Usein kysyttyä metka-tuesta

Taimikonhoidon ja nuoren metsän hoitotöissä ei vaadita ennen töiden aloittamista esitettävää toteuttamissuunnitelmaa, vaan metka-tukea haetaan töiden toteuttamisen jälkeen.

Terveyslannoitus, suometsän hoitosuunnitelman laadinta, suometsän vesiensuojelutoimenpiteiden ja piennarteiden tekeminen, metsätieverkoston ylläpito, kulotus ja metsäluonnon hoito vaativat ennen toimenpiteiden aloittamista esitettävän toteuttamissuunnitelman. Työt voi aloittaa vasta sen jälkeen, kun Metsäkeskus on hyväksynyt suunnitelman.

Jos ympäristötukikohteella on tarkoitus toteuttaa elinympäristön hoito-, kunnostus- tai ennallistamistöitä, tarvitaan hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa ympäristötuella rahoitettavat toimenpiteet esitetään. Työt voi aloittaa vasta sen jälkeen, kun Metsäkeskus on hyväksynyt suunnitelmat. 

Metka-tuet ovat verotettavaa tuloa. Metka-tuki ei sisällä arvonlisäveroa.

Ota yhteyttä Metsäkeskuksen kirjaamoon, jos huomaat virheen tai puutteen jo lähetetyssä hakemuksessa. Kerro viestissäsi kaikki tiedot, jotka helpottavat hakemuksen löytämistä sekä tarkka kuvaus virheestä tai puutteesta. Liitä tarvittaessa myös kartta mukaan.

Metka-tuettavan toimenpiteen voi tehdä vain osa osakkaista, ja metka-tuki voidaan myöntää heille, kun kyseiset osakkaat omistavat kiinteistöstä vähintään 60 % ja heihin kuuluvat kiinteistöä hoitavat osakkaat. Myös yksi osakas, joka omistaa kiinteistöstä vähintään 60 %, voi hakea metka-tukea. 

Edellytyksenä on myös, että osaomistajat eivät vaadi toteuttamiskustannuksia niiltä osakkailta, jotka eivät yhdy toimenpiteeseen. Lisäksi tukihakemuksessa on selvitettävä, kuinka muille osakkaille on tukiasiasta ilmoitettu.

Kun kiinteistön omistavat puolisot yhdessä, on molempien puolisoiden oltava tuen hakijoita ja hakemuksella annetaan molempien puolisoiden tiedot. Puolisoilla tarkoitetaan tässä aviopuolisoita, rekisteröidyn parisuhteen osapuolia sekä avopuolisoita, jos heillä on yhteisiä lapsia. Kiinteistön täytyy olla kummankin puolison omistuksessa. Kiinteistöllä ei saa olla puolisoiden lisäksi muita omistajia. Kun hakemuksen täyttää toinen puolisoista, on hänellä oltava valtuutus toimia toisen tuen hakijan puolesta.

Tukea voidaan myöntää metsiin, joihin sovelletaan metsälakia (1093/1996). Metsälakia sovelletaan metsän hoitamiseen ja käyttämiseen metsätalousmaaksi luettavilla alueilla. Metsälakia ei sovelleta oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella tai asemakaavan alueella, lukuun ottamatta maa- ja metsätalouteen ja virkistyskäyttöön osoitettuja alueita. Metsälakia ei myöskään sovelleta maakuntakaavan aluevarauksella suojeluun osoitetulla alueella. Maakuntakaava ei kuitenkaan ole voimassa alueella, jossa on oikeusvaikutteinen yleiskaava tai asemakaava.

Tukea voidaan myöntää taimikon varhaisperkaukseen, taimikon harvennukseen, nuoren metsän harvennukseen, verhopuuston harvennukseen ja verhopuuston poistoon. Lisäksi tukea voidaan myöntää näiden töiden yhteydessä kaadetun pienpuun keräämiseen. Hoitotyön tulee kohdistua kasvatettavaan jaksoon ja siinä tulee poistaa kasvatettavan jakson kasvua ja kehitystä haittaavaa puustoa. Lisäksi tarpeetonta lehtipuuston poistoa tulee välttää.

Jotta esimerkiksi taimikon varhaisperkaukseen voidaan myöntää tukea, tulee taimikossa olla varhaisperkauksen tarve. Jos kilpaileva puusto ei uhkaa kasvatettavia taimia, varhaisperkausta ei tarvita, jolloin pelkkään taimikon siistimiseen ei voida myöntää tukea. Myöskään ennakkoraivaukseen ennen seuraavaa harvennusta ei voida myöntää tukea, koska siinä ei käsitellä kasvatettavaa jaksoa, vaan poistetaan puunkorjuuta haittaavaa alikasvosta.  

Pienpuulla tarkoitetaan pienirunkoista puuta, joka voi olla kuitupuuta, rankapuuta tai kokopuuna korjattua. Pikkutukki ja parru eivät ole pienirunkoista puuta, ei myöskään erillinen hakkuutähde. Kuollutta pystypuuta tai kuollutta maapuuta ei saa kerätä. Kuolleella puulla tarkoitetaan tässä yhteydessä järeää runkopuuta, jolla voidaan ajatella olevan merkitystä hiilivarastona sekä vaikutusta monimuotoisuuteen. Tällaista kuollutta puuta voi syntyä esimerkiksi siten, että myrsky- tai muu luonnontuho tappaa aikaisemmassa hakkuussa säästettyjä puita.

Metsänuudistamiseen saatu kemera-tuki ei estä metka-tuen myöntämistä taimikon ja nuoren metsän hoitoon. Tästä säädetään metka-lain 58 §:ssä. Eli ei siis ole mitään aikarajaa, milloin tukea voi saada.

Metka-tukea voidaan myöntää, kun edellisen tuen maksamisesta on kulunut viisi vuotta, vaikka edellisen tuen mukainen hoito- ja kunnossapitovelvoite olisi vielä voimassa. Kun metka-tuki myönnetään, alkaa uusi viiden vuoden pituinen hoito- ja kunnossapitovelvoite ja edellinen hoito- ja kunnossapitovelvoite katkeaa.

Jos taimikon ja nuoren metsän hoidon metka-tukea ei haeta, jatkuu edellisen tuen mukainen hoito- ja kunnossapitovelvoite 7 vuoden ajan (jos edellinen tuki on myönnetty taimikon varhaishoitoon) ja 10 vuoden ajan (jos edellinen tuki on myönnetty nuoren metsän hoitoon). 

Voit aloittaa hoitotyön jo ennen kuin viisi vuotta aiemman tuen maksamisesta on tullut täyteen. Huomioi kuitenkin, että taimikon ja nuoren metsän hoidon tukea täytyy hakea viimeistään kaksi kuukautta hoitotöiden lopettamisen jälkeen. Töiden aloittamisesta saa olla kulunut korkeintaan puoli vuotta. Tukea voidaan myöntää vain töihin, jotka on aloitettu 1.1.2024 tai sen jälkeen.

Metka-tukea voidaan myöntää, kun edellisen tuen maksamisesta on kulunut viisi vuotta.

Metsitysvelvoite estää velvoitteen voimassaoloaikana taimikon ja nuoren metsän hoidon tuen myöntämisen. Metsitysvelvoite sitoo tuensaajaa sen jälkeen, kun Metsäkeskus on antanut päätöksen metsitystuen myöntämisestä. Velvoite kestää 10 vuotta. Voimassaoloaika alkaa siitä, kun Metsäkeskukselle tehdään toteutusilmoitus metsityksen perustamistoimenpiteistä. Tästä säädetään metsätalouden määräaikaisesta kannustejärjestelmästä annetun lain (71/2023) 6 §:ssä sekä metsityksen määräaikaisesta tukemisesta annetun lain (1114/2020) 8 ja 9 §:ssä.

