Metsävaratieto
Kaukokartoitusperusteinen metsävaratiedon keruu sekä tietojen käsittely kestää noin vuoden.
Ensimmäisenä kesänä tehdään laserkeilaus ja ilmakuvaus sekä mitataan maastokoealat erityyppisistä metsistä puustotulkinnan mallinnukseen. Yhdeltä inventointialueelta mitataan 700–800 kiinteäsäteistä koealaa tai 150–200 laajempaa puukarttakoealaa. Eri koealatyyppejä voidaan myös yhdistellä.
Lisäksi paikannetaan ja mitataan jonkin verran koealojen ulkopuolella olevia yksittäisiä kuolleita pystypuita ja isoja haapoja. Taimikonhoito-, ensiharvennus- ja ennakkoraivaustarpeen erillistä suoratulkintaa varten kerätään lisäksi joitakin satoja kiinteäsäteisiä koealoja, joilta ei mitata puustoa, vaan arvioidaan ensisijaisesti toimenpiteen kiireellisyyttä.
Syksyllä puustotulkinnassa tarvittavat aineistot esikäsitellään ja talvikaudella laaditaan tilastolliset laskentamallit, joiden toimivuus ja tulosten laatu varmistetaan vertaamalla niitä maastossa mitattuun tietoon. Varsinaisen puustotulkinnan tekevät siihen erikoistuneet kaukokartoitusyritykset.
Puustotulkinnan inventointiyksikkönä on 16 x 16 metrin hilaruutu. Sijainniltaan vakioitu hila kattaa koko maan ja on saatavilla omana tietotuotteenaan. Inventointiyksikkönä käytetään myös niin sanottua latvusrajattua puuryhmää sekä uusimpana yksittäisiä latvuksia, joita yhdistelemällä tuotetaan metsävarakuvioiden puustotiedot. Uuden latvuskohtaisen puustotulkinnan myötä tarkastellaan jatkossa myös sitä, voidaanko jostakin nykyisestä inventointiyksiköstä luopua. Tulevaisuuden tavoitteena on, että tarkemmalla laserkeilauksella kasvatus- ja uudistuskypsien metsien puustotulkinta tehdään latvuskohtaisesti ja taimikot nykyistä pienemmällä 8 x 8 metrin inventointiyksiköllä.
Nykyisin metsävarakuvioina hyödynnetään pääsääntöisesti olemassa olevaa kuviointia, jota päivitetään muutosten tai mahdollisten virheiden osalta uudella laserkeilaus- ja ilmakuva-aineistolla. Tarvittaessa voidaan tehdä myös kokonaan uusi kuviointi. Lisäksi kuvioille haetaan kasvupaikkatiedot olemassa olevista tiedoista sekä lasketaan vielä suositusten mukaiset metsänhoito- ja hakkuuehdotukset.
Metsäkeskus tuottaa metsävarakuviot, niiden kasvupaikka- ja puustotiedot sekä toimenpide-ehdotukset ja julkaisee uuden metsävaratiedon yleensä toisen vuoden syksyyn mennessä.
Luontotieto
Metsäkeskuksen luontotieto koostuu lakisääteisistä luontokohteista ja muista kuin lakisääteisistä luontokohteista.
Luontokohteisiin kuuluvat metsälaissa ja luonnonsuojelulaissa määritellyt lakisääteisesti suojellut kohteet sekä metsätalouden ympäristötuen piiriin kuuluvat kohteet. Lakisääteisten kohteiden tietoja ylläpidetään jatkuvasti ja ne ovat tärkeä aineisto Metsäkeskuksen lainvalvontatehtävän kannalta.
Muu luontotieto käsittää erilaisia luonnon monimuotoisuutta ja luontoarvoja kuvaavia tietoja, kuten tietoja muista arvokkaista elinympäristöistä. Luontotietoa voidaan täydentää myös erilaisilla paikkatietoaineistoilla, jotka tukevat luonnon ominaisuuksien tunnistamista sekä metsien käyttöön liittyvää suunnittelua ja arviointia. Tietojen käyttö ja saatavuus määräytyvät aineistokohtaisesti.
