Metsänlannoitus on nopein tapa lisätä puuston kasvua, parantaa metsätalouden kannattavuutta ja kasvattaa metsien hiilinieluja. Metsänlannoitukset tulee kuitenkin kohdentaa niille kohteille, joissa lannoituksen kasvua ja hiilensidontaa lisäävät vaikutukset ovat voimakkaimmat, mutta lannoituksen ympäristövaikutukset voidaan minimoida.
Lannoitusten suunnittelussa tulee ottaa huomioon monia asioita, kuten vesiensuojelu, käytettävä lannoite ja sen levitysmäärä, ja siksi lannoituksen suunnittelussa kannattaa hyödyntää asiantuntija-apua. Lue lisää metsänlannoituksesta metsänhoidon suosituksista.
Metsän kasvatuslannoitus
Kasvatuslannoitukset kivennäismailla kohdistuvat pääasiassa kuivahkojen ja tuoreiden kankaiden hoidettuihin männiköihin ja kuusikoihin, jotka ovat kehitysluokaltaan varttuneita kasvatusmetsiä tai uudistushakkuuta lähestyviä metsiä. Lannoitteen pääravinne on typpi. Typen puute rajoittaa puustonkasvua kivennäismailla. Tarvittaessa käytetään lannoitetta, jossa on fosforia ja/tai booria.
Typpilannoituksella saadaan lisäkasvua yhdellä lannoituskerralla sopivalla kohteella Etelä-Suomessa noin 12–20 m3/hehtaari alle 10 vuodessa ja Pohjois-Suomessa 60-80 % Etelä-Suomen kasvunlisäyksestä.
Lannoitus toteutetaan yleensä helikopterilla tai maalevityksenä kuormatraktorilla. Lannoitetta levitetään lannoitetyypistä ja kohteesta riippuen 500–800 kg/ha. Metsänomistaja voi toteuttaa lannoituksen myös omana työnä hyödyntäen esimerkiksi mönkijää ja taimivakkaa.
Metsän terveyslannoitus
Terveyslannoituksella ehkäistään tai korjataan maan ravinne-epätasapainosta johtuvia kasvuhäiriöitä. Käytännössä metsän terveyslannoitus tarkoittaa suometsän tuhkalannoitusta tai boorilannoitusta kohteella, jonka maaperässä esiintyy boorinpuutosta.
Ravinnehäiriöt aiheuttavat tyypillisesti puun latvassa tai oksissa esiintyviä kasvuhäiriöitä. Voit lukea lisää ravinnepuutoksen tunnistamisesta metsänhoidon suosituksista.
Metsän terveyslannoitukseen on mahdollisuus saada metka-tukea..
Suometsän tuhkalannoitus
Tuhkalannoituksesta hyötyvät erityisesti keskiravinteiset ja viljavat paksuturpeiset ojitetut turvemaat. Näillä kohteilla on yleensä tarpeeksi typpeä, mutta pulaa fosforista ja kaliumista.
Ravinnehäiriöt aiheuttavat tyypillisesti puun latvassa tai oksissa esiintyviä kasvuhäiriöitä. Liian karuilla kasvupaikoilla tuhkalannoituksesta saatu hyöty on hyvin vähäinen, ja investointi ei yleensä ole taloudellisesti kannattavaa.
Tuhkalannoitus on oikealla kasvupaikalla pitkäkestoinen ja tehokas tapa lisätä puustonkasvua. Puuston kasvun parantuminen lisää pohjaveden haihduntaa, joka puolestaan vähentää puustoisen alan uudis- ja kunnostusojitusten tarvetta.
Puutuhkan ravitseva vaikutus alkaa jo lannoitusta seuraavana vuonna, ja se kestää kasvupaikasta sekä tuhkasta riippuen yli 30 vuotta.
Keskimäärin tuhkalannoituksella saavutetaan 2–4 kuution lisäkasvu hehtaaria kohden vuodessa. Vaikutukset alkavat näkyä 2–8 vuoden kuluessa.
Tuhkaa levitetään sen laadusta ja kasvupaikasta riippuen keskimäärin 3000–5000 kg hehtaarille. Levitys tehdään talviaikaan maan ollessa roudassa metsätraktorilla tai helikopterilla. Kohteen maastokartoitus antaa oikean kuvan siitä, mitä lannoituksessa tulee huomioida ja minne lannoitus kannattaa tehdä.
Puupohjainen tuhka on ekologinen ja tehokas raaka-aine metsälannoitteeksi turvemaille.