Taimikon ja nuoren metsän hoidon tukea ei voida myöntää yhteishankkeelle. Yhteishankkeella tarkoitetaan hanketta, jossa työt tehdään kiinteistöillä, jotka kuuluvat eri maanomistajille. Tukea on haettava erikseen kullekin sellaiselle kiinteistölle, joilla on eri omistajat.

Taimikon hoitoa ovat heinäntorjunta, taimikon varhaisperkaus, taimikon ja nuoren metsän harvennus, verhopuuston harvennus, verhopuuston poisto ja täydennysistutus. Näistä vain taimikon varhaisperkaukseen, taimikon ja nuoren metsän harvennukseen, verhopuuston harvennukseen ja verhopuuston poistoon voi saada metka-tukea. Heinäntorjuntaan ei voi saada metka-tukea.

Kasvatettavan taimikon tai nuoren metsän keskipituuden tulee olla hoitotyön jälkeen vähintään 0,7 metriä ja enintään 12 metriä, kun pääpuulaji on havupuu ja enintään 15 metriä, kun pääpuulaji on lehtipuu. Keskipituudelle ennen hoitotyötä ei ole vaatimuksia. Keskipituus määritetään kasvatettavasta jaksosta siitä puustosta, jonka hyväksi hoitotyö on tehty.

Keskipituus ilmoitetaan kasvatettavasta jaksosta siitä puustosta, jonka hyväksi hoitotyö on tehty. Ei siis kaikista hoitokohteelle jätetyistä puista ja taimista. Hoitokohde voi olla yksijaksoinen tai kaksijaksoinen tai jatkuvan kasvatuksen kohde. Kaksijaksoisella kohteella keskipituus ilmoitetaan molempien jaksojen keskipituutena yhteensä. Jatkuvan kasvatuksen kohteella keskipituus ilmoitetaan kaikkien kasvatettavien puiden keskipituutena.

Mikäli kyseessä on verhopuuston poisto tai verhopuuston harvennus, ei verhopuuston keskipituus saa ylittää suurinta sallittua keskipituutta (12 m havupuuvaltainen, 15 m lehtipuuvaltainen). 

Keskipituus määritetään koealakohtaisesti kasvatettavasta jaksosta siitä puustosta, jonka hyväksi hoitotyö on tehty. Keskipituutta ei siis mitata havupuille ja lehtipuille erikseen. Kun Metsäkeskus tarkastaa hoitokohteen maastossa, mitataan koealalta kolmen koealan keskipistettä lähimmän kasvatettavaksi tarkoitetun puun pituus.

Kuvio on joko havupuuvaltainen tai lehtipuuvaltainen. Kasvatettavan puuston sallittu enimmäispituus koko kasvatettavalle puustolle on joko 12 metriä tai 15 metriä, ei siis lehtipuustolle erikseen ja havupuustolle erikseen. Hakemuksella on ilmoitettava kasvatettavan puuston keskipituus kuviolla. Tästä säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa metsätalouden kannustejärjestelmästä (71/2023) 15 §.

Mittauksen voi tehdä itse ja mittausasiakirjan voi laatia itse. Toteutusilmoituksessa on ilmoitettava kuvioittain pinta-ala, jolta pienpuuta on kerätty vähintään 25 tai 35 m³/ha. Tämän tiedon tulee perustua puutavaran mittauksesta annetun lain (414/2013) mukaiseen mittausasiakirjaan tai muuhun vastaavat tiedot osoittavaan asiakirjaan. Puutavaran mittauslain 22 §:n mukaan mittaustoimituksesta on laadittava mittausasiakirja, josta käyvät ilmi: 

• mittausosapuolet 
• mittausosapuolten osoitteet 
• asiakirjan laatimispäivä 
• mittauksen kohteen yksilöivät tiedot 
• mittausmenetelmä ja mittaaja 
• tilavuuden, painon tai yksikkömäärän mittayksikkö 
• mittaustulos tilavuuden, painon tai yksikkömäärän mittayksiköissä 
• tehdasmittauksesta ilmoitetaan myös tieto mittauspaikasta. 
• mittauskustannuksen maksaja 

Taimikon ja nuoren metsän hoidon yhteydessä kerätyn pienpuun keräämiseen voi saada korotettua tukea. Tällöin ei saa kuitenkaan kerätä kuollutta pystypuuta tai kuollutta maapuuta. Pienpuulla tarkoitetaan pienirunkoista puuta. Sen sijaan kuolleella puulla tarkoitetaan tässä yhteydessä järeää runkopuuta, jolla voidaan ajatella olevan merkitystä hiilivarastona sekä vaikutusta monimuotoisuuteen. Tällaista kuollutta puuta voi syntyä esimerkiksi siten, että myrsky- tai muu luonnontuho tappaa aikaisemmassa hakkuussa säästettyjä puita. Lisäksi on muistettava ottaa huomioon laki metsätuhojen torjunnasta (1087/2013), eli niin sanottu metsätuholaki. Metsätuholaki saattaa velvoittaa poistamaan vahingoittuneita puita, kun tuho on kohtuullisen tuore ja kuollutta puuta on paljon. Metsätuholain velvoitteet koskevat vain havupuuta. 

Säännöksissä ei määritellä, mitä verhopuustolla tarkoitetaan. Oikeudellisen määritelmän puuttuessa on perusteltua käyttää käsitettä samassa merkityksessä kuin sitä metsätaloudessa yleisesti käytetään. Metsänhoitosuosituksissa erotetaan toisistaan verhopuusto, suojuspuusto ja siemenpuusto. Verhopuuston on tarkoitus suojella kuusentaimia hallalta.

Metsänhoitosuositusten mukaan verhopuuston pituusero kuusen taimiin olisi hyvä olla vähintään 2–3 metriä ja verhopuusto poistetaan tai väljennetään voimakkaasti, kun kuusentaimien latvat ovat ylittäneet hallarajan. Tällöin kuusentaimikko on 3–4 metristä. Verhopuuston poistaminen tai harventaminen ei siis tarkoita kaikenlaisiin ylispuihin kohdistuvia hakkuita. Verhopuustoisissa metsiköissä puusto on kaksijaksoista.

Verhopuuston keskipituus on metsänhoitosuositusten mukaan yleensä vähintään kaksi kertaa taimikon pituus. Verhopuuston poisto ja harvennus ovat tuettavia toimenpiteitä silloin, kun molempia jaksoja on käsitelty. Runkoluku yhteensä molemmissa jaksoissa ei saa hoitotyön jälkeen olla yli 2 500 runkoa hehtaarilla. Verhopuusto ei pituudeltaan verhopuuston harvennuksen jälkeen saa myöskään olla yli pituusrajojen, jotka ovat enintään 12 m havupuuvaltaisilla ja enintään 15 m lehtipuuvaltaisilla kohteilla. 

Tuettavan hoitotyön on oltava taloudellisesti ja metsien biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tarkoituksenmukainen. Hoitotyö on lisäksi tehtävä metsäalan hyvän ammattikäytännön mukaisesti. Hoitotyössä on poistettava kasvatettavan puuston kasvua haittaavaa puustoa. Tehtyä työtä tarkastellaan hoidon kohteena olevasta jaksosta. Edellä mainituista syistä esimerkiksi taimikon tarpeetonta siistimistä ei tueta. Myöskään pelkkää ennakkoraivausta ennen seuraavaa harvennusta ei tueta.

