Puunkorjuun ja maanmuokkauksen vesiensuojelutoimenpiteillä pyritään siihen, että pintavesien ekologinen tai kemiallinen tila ei heikkene.
Miksi vesiensuojelua on tärkeää tehdä?
Kun maanpinta rikkoutuu joko maanmuokkauksessa tai koneiden ajourissa, syntyy eroosioriski, eli kiintoainetta voi irrota ja lähteä liikkeelle. Mitä lähempänä vesistöä kiintoainetta irtoaa, sitä todennäköisemmin se päätyy vesistöön.
Vesistöjen ja pienvesien varteen jätettävän suojakaistan rikkomaton maanpinta ja pintakasvillisuus vähentävät ja estävät kiintoaineen ja ravinteiden kulkeutumista hakkuualalta vesistöön sekä lisäävät talousmetsien luonnon monimuotoisuutta.
Miten huomioin vesiensuojelun metsänhoidossa ja hakkuissa?
Hakkuissa ja maanmuokkauksissa riittävän suojavyöhykkeen jättäminen on tärkein vesiensuojelutoimenpide. Suojavyöhykkeellä on usein myös maisemallista ja riistanhoidollista arvoa.
Vältä puunkorjuussa purojen ja norojen ylityksiä. Ellei niitä ole mahdollista kiertää, ylityspaikan tulee olla maaperältään mahdollisimman kantava. Lisäksi ylityspaikka suojataan tarvittaessa hakkuun ajaksi latvuksilla ja puilla tai tilapäissillalla, jotka poistetaan uomasta hakkuun päätyttyä.
Jätä vesien varsille suojavyöhykkeet
Vyöhykkeen leveys on usein helppo määrittää kasvillisuuden ja pensaskerroksen perusteella, mutta etenkin rinnemailla sen leveys määritetään tapauskohtaisesti.
Suojavyöhyke on pienveden tai vesistön rantakaistale, jossa metsänkäsittely poikkeaa ympäröivästä alueesta tai käsittelyä ei tehdä ollenkaan.
Vesien suojavyöhyke hyödyttää vesiensuojelua ja monimuotoisuutta. Suojavyöhykkeen rikkomaton kasvillisuus sitoo hakkuualueelta valuvia ravinteita ja maa-ainesta, mikä vähentää vesistön rehevöitymistä ja säilyttää alueen luontoarvoja.
Jos suojavyöhykkeellä on puustoa, sillä on varjostava vaikutus, jota tietyt kasvi- ja eläinlajit tarvitsevat menestyäkseen. Suojavyöhyke ylläpitää monimuotoista lajistoa, sillä ranta poikkeaa usein puulajisuhteiltaan muusta metsästä. Lehtipuulajisto ja pensaskerros on rannassa monipuolinen ja voi sisältää harvalukuisempina esiintyviä puulajeja, kuten tervaleppää ja pensaista lehtokuusamaa ja paatsamaa.
Miten huomioin suojavyöhykkeen metsänhoidossa ja hakkuissa?
Suojavyöhyke tulisi rajata vaihtelevan levyiseksi hyödyntäen maaston ja kasvillisuuden luontaisia vaihettumiskohtia.
Suojavyöhykkeen jättäminen on aina suositeltavaa. Myös metsälaki ohjaa pienvesien lähistöjen käsittelyä. Metsälain 10 §:n mukaisilla erityisen arvokkailla pienvesikohteilla tulee säilyttää riittävän leveä käsittelemätön suojavyöhyke, jotta elinympäristön ominaispiirteet säilyvät.
Myös aiemmin hakatuilla ja käsitellyillä luonnontilaisen kaltaisilla muilla arvokkailla pienvesikohteilla tulisi pyrkiä jättämään vähintään metsälain tulkintasuosituksen mukainen vyöhyke kehittymään luonnontilaiseksi.
Hyödynnä eri keinoja vesiensuojelun suunnitteluun ja toteuttamiseen
Tekemällä kohdekohtaisen suunnitelman voi vähentää vesistöhaitoilta ja välttyä niiltä.
Selvitä kohteen erityispiirteet ja ota ne huomioon hakkuu- ja hoitotoimenpiteissä. Esimerkiksi erityisesti rantametsiin ja turvemaille suositellaan jatkuvaa kasvatusta.
Tee tarvittaessa valuma-aluetasoinen suunnitelma.
Vesiensuojelun keinoina voi käyttää muun muassa näitä:
- ajourasuunnittelu
- mahdollisimman kevyt maanmuokkaus
- muokkaussuunnan valinta
- hakkuuajankohdan valinta
- hakkuutavan valinta.