Puusta tuotetaan energiaa polttamalla. Palaessaan puu vapauttaa siihen sitoutuneen hiilen, mutta puun palaminen ei lisää pysyvästi maapallon ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. Tämä perustuu toistuvaan hiilen kiertoon ilmakehän ja hiiltä sitovan, poltettavan biomassan välillä. Palaneesta puusta vapautunut hiili sitoutuu uuteen puustoon, joka perustetaan kasvamaan poltetun puuston tilalle.
Palamisjäännöksenä syntyy tuhkaa, joka sisältää runsaasti muun muassa fosforia, kaliumia, kalsiumia ja muita kasvien tarvitsemia alkuaineita. Typpeä tuhkassa ei ole, sillä se vapautuu palamisprosessissa vapaana kaasuna ilmaan. Tuhka on hyvin emäksinen aine (pH yli 9), joka neutralisoi hapanta maaperää ja vapauttaa siihen sitoutuneita ravinteita puiden ja kasvillisuuden käytettäväksi. Tuhkalannoituksessa tuhkan sisältämät ravinteet palautetaan takaisin turvemaiden ravinnekiertoon.
Puut sitovat kasvaessaan ilmakehästä hiiltä ja auringon energiaa sekä maaperästä vettä ja erilaisia alkuaineita. Puut muodostavat biomassaa yhteyttämällä ilmakehän hiilidioksidista, maaperän vedestä ja auringon energiasta sokereita lehdillään ja neulasillaan. Puiden solukot jalostavat sokereita edelleen muodostaen hiilestä (C) hapesta (O) ja vedystä (H) puun rakennusaineita eli selluloosaa, hemiselluloosaa ja ligniiniä sekä erilaisia uuteaineita. Puun rakennusaineiden määrä ja laatu vaihtelee eri puulajien ja puuyksilöiden välillä ollen 40–50 % puun kuiva-ainemassasta. Lehtipuissa selluloosaa on enemmän kuin havupuissa. Puusta syntyvä tuhka sisältää yleensä runsaasti ravinteita.
Puun lisäksi energiantuotannossa poltetaan myös turvetta. Turpeen poltosta ollaan luopumassa asteittain sen haitallisten ilmastovaikutusten vuoksi.
Turve muodostuu hitaasti kerrostumalla kosteissa, hapettomissa olosuhteissa pääosin suokasvillisuuden tuottamasta, epätäydellisesti hajonneesta biomassasta. Turve varastoi biomassan sisältämän hiilen ja muut ainesosat tehokkaasti.
Vedenalaisen turvekerroksen orgaaninen aines hajoaa hitaasti, sillä veden alla hajoamiseen tarvittavaa happea on vähän. Happamasta turpeesta syntyvässä tuhkassa on vähemmän ravinteita ja enemmän raskasmetalleja kuin puutuhkassa.
Siirtyminen fossiilisista raaka-aineista biopohjaisiin on yksi keskeinen keino ilmastonmuutoksen hidastamisessa. Puu on nopeasti uusiutuva, kansallista omavaraisuuttamme tukeva biopohjainen raaka-aine. Energian tuotannosta syntyvän tuhkan hyödyntäminen metsälannoitteena on resurssien viisasta käyttöä.
Metsän boorilannoitus
Boorilannoituksella ennaltaehkäistään tai korjataan jo havaittua boorinpuutoksesta johtuvaa kasvuhäiriötä. Boorinpuutos on yleistä entisillä viljelymailla kaikkien puulajien osalta ja erityisesti entisten kaskialueiden kuusikoissa Itä-Suomessa.
Boorin puute voi aiheuttaa merkittäviäkin laatu- ja kasvutappioita. Boorilannoituksen kannattavuus perustuu siihen, että tulevissa hakkuissa metsästä saadaan enemmän arvokasta tukkipuuta. Boorilannoitus palauttaa puuston kasvukyvyn ja lisää hiilensidontaa.
Boorilannoite levitetään metsään pääasiassa nestemäisessä muodossa, joko metsurityönä tai dronella ilmasta käsin. Booria voidaan levittää myös typpi- tai tuhkalannoituksen yhteydessä, jolloin käytetään lannoitetta, johon boori on lisätty valmiiksi.
Metsälannoituksen mahdollisuudet -verkkokurssi
Kiinnostuitko metsänlannoituksesta? Metsälannoituksen mahdollisuudet -verkkokurssilla pääset perehtymään metsänlannoituksen perusteisiin.
Kurssilla tutustutaan lannoitukseen sopiviin kohteisiin, lannoituksen kustannuksiin sekä kannattavuuteen ja sen ympäristövaikutuksiin. Lisäksi tutustutaan lannoituksen hankintaan ja metka-tukeen. Kurssin kesto on noin 20 min.