Hömppäjuttuja

Julkaistu 6.8.2025

Tinttimetsä-hanke järjesti keväällä ja alkukesästä 18 Tinttitaival-retkeä eri puolella Suomea. Kaksi retkeä järjestettiin jo syksyllä 2024. Yhteensä 20 retkellä oli yli 500 osallistujaa. Retkiä oli 15 paikkakunnalla aina Helsingistä Ouluun. Viidellä paikkakunnalla järjestettiin kaksi retkeä suuren osanottajamäärän takia.

Tinttitaipaleilla tutustuttiin metsätiaisiin lajeina, niiden ekologiaan ja elinympäristöihin sekä ennen kaikkea siihen, miten metsien hoidon eri vaiheissa metsätiaiset voidaan ottaa entistä paremmin huomioon. Koska retket olivat pääosin lintujen pesimäaikaan, tintit pysyivät enimmäkseen hiljakseen. Saimme kuitenkin aika monella retkellä muutaman ääninäytteen kuusi-, töyhtö- tai hömötiaisesta. Paras tuuri kävi Oulussa, kun näimme kaikki nämä tiaiset samalla kohteella. Siellä olivatkin hankkeen huippuasiantuntijat Satu Kumpula ja Seppo Rytkönen Oulun yliopistosta houkuttelemassa lintuja näkösälle.

Tinttitaipaleet pääsivät uutisiin

Retket alkoivat Helsingin Paloheinässä kahdella tilaisuudella, missä hankkeesta oli mukana myös Luomuksen yli-intendentti Aleksi Lehikoinen. Helsinki veti parhaiten väkeä, kun paikalla oli yhteensä 55 henkilöä. Mikä ilahduttavinta mukana retkellä oli myös MTV:n toimittaja Päivi Mäki-Petäjä, joka teki jutun Kymmenen uutisiin, se näytettiin myös aamu-uutisissa. Jutussa haastateltiin myös paikalla olleita metsänomistajia.

Median kiinnostus tilaisuuksiin oli kohtuullista, vaikka hieman parempaa toivoinkin. Onneksi saimme myös YLEn mukaan pariin tilaisuuteen, Ouluun ja Lahteen, ja tinttiasiamme sai senkin kanavan kautta kaivattua huomiota.

Palaute häkellyttävää

Hankkeen kantavin periaate on olla positiivinen ja kertoa käytännön ratkaisuista, miten auttaa metsätiaisia pitkäaikaisen ja luotettavan tutkimustiedon pohjalta. Näin myös aiomme jatkossa toimia. Siihen kannustaa myös saamamme palaute Tinttitaipaleilta. Palautetta antoi yli 200 osallistujaa ja keskiarvo oli 9,4 asteikolla 1-10. Juuri positiivisuudesta ja asiantuntemuksesta saimme suurimmat kiitokset. Tässä muutamia poimintoja palautteista:

