Harvennukset

Harvennuksilla ohjataan puuston kehittymistä poistamalla osa puustosta, jolloin kasvatettavan puuston elintila ja muut kasvuresurssit paranevat. Sopiva tiheys ylläpitää puuston elinvoimaisuutta ja varmistaa, että puun pituudesta riittävä osuus on elävää latvusta.

Ensiharvennus ja myöhemmät harvennukset ovat metsän kasvatushakkuita.

• Ensiharvennus on ensimmäinen myyntikelpoista kuitu- ja energiapuuta tuottava kasvatushakkuu.
• Myöhemmät harvennukset ovat ensiharvennuksen jälkeen varttuneeseen kasvatusmetsikköön tehtäviä harvennuksia. Myöhempiä harvennuksia tehdään yleensä 1–2 kertaa kiertoaikana eli ennen uudistushakkuuta.

Harvennuksen toteutus vaihtelee kohteen mukaan

Oikea ajoitus, harvennustapa ja -voimakkuus valitaan joustavasti sekä metsän ominaisuuksien että metsänomistajan tavoitteiden mukaan.

Monet metsän ominaisuudet vaikuttavat harvennuksen toteutustapaan, joten harvennus kannattaa suunnitella ammattilaisen kanssa. Vaikutusta on esimerkiksi pääpuulajilla, kasvualueella ja metsän lähtötilanteella.

Kilpailu kasvuresursseista, eli valosta, vedestä ja ravinteista, heikentää yksittäisten puiden kasvumahdollisuuksia.

Jos metsä on liian tiheää, puiden elävän latvuksen osuus suhteessa puun pituuteen lyhenee ja puusto riukuuntuu. Riukuuntuminen tarkoittaa, että puut keskittyvät valosta kilpaillessaan erityisesti pituuskasvuun, mutta rungon paksuus jää vähäiseksi.

Nuorissa kasvatusmetsissä hyvä puuston elinvoimaisuuden mittari on elävän latvuksen osuus puun pituudesta, eli latvussuhde:

• männiköissä vähintään 40 %
• koivikoissa vähintään 50 %
• kuusikoissa vähintään 60 %

Harvennustavalla tarkoitetaan periaatetta, jolla poistettavat puut valitaan. 

• Alaharvennuksessa poistetaan pienempiä sekä heikkolaatuisempia puita ja kookkaimmat sekä taloudellisesti arvokkaimmat puut jätetään kasvamaan.
• Yläharvennuksessa pienten puiden lisäksi poistetaan kookkaimpia ja taloudellisesti arvokkaimpia puita.
• Laatuharvennuksessa poistetaan männiköiden ensiharvennuksen yhteydessä oksikkaita valtapuita ja tehdään tilaa ohutoksaisille lisävaltapuille, jolloin sillä voidaan lisätä laadukkaan tukkipuun tuotosta.
• Pidennetyn kiertoajan harvennusmalli soveltuu hoidettuihin havupuuvaltaisiin metsiin. Malli ohjaa tekemään harvennukset kevyempinä ja ne tehdään hieman myöhemmin, jolloin puusto järeytyy hitaammin.
• Sekapuustojen harvennusmallissa annetaan sopivasti kasvutilaa eri puulajeille. Malleja on laadittu kasvupaikan mukaisesti kolmelle erilaiselle sekapuustolle, kuusi-lehtisekapuustolle, mänty-lehtisekapuustolle sekä kuusi-mäntysekapuustolle.

Metsänomistaja voi valita erilaisista harvennustavoista parhaiten omiin tavoitteisiin sekä harvennettavan metsän lähtötilanteeseen soveltuvan käsittelytavan. 

Eri harvennussuosituksia on laadittu sekä hoidetuille että hoitamattomille metsille metsikön sijainnin, pääpuulajin, kasvupaikan, maalajin, sekä metsänomistajan tavoitteiden mukaisesti. 

Lue lisää:

• Lisätietoa harvennusmalleista (Metsänhoidon suositukset)
• Lisätietoa ala- ja yläharvennuksesta (Metsänhoidon suositukset)
• Pidennetyn kiertoajan harvennusmallien erot perusmalleihin (Metsänhoidon suositukset) 
• Ensiharvennus männikön laatuharvennuksena (Metsänhoidon suositukset)
• Etsi ja vertaa kohteelle sopivia harvennusmalleja (Metsänhoidon suositukset)

Ensiharvennus on taimikonhoidon jälkeen ensimmäinen nuoren kasvatusmetsän harvennus, jossa korjataan talteen myyntikelpoista kuitu- ja energiapuuta.

Ensiharvennuksen tärkein tavoite on parantaa kasvatettavan puuston laatua ja turvata niiden järeytymistä. Ensiharvennus vaikuttaa merkittävästi puuston tulevaan kasvuun ja kehitykseen. Puut kasvavat hyvin, kun ne saavat riittävästi kasvutilaa, valoa, ravinteita ja vettä.

Ensiharvennus on tärkeää tehdä ajoissa, jottei metsän kasvukunto heikkene. Kasvupaikasta ja puulajista riippuen ensiharvennus tehdään, kun puusto on 10–16 metrin pituista.

