Vaikeakulkuisia ja puuntuotannollisesti vähäarvoisia hakkuukohteita ovat muun muassa jyrkät rinteet, kivikkoiset alueet ja pehmeät, koneita huonosti kantavat maastonkohdat.
Miksi tiettyjen kohteiden kiertäminen on kannattavaa?
Tuotonmenetykset vaikeakulkuisten ja puuntuotannollisesti vähäarvoisten kohteiden jäämisestä hakkuiden ulkopuolelle jäävät yleensä vähäisiksi.
Leimikon kallioisissa, kivikkoisissa ja soistuneissa kohdissa, joissa puusto on harvaa ja hakkuun kertymä vähäinen, voi korjuukustannus nousta puiden tienvarsihintaa suuremmaksi.
Nämä kalliit ja epävarmat alueet soveltuvat parhaiten säästöpuuryhmien keskittymiksi ja suojatiheiköiksi.
Miten huomioin kierrettävät kohteet hakkuissa?
Monimuotoisuuden kannalta merkittävimpiä kierrettäviä kohteita ovat kosteat lehdot, reheväkasvuiset korvet ja lettoiset suot.
- Jyrkät rinteet, joissa puunkorjuu on teknisesti hyvin hankalaa, kannattaa hyödyntää luonnonhoidon kohdentamisessa.
- Vähätuottoiset ojitetut turvemaat on suositeltavaa jättää mahdollisen puunkorjuun jälkeen ennallistumaan takaisin turvetta kerryttäviksi suoekosysteemeiksi.
- Soiden reunametsät, jotka ovat vaikeakulkuisia ja puuntuotannollisesti vähäarvoisia, ovat tärkeitä kanalintujen poikueympäristöjä. Tällaisilla kohteilla reunimmainen ajoura olisi hyvä jättää kovalle maalle ja toteuttaa hakkuut yläharvennuksena tai poimintahakkuuna
Lisätietoa
Lue muista luonnonhoidon keinoista
- Suosi sekapuustoisuutta ja säilytä puulajimäärä
- Jätä säästöpuita ja säästöpuuryhmiä
- Säästä kuollut ja lahoava puu
- Tee tekopökkelöitä
- Jätä suoja- ja riistatiheikköjä
- Huomioi vesiensuojelu metsänkäsittelyssä
- Jätä soiden reunoille vaihettumisvyöhykkeet
- Huolehdi luonnonhoidosta maanmuokkauksessa
- Lisää kulotuksella palanutta puuta
- Edistä monimuotoisuutta pellon reunavyöhykkeellä
- Turvaa erityiset lajiesiintymät
- Turvaa monimuotoisuudelle tärkeät luontokohteet