• Tinttitaival-retki oli loistava päätös Tinttimetsä-webinaarisarjalle. Koulutus oli kokonaisuudessaan hyvin mielenkiintoinen ja antoi konkreettisia vinkkejä, miten metsänomistaja voi toimillaan kohtuu helpostikin auttaa metsätiaisia. Metsäretki oli hyvin suunniteltu ja mukana oli hanketta ansiokkaasti vetäneen lisäksi myös kaksi huippuasiantuntijaa. Harvoin pääsee tuollaisille retkille! Saimme myös hyvän kertausmonisteen ja lupauksen, että verkkosivulla on jatkossakin luettavaa. Paljon kiitoksia!
• Aivan mahtavat asiantuntijat, lähdemme pojan kanssa etsimään pökkelöitä. Hienoa, että oli kurssi, jossa ei puhuta voiton tavoittelusta, vaan luonnosta. Tällaista lisää.
• Todella mielenkiintoinen ja kattava katsaus keinoihin, joilla omaa metsää voisi hyödyntää muuhunkin kuin vain rahalliseen tuottoon.
• Retki ja sillä jaettu tieto oli hyvin suunniteltu ja havainnollistavaa. Hienoa, että vihdoin tätä ekologista tutkimustietoa tuodaan suoraan, perustellen ja havainnollistaen metsänomistajille (ja alan ammattilaisille sekä luonnosta kiinnostuneille) - suuri kiitos!
• Maastokohteen valinta oli täydellinen. Ohjelman rakenne toimi hyvin. Kouluttajalla vahva asiantuntemus. Heräsi kiinnostavia näkökulmia talousmetsän hoitoon. Suuret kiitokset!
• Hieno sää, kiireetön luontokohteiden tarkastelu tinttitiedon valaisemana, upea Vuorilammen luonnonsuojelualue. Nuotiotulilla tarinointi. Hyvä järjestely. Huomioon otettiin eritasoisten luonnossa liikkujien kunto maastoreittien valinnassa. Suurkiitos!
• Valmistautuminen oli selvästi tehty hyvin ja kierroksen pitäjä oli innostunut aiheesta. Tietoa tuli tiiviissä muodossa ja enemmän kuin osasin odottaa. Kiitos!
• Oppaan osaavaan rauhalliseen ja innostavaan kertomiseen metsätiaisten nykytilasta ja miten lintujen suojelua voi kotikonstein toteuttaa. Erittäin HYVÄ metsäretki. Kiitos oppaalle.
• Kouluttaja oli erittäin hyvin perehtynyt aiheeseen. Koulutuksen sisältö oli monipuolinen ja siitä sai monenlaisiin metsiin soveltuvaa tietoa. Hyvä oli myös lopuksi jaettu moniste, josta vielä löytyy keskeisimmät asiat.
• Hyvin suunniteltu ja markkinoitu tapahtuma. Todella hyvät asiantuntijat. Täyttä asiaa ja paljon uutta, todella hyvä luennoitsija, sai hyvin aktivoitua osallistujat kommentoimaan ja kysymään.
• Ensimmäinen kurssi ikinä, jossa olen ollut mukana, ei haettu syyllisiä, kerrottiin vain faktoja ja tehtiin maanomistajille suunnattuja toimintaehdotuksia. Vetäjänä erinomainen asiantuntija.
• Vetäjä esitti tietoa käytännönläheisellä tavalla, mikä tukee omien ratkaisujen tekemistä. Oli myös kiva, kun oli Birdlifen edustaja mukana. 
• Lempeä, asiantunteva kouluttaja. Ei kovalla tiedolla vaan pehmeillä esimerkeillä ilman tyrkytystä. Ihanan oivaltavaa ja kanssakulkevaa.

Tuossa siis vain pieni otos saamastamme mahtavan hienosta palautteesta. Omat kiitokseni menevät ennen kaikkea Tinttitaipaleilla mukana olleille, jotka lähditte avarakatseisina ja innokkaina retkille mukaan. Teidän aktiivisuutenne ja innostuksenne ansiosta itsekin jaksoin innostua päivästä toiseen. Suuret kiitokset myös lintutieteellisten yhdistysten edustajille, jotka autoitte retkikohteen etsimisessä ja olitte mukana retkillä jakamassa tietoa. Joillakin paikkakunnalla yhdistykset järjestivät jopa makkaran paistoa tai kahvitarjoilun. Aivan huippuhyvää palvelua! Yhdistysten lintuasiantuntijoiden tuki kiperissä kysymyksissä oli suureksi avuksi ja sain teiltä paljon oppia.

Tinttitaipaleilla käveltiin Suomi päästä päähän

Tinttitaipaleiden pituus oli pari-kolme kilometriä. Kun 500 osallistujaa käveli reitin läpi, saadaan osallistujien yhteensä taivalletuksi kokonaismatkaksi noin 1300 kilometriä. Oma kuljettu matkani oli noin sata kilometriä, kun mukaan lasketaan reittien etukäteissuunnittelu.