Mikäli näyttää ilmeiseltä, että hoitotyö ei ole ollut tarkoituksenmukaista, se ei ole kohdistunut kasvatettavaan jaksoon eikä kyseessä ole ollut kasvatettavan puuston kasvua haittaavan puuston poisto, voi Metsäkeskus tarkastaa hoitokohteen maastossa. Tällöin mitataan tarvittaessa poistetun puuston määrä. Poistettua puustoa on oltava vähintään 25 % jäävän puuston määrästä. Poistetun puuston on oltava kasvatettavan puuston kasvua haittaavaa puustoa. Tällöin esimerkiksi selvästi alemman jakson pienempiä poistettuja puita ei lasketa mukaan. Poistetun puuston määrää arvioidaan tarvittaessa vain silloin, kun tehty hoitotyö on taimikon tai nuoren metsän harvennusta. Kun tehty työ on taimikon varhaisperkausta, ei poistetun puuston määrää lasketa. Myöskään poistetun verhopuuston määrää ei tällä menetelmällä lasketa.

Kasvatuskelpoisen puuston keskitiheys hoitotyön jälkeen on oltava vähintään 1 200 runkoa hehtaarilla, kun puuston keskipituus on yli 3 metriä, mutta alle 8 metriä. Keskitiheyden on oltava vähintään 800 runkoa hehtaarilla, kun havupuuvaltaisen puuston keskipituus on 8-12 metriä ja vähintään 700 runkoa hehtaarilla, kun lehtipuuvaltaisen puuston keskipituus on 8-15 metriä.

Kun kasvatettavan taimikon keskipituus hoitotyön jälkeen on enintään 3 metriä, on keskitiheys oltava mäntyvaltaisella kohteella vähintään 1 800 runkoa hehtaarilla, kuusivaltaisella kohteella vähintään 1 600 runkoa hehtaarilla ja koivuvaltaisella kohteella vähintään 1 400 runkoa hehtaarilla.

Tuettavan hoitotyön on oltava taloudellisesti tarkoituksenmukainen. Hoitotyö on lisäksi tehtävä metsäalan hyvän ammattikäytännön mukaisesti. Lähteenä, josta metsäalan hyvä ammattikäytäntö käy ilmi, voidaan pitää esimerkiksi Tapio Oy:n laatimia metsänhoidon suosituksia. Suositusten mukaan ylispuut on suositeltavaa poistaa taimikon päältä heti, kun uudistusala on riittävästi taimettunut. Siten taimikon varhaishoito ennen ylispuiden poistamista ei ole taloudellisesti tarkoituksenmukaista eikä metsäalan hyvän ammattikäytännön mukaista. Kaikkia ylispuita ei kuitenkaan ole tarpeen poistaa, ennen kuin tukea voidaan myöntää. Eläviä siemenpuita voi jättää hoidetun taimikon päälle enintään 20 kpl hehtaaria kohden. Kohteella voi lisäksi olla pienialaisia säästöpuuryhmiä tai yksittäisiä säästöpuita.

Korjausmahdollisuus voidaan antaa, mutta ei aina. Metsäkeskuksen tulee antaa tuensaajalle mahdollisuus maastotarkastuksessa todettujen puutteiden korjaamiseen, jos puutteet ovat vähäisiä ja ilman kohtuutonta vaivaa korjattavissa. Tästä säädetään laissa metsätalouden määräaikaisesta kannustejärjestelmästä (1021/2023) 44 §. 

Metsänuudistamisessa käytettävistä puulajeista säädetään metsälaissa, jonka 8 §:n mukaan: ”Taimikon saa perustaa hieskoivun taimilla tai siemenillä vain turvemailla, kangasmaiden soistuneissa osissa ja tiiviillä savi- tai hiesuvaltaisilla mailla. Muilla kasvupaikoilla hieskoivua voidaan käyttää sen kasvupaikasta ja alueen maantieteellisestä sijainnista riippuen täydentävänä puulajina.” Eli käytännössä kivennäismailla hieskoivu ei saa olla pääpuulaji.

Kasvatettavan jakson puuston on oltava latvukseltaan elinvoimainen eikä siinä saa olla kasvua haittaavia vaurioita. Kasvua haittaava vaurio on esimerkiksi puuainekseen saakka ulottuva kuorivaurio tai männyllä se, että kaikki ylimmän oksakiehkuran versot ovat vaurioituneet. Sen sijaan vähäiset oksavauriot tai katkaistu pääranka ensimmäisen vuosikasvaimen kohdalta, eivät vielä tarkoita kasvua haittaavaa vauriota.

Kasvua haittaavalla vauriolla ei tässä yhteydessä tarkoiteta ravinne-epätasapainoa kasvupaikalla, kuten boorinpuutosta. Sen sijaan tuen myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa voi tulla kyseeseen sen arvioiminen, onko tarkoituksenmukaista myöntää tukea hoitokohteelle, jossa on boorinpuutosta. Lannoittaminen on tällaisessa tilanteessa siten ilman muuta myönteinen asia ja taimikon hoitotyö on tehtävä ennen terveyslannoitusta. 

Hoitotyössä tulee poistaa kasvatettavan puuston kasvua haittaavaa puustoa. Hoitotyössä tulee välttää lehtipuiden poistoa niissä tilanteissa, joissa lehtipuusto ei haittaa kasvatettavan jakson kasvatusta ja se sopii kasvatettavaksi puustoksi yhdessä pääpuulajin kanssa. Kaikkea lehtipuustoa ei siten tarvitse poistaa ja kaiken lehtipuuston poistamista tulee jopa välttää. Tästä säädetään valtioneuvoston asetuksessa metsätalouden määräaikaisesta kannustejärjestelmästä (1021/2023) 7 §. Taimikon perustamista haittaaviksi puiksi katsotaan havupuuvaltaisissa taimikoissa siemen- ja vesasyntyiset lehtipuiden taimet, jotka haittaavat taimikon jatkokehitystä. Tästä säädetään valtioneuvoston asetuksessa metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä (1308/2013) 9 §. Hoitotyö on tehtävä hyvän metsäalan ammattikäytännön mukaisesti. Tällaisena hyvänä käytäntönä voidaan pitää Tapion metsänhoidon suosituksia. Suositusten mukaan taimikon varhaisperkauksen tarvetta arvioitaessa tulee ottaa huomioon kilpailevien lehtipuiden havupuita nopeampi varhaiskehitys. Jos havupuut ja lehtipuut ovat tasapituisia kasvukauden alussa, lehtipuut ovat selkeästi etukasvuisia jo saman kasvukauden lopussa. 

Hallituksen esityksessä metka-laiksi tätä asiakokonaisuutta on perusteltu seuraavasti: Taimikonhoidossa valitaan tukkipuuksi kasvatettavia puuyksilöitä ja kaadetaan niiden kasvua haittaavia ja valosta ja ravinteista kilpailevia puita. Hoitotyössä poistetaan kasvatettavan jakson varhaiskehitystä ja kasvua haittaavaa luontaisesti syntynyttä lehtipuustoa. Luontaisen lehtipuuston raivaamisella voi olla monimuotoisuutta alentava vaikutus ainakin lyhytaikaisesti, mikäli taimikon ja nuoren metsän hoidon yhteydessä alueelta raivataan kaikki lehtipuu. Alueelle on myös mahdollisuus jättää raivaamattomia alueita enintään kymmenen prosentin alalle sen vähentämättä tuen määrää. 

Jos hoidettavan jakson taimien keskipituus on enintään kolme metriä, ei hoidon jälkeen saa jäädä kasvatettavan havupuuston tai lehtipuuston kasvua haittaavaa tai latvavaurioita aiheuttavaa etukasvuista lehtipuustoa. Tästä säädetään valtioneuvoston asetuksessa metsätalouden määräaikaisesta kannustejärjestelmästä (1021/2023) 7 §. Metsänhoitosuositusten mukaan etukasvuinen lehtipuusto on haitta lähinnä havupuuvaltaisilla kohteilla. Sen sijaan kasvua haittaava lehtipuusto voi tulla kyseeseen yhtä lailla sekä havupuuvaltaisilla että lehtipuuvaltaisilla kohteilla.

