Sienitaudeista taloudellisesti merkittävimpiä metsätuhoja aiheuttavat lahottajasienet, etenkin havumetsissä juurikäävät ja mesisienet. Sienitaudit lisäävät puiden alttiutta myös seuraustuhoille, kuten tuulituhoille. Sienitaudit voivat lisätä myös puiden alttiutta kuivuudelle ja hyönteistuhoille.
Juurikäävät
Suomessa esiintyy kaksi lajia juurikääpiä: kuusen lahottajaksi erikoistunut kuusenjuurikääpä ja pääasiassa mäntyjen juuristoa lahottava männynjuurikääpä. Nimistään huolimatta nämä juurikäävät tarttuvat myös muihin puulajeihin. Kuusen ohella kuusenjuurikääpä on myös lehtikuusen lahottaja. Männynjuurikääpä vaivaa nimenomaan männiköitä aiheuttaen tyvitervastautia, mutta se saattaa olla pääasiallinen lahottaja myös kuusikoissa ja lehtikuusikoissa.
Juurikääpäsienet leviävät kahdella eri tavalla: ilmavirtausten mukana kulkeutuvina itiöinä ja puuaineessa kasvavana sienirihmastona. Kesähakkuissa valtaosa juurikäävän itiötartunnoista voidaan torjua käsittelemällä kantojen kaatopinnat hakkuun yhteydessä torjunta-aineella.
Laki metsätuhojen torjunnasta säätää juurikäävän torjunnan pakolliseksi havupuuvaltaisissa metsissä tehtävissä hakkuissa eteläisessä ja keskisessä Suomessa toukokuun alun ja marraskuun lopun välisenä aikana. Lue lisää metsätuholain velvoitteista.
Juurikääpien aiheuttamat vuotuiset menetykset metsätaloudelle ovat Suomessa vähintäänkin kymmeniä miljoonia euroja vuosittain.
Tervasroso
Tervasroso on eräs yleisimpiä männyn tauteja Suomessa. Tervasrosoa tavataan koko maassa. Pohjois-Suomessa tauti on viime vuosikymmeninä runsastunut myös nuorissa männiköissä etenkin tuoreilla kasvupaikoilla.
Tauti aiheuttaa laajoja, pitkänomaisia, tummia, pihkaisia koroja kaikenikäisten mäntyjen runkoon ja oksiin ja alentaa etenkin tukkipuun määrää ja laatua. Usein sieni tappaa puun latvan koron yläpuolelta ja toisinaan koko puun, jos koro esiintyy puun tyvellä.
Siemenpuiksi ei tule jättää tervasrosoisia puita, koska alttius taudille on periytyvää. Siementen ja taimien alkuperä tulisi olla tiedossa, ettei uudistamiseen käytetä taudille altista materiaalia. Taudin leviämistä voidaan ehkäistä poistamalla tartunnan saaneet puut taimikonhoidon ja harvennushakkuun yhteydessä. Sairastuneet puut voivat levittää tautia edelleen.
Etelänversosurma ja havuparikas-sieni
Havuparikas-sienen aiheuttamaa etelänversosurmaa tavataan lähinnä Suomen lounaisrannikolla. Yksittäisiä havaintoja havuparikkaasta on tehty Etelä- ja Keski-Suomessa. Havuparikasta esiintyy piilevänä ja harvinaisena männyn vuosikasvaimissa ja sen oireita ovat ruskettuvat männyn neulaset. Kuumina ja kuivina kesinä männyn latvuston neulaset voivat ruskettua nopeasti ja kokonaan.
Etelänversosurmasta kärsiviin puihin iskeytyvät herkästi myös kaarnakuoriaisista okakaarnakuoriaiset. Lajien arvellaan hyötyvän toisistaan. Okakaarnakuoriaisen aiheuttamia tuhoja voidaan torjua ja ennaltaehkäistä huomioimalla leviämisriski puun varastointipaikoilla ja yksittäisissä, tuoreeltaan vallatuissa männyissä.
Lue lisää:
Männynversosurma
Surmakkasienen aiheuttama versosurma on pääasiassa männyn tauti, mutta sitä tavataan myös kuusella sekä useilla muilla havupuulajeilla. Sienelle edullisilla kylmillä ja kosteilla kasvupaikoilla tautia voi esiintyä vuodesta toiseen. Epidemiat lähtevät liikkeelle kylminä ja sateisina kasvukausina. Epidemiavuosina versosurma voi aiheuttaa suuria kasvutappioita, metsiköiden vajaatuottoisuutta ja pahimmillaan kokonaisten metsiköiden tuhoutumista.
Versosurman torjunnassa olennaista on ennaltaehkäisy. Metsänviljelyssä on syytä käyttää paikallisia alkuperiä ja männiköiden harvennukset on syytä tehdä ajoissa, jotta latvuston ilmavuus säilyy.