Metsänkasvatuksessa sekapuustoisella metsällä eli sekametsällä tarkoitetaan metsikköä, jossa hallitsevaa puulajia on vähemmän kuin ¾ kasvatettavien puiden runkoluvusta. Kasvatettava puusto voi olla vaihtelevan kokoista.
Metsänhoidossa pyritään useamman puulajin sekoitukseen, vaikka metsänviljelyssä käytettäisiin vain yhtä puulajia. Uudistamisessa voidaankin käyttää useampaa puulajia ja uudistamismenetelmää yhtä aikaa, kuten istuttamista ja kylvöä samalle leimikolle. Muitakin puulajeja tulee metsään luontaisen uudistumisen kautta, ja niiden säästäminen sopivassa suhteessa on suositeltavaa jo metsän parhaan kasvun takaamiseksi.
Sekapuustoisuus lisää metsän monimuotoisuutta ja maisemallista arvoa. Se edistää eri puulajeista riippuvaisen eliöstön menestymistä talousmetsässä. Lehtipuusekoituksen jättäminen taimikoihin ja nuoriin kasvatusmetsiin on tärkeä luonnonhoidon keino.
Puulajimäärän säilyttäminen tarkoittaa, että käsittelyn jälkeen metsikköön jää kasvamaan yhtä monta puulajia kuin siellä oli ennen taimikonhoidon tai kasvatushakkuun aloitusta. Tavoitteena on, että metsässä säilytetään myös niitä puulajeja, joita ei aiota hyödyntää taloudellisesti.
Miksi sekapuustoisuus kannattaa?
Monipuolisen puulajivalikoiman ylläpitäminen ja sekapuustoisuuden suosiminen metsänkasvatuksen eri vaiheissa
- turvaa metsäluonnon monimuotoisuutta
- vähentää tuhoriskejä
- auttaa metsää ilmastonmuutokseen sopeutumisessa
- hyödyttää riistanhoitoa
- hyödyttää pölyttäjien ja lintujen elinolosuhteita
- lisää maisemallista arvoa
- monimuotoisuusarvo voi olla suurempi kuin rahallinen arvo.
Lehtipuista esimerkiksi haavan, raidan ja leppien monimuotoisuusarvo voi olla suurempi kuin energiapuun arvo, joten niitä tulee säilyttää energiapuun korjuussa ja nuoren metsän hakkuissa.
Useiden eliöryhmien lajimäärät ovat lehtimetsissä tai sekametsissä suurempia kuin puhtaissa havumetsissä. Lehtipuusekoitus havupuuvaltaisissa metsissä myös parantaa maaperän kasvuolosuhteita.
Puulajiston monimuotoisuuden säilyttäminen metsässä
- rikastuttaa luontoa, sillä jokaisen puulajin mukana tulee suuri joukko seuralaislajeja.
- lisää pintakasvillisuuden monimuotoisuutta, sienien, kääpien, sekä puilla kasvavien sammalten ja jäkälien lajimääriä
- on tyypillisesti hyvää riistametsää.
Miten huomioin sekapuustoisuuden metsänhoidossa ja hakkuissa?
Hakkuissa sekametsärakennetta voi säilyttää tai voimistaa.
Kasvata monipuolisesti kotimaisia puulajeja. Luonnonhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi kannattaa tavoitella vähintään kolmen puulajin metsiä. Monimuotoisuudelle arvokkaita sekapuita kuten raitaa, leppiä, katajaa, haapaa, pihlajaa ja jalopuita on suositeltavaa ylläpitää metsissä läpi kiertoajan.
Ohjeita sekapuustoisuuden ja puulajien ylläpitoon metsänhoidon eri vaiheissa:
Sekapuustoisuus:
- Sekametsään tähtäävässä taimikon varhaisperkauksessa ja taimikon harvennuksessa säästetään kuusentaimikoissa mäntyä ja männyntaimikoissa kuusta.
- Taimikon varhaisperkauksessa vesasyntyinen lehtipuusto poistetaan kokonaan, mutta siemensyntyisistä lehtipuista poistetaan vain selvästi etukasvuiset yksilöt. Kasvatettavien taimien ympäriltä poistetaan kilpaileva kasvusto metrin säteeltä.
- Taimikon harvennuksessa koivusekoitukselle tavoitellaan kasvupaikasta riippuen 10–20 prosentin osuutta. Harvapuustoisiin kohtiin jätetään myös muita lehtipuun taimia, kuten haapaa (ei kuitenkaan männiköihin), raitaa, leppää ja pihlajaa sekä katajia.
