Jakamattoman kuolinpesän omistusjärjestelyt

Lisätietoja

Sanna Peltola
metsätilarakenteen asiantuntija
puh. 029 432 5033
sanna.peltola(at)metsakeskus.fi

Antti Pajula
metsätilarakenteen johtava asiantuntija
p. 029 432 4705
antti.pajula(at)metsakeskus.fi

Esa Lappalainen
metsätilarakenteen asiantuntija
puh. 029 432 4617
esa.lappalainen(at)metsakeskus.fi

Jakamaton kuolinpesä on erillinen verovelvollinen. Jakamattomassa kuolinpesässä ei ole pakko tehdä minkäänlaisia omistusjärjestelyjä, mutta usein niitä kannattaa tehdä sekä verotuksen vuoksi että puukaupassa ja hoitotöissä aktivoitumisen vuoksi.

Vaihtoehdot:

  • Kuolinpesän purkaminen yhtymäksi metsätalouden harjoittaminen yhtymänä/joku ostaa yhtymäosuudet muilta/yhteismetsän perustaminen tai siihen liittyminen
  • Kuolinpesän metsien jakaminen eri kiinteistöiksi – ongelmana tilarakenteen pirstoutuminen yhä pienemmäksi
  • Kuolinpesän omaisuuden jakaminen siten, että yksi saa metsän ja muut jotain muuta

Yhtymä on kuolinpesää edullisempi omistusmuoto, koska vuotuisessa metsäverotuksessa yhtymän tappiot välittyvät jo samana verovuonna osakkaiden henkilökohtaiseen verotukseen, ja näin metsätalouden tappiot saadaan hyödynnetyksi osakkaiden muiden pääomatulojen tai ansiotulojen verotuksessa. Kuolinpesässä verovuoden tappiot jäävät vähennettäväksi kuolinpesän myöhemmistä voitollisista tuloksista. Jos kuolinpesällä ei synny voitollisia tuloksia seuraavan kymmenen vuoden aikana, jäävät tappiot vuosi kerrallaan kokonaan vähentämättä.

Ensimmäinen toimenpide on perinnönjako. Perinnönjako voi sisältää vain hallinnollisen jaon, jossa kuolinpesä purkautuu yhtymäksi tai lisäksi kiinteistöteknisiä jakoja (lohkominen eri kiinteistöiksi). Jako-sanalla on siten kaksi merkitystä.

Jos on tarkoitus tehdä osakkaiden välisiä kauppoja, perinnönjako tehdään kuitenkin aina ensin. Samoin, jos tarkoituksena muodostaa yhteismetsä.

Perinnönjaon pohjaksi otetaan perukirja tai -kirjat, jos samalla jaetaan molempien vanhempien pesät. Usein näin tehdään, sillä osakkaat ovat pääsääntöisesti samat.

Toisinaan perinnönjako on tehty jo ensiksi kuolleen puolison jälkeen ja silloin jaetaan vain jälkimmäisen pesä. Oleellista on ottaa huomioon myös mahdollinen avioehto, testamentti sekä annetut ennakkoperinnöt.

Eräänlainen taitekohta on pesän sisäiset ja ulkopuoliset varat. Jos jaetaan pesän varat  siten, että jokainen saa osuutensa (€) verran omaisuutta – joka voi sisältää eri omaisuuslajeja, kuten metsää, rahaa, rakennuksia, asuntoja – ei osakkaille tule järjestelyistä veroa. Perintövero tulee joka tapauksessa ja se on yleensä jo tällöin maksettu. Sen sijaan jos joku käyttää omia eli pesän ulkopuolisia varoja saadakseen enemmän omaisuutta itselleen, vaikkapa koko metsätilan, tarkastellaan aina luovutusvoittoveroa ja varainsiirtoveroa.

Kuolinpesäosuuden osto on irtaimen omaisuuden kauppaa, eikä siitä synny metsävähennysoikeutta. Yhtymäosuuden osto sen sijaan on kiinteän omaisuuden kauppaa, josta syntyy metsävähennysoikeus.

Kuolinpesäosuuden myynnistä voi joutua maksamaan luovutusvoittoveroa – jos luovutusvoittoa syntyy – vaikka lähisukulaisten luovutusvoittoverovapaus muilta osin toteutuisi, koska kuolinpesäosuuden myynti on irtaimen omaisuuden kauppaa.

Yhtymäosuuden myynti samalle lähisukulaiselle on vapautettu luovutusvoittoverosta, jos kohdassa 2 esitetty luovutusvoittoverovapaus muilta osin toteutuu. Sen vuoksi perinnönjakokirja on syytä tehdä ensin. Osakkaan on kuitenkin harjoitettava metsätaloutta joko kuolinpesän tai yhtymän osakkaana ennen luovutusta. Minimissään tämä tarkoittaa yhtä verovuotta eli yhden metsäveroilmoituksen jättämistä.

Jos jakamattomassa kuolinpesässä yhdelläkään osakkaalla ei ole aitoa kiinnostusta metsän omistamiseen, kannattaa kuolinpesän osakkaiden vakavasti harkita metsän myyntiä ulkopuoliselle. Metsäpalstoilla on viime vuosina ollut hyvä kysyntä ja sitä kautta kauppahinnat ovat myyjän näkökulmasta nousseet varsin hyvälle tasolle.

Jos perilliset myyvät metsän tai oman osuutensa alle yhden vuoden kuluessa omistajan kuolemasta, voidaan luovutusvoittolaskelmassa käyttää hankintamenona metsäalueen myyntihintaa, jolloin luovutusvoittoveroseuraamuksia ei tule. Aivan viime aikojen verotuskäytännössä verottaja on tässä asiassa hyväksynyt sovellettavaksi yhtä vuotta pidempiäkin aikoja (maksimissaan kolme vuotta henkilön kuolemasta).

Jos metsäalueen myynti tapahtuu yli vuoden päästä metsänomistajan kuolemasta, voidaan hankintamenona vähentää metsäalueen perintöveroarvo tai vaihtoehtoisesti hankintameno - olettama (20 prosenttia tai 40 prosenttia metsäalueen myyntihinnasta).

Jos kuolinpesä myy metsäpalstan kunnalle, kuntayhtymälle tai valtiolle, voidaan luovutusvoittoverolaskelmassa todellisen hankintamenon vaihtoehtona käyttää 80 %:n suuruista hankintameno-olettamaa.

Mikäli kuolinpesä myy metsäpalstan luonnonsuojelualueeksi (ELY-keskus), on myynti vapautettu kokonaan luovutusvoittoverosta. Jos metsäpalstalla on merkittäviä luonnonarvoja, voi kyseeseen tulla myös metsän suojeleminen vapaaehtoisesti määräajaksi METSO-ohjelman kautta.