Siirry pääsisältöön

Metsävaratiedon laatu

Metsävaratietoa kerätään kaukokartoitusmenetelmällä, jossa hyödynnetään koealamittauksia, laserkeilausta ja ilmakuvausta. Tiedon laatua varmistetaan systemaattisesti inventointiprosessin eri vaiheissa. Metsävaratietoa myös päivitetään jatkuvasti eri tietolähteistä ja puustoa kasvatetaan kasvumalleilla. Päivityksessä käytettävien tietojen paikkansa pitävyys vaikuttaa osaltaan metsävaratiedon laatuun.

Kaukokartoitus tuottaa tasalaatuisempaa tietoa kuin maastoarviointi 

Laserinventointi on kasvatus- ja uudistuskypsissä metsissä yleensä tarkempaa kuin perinteinen kuvioittainen maastoarviointi. Lisäksi puustotulkinta on tasalaatuista. Kokonaispuuston tiedot ovat tarkimmat ja pääpuulaji on yleensä oikein. Virheitä voi kuitenkin esiintyä sekapuustojen puulajisuhteissa ja erityisesti silloin, jos jotain puulajia on vähän.

Tavallisissa tasaikäisrakenteisissa metsissä laserinventoinnin kokonaistilavuuden, pohjapinta-alan ja keskiläpimitan keskivirhe on nykyisin noin 10 prosentin tasolla ja keskipituuden noin 5 prosenttia.

Pääpuulaji on oikein noin 95 prosentilla kuvioista ja puulajitunnuksissa on saavutettu myös selkeää parannusta laadukkaammalla kaukokartoitusaineistolla sekä koealamittauksen ja puustotulkinnan kehittämisellä.

Laserinventoinnissa kokonaistilavuuden tarkkuusvaatimuksena kasvatus- ja uudistuskypsissä metsissä on, että sen tulee olla 20 prosentin sisällä oikeasta 80 prosentilla kuvioista. Näin on ollut jo pitkään ja kehityksen myötä siihen on myös varmemmin päästy.

Laserinventoinnissa kokonaispuuston keskipituudelle, keskiläpimitalle ja pohjapinta-alalle on määritetty omat laatukriteerit. Keskipituuden tulee poiketa oikeasta enintään 2 metriä, keskiläpimitan 3 senttimetriä ja pohjapinta-alan 3 m2/hehtaarilla 80 prosentilla kuvioista. Laadunvarmistusten perusteella yllä esitettyihin kokonaispuuston tarkkuuksiin on päästy pohjapinta-alassa noin 85:llä, läpimitassa ja tilavuudessa noin 90:llä ja pituudessa yli 95 prosentilla kuvioista.

Näin ollen tieto puuston pituudesta on tarkkaa, läpimittatieto on yleensä hyvä ja pohjapinta-alakin useimmiten edellä esitetyn vaihteluvälin sisällä. Runkoluvulle, jota tarkastellaan taimikoissa, ei ole varsinaista laatukriteeriä, mutta taimikoiden osalta oleellisin tieto on oikea hoitotarve. 

Puuston ikä on vaikein tunnus, koska laserinventointi perustuu puuston näkyviin piirteisiin ja samankokoisten metsiköiden ikä voi vaihdella kymmeniäkin vuosia. Usein puuston ikä on kuitenkin verrannollinen sen kokoon, joten tieto puuston iästäkin on tavallisesti oikean suuntainen.

Yleisesti tavoitteena on, että puustotunnusten virheet eivät vaikuta merkittävästi toimenpide-ehdotusten oikea-aikaisuuteen.

Taimikoissa ja epätasaisilla kuvioilla kaukokartoituksen tarkkuus heikkenee 

Kaukokartoitus soveltuu hyvin varttuneempiin metsiin, mutta on epäluotettavampaa mitä pienempää puusto on. Laserinventointia voidaan tehdä hoitotarpeen kannalta kohtalaisella tarkkuudella myös varttuneissa taimikoissa, mutta se ei sovellu lainkaan pienille taimikoille. Näille kohteille tarvitaan muita tietolähteitä esimerkiksi uudistamisesta tai hoitotöistä.

Laserinventoinnin virheiden määrä kasvaa, jos kyseessä on epätasainen, monijaksoinen tai muuten alueen normaalista metsästä poikkeava kuvio. Epätasaisten kuvioiden tai pienten puulajiosuuksien arviointi on hankalaa myös maastossa. Metsätalouden kannalta tärkein eli metsässä tehtävä toimenpide määräytyy kuitenkin yleensä kuvion vallitsevan puuston mukaan.