Hoitotyö voi kestää enintään kuusi kuukautta, koska hakemuksen on oltava Metsäkeskuksessa kuuden kuukauden sisällä työn aloittamisesta. Lisäksi hoitotyön päättymisestä saa olla kulunut korkeintaan kaksi kuukautta. Esimerkiksi jos hoitotyö on alkanut 1.1. ja päättynyt 31.5., täytyy hakemuksen olla Metsäkeskuksessa viimeistään 30.6.

Taimikon ja nuoren metsän hoidon tuki myönnetään ns. de minimis eli vähämerkityksisenä tukena. Tukihakemuksessa on ilmoitettava edellisen kolmen vuoden aikana hakijalle myönnetyt muut de minimis -tuet. Samalle tuensaajalle kolmen vuoden jakson aikana myönnettävien de minimis -tukien määrä saa olla enintään 300 000 euroa. Jos enimmäismäärä ylittyisi, hakemus on hylättävä.

De minimis -tukia myöntävät lukuisat eri viranomaiset, kuten kunnat, maakuntien liitot, ministeriöt, Finnvera Oyj, ELY-keskukset ja Business Finland. Esimerkiksi aloittavan yrittäjän starttiraha ja useat Business Finlandin yrityksille myöntämät innovaatiotuet ovat de minimis -tukia. Metsätalouden tuista de minimis -tukia ovat joutoalueiden metsitystuki ja metsälahjavähennys. Myös vuosina 2008–2010 voimassa ollut puunmyyntitulojen määräaikainen verohuojennus myönnettiin de minimis -tukena. Kemera-tuki ei ole de minimis-tukea.

Tukea voidaan myöntää turvemaiden tuhkalannoitukseen sekä lannoitukseen kohteella, jonka maaperässä esiintyy boorinpuutosta (sekä kivennäismailla että turvemailla).

Tukea terveyslannoitukseen voidaan myöntää kohteelle: 

• jonka pinta-ala on vähintään kaksi hehtaaria (yksittäisellä kuvioilla ei ole vähimmäiskokoa) 
• jolla on tehty tarpeelliset metsänhoitotyöt 
• jolla ei ole merkittäviä hakkuutarpeita 
• jonka vesitalous on kunnossa 
• jolla on vähintään 70 kuutiometriä kasvatuskelpoista puustoa hehtaarilla. Tästä voidaan poiketa kasvatuskelpoisissa taimikoissa, jos taimikon keskipituus on vähintään 0,7 m ja varhaishoito on tehty tarkoituksenmukaisella tavalla. 

Tarpeelliset metsänhoito- ja hakkuutyöt tulee tehdä ennen terveyslannoituksen tuen hakemista. Terveyslannoitettavalla alueella ei saa olla seuraavan viiden vuoden aikana tarvetta tehdä taimikon varhaishoitoa, taimikonhoitoa tai harvennushakkuuta.

Tukea ei voida myöntää kohteelle: 

• jonka pääpuulaji on hieskoivu
• jonka maaperä on vettä läpäisemätöntä savikkoa
• jolla puuston uudistaminen olisi kannattavampaa kuin sen kasvattaminen.

Tukea ei voida myöntää tuhkalannoitukselle, jos kohde sijaitsee tärkeällä pohjavesialueella (I-luokka) tai muulla vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella (II-luokka). Myöskään boorilannoitus ei ole sallittua I-luokan ja II-luokan pohjavesialueilla.

Kyllä voi saada tukea, jos lannoitettavan kohteen 2 hehtaarin vähimmäiskoko täyttyy.

Ojien suojavyöhykkeitä ei tarvitse vähentää lannoitettavan kuvion pinta-alasta hakemuksella eikö huomioida karttarajauksessa. Vesistöjen ja luontokohteiden suojavyöhykkeiden pinta-alat tulee vähentää lannoitettavan kuvion pinta-alasta ja huomioida myös karttarajauksessa.

Turvemaiden tuhkalannoituskohteiden ravinnetasovaatimus on poistunut. Tuen edellytyksenä on, että lannoitettavalla kohteella on oltava vähintään 70 kuutiometriä hehtaaria kohden kasvatuskelpoista puustoa ennen toimenpidettä. Tästä vähimmäisvaatimuksesta voidaan poiketa taimikossa. Jos terveyslannoitus tehdään taimikoissa, kohteen tulee olla kasvatuskelpoinen taimikko, jossa taimikon varhaishoito on tehty tarkoituksenmukaisella tavalla ja taimikon keskipituus on vähintään 0,7 metriä. Edellä mainitut vaatimukset koskevat myös boorilannoituskohteita. 

Levitystyö tulee tehdä metsäalan hyvän ammattikäytännön mukaisesti. Metsänhoidon suosituksista löytyvät ohjeistukset lannoitustyön tekemiseen. Lannoitevalmiste tulee levittää siten, että vesistöjen ja pienvesien rannoille sekä luontokohteisiin jätetään kohdekohtaisesti riittävä lannoittamaton suojavyöhyke. Lisäksi Lannoitevalmiste tulee levittää sulan maan aikana tuhkalannoitteita lukuun ottamatta. 

Lannoitemääränä käytetään lannoitteen tuoteselosteen mukaista määrää. Katso lisätietoja metka-tuetuissa terveyslannoituksissa käytettävistä lannoitteista.

Jos lannoituskuvion pääpuulaji on hieskoivu, ei tukea voida myöntää. Jos hieskoivikko harvennetaan reippaasti tai poistetaan kokonaan, voidaan sen jälkeen kasvatuskelpoinen kuusen taimikko tulkita olevan kuvion kasvatettava pääpuulaji ja harvennuksessa jätettyjen hieskoivujen olevan ylispuita. Jos harvennuksen jälkeen kuusen taimikossa (keskipituus yli 0,7 m) havaitaan boorinpuutosta, on terveyslannoitustuen myöntäminen mahdollista. 

Metsikön ravinnetila selvitetään ensisijaisesti puissa ilmenevien silmin havaittavien puutosoireiden perusteella. Ravinneanalyysi on tarpeen ainoastaan silloin, kun ei pystytä silmävaraisesti toteamaan riittävän luotettavasti puuston ravinnetilannetta.

Metka-tukea voidaan myöntää vasta, kun on kulunut 20 vuotta kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain (”vanha kemera-laki”) mukaisen terveyslannoituksen tuen loppuun maksamisesta. Tai, kun on kulunut 10 vuotta metsätalouden määräaikaisen rahoituslain (“kemera-laki”) mukaisen terveyslannoituksen tuen loppuun maksamisesta. Vuoden 2013 terveyslannoitukselle on myönnetty tukea ns. vanhan kemera-lain perusteella. Samalle kohteelle voidaan myöntää terveyslannoituksen tukea uudelleen vasta, kun on kulunut 20 vuotta edellisen tuen loppuun maksamisesta. 

Tukea voidaan myöntää myös maanomistajan omana työnä tekemään työhön. 

Terveyslannoitushankkeilla tavoitellaan metsänhoidon suositusten mukaisesti noin 2 kg/ha boorilisäystä.

Ojasyvyys tarkoittaa etäisyyttä suon pinnan tasosta (ei ojamaiden pinnasta) ojan pohjalle. Jos pohjalla on esim. yhtenäinen rahkasammalmatto, joka haittaa veden virtausta, niin syvyys mitataan sammalkerroksen pintaan. Ojasyvyys on alueen/kuvion ojien keskimääräinen syvyys.

Standardi sähköiseen tukihakuun on Metsäkeskuksen päässä olemassa ja ainakin osa toimijoista on valmistelemassa jollain aikataululla myös terveyslannoituksen osalta sähköisen lähettämisen mahdollisuutta omista tietojärjestelmistään. Metsään.fin kautta terveyslannoitushakemuksen ja toteuttamissuunnitelman sähköinen lähettäminen Metsäkeskukselle onnistuu 1.3.2024 alkaen.

