalina sekä esimerkiksi sementtiteollisuudessa ja asfaltin valmistuksessa.
Tuhkalannoitus palauttaa ravinteita puiden ja kasvien käyttöön
Lannoitelainsäädäntö määrittelee laatuvaatimukset tuhkalle lannoitteena. Voimalaitoksissa syntyvän tuhkan ravinnekoostumukseen vaikuttaa mm. käytetty polttoaine, polttoprosessi ja prosessin lämpötila sekä savukaasujen puhdistusjärjestelmä. Metsien lannoitteena käytettävässä tuhkassa fosforin ja kaliumin osuus on oltava vähintään 2 % lannoitteesta. Kalsiumin vähimmäismäärä metsänlannoitteessa on 6 %.
Tuhkalannoitukseen sopivia suometsiä on Suomessa 1,3 miljoonaa hehtaaria. Tuhkalannoituksella pyritään tasapainottamaan metsän ravinnetilaa ensisijaisesti lisäämällä fosforia ja kaliumia, joista suometsissä on usein pulaa. Näiden lisäksi tuhkalla saadaan maaperään booria sekä muita hivenaineita. Ravinnesuhteiden tasapainottamisen lisäksi tuhkalla on maaperään kalkitseva vaikutus, mikä itsessään voi auttaa puustoa hyödyntämään jo maaperässä olevia ravinteita.
– Tuhkalannoitus on kiertotaloutta parhaimmillaan. Käyttämällä lannoitteena tuhkaa saadaan palautettua takaisin metsästä puun ja turpeen mukana pois vietyjä ravinteita puiden ja kasvien käyttöön, sanoo metsänhoidon asiantuntija Anu Hilli Suomen metsäkeskuksesta.
Tuhkalannoitteella saadaan palautettua metsään typpeä lukuun ottamatta kaikki ne ravinteet, joita sieltä hakkuun yhteydessä on viety pois. Ravinteista erityisesti fosforin kierrättäminen on tärkeää, sillä se on uusiutumaton luonnonvara ja on arvioitu, että sen saatavuudessa tulee globaaleja haasteita jo lähivuosikymmeninä.
Tuhkalannoitukseen sopivia suometsiä on Pohjois-Pohjanmaalla 300 000 hehtaaria. Tuhkalannoitusta ja sen vaikutusta puuston kasvuun ja kehitykseen esiteltiin maaliskuun alussa Pohjois-Pohjanmaalla, Pudasjärvellä metsänomistajille ja metsäalan toimijoille. Tapahtuman järjestelyistä vastasivat Suomen metsäkeskus ja Puun tiet digiaikaan- , ILMO-, Ämyri-hanke sekä Vastuullista liiketoimintaa tuhkasta -hanke (SMK, Tapio, XAMK).
Pohjois-Pohjanmaalla biotuhkat hyödynnetään lähes kokonaan. Märkätuhkasta lannoite- tai maanparannuskäyttöön ja maarakennukseen käytetään yli 90 %. Lisäksi osa tuhkasta välivarastoidaan odottamaan suunniteltua hyötykäyttöä. Kaatopaikalle tai läjitykseen ilman tiedossa olevaa käyttökohdetta jää alle 1 % muodostuneesta tuhkasta.