Tähän liittyen kävi niin hauskasti, että sain kulutettua loppuun kahdet vanhat maastokengät, joiden pohjat irtosivat kesken taipaleiden. Niillä sitten ihmisten iloksi läpsyttelin loppumatkan retkestä. Onneksi kolmannet ja uusimmat kengät kestivät loppuun saakka. Pitäisi ehkä useamman raaskia heittää vanhoja kenkiä pois tai ainakin muistaa, mitkä ovat ne tuoreimmat hankinnat.

Lähes jokaista retkeä suosi sää, ainoastaan Turun suunnalla Kaarinassa saimme taivaalta kaiken mahdollisen, mitä oli saatavissa: vettä, räntää ja rakeita. Pois lähtiessä lämpötila oli +3 astetta. Siellä sattui myös hauska kommellus, kun tutustuin reittiin etukäteen. Kävin läpi väärän reitin ja varsinainen retki olikin toisella polulla. Tästäkin selvittiin ja teeman mukaiset kohteet löytyivät oikean reitin varrelta.

Tinttitaipaleet olivat työurani erikoisin työtehtävä. Koskaan aikaisemmin en ole kiertänyt ympäri Suomea puhumassa ihmisille. Kokemus oli aivan mahtava. Mukavia ihmisiä, uusia näkemyksiä, hienoja luontokohteita, avartavia keskusteluja ja ennen kokemattomia elämyksiä. Välillä olo oli kuin Forrest Gumpilla, joka juoksi Amerikkaa päästä päähän ja näki ja koki monia ihmeitä. Kiitos kaikille näistä pienistä ihmeistä!

Open the modal

Sulje

Tinttitaival-paikkakunnat kartalla.

Jukka Ruutiainen
projektipäällikkö
Tinttimetsä-hanke
Suomen metsäkeskus

Julkaistu 4.4.2025

Talven aikana Tinttimetsä-hankkeen huippuasiantuntijat veivät kuulijat kahdeksan luentokerran sarjassa metsätiaisten kiehtovaan maailmaan. Metsätiaisia käsiteltiin monesta mielenkiintoisesta näkökulmasta tiiviillä puolen tunnin luennolla.

Tinttimetsän aamukahvien esityksen jälkeinen kyselytuokio venyi suunnitellun vartin sijaan usein jopa kolmeen varttiin. Vastaamassa ei ollut pelkästään päivän luennoitsija, vaan joukko hankkeessa mukana olevia Suomen parhaita lintuasiantuntijoita. Kaikkiin kysymyksiin vastaaminen sai erityistä kiitosta. Hankkeen periaatteena on kertoa ”faktatietoa tinttimäisen positiivisessa hengessä”, ja se onnistui hienosti aamukahvin tuoksuisissa tilaisuuksissa. 

Tilaisuuksien esitysmateriaalit löytyvät Tinttimetsä-hankkeen sivuilta materiaalipankista. Sieltä löytyy myös tilaisuuksissa esitetyt kysymykset ja niiden vastaukset, jotka koottiin yhteen ja saatiin lähes 40 sivun arvokas tietopaketti. Tämän materiaalin pohjalta on hyvä alkaa kirjoittaa myöhemmin ilmestyvää Tinttimetsän hoito-opasta.

8 x tinttitorstai! Mikä mahtava syy herätä aamulla!

Aamukahvilla oli paikalla yli 1600 osallistujaa. Tilaisuuksista saatu palaute oli hykerryttävän hyvää. Palautetta antoi noin kolmasosa osallistujista, mikä on todella korkea tulos ja kertoo osallistujien halusta olla tsemppaamassa meitä järjestäjiä. Saimme satoja positiivisia kommentteja, joista valitsen tähän jokaiselta kahdeksalta kerralta yhden.