Kyllä on mahdollista hakea samalle kohteelle metka-tukea sekä nuoren metsän hoitoon että terveyslannoitukseen. Edellytyksenä on, että molempien työlajien tukiehdot täyttyvät kohteella.

Kyllä voi sisällyttää.

Metka-tukea myönnettäessä on otettava huomioon metka-lain 6 § ("Tuettavien töiden on oltava taloudellisesti ja metsien biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tarkoituksenmukaisia, lisäksi työt tulee tehdä metsäalan hyvän ammattikäytännön mukaisesti."). Metsähoidon suosituksien mukaan lannoitus ei ole kannattavaa alueilla, joilla lämpösumma on alle 850 d.d yksikköä.

Metkan terveyslannoituksen tukea ei voida myöntää alueille, joilla termisen kasvukauden keskimääräinen lämpösumma on alle 800 d.d yksikköä.

Tuki voidaan maksaa joko tuensaajalle tai työn toteuttajalle, jolle tuensaaja ohjaa tuen maksettavaksi. Toteutusilmoituksella ilmoitetaan tilinumero ja maksunsaajan tiedot. 

Yksityistien perusparannusta koskevan tuen myöntämisen edellytyksenä on muun muassa, että perusparannettava tie on rakennettu vähintään tien rakentamisaikaisten varsitien rakentamista koskeneiden teknisten vaatimusten mukaisesti. Perusparannettavasta tiestä pitäisi lähtökohtaisesti löytyä rakentamisen merkkejä, mm. sivuojien kaivua, rumpuja ja sorastusta. Jos näitä ei löydy, on kyseessä uuden tien tekeminen, johon ei voi saada metka-tukea. 

Tavoitekantavuudesta ei ole säännöksissä poikkeuksia: "Perusparannettavan yksityistien ja siihen sisältyvän uuden tien tavoitekantavuuden tulee olla vähintään 50-80 meganewtonia neliömetriä kohden." Tuen myöntämisedellytyksiin kuuluu, että tien perusparannusta tai uuden tien tekemistä voidaan pitää alemman asteisen tieverkon kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisena. Jos heikkokuntoinen tien osa haittaa kuljetuksia perusparannettavalta tieltä, perusparannus ei välttämättä ole tieverkon kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaista. 

Metkan metsätiehankkeilla sovelletaan Metsätehon metsätieohjeistoa vuodelta 2001, jota on päivitetty vuonna 2017. Vuoden 2017 päivityksessä tuli muutoksia mm. tieluokitukseen, kääntöpaikkojen mitoitukseen ja päällysrakenteen määriin. Metsätehon metsätieohjeistoon löydät osoitteesta   

Lisäksi metsätiesuunnitteluun ja -toteutukseen liittyvää lisätietoa löytyy Esko Hämäläisen kirjasta Yksityistien parantaminen. 

Käytetään Metsätehon tieohjeiden (2017) mukaista päällysrakenneluokitusta.  

Päällysrakenneluokka 1 (runkotie) 
Päällysrakenneluokka 2 (aluetie) 
Päällysrakenneluokka 3 (aluetie) 
Päällysrakenneluokka 4 (varsitie) 

Edellisestä toteutuksen loppuun maksamisesta on täytynyt kulua yli 20 vuotta. Aikataulusta voidaan poiketa, jos tie on teknisesti vanhentunut. Mikäli rahoitusta ollaan hakemassa 10-20 vuoden välillä, on hyvä valmistella tarkempi selvitys rahoitustarpeesta ja olla etukäteen yhteydessä Metsäkeskukseen. 

Mikäli silta- tai rumpurakenne on kunnossa, metka-laki ei edellytä tällaisen rakenteen korjaamista pelkästään vaellusesteen poistamisen näkökulmasta.

Erillisten silta- ja rumpuhankkeiden yhteydessä vaelluseste on poistettava. Mikäli kyseessä on pelkästään vaellusesteen poisto, ei sitä voida erillisenä hankkeena rahoittaa. 

Yksityistielaki mahdollistaa varsin vapaan yksiköinnin, kunhan osakkaita kohdellaan tasapuolisesti. Yksiköinnissä on kuitenkin huomioitava seuraavat asiat:

1. Metsätieliikenteen osuuden tieyksiköistä on oltava perusparannushankkeilla yli 30 prosenttia. Hyvän ammattikäytännön mukaisena tieyksikkölaskelman ohjeistuksena pidetään Maanmittauslaitoksen ajantasaista ohjetta tieyksiköinnistä.
   
   Yksiköintiä ei saa keinotekoisesti muuttaa niin, että hanke täyttää rahoitusehdot. Painoluvun korjausprosentteina sallitaan vain Maanmittauslaitoksen ohjeen mukaiset maksimit. Poikkeamat keskimääräisen painoluvun käytöstä erityisesti lomakiinteistöillä tai asuinkiinteistöllä on syytä perustella.
   
   Jos tiekunta on vahvistanut Maanmittauslaitoksen ohjeesta poikkeavan yksiköinnin, on tarvittaessa toimitettava ohjeen mukaisesti tehty tieyksikkölaskelma, jolla voidaan osoittaa, että metsäliikenteen osuus on riittävä myös virallisen Maanmittauslaitoksen yksiköintiohjeen mukaisilla painoluvuilla.
2. Yksiköinnin on kohdeltava osakkaita tasapuolisesti. Yksiköinti tulee laatia niin, että selkeälle poikkeamalla jonkin kiinteistön yksikkömäärässä tulee olla perustelut.
3. Tien luonne ratkaistaan koko tienkunnan tien yksiköistä, vaikka perusparannuksen kohteena olisikin vain osa tiestä. 

Maanmittauslaitoksen ohjeen mukaan suojelualueiden painoluku voi olla 0 tai vastata 1–2 käyntikertaa vuodessa. Valtion suojelualueille painoluku sen sijaan lasketaan arvioidun käytön mukaan. Suojelualueet luetaan mukaan vaikutusalueeseen.

Tällaiset yhteiset alueet käsitellään niin sanottuina 0-alueina. Niille ei tule tieyksiköitä, mutta ne luetaan mukaan vaikutusalueeseen. Näiden osalta ei tarvitse toimittaa rahoitusvaltakirjaa.

Tietojen ilmoittamiseen ei ole pakko käyttää Metsäkeskuksen valmistelemia lomakkeita, mutta se on kuitenkin suositeltavaa. Toimitettaviin dokumentteihin on sisällytettävä vastaavat tiedot kuin Metsäkeskuksen lomakkeissa.

Tietojen ilmoittamiseen ei ole pakko käyttää Metsäkeskuksen valmistelemia lomakkeita, mutta se on kuitenkin suositeltavaa. Toimitettaviin dokumentteihin on sisällytettävä vastaavat tiedot kuin Metsäkeskuksen lomakkeissa. Kustannustietoja ei tarvitse ilmoittaa kustannuslajinumeroita käyttäen, mutta kustannukset on eriteltävä vähintään suunnittelu-, työ-, materiaali-, tarvike ja muihin kustannuksiin.