- Usean puulajin metsiköissä puuntuotos on suurempi kuin yhden puulajin metsiköissä.
- Kasvatettavaa puustoa haittaamattomien puiden perkaus on turhaa työtä ja tuottaa ylimääräisiä kustannuksia.
- Hirvivahingoille alttiilla alueilla männiköissä taimikoihin jätetään tavanomaista enemmän mäntyjä. Pusikoituneet lehtipuuryhmät ja etukasvuiset lehtipuut männyntaimien vierestä poistetaan.
Puulajien säilyttäminen:
- Metsikön kaikkien puulajien säilyttäminen voi toteutua jo kuviolla raivaamatta jäävien säästöpuuryhmien, suojatiheiköiden tai taimikon aukkopaikkoihin uudistuneen lehtipuuston kautta. Muussa tapauksessa raivaussahatyöntekijä huolehtii, että yksittäisiä metsätaloudellisesti vähäarvoisia puita jää työkohteelle.
- Yhtään puulajia ei raivata metsikön alueelta kokonaan pois. Taimikon harvennuksessa huolehditaan, että puulajiston monimuotoisuuden turvaamiseksi säästettävät puuyksilöt saavat järeytymiseen tarvitsemansa tilan.
- Vieraslajit, esimerkiksi terttuseljat, poistetaan.
- Toteutuksessa pyritään siihen, että metsikön puulajimäärän säilyttäminen onnistuu säästöpuuryhmissä ja suojatiheiköissä. Silloin tavoite itsessään ei tuota kustannusvaikutuksia.
- Kasvutilan tekeminen muutamille yksittäisille metsätaloudellisesti vähäarvoisille puuyksilöille metsikössä pienentää tulevaisuuden hakkuutuloja muutamien yksittäisten aineispuiden verran.
Sekapuustoisuus:
- Harvennuksessa pyritään sekametsärakenteen säilyttämiseen tai voimistamiseen. Tavoitteena on, että pääpuulajin osuudeksi jää korkeintaan 80 prosenttia kokonaistilavuudesta. Kasvupaikasta riippuen säilytetään 20–30 prosentin lehtipuusekoitus.
- Tasaiseen harvennusjälkeen tuodaan vaihtelevuutta harventamalla pääpuulajia tavallista voimakkaammin säästöpuuryhmän ympäriltä.
- Lehtipuut ränsistyvät huomattavasti havupuita nuorempina. Puulajien erilaisen kasvurytmin ja valontarpeen huomioon ottaminen edellyttää tavallista enemmän harkintaa harvennuksen toteuttajalta.
- Sekapuustoisuus vähentää markkinariskiä, kun samasta metsiköstä voidaan korjata ja myydä eri puutavaralajeja.
Puulajien säilyttäminen:
- Kasvatusmetsän puulajimäärän säilyminen varmistetaan lisäämällä harvennuksessa kasvutilaa myös luonnon- ja riistanhoidon kannalta arvokkaille puille, kuten jaloille lehtipuille, haavoille, raidoille, koivuille, leppäryhmille ja metson hakomismännyille.
- Yhtään puulajia ei harvenneta käsittelyalueelta kokonaan pois.
- Jos metsikön puulajimäärän säilyttäminen onnistuu säästöpuuryhmissä ja riistatiheiköissä, tavoite itsessään ei tuota kustannusvaikutuksia.
- Kasvutilan tekeminen metsätaloudellisesti vähäarvoisille puille valtapuulajien kustannuksella vähentää myöhemmistä hakkuista saatavia tuottoja.
Lisätietoa
Metsänhoidon suositukset: Lehtipuusekoituksen ylläpito
Lue muista luonnonhoidon keinoista
- Jätä säästöpuita ja säästöpuuryhmiä
- Säästä kuollut ja lahoava puu
- Tee tekopökkelöitä
- Jätä suoja- ja riistatiheikköjä
- Huomioi vesiensuojelu metsänkäsittelyssä
- Jätä soiden reunoille vaihettumisvyöhykkeet
- Huolehdi luonnonhoidosta maanmuokkauksessa
- Kierrä vaikeakulkuiset ja puuntuotannollisesti vähäarvoiset kohteet
- Lisää kulotuksella palanutta puuta
- Edistä monimuotoisuutta pellon reunavyöhykkeellä
- Turvaa erityiset lajiesiintymät
- Turvaa monimuotoisuudelle tärkeät luontokohteet