• Sisältö hienosti jaettu koko sarjan osalta erillisiin, mielenkiintoisiin osiin. Jokaisen osan esitykset ammattitaidolla ja sympaattisten ammattilaisten toteuttamia. Ajankohta ja kesto hyvä. Kerrassaan hieno sarja, kiitos.
• Olin tyytyväinen kaikkeen. Hyvä asiantunteva kokonaisuus, selkeä ja rauhallinen rytmi, kaikki kysymykset käsiteltiin, vaikka yliajalle mentiin!
• Taas oli niin hieno esitys asiantuntevaa ja leppoisa. Ja keskustelu kruunasi kaiken. Näitä kuuntelee niin mielellään. 
• Esitykseen sisältyi paljon konkretiaa (suositukset ja ohjeet, kuvat, paljonko ja mihin tyyliin), joka perustui tutkimustietoon. Juuri oikea tapa jalkauttaa tutkimustieto käytäntöön!
• Tämä on juuri sellainen aihe, jonka pitäisi kiinnostaa ihan jokaista metsänomistajaa. Hyvät asiantuntijat ja kiitos näistä suojeluun liittyvistä uusista näkökulmista!
• Avasi silmiäni, miten metsänhoidossa voin ottaa huomioon linnut. Voin tehdä uudella tavalla enkä vain syyllistyä.
• Paljon tärkeää tietoa hömötiaisesta ja sen auttamisesta metsissä ja metsätaloudessa. Tällaisia tilaisuuksia ei järjestä tällä hetkellä mikään muu taho. Kiitos!
• Kaikki toimi erittäin hyvin, selkeä paketti ja helppo osallistua, tosi tärkeää ja mielenkiintoista tietoa, kiitos. 10+++

Kiitos onnistumisesta kuuluu monille

Suuren kiitoksen hyvistä luennoista ansaitsevat

• Luomuksen yli-intendentti Aleksi Lehikoinen ja tutkijatohtori Leena Hintsanen
• Oulun Yliopiston väitöskirjatutkija Satu Kumpula ja yliopiston lehtori Seppo Rytkönen
• ex-metsäkeskuslainen PKLTY:n lintumies Hannu Lehtoranta
• Metsäkeskuksen luonnonhoidon asiantuntija Jukka Ruutiainen (itse itseäni kiittelen 😊). 

Kiitoksen ansaitsee myös asiantuntijana kysymyksiin vastannut ex-sykeläinen lintututkija Raimo Virkkala. Suuri kiitos aivan loistavalle Metsäkeskuksen koulutussuunnittelija Birgitta Jalkaselle kaikesta avusta ja etenkin mainiosta teknisestä toteutuksesta.

Erityisen suuri kiitos kuuluu osallistujille, jotka jaksoivat viikosta toiseen innostua aiheesta ja tulla kuuntelemaan meidän esityksiämme ja innostaa meitä. Heidän kysymystensä ansiosta saimme entistä enemmän syvennettyä tilaisuuksien sisältöä. Tästä on hyvä jatkaa kevään Tinttitaival-maastoretkeilyille.

Open the modal

Sulje

Seppo Leinosen piirroksilla saattoi elävöittää metsätiaisten elinympäristöistä kertovaa esitystä.

Jukka Ruutiainen
projektipäällikkö
Tinttimetsä-hanke
Suomen metsäkeskus

Julkaistu 1.4.2025

Open the modal

Sulje

Kuva: Satu Kumpula

Maastotyöt, ne ovat ekologisen tutkimuksen suola! Missä muualla sitä ekologi viihtyisikään paremmin, kuin luonnon helmassa? Maastokausi on tiaistutkijalla hyvin intensiivinen samaan tapaan kuin lintujen pesimäkausi. Kevät on tänä vuonna ajoissa ja hömö- ja töyhtötiaiset ovat alkaneet viihtyä enenevissä määrin pesimäreviireillään. Tämän vuoden maastokausi on jo käynnistynyt Oulun tutkimusalueella. Pesivien lintujen kartoitus on pitkäjänteistä työtä, jotta pesintöjä ei jää huomaamatta. 