Kun tuen hakija on yhtymä tai kuolinpesä (kaikki osakkaat ryhtyvät tuettavaan toimenpiteeseen ja ottavat vastaan tukea) 

• kaikkien osakkaiden nimet, henkilötunnukset ja y-tunnukset (silloin, kun osakkaalla on y-tunnus)
• selvitys, josta käy ilmi, että kaikki osakkaat hyväksyvät tuen hakemisen
• huom. yhteystiedoiksi riittävät yhtymän tai kuolinpesän (tuen hakijan) yhteystiedot, jokaisen osakkaan yhteystietoja ei tarvitse ilmoittaa
• yhtymän tai kuolinpesän yhteystietona voidaan ilmoittaa niin sanottu prosessiosoite eli hallintolain 16 §:ssä tarkoitetut yhteystiedot asian hoitamiseksi (esimerkiksi asiamiehen yhteystiedot)

Kun tukea hakee yksi tai useampi luonnollinen henkilö (osakkaat, jotka omistavat vähintään 60 prosenttia yhtymästä tai kuolinpesään kuuluvasta kiinteistöstä)

• tukea hakevien osakkaiden (luonnollisten henkilöiden) nimet, henkilötunnukset ja y-tunnukset (silloin, kun osakkaalla on y-tunnus) sekä yhteystiedot
• huom. tukea hakevien osakkaiden yhteystietoina voidaan ilmoittaa niin sanottu prosessiosoite eli hallintolain 16 §:ssä tarkoitetut yhteystiedot asian hoitamiseksi (esimerkiksi asiamiehen yhteystiedot)
• yhteisomistussuhteen peruste
• omistusosuudet

Muiden osakkaiden (luonnollisten henkilöiden), jotka eivät hae tukea, osalta

• selvitys, miten suunnitellusta toimenpiteestä on näille osakkaille ilmoitettu ja miten heitä on neuvottu ilmoittamaan mahdollinen kielteinen kantansa asiaan; tai
• selvitys, että ilmoitusta ei ole tehty, koska osakkaan tavoittaminen ei ole ollut mahdollista ilman suuria vaikeuksia
• käytännössä selvitykseen on sisällyttävä myös luettelo osakkaista (vähintään niiden osakkaiden nimet, jotka eivät hae tukea), jotta voidaan varmistaa, että:
• tuen hakijat omistavat vähintään 60 prosenttia kiinteistöstä
• tarvittavat ilmoitukset on tehty

Valtakirjassa ei tarvitse nimetä haettavaa tukea. Esimerkiksi kirjaus ”annetaan valtuudet hakea metsätalouden tukia” tai ”annetaan valtuudet tehdä rahoitushakemuksia ja toteutusselvityksiä” ovat päteviä. Myös avoin asianajovaltakirja on pätevä. Kuitenkaan esimerkiksi kirjauksen ” valtuutetaan hoitamaan kaikkia metsäasioita” ei katsota olevan riittävän selkeästi määritelty.

Perusparannuksessa päällysrakennekerroksen minimileveys on suorilla tieosuuksilla 3,6 m. Päällysrakenteen leveys mitataan kulutuskerroksen leveytenä, eli päällimmäisen kerroksen (ajoradan) leveytenä.

Minimivaatimus päällysrakennekerroksen paksuudelle on kaksi kertaa käytettävän murskeen suurin raekoko. Esimerkiksi 0–32 mm murskeella se on 6,5 cm tiivistettynä ja noin 10 cm tiivistämättömänä kerrospaksuutena.

Metsätehon ohjeen mukaan päällysrakenneluokissa 3–4 voidaan käyttää pinnassa 0–16 mm mursketta, jos tiellä on runsaasti kevyttä liikennettä. Tiellä tulkitaan olevan runsaasti kevyttä liikennettä, jos A- ja V –liikennelajin osuus yksiöistä on yli 50 prosenttia.

0–16 mm murske ei lisää kantavuutta. Jakavan/kantavan kerroksen mursketta on käytettävä vähintään raekoon mukaiset minimikerrosvahvuudet siten, että valitun päällysrakenneluokan tavoitekantavuus saavutetaan. Mikäli 0–16 mm:n murskeen käyttö on mahdollista valitussa päällysrakenneluokassa, luetaan tuo mukaan kokonaismurskemäärään ja hankkeen kustannuksiin.

Jos kantavan murskeen (0–32 mm) tiivistetty kerrosvahvuus ylittää 200 mm, se on levitettävä sitoutumisen parantamiseksi useammassa erässä. Alle 200 mm:n tiivistetyt kerrokset voi levittää yhdellä kerralla.

Metsätehon Metsätieoppaan mukaan suodatinkankaan päälle tulisi laittaa tiivistettynä vähintään 200 mm:n murskekerros.

Maa-ainesten tilaamisessa ja toimittamisessa käytetään mittayksikkönä yleensä tonneja. Tiehankkeissa yleisimmin käytettävien maalajien tilavuuspaino vaihtelee materiaalin rakeisuuden eli karkeuden mukaan. Tonneja pitää tilata 1,5–1,7 kertainen määrä irtokuutioihin verrattuna. Todellinen menekki tonneina on siten 2,3–2,4 kertainen suunnitelman mukaiseen teoreettiseen rakennetilavuuteen verrattuna (E Hämäläinen 2024, Yksityisitien parantaminen).

Metsätehon tieohjeiden taulukoissa esitetään noudatettavat päällysrakenteiden mitoitusvaihtoehdot pohjamaaluokissa A–F. Pehmeikkömaalajeilla (pohjamaaluokka F–G) ja E-luokan pohjamailla päällysrakenne mitoitetaan pengermateriaalina käytetyn maamateriaalin mukaan, sovellettuna tien todelliseen lähtötilanteeseen (tieväleittäin).

Ohjeesta poikkeavat päällysrakennemäärät tulee perustella hakemuksessa. Jos kantavuus on valitun päällysrakenneluokan vaatimalla tasolla ja pintamurskeena käytetään 0–32 mm materiaalia, on tuolloin käytettävä minimikerrosvahvuus tiivistettynä kaksi kertaa murskeen raekoko. Eli 0–32 mm:n mursketta käytettäessä minimikerrosvahvuus on tiivistettynä 6,5 cm.

Tietylle tien osalle on mahdollista lisätä ainoastaan kulutuskerros, jos suunnitelmassa on selvitetty, että pohjamaan kantavuus on sillä tien osalla muuten riittävä. Kulutuskerros voi olla 0–16 mm mursketta päällysrakenneluokissa 1–2 sekä päällysrakenneluokassa 3–4 jos kevyttä liikennettä on yli 50 prosenttia tieyksiköistä. Päällysrakenneluokan 3–4 tiessä kulutuskerros tehdään yleisimmin 0–32 mm murskeella.

Pelkkää tien kulutuskerroksen uusimista ei katsota itsessään hyväksyttäväksi perusparannushankkeeksi. Siihen vaadittaisiin laajempi kunnostustarve. Perusparannus voi kohdistua koko tiehen tai vain osaan tietä. Perusparannettavien tien osuuksien yhteispituuden tulee olla vähintään 500 m.

Suunnitelman tulee sisältää maastotutkimuspöytäkirja, kantavuusmittaustulokset tai muu vastaava dokumentti, josta vastaavat asiat ilmenevät riittävällä tarkkuudella. Vastaavat tiedot voi esittää vaikkapa kartalla. Dokumenteista tulee selvitä esimerkiksi pohjamaan kantavuusluokka, ajettavat kerrokset, rummut tietoineen, kohtaamispaikat ja kääntöpaikat.

Tien perusparannustarve tai huonokuntoisuus on arvioitava tapauskohtaisesti. Tukeen oikeuttavan hankkeen ei tarvitse sisältää kaikkia työvaiheita, jos niille ei ole tarvetta. Jos tien kantavuus saadaan kuntoon pelkällä kuivatuksen parantamisella, ei kyseessä todennäköisesti ole tukeen oikeutettu tie. Tie, jossa on kantavuuden lisäystarvetta ja puutteelliset kohtaamis- ja kääntöpaikat, on todennäköisesti perusparannustukeen oikeutettu tie.

Pääsääntöisesti tierungon ja ojien muotoilu kuuluvat perusparannushankkeisiin, koska tien tulisi kestää seuraavat 20 vuotta. Rungon muotoilu voi kuitenkin kohdistua osaan tietä. Päällysrakenteen lisäämistarpeen määrittää suunnittelija lähtökantavuuden ja tavoitekantavuuden perusteella tieosittain. Määrittelyssä sovelletaan Metsätehon ohjetta ja mahdolliset poikkeamat perustellaan. Apuna voidaan käyttää myös kantavuusmittausta.