Voit käyttää vesiensuojelun aineistoja ja työkaluja. Voit käyttää työkaluja esimerkiksi valuma-alueen määrittämiseen tai vesiensuojelurakenteiden suunnitteluun. Voit tutustua aineistoihin ja käyttää paikkatietotyökaluja verkkoselaimella tai Field maps -sovelluksella ilman erillistä paikkatietosovellusta.
Ammattilaiset voivat käyttää suunnittelun apuna myös muita paikkatietoaineistoja, joiden käyttämiseen tarvitaan sopiva järjestelmä, kuten paikkatieto-ohjelma. Aineistot auttavat tunnistamaan riskikohteet ja kohdentamaan vesiensuojelun toimenpiteitä niille. Myös suojakaistojen tarvittavan koon laskemiseen on käytettävissä työkalu.
Metsänomistajan kannattaa pyytää ammattilaista käyttämään paikkatietoaineistoja ja erilaisia laskentatyökaluja vesiensuojelutoimenpiteiden suunnittelun tukena. Kerro omista vesiensuojelun tavoitteistasi, jotta ne tulevat huomioiduiksi.
Lisätietoa valuma-alueiden ja suojakaistojen määrittämisen työkaluista ammattilaisille:
Ohjeita vesiensuojeluun metsänhoidon ja hakkuiden eri vaiheissa
- Suojavyöhyke rajataan taimikon varhaisperkauksessa ja taimikon harvennuksessa käsittelyn ulkopuolelle. Puuston annetaan kehittyä monikerroksiseksi. Jos taimikkoa hoidetaan, esimerkiksi maisemallisista syistä, hoidossa suositaan lehtipuustoa.
- Vesien varret ovat metsiköiden tulevissa hakkuissa todennäköisesti ensisijaisia säästöpuualueita. Kun säästöpuuratkaisu tehdään jo taimikonhoidossa, ei hoitokuluja tule alueista, jotka jäävät jatkossa ainespuun korjuun ulkopuolelle.
- Säästöpuusto keskitetään hakkuissa vesien varsille.
- Suojavyöhykettä ei raivata. Taloudellisesti vähäarvoiset puut ja pensaat jätetään kasvamaan.
- Koneilla liikkumista suojavyöhykkeellä vältetään, jotta aluskasvillisuus ja pensasto eivät vaurioidu.
- Suojavyöhykkeeltä voidaan hakata taloudellisesti arvokkaita puita, mikäli puut voidaan korjata vyöhykkeen ulkopuolelta maanpintaa ja pintakasvillisuutta rikkomatta. Huomioi suojavyöhykkeen käsittelyssä metsäsertifiointien vaatimukset. Puita ei kaadeta vesistöön ja hakkuutähteet kerätään pois.
- Suojakaistoille jätetään kasvamaan taloudellisesti vähäarvoisia puita ja pensaita.
- Suojavyöhykkeeltä voidaan hakata taloudellisesti arvokkaita puita, mikäli puut voidaan korjata kaistan ulkopuolelta maanpintaa ja pintakasvillisuutta rikkomatta. Puita ei kaadeta vesistöön ja hakkuutähteet kerätään pois.
- Vesistöjen suojavyöhykkeitä voidaan hyödyntää säästöpuualueina, joko kaistoina tai ryhminä. Taloudellisesti vähäarvoiset puut ja pensaat jätetään kasvamaan.
Lisätietoa
Lisätietoa vesiensuojelusta
- Metsänhoidon suositukset: Vesiensuojelu metsänkäsittelyssä
- Metsänhoidon suositukset: suojavyöhykkeet ja rantametsät
- Metsänhoidon suositukset: riistaa suosiva käsittely rantametsissä
Lisätietoa lain turvaamista elinympäristöistä
Lue muista luonnonhoidon keinoista
- Suosi sekapuustoisuutta ja säilytä puulajimäärä
- Jätä säästöpuita ja säästöpuuryhmiä
- Säästä kuollut ja lahoava puu
- Tee tekopökkelöitä
- Jätä suoja- ja riistatiheikköjä
- Jätä soiden reunoille vaihettumisvyöhykkeet
- Huolehdi luonnonhoidosta maanmuokkauksessa
- Kierrä vaikeakulkuiset ja puuntuotannollisesti vähäarvoiset kohteet
- Lisää kulotuksella palanutta puuta
- Edistä monimuotoisuutta pellon reunavyöhykkeellä
- Turvaa erityiset lajiesiintymät
- Turvaa monimuotoisuudelle tärkeät luontokohteet