Tarkasta kuviotiedot maastossa ennen toimenpiteitä, erityisesti silloin, kun tietoja käytetään puukaupassa, tila-arvioissa tai muissa merkittävissä taloudellisissa päätöksissä.

Luontotiedon laatu

Kattava ja ajantasainen tieto metsälain 10 §:n perusteella rauhoitetuista erityisen tärkeistä elinympäristöistä on metsälain valvonnan kannalta tärkeää.

Metsäkeskuksen hallinnoimia tietoja koskeva metsätietolaki edellyttää, että metsälakikohteita koskevia tietoja, kuten muitakin metsää kuvaavia tietoja, päivitetään säännöllisesti.

Metsäkeskuksen pyrkimyksenä on varmistaa, että tämä lainvalvontatehtävässä tärkeä aineisto on mahdollisimman kattavasti saatavilla ja aineisto on ajantasaista. Laadun ja kattavuuden parantamiseksi tehdään jatkuvasti töitä.  

Erityisen tärkeiden elinympäristöjen kuvaamisessa on haasteita 

Metsälain 10 §:ssä tarkoitetut, erityisen tärkeitä elinympäristöjä koskevat tiedot voivat sisältää epätarkkuuksia muun muassa siksi, että kohteiden käsittelyhistoria poikkeaa oleellisesti tavanomaisesta hoidetusta talousmetsästä. Kohteet ovat kehittyneet pitkään luonnontilaisina tai luonnontilaisen kaltaisina. Tämän takia puusto on toisinaan kooltaan ja iältään niin vaihtelevaa, että puuston täsmällinen kuvaaminen on vaikeaa etenkin rehevillä elinympäristötyypeillä. Elinympäristötyypit määritellään pääsääntöisesti kasvillisuuden perusteella.

Kasvillisuuden määrittely ja toisaalta myös kohteen luonnontilaisuuden asteen arviointi perustuu silmävaraiseen arviointiin. Myös kunkin elinympäristötyypin sisällä itsessään on luontaista vaihtelua eri kohteiden välillä. Kohteiden ominaispiirteet poikkeavat jossain määrin toisistaan muun muassa kasvupaikkaan ja ilmastoon liittyvien olosuhteitten takia.

Metsäkeskuksen paikkatietoaineisto ei ole kattava, vaan metsissä on todennäköisesti tunnistamattomia kohteita, joiden löytämistä voidaan edistää paikkatietoanalyysien ja muun tiedontuotannon avulla. Tämä tulee ottaa huomioon erityisen tärkeitä elinympäristöjä koskevien tietojen virheettömyyttä arvioitaessa.

Metsäkeskukselle tulevan tiedon laatu tarkistetaan paikkatietoaineistojen ja tarvittaessa maastotarkastuksen avulla 

Metsä- ja luontotietoja päivitetään Metsäkeskuksen hallintoasioiden hoitamisen yhteydessä saatujen hakemusten ja ilmoitusten perusteella. Lisäksi tietoja voidaan päivittää muidenkin Metsäkeskukselle toimitettujen tietojen perusteella, jos tiedot eivät Metsäkeskuksen arvion mukaan sisällä olennaisia puutteita, virheitä tai väärintulkintoja.

Metsäkeskus ei vastaa näiden tietojen tai viranomaisilta saatujen tietojen virheettömyydestä. Metsäkeskus vastaa kuitenkin tietojen oikeellisuudesta siltä osin kuin Metsäkeskuksen toimihenkilö on tarkastanut näiden tietojen oikeellisuuden maastossa tehdyn tarkastuksen yhteydessä.

Ulkopuolisten tahojen toimittaman luontotiedon laadun tarkastamisessa hyödynnetään ensisijaisesti paikkatietoaineistoja. Kohde tarkastetaan maastossa silloin, jos tarkastusta ei voi tehdä luotettavasti käytettävissä olevien paikkatietoaineistojen avulla tai jos metsälain 10 § mahdollisesti rajoittaa kohteen käsittelyä.

Jos kohteen tietoja ei voi tarkastaa luotettavasti käytettävissä olevien paikkatietoaineistojen avulla ja kohde on metsän käytössä huomioon otettava tai metsän käyttöön vaikuttava aineisto, Metsäkeskus kysyy aineiston toimittaneelta taholta lisätietoja kohteesta. Jos aineiston laadusta ei päästä varmuuteen yhteydenoton jälkeen, niin Metsäkeskus asettaa kohteen statuksen epävarmaksi luontokohteeksi ja tarvittaessa maastotarkastusjonoon.