Perusparannettavien tien osuuksien yhteispituuden tulee olla vähintään 500 m. Sen sijaan pelkkää kääntöpaikojen kunnostusta tai rumpujen vaihtoa ei katsota metka-lain mukaiseksi metsätien perusparannukseksi. Omana hankkeenaan voidaan tehdä sillan tai siltaa vastaavan rummun perusparannus sekä uusi puutavaran varastopaikka.

Tarvittavan tiealueen leveyteen vaikuttavat pohjamaa ja kuivatusojien etäisyys. Tiealue pitää määritellä niin leveäksi, että kaivuumaat voidaan sijoittaa tiealueelle. Lähtökohta on, että tiealue on vähintään 14 m, mutta kantavalla maalla myös 10–12 m voidaan hyväksyä. Edellytyksenä on kuitenkin, että rakentamistoimet pysyvät tiealueen sisällä. Tiealuetta voi tarvittaessa leventää myös maanomistajan ja tiekunnan välisellä kirjallisella sopimuksella, joka tulee liittää rahoitusdokumentteihin.

Tiealueen leveys määritellään lähtökohtaisesti yksityistietoimituksessa. Ennestään rasitetun kiinteistön osalta tiealuetta voidaan leventää myös osakkaan antamalla kirjallisella suostumuksella. Tiekunnan päätöksellä tiealuetta ei voida leventää kaikkia osakkaita koskevaksi.

Tukiehtojen mukaisen kääntöpaikan tulee sijaita tuettavan tien päässä.

Tierungossa pienin hyväksyttävä rummun ulkohalkaisija on 300 mm.

Tierungossa voidaan perustellusta syystä käyttää 200 mm:n putkia. Peruste voi olla esimerkiksi räjäytystä vaativa kallio. Metsäliittymissä voidaan käyttää 200 mm:n putkia, jos valuma-alue ei vaadi isompaa rumpua.

Sivuojassa voidaan käyttää myös salaojaputkea, jos sille on perusteet, kuten kaivamisen estävä kallio ojassa. Yleensäkin aina kun poiketaan normeista, on esitettävä perusteet poikkeamalle.

Isompien rumpujen valuma-alueeseen perustuva mitoitusohje löytyy Metsätehon tieohjeesta 2001.

Tietiheyttä tarkastellaan vaikutusaluetasolla. 15 m/ha maksimitietiheydestä voidaan tapauskohtaisesti poiketa maastovaikeusperusteella. Tällaisessa tilanteessa on oltava etukäteen yhteydessä Metsäkeskukseen. Lähtökohtaisesti vesistöt ja jyrkät rinteet voivat olla peruste hyväksyä tietiheyden ylitys aina 18 m/ha asti.

Siltahankkeissa suunnittelijalta vaaditaan soveltuva fise-pätevyys, jos puututaan sillan kantaviin rakenteisiin. Jos uusitaan vain sillan kansi tai kaiteet, ei fise-pätevyyttä vaadita, mutta vaaditaan siltatutkimus tai -raportti, josta ilmenee tarvittavat toimenpiteet. Siltatutkimuksen tai -raportin laatijalla on kuitenkin oltava toimenpiteen laajuuteen nähden riittävä pätevyys. Riittäväksi pätevyydeksi katsotaan soveltuva koulutus ja referenssit vastaavista kohteista.

Putkisiltasuunnitelmien osalta suunnittelijalla on oltava vähintään rakennusmestarin tai infrapuolen koulutus sekä kokemusta vastaavista hankkeista.

Siltahankkeen rakentamisen valvojalle riittää infra-alan koulutus. Valvojan ja hankkeen toteutuksen työnjohtajan tai projektinjohtajan pitää olla eri organisaatiosta (eri Y-tunnus), koska näiden tulee olla toisistaan riippumattomia.

Välitoteutusten yhteydessä tulee ilmoittaa toteutuneet työmäärät ja laskutetut kustannukset. Yhden tilan hankkeilla välimaksatusten yhteydessä tulee selvittää lisäksi hankkeen toteutusaste ja sitä kautta arvio toteutuskustannuksista.

Välitoteutusilmoituksia voi toimittaa useampia hankkeen etenemisen mukaan.

Pienin maksettava tukierä on 300 euroa.

Viimeisen erän suuruus on 10 prosenttia suunnitelluista kustannuksista.

Metsäkeskus voi myöntää hakemuksen perusteella lisäaikaa toteuttamissuunnitelmaan perustuvan työn loppuunsaattamiseen enintään 2 vuotta. Metka-lain mukaista tukea on haettava viimeistään 1.10.2029. Metka-lain mukainen tuki tulee maksaa viimeistään 31.12.2032.

Lisärahoitusta voidaan myöntää hankkeille, joissa tuki määräytyy toteutuneiden kustannusten mukaan vain, jos ylitys johtuu ennalta arvaamattomasta syystä. Alle 10 prosentin kustannusylityksille voi hakea lisärahoitusta hankkeen päättämisen yhteydessä. Jos lisärahoituksen tarve on yli 10 prosenttia, rahoitusta on haettava ennen lisärahoitusta vaativien töiden aloittamista.

Hankkeiden kilpailutuksen vaatimukseen vaikuttaa hankkeen julkisen rahoituksen määrä. Jos julkisen rahoituksen määrä on enintään 50 prosenttia, ei kilpailutusta koskevia säännöksiä ole. Julkisen rahoituksen määrään lasketaan mukaan metka-tuki, Metsähallituksen osuus ja muut julkisyhteisöt, joita ovat muun muassa kunnat ja seurakunnat.

Jos julkisen rahoituksen osuus on yli 50 prosenttia, on hanke kilpailutettava joko metka-lain ehtojen mukaisesti tai suurempien hankkeiden osalta on toteutettava hankitalain mukainen kilpailutus. Alla on kuvattu tarkemmin käytettävää hankintamenettelyä erisuuruisten hankkeiden näkökulmasta:

• Tiekunta voi tehdä hankkeen suunnittelusta suorahankinnan, jos suunnittelutyön kustannus on alle 60 000 euroa.
• Mikäli toteutustyön kustannusarvio on alle 150 000 euroa, voi toteutuksen työnjohdosta vastata hankkeen suunnittelija ilman kilpailutusta. Muut toteutustyön vaiheet on kilpailutettava metka-lain mukaisesti, eli on pyydettävä tarjous vähintään kolmelta toimijalta.
• Jos toteutushankkeen kustannusarvio on 150 000 tai enemmän, on myös toteutuksen työnjohto kilpailutettava hankintalain mukaisesti (Hilma-kilpailutus).

Päätös tiehankkeesta tehdään tiekunnan kokouksessa. Jos tiekunta päättää samassa kokouksessa suunnittelusta ja toteutuksesta, lasketaan hankinnan arvoa määriteltäessä suunnittelun ja toteutuksen kustannusarvio yhteen. Tällöin myös suunnittelu on kilpailutettava hankintalain mukaisesti, jos hankinnan yhteisarvo on yli 150 000 euroa. Jos tiekunta päättää ensin suunnittelusta ja seuraavassa kokouksessa toteutuksesta, on kyseessä kaksi eri hankintapäätöstä, jolloin hankintoja tarkastellaan omina kokonaisuuksinaan hankintalain kynnysarvoja tarkasteltaessa.

Voi saada, mutta silloin se tarkoittaa, että alueella, jolle suometsän hoitosuunnitelma on tehty, ei ole ollut mahdollista toteuttaa tarpeellisia vesiensuojelutoimenpiteitä tai vesiensuojelutoimenpiteet eivät olisi lainkaan tarpeen. Jos hoitosuunnitelmaan sisältyy vesiensuojelutoimenpiteitä, on ne toteutettava Metsäkeskuksen asettamassa määräajassa. Jos toimenpiteet jäävät toteuttamatta, hoitosuunnitelman laatimiseen myönnetty tuki peritään maanomistajalta takaisin. 

