Tänä keväänä on poikkeuksellisen hyvät edellytykset saada laadukas männyntaimikko luontaisen uudistamisen avulla. Männyillä on nyt erityisen runsas siemensato, joka on varissut pääosin jo keväthangille. Maanmuokkauksella on nyt siis jo kiire, jos muokkausta ei ole tehty viime syksynä.
Kuvateksti: Männyn taimi.
Männyn luontainen uudistaminen on onnistunut Metsäkeskuksen tekemien maastotarkastusten mukaan hyvin vain 60 prosentilla uudistusaloista. Heikko uudistuminen johtuu merkittävältä osin maanmuokkauksen puuttumisesta sekä liian viljavan kasvupaikan valinnasta.
Männiköiden luontainen uudistaminen tapahtuu uudistusalalle jätettävien siemenpuiden sekä reunametsän avulla. Luontaisen uudistamisen tulosta voi parantaa valitsemalla metsiköstä parhaiten siementä tuottavat puut siemenpuiksi. Siemenpuiksi kannattaa jättää kookkaita, suorarunkoisia, tuuhealatvaisia ja runsaasti kukkivia puita. Uudistushakkuu kannattaa tehdä kahdessa vaiheessa.
– Puutkin ovat yksilöitä, joten samannäköiset puut voivat tuottaa hyvin eri tavalla siementä. Puiden pitäisi hakkuun jälkeen antaa rauhassa tottua uusiin valo-olosuhteisiin, jotta siementuotanto olisi uudistamishetkellä paras mahdollinen, sanoo metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta.
Jos uudistaminen tehdään kahdessa vaiheessa, ensin tehdään väljennyshakkuu, jossa poistetaan noin puolet kasvatettavasta puustosta. Väljennyshakkuu antaa viitteitä siitä, millainen maan taimettumiskyky on ilman maanmuokkausta. Jos tiheähkön puuston alle alkaa syntyä runsaasti uusia taimia, voi maanmuokkauksen harkinnan mukaan jättää tekemättä. Siementuotanto on runsaimmillaan vasta muutama vuosi harventamisen jälkeen, joten väljennyshakkuut pitäisi tehdä vähintään kolme vuotta ennen uudistamista.
Varmin vaihtoehto on kuitenkin valita suurimmat ja tuuhealatvaisimmat männyt siemenpuiksi, jos puiden käpyhistoriaa ei tunneta aiemmilta vuosilta. Puun ominaisuudet myös periytyvät, joten runkomuoto ja oksien laatu kannattaa ottaa huomioon puuvalinnassa.
Kuusettumisen huippu on taittunut
Metsäkeskukseen saapuneiden metsänkäyttöilmoitusten mukaan eteläinen Suomi kuusettuu voimakkaasti aiempien vuosien tapaan, mutta kuusen viljelymäärä on kuitenkin kääntynyt hienoiseen laskuun. Kuusen viljely on edelleen yleisintä Päijät-Hämeessä, Kanta-Hämeessä ja Pohjois-Savossa, missä kolme neljäsosaa uudistamisaloista viljellään kuuselle.
Koivun suhteellinen osuus uudistusaloista on pysynyt Suomessa ennallaan viime vuonna: vain kolme prosenttia uudistusalasta viljellään rauduskoivulle. Etelä-Suomessa koivun viljelyn osuus on hieman lisääntynyt, mutta Pohjois-Suomen metsiä ei uudisteta koivulle.
Pohjois-Suomen metsiä uudistetaan aiempia vuosia enemmän männylle. Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa kuusen uudistamisalat vähenevät ja lisäksi viljellään jonkin verran aiempaa enemmän myös muita kuin kolmea pääpuulajia.
Koivuvaltaisista metsistä yli kolme neljäsosaa on uudistettu kuuselle. Myös kuusen istuttaminen biologisesti sopimattomalle kasvupaikalle on pysynyt samalla tasolla kuin aiemmin.
– Metsänomistajat pyrkivät suojaamaan metsäomaisuuttaan hirvituhoilta, mutta samalla metsien tuotto alenee ja monet muut metsätuhoriskit lisääntyvät ilmaston muuttuessa. Kokonaiskestävyyden kannalta on tärkeää uudistaa kohteet kasvupaikalle luontaisesti sopivalla puulajilla. Monimuotoisuutta voidaan lisätä lisäämällä sekapuustoisuutta jo uudistamisvaiheessa, sanoo Markku Remes Metsäkeskuksesta.
Lisätietoa metsän uudistamisesta maakunnittain ja kasvupaikoittain on Metsäkeskuksen media-aineistoissa.