Uusia kohteita tarkastetaan maastokäyntien yhteydessä
Metsäkeskuksen lainvalvontaan liittyvän tarkastustoiminnan yhteydessä varmennetaan tietoa uusista metsälain erityisen tärkeistä elinympäristökohteista. Tarkastuksen yhteydessä voidaan inventoida uudet maastossa havaitut luontokohteet tai tarkistaa paikkatietoanalyysillä potentiaalisiksi luontokohteiksi ennalta tunnistettujen kohteiden tiedot.
Metsäkeskus tekee maastossa hakkuun jälkeisiä tarkastuksia, jolloin tarkastuskohteelta mitataan säästöpuut ja kuollut puusto, arvioidaan vesiensuojelun toteutus ja luontokohteiden huomioiminen.
Kerätyt tiedot tallennetaan metsä- ja luontotietoon.
Metsä- tai vesielinympäristön kunnostamiseen liittyvää luontotietoa syntyy myös aktiivisissa luonnonhoitohankkeissa sekä metsäalan muiden toimijoiden prosesseissa. Esimerkiksi ympäristötukisopimusten valmistelua tekevät metsäalan ammattilaiset toimittavat ympäristötukialueen metsä- ja luontotiedot Metsäkeskukseen.
Uusia luontokohteita löytyy aineistoja yhdistelemällä
Kaukokartoituksella ja eri paikkatietoaineistoja yhdistämällä voidaan tuottaa tietoa mahdollisista uusista luontokohteista. Potentiaalisiksi tunnistetut kohteet arvioidaan muun toiminnan yhteydessä tapahtuvalla maastokäynnillä ja todetaan, onko kyseessä esimerkiksi metsälain erityisen tärkeä elinympäristö. Aina kun syntyy tietoa, jolla on lakisääteisiä vaikutuksia kohteeseen, kohde varmistetaan maastossa.
Muiden tuottaman luontotiedon laatu tarkistetaan aina
Metsäkeskus ottaa vastaan metsäelinympäristöä koskevaa luontotietoa myös ulkopuolisilta tahoilta. Tiedon laadun tarkastamisessa hyödynnetään ensisijaisesti paikkatietoaineistoja. Kohde tarkastetaan maastossa silloin, jos tarkastusta ei voi tehdä luotettavasti käytettävissä olevien paikkatietoaineistojen avulla tai jos metsälain 10 § mahdollisesti rajoittaa kohteen käsittelyä. Luonnonsuojelulain mukaisia uhanalaisia lajeja koskevat tiedot tulee toimittaa Lupa- ja valvontavirastolle.
Tietoja saadaan muun muassa
- metsänomistajilta
- metsäalan toimijoilta
- luontoharrastajilta
- luontojärjestöiltä
- kunnilta.
Muut tietolähteet
Metsäkeskus hyödyntää myös seuraavia aineistoja osana metsä- ja luontotiedon tuotantoa ja päivitystä.
- Luonnonsuojelu- ja erämaa-alueet (Suomen ympäristökeskus)
- Luontotyyppipäätökset (Suomen ympäristökeskus)
- Soidensuojelun täydennysehdotus, Etelä-Suomi ja valtionmaan toteutuneet kohteet (Suomen ympäristökeskus)
- Natura 2000 alueet (Suomen ympäristökeskus)
- Luonnonsuojeluohjelma-alueet (Suomen ympäristökeskus)
- Pohjavesialueet (Suomen ympäristökeskus)
- Eliölajit-tietojärjestelmä (Lajistokeskus)
- Kaavat (Suomen ympäristökeskus)
- Haukanpesät (Lajitietokeskus)
- Suuret petolinnut (Lajitietokeskus)
- Muinaisjäännösaineisto (Museovirasto)
- Kiinteistörajat (Maanmittauslaitos)