Ensiharvennuksen sopivan ajankohdan valinnassa on hyvä huomioida hakkuukertymän, korjuukustannusten ja puuston latvusten elinvoiman säilymisen tasapaino.

Lue lisää: Ensiharvennus (Metsänhoidon suositukset)

Ensiharvennus hoitamattomassa metsässä 

Hoitamattomalla metsällä tarkoitetaan nuorta metsää, jota ei ole taimikkovaiheessa hoidettu oikea-aikaisesti ja sen laatu ei siksi ole yhtä hyvä kuin hoidetun metsän. Hoitamatonta metsää kunnostavan ensiharvennuksen tavoite on parantaa metsänhoidollista tilannetta.

Hoitamattoman metsän harventaminen on hoidetun metsän harventamista kalliimpaa, johtuen suuremmasta poistettavien runkojen määrästä ja niiden pienemmästä runkotilavuudesta. Harvennus on kuitenkin metsänhoidollisesti tärkeä toimenpide, sillä se edistää kasvamaan jätetyn puuston tulevaa kehitystä.

Myös hoitamattoman metsän harventamiseen on useita eri tapoja puuston lähtötilanteesta ja metsänomistajan tavoitteista riippuen. 

Lue lisää:

• Hoitamattoman nuoren metsän hoidon suunnittelu ja vaihtoehdot (Metsänhoidon suositukset)
• Ohjeita oikea-aikaiseen taimikonhoitoon

Energiapuuharvennus

Energiapuuta korjataan tavallisesti ensiharvennuskohteilta ja nuoren metsän hoitokohteilta. Energiapuuharvennus sopii niin hoidettuun kuin hoitamattomaan metsään.

Energiapuun korjuu kasvatusmetsistä osana harvennuksia tuottaa metsänomistajalle useimmiten tuloja, joilla voidaan kattaa korjuusta koituvia kustannuksia. Pelkän energiapuun kasvatus ei yleensä ole taloudellisesti kannattavaa.

Myös kasvatusmetsien energiapuukorjuuseen on lähtötilanteesta ja metsänomistajan tavoitteista riippuen erilaisia toteutustapoja:

• Kokopuun korjuu sopii nuoren metsän kunnostuskohteille, joissa on paljon pieniläpimittaista, riukuuntunutta puustoa. Kohteita ei yleensä ennakkoraivata ja puut korjataan karsimatta.
• Karsitun rangan korjuu soveltuu hyvin kaikille pienpuuta sisältäville harvennuskohteille. Kohteet ovat yleensä kokopuun korjuukohteita järeämpiä.
• Yhdistelmäkorjuussa samalta kohteelta korjataan pienpuuta sekä jalostukseen, että energiakäyttöön. Korjuun kannattavuus edellyttää riittäviä puutavaralajikohtaisia kertymiä.

Lue lisää:

• Energiapuuharvennus (Metsänhoidon suositukset)
• Pienpuun korjuumenetelmät -esite

Harvennushakkuita ovat ensiharvennuksen jälkeen tehtävät harvennukset. Niitä kutsutaan myös myöhemmiksi harvennuksiksi.

Usein harvennus tehdään noin 10–20 vuoden päästä ensiharvennuksesta, jolloin metsästä saadaan myös tukkipuuta. Harvennuksen tarve arvioidaan puuston pituuden ja tiheyden perusteella.  

Kuusi ja koivu harvennetaan usein kahdesti ennen metsän uudistamista, männyllä harvennuskertoja voi olla kolmekin. Juurikäävän saastuttamissa kuusikoissa suositellaan vain yhtä harvennusta ennen päätehakkuuta. 

Harvennushakkuun tavoitteena on nopeuttaa jäävän puuston järeytymistä puiden kasvutilaa lisäämällä ja keskittämällä kasvu taloudellisesti arvokkaisiin ja hyvälaatuisiin puuyksilöihin. 

Harvennushakkuilla vaikutetaan puulajisuhteisiin sekä pidetään yllä metsikön terveydentilaa, vähennetään luonnonpoistumaa ja saadaan hakkuutuloja. Harvennushakkuun kannattavuuteen ja metsikön jatkokehitykseen voidaan vaikuttaa harvennustavoin, joita ovat ala- ja yläharvennukset sekä pidennetyn kiertoajan ja sekapuuston harvennusmallit. 

Suurin osa metsistämme on talousmetsiä. Siksi luonnon monimuotoisuutta ja riistanhoitoa on tärkeää edistää myös harvennuksissa talousmetsien luonnonhoidon keinoin eli muun muassa säästämällä lahopuita, jättämällä säästöpuiden lisäksi riistatiheikköjä ja suosimalla lehtipuita. 

Lue lisää:

• Myöhempi harvennus (Metsänhoidon suositukset)
• Talousmetsien luonnonhoidon keinot

Metsään.fi-palvelusta metsänomistaja näkee oman metsänsä perustiedot ja esimerkiksi ehdotukset metsän hoidosta ja hakkutöistä sekä tiedot luontokohteista, jotka tulee ottaa huomioon metsänhoidossa. Palvelusta voit etsiä metsätöille tekijän ja jakaa metsän tiedot ammattilaisille.

Muista tehdä ennen harvennuksen aloittamista metsänkäyttöilmoitus kasvatushakkuista.