Piennartie voidaan tehdä ojastoa lähimmälle kantavalle maapohjalle (kivennäismaan reunaan) asti. Piennarteiden määrässä ja sijoittelussa tulee huomioida suunniteltavan suoalueen kuljetustarpeet ja vesiensuojelunäkökohdat.

Tuki suometsän hoitosuunnitelman laatimiseen myönnetään mm. sillä ehdolla, että:  

• Ne maanomistajat, joiden omistuksessa tai hallinnassa olevalla kiinteistöllä vesiensuojelutoimenpiteitä on tarkoitus toteuttaa, hakevat suometsän vesiensuojelutoimenpiteiden ja piennarteiden tekemisen tukea suometsän hoitosuunnitelman valmistuttua ja sitoutuvat toteuttamaan kyseiset toimenpiteet Metsäkeskuksen asettamassa määräajassa. 
• Suunnitelman valmistumista seuraavien viiden vuoden aikana ei kunnosteta ojia, jotka suunnitelmassa on tarkoitettu jätettäväksi kunnostamatta. 

Jos ehtoja ei noudateta, hoitosuunnitelman laatimiseen myönnetty tuki voidaan joutua palauttamaan tai se voidaan periä takaisin. Metsätaloustoimenpiteiden toteuttamiselle ei säännöksissä ole vastaavaa velvoitetta. 

Toteutusvelvoite koskee hoitosuunnitelmassa esitettyjä vesiensuojelutoimenpiteitä ja piennarteitä.

Tuki hoitosuunnitelman laatimiseen myönnetään sillä ehdolla, että maanomistajat, joiden kiinteistöillä vesiensuojelutoimenpiteitä on tarkoitus toteuttaa, hakevat niiden ja piennarteiden tekemiseen tukea hoitosuunnitelman valmistuttua ja sitoutuvat toteuttamaan toimenpiteet määräajassa. Muiden metsätaloustoimenpiteiden osalta hoitosuunnitelma on oikeastaan normaali metsäsuunnitelma, josta maanomistaja on maksanut osan. Ei ole mitään uusia rajoitteita suometsien hoitoon ja käyttöön, jos töitä tehdään omalla rahoituksella.

Metka-tuet ovat verotettavaa tuloa. Toimijalle maksettu tuki on näissä tapauksissa todennäköisesti edelleen toimijan veronalaista tuloa. Toimija laskuttaa metsänomistajalta sen osan hankkeen kuluista, jota tuki ei kata, eli ainakin arvonlisäveron osuuden. 

Tästä säädetään valtioneuvoston asetuksen (1021/2023) 15 §:ssä (Suometsän hoitosuunnitelmaan sisältyvät luontokohteet ja luonnonhoitokohteet): Suometsän hoitosuunnitelman tulee sisältää tieto kiinteistöjen luontokohteista sekä mahdollisista soiden ennallistamiskohteista ja muista luonnonhoitokohteista. Suunnitellut toimenpiteet eivät saa huonontaa luontokohteiden tilaa. Luontokohteisiin kuuluvat: 

1. metsälain 10 §:ssä tarkoitetut erityisen tärkeät elinympäristöt; 
2. vesilain (587/2011) 2 luvun 11 §:ssä tarkoitetut vesiluontotyypit; 
3. luonnonsuojelulainsäädännön nojalla perustetut luonnonsuojelualueet; 
4. Natura 2000 -verkoston alueet; 
5. luonnonsuojelulain (9/2023) 65 §:ssä tarkoitetut tiukasti suojellut luontotyypit; 
6. luonnonsuojelulain 78 §:ssä tarkoitetut tiukkaa suojelua edellyttäviin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikat; 
7. elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksellä rajatut luonnonsuojelulain 64 §:ssä tarkoitetut suojellut luontotyypit, 77 §:ssä tarkoitetut erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikat ja 79 §:ssä tarkoitetut Euroopan unionin tärkeinä pitämien eliölajien esiintymispaikat. 

Ympäristötukisopimuksen valmisteluun myönnettävä korvaus säilyy lähes ennallaan. Kemera-tuella valmistelu on voitu korvata todellisten kustannusten perusteella ja korvaus on ollut enintään 20 % sopimuskohteelle myönnettävän ympäristötuen määrästä.

Metka-tukijärjestelmässä ympäristötukisopimuksen valmisteluun myönnettävän tuen määrä voi edelleen olla enintään 20 % kohteelle myönnettävän ympäristötuen määrästä. Tuen perusteena olevien maanomistajan todellisten kustannusten edellytetään kuitenkin nimenomaisesti olevan kohtuullisia. 

Valmistelukustannusten kohtuullisuuden arviointiin ei ole vielä valmista vastausta. Metka-lain 21 §:ssä on lueteltu, mitä ympäristötuen valmisteluun voi sisältyä ja kustannusten kohtuullisuutta pitää tietysti arvioida tehtyjen työvaiheiden ja työmäärän perusteella. Koska valmistelukorvaus perustuu maanomistajan kohtuullisiin todellisiin kustannuksiin, on hakijan pystyttävä ilmoittamaan kustannusten perusteet, joita ovat nuo työtunnit ja kilometrit.  

Jos tukeen liittyviä velvoitteita ei siirretä uudelle (ei-yksityiselle) omistajalle tai haltijalle, aiemmalla yksityisellä maanomistajalla on tuen palautusvelvollisuus. Tästä säädetään metka-lain 41 §:ssä. Palautettavaa määrää voidaan kohtuullistaa valtionavustuslaissa säädetyillä perusteilla. 

Asiantuntemusta/ammattitaitoa edellytetään kahdessa vaiheessa: 

1. toteuttamissuunnitelman ja toteutusilmoituksen laatijalla on oltava riittävä asiantuntemus 
2. kulotuksella on oltava ammattitaitoinen työnjohto. 

 Asiakirjojen laatijalta vaadittavaa asiantuntemusta kuvataan hallituksen esityksen perusteluissa: 

 Riittävä asiantuntemus voisi perustua esimerkiksi ammatti- tai näyttötutkintoon taikka ammatilliseen kokemukseen toimenpiteiden suunnittelusta ja toteutuksesta. Suunnittelua ja toteutusilmoitusten laatimista koskevien vaatimusten tarkoituksena on ohjata maanomistajia käyttämään metsäalan asiantuntijapalveluja. Taustalla on ajatus, että hyvällä suunnittelulla voidaan parantaa töiden laatua ja raportointia. Toisaalta sekä toteuttamissuunnitelman että toteutusilmoituksen sisältövaatimukset ovat olleet ja olisivat vastedeskin osin sellaisia, että asiakirjan laatimisen käytännön edellytyksenä on metsäalan osaaminen. Ehdotettuun lakiin ei ole ollut mahdollista sisällyttää vaatimusta siitä, että toimenpiteen toteuttajalla tulisi olla suoritettuna jokin tietty suomalainen metsä- ja ympäristöalan osaamiseen liittyvä kurssi tai tutkinto, koska tällainen vaatimus voisi käytännössä estää tai vaikeuttaa esimerkiksi ruotsalaisen tai virolaisen yrityksen toimimista Suomessa ja toteuttaa ehdotetussa laissa tarkoitettuja toimenpiteitä. 

 Riittävä asiantuntemus ja ammattitaito voi siis perustua joko suoritettuun tutkintoon tai ammatilliseen kokemukseen. Kulotuksissa todennäköisesti viimeksi mainittuun. Tarvittaessa Metsäkeskus voi pyytää selvitystä, millaisella ammattitaidolla työhön ollaan ryhtymässä.