Liito-oravan elinympäristöjen turvaamiseen talousmetsissä on olemassa paljon hyviä keinoja. Liito-orava-LIFE-hankkeessa koulutettiin ja neuvottiin metsänomistajia ja metsäammattilaisia, kuinka hakkuut ja hoitotyöt pitää suunnitella liito-oravametsissä. Esimerkiksi säästöpuuryhmien sijoittelulla sekä haapojen ja leppien säästämisellä on iso merkitys uhanalaisen lajille.
Metsäkeskus on järjestänyt useita koulutuksia liito-oravan huomioimisesta talousmetsissä. Kuva: Hanna Korpinen
Liito-orava-LIFE-hankkeessa on luotu hyviä käytäntöjä siihen, kuinka liito-oravaa voidaan huomioida metsien käsittelyssä. Suomen metsäkeskus järjesti aiheesta verkkoluentoja ja maastokoulutuksia, joihin osallistui lähes 1700 kiinnostunutta. Lisäksi Metsäkeskuksen työntekijät tarjosivat henkilökohtaista neuvontaa yli 300 metsänomistajalle, joiden metsätilalla tai sen läheisyydessä oli tehty liito-oravahavainto.
Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka pitää rajata metsänhoitotöiden ja hakkuiden ulkopuolelle.
– Moni metsäammattilainen ja metsänomistaja toivoi rajaukseen avuksi jotain kättä pidempää, eli ohjeellisia pinta-aloja tai metrimääriä. Rajaus on kuitenkin aina tapauskohtainen ja riippuu myös hakkuutavasta sekä sen voimakkuudesta. Sen tiedämme, että alle 0,4 hehtaarin rajaukset ovat liian pieniä lajin säilymisen kannalta, kertoo projektipäällikkö Tiina Lintuharju Suomen metsäkeskuksesta.
Metsäkeskuksen järjestämissä koulutuksissa neuvottiin metsänomistajia ja ammattilaisia tunnistamaan liito-oravan elinympäristöjä ja lisääntymis- ja levähdyspaikkoja sekä suunnittelemaan kulkuyhteyksiä. Liito-oravan elinpiiri ulottuu usein useamman metsätilan alueelle. Metsien käytön suunnittelussa on hyvä varmistaa, että liito-orava pääsee liikkumaan koko elinpiirinsä alueella.
Liito-orava tarvitsee pesä- ja ruokailupaikkojen lisäksi puustoisia kulkuyhteyksiä paikalta toiselle. Kuva: Rainer Carpelan/Vastavalo.fi
Liito-orava tarvitsee lehtipuita ja kulkuyhteyksiä
Liito-orava-LIFE-hankkeessa havaittiin monia hyviä keinoja, joilla voi auttaa liito-oravaa pärjäämään talousmetsissä. Laji tarvitsee lehtipuita, ja erityisesti haavat ja harmaalepät kannattaa säästää. Hakkuissa säästöpuiksi kannattaa jättää näitä puulajeja.
Liito-orava tarvitsee myös hyvät kulkuyhteydet. Niitä voi luoda säilyttämällä metsää peitteisenä.
– Kulkuyhteyksiä kannattaa säästää mieluiten kuviomaisina alueina eikä yksittäisten puiden rivinä. Jos liito-oravalla on käytettävissä 4-6 hehtaarin kokoista puustoista elinympäristöä, sen elinpiiri yleensä säilyy. Hakkuita alueella voi kuitenkin tehdä lisääntymis- ja levähdyspaikkaa lukuun ottamatta, Lintuharju sanoo.
Hakkuut täytyy suunnitella liito-oravametsissä erityisen huolellisesti. Mitä voimakkaampi hakkuu on, sitä suurempi suojaetäisyys täytyy jättää lisääntymis- ja levähdyspaikkaan.
– Metsänomistajat ja ammattilaiset ovat olleet kiinnostuneita uudesta tiedosta ja moni on halunnut perehtyä aiheeseen lisää. Liito-oravan huomioiminen voi tuntua vaikealta tai herättää aluksi tunteita, mutta siihen on neuvoja tarjolla.
Metsäkeskus on koostanut metsänomistajien ja metsäammattilaisten tueksi Liito-orava talousmetsässä -oppaan.
Lisätietoa Liito-orava-LIFE-hankkeesta on Metsäkeskuksen verkkosivuilla.
Liito-orava-LIFE-hankkeessa edistetään liito-oravan suojelua Euroopassa yhteistyöllä. Hanke tuo yhteen maankäytön keskeiset toimijat sekä tiedon liito-oravan elinympäristöverkostoista. Hankkeessa toimii 17 kumppania Suomesta ja Virosta. Hanke kattaa liito-oravan koko levinneisyysalueen EU:ssa. Liito-orava-LIFE-hanke sisältyy Euroopan unionin LIFE-ohjelmaan ja sitä koordinoi Metsähallituksen Luontopalvelut.