Saappaat, kiikarit, GPS-laite ja rengastusvälineet. Lisäksi jotakin juotavaa ja syötävää mukaan oman toimintakyvyn ylläpitämiseksi sekä reipasta retkimieltä. Siinä on peruspaketti maastoon suuntautuvalle hömppätutkijalle. Kesän edetessä myös hyttysmyrkky ja hyttyshattu ovat kiinteänä osana varustusta, sillä mukaan metsässä saa myös miljoona seuraajaa – ja tällä ei tarkoiteta sosiaalisen median seuraajia. Tutkimusalueen metsät ovat monin paikoin tiheästi ojitettuja, ja niissä kytee vahva hyttyspopulaatio odottamassa sopivaa hetkeä iskeä. Maastojakkaralla liikkumattomana istuva ja poikasia rengastava tutkija on oiva makupala pienille verenimijöille. Metsäojat saattavat tarjota tutkijalle myös virkistävän kylvyn, jos pituushyppy ojan yli ei riitäkään.

Kiivain maastokausi on toukokuun alusta kesäkuun loppuun. Hömö- ja töyhtötiaiset välttelevät ihmistoimintaa ja pesivät syvemmällä metsässä, joten saapasjalkamittariin kertyy helposti kymmenen kilometriä päivässä. Tekemistä maastossa riittää, on muun muassa emolintujen ja poikasten rengastuksia, pesintöjen tilanteen tarkistamista ja vielä tuntemattomien pesintöjen etsintää. 

Poikaset rengastetaan 13 päivän ikäisinä alumiinirenkaalla. Tuossa iässä ne ovat riittävän vanhoja selvitäkseen hetken ilman emolintujen hoivaa, mutta toisaalta ne eivät ole ihan vielä lähdössä pesästä. Samalla poikasista otetaan kasvusta kertovia mittoja. Emolinnut saavat jalkoihinsa alumiinirenkaan lisäksi värikkäät muoviset renkaat, joita esitellä toisille tiaisille. Näin emoja voidaan seurata yksilöllisesti sekä ne voidaan myöhemmin tunnistaa kiikaroimalla etäältä. Linnut saattavat elää tutkimusalueella koko elämänsä ajan. Hömötiaisten Suomen ikäennätystä hallitsee Oulun tutkimusalueella vuonna 1994 rengastettu ja viimeisen kerran vuonna 2005 havaittu lintu.

Open the modal

Sulje

Kuva: Satu Kumpula

Yhden maastopäivän aikana ehtii nähdä koko talousmetsien kirjon. Hömötiaisen pesälle päästäkseen saattaa joutua ylittämään muutaman metsäojan keski-ikäisessä harvennetussa metsässä, kävelemään läpipääsemättömän raivausrästissä olevan taimikon läpi ja hikoilemaan sitä seuraavan avohakkuun halki. Kunnes pääsee varttuneemman metsän laikkuun. Lämpötila tipahtaa heti parilla asteella ja jalan alla on hieman upottava sammalmätäs. Tuntuu kodikkaalta. Kuusissa on naavaa ja luppoa ja sieltä se löytyy, koivupökkelöstä hömötiaisen pesä ojan reunan läheltä. Tämä on se perinteinen pesäpaikka hömötiaiselle. Mutta hömötiaiset pesivät kyllä monenlaisissa metsissä, kunhan löytyy pökkelö – joko luonnollinen tai puuhun sidottu – mihin pesänsä perustaa.

Satu Kumpula
väitöskirjatutkija
Oulun yliopisto

Julkaistu 19.3.2025

Houston, we have a problem, vapaasti suomennettuna, Houston, meillä on ongelma, ilmoitti 14.4.1970 Apollo 13:n komentomoduulin lentäjä Jack Swigert Houstonin avaruuskeskukseen. Siitä alkoi jännittävä tapahtumaketju, kuinka kriisitilanteessa ratkaistaan ongelma toisensa jälkeen.

Toinen happitankeista oli räjähtänyt ja siinä sivussa mennyt vähän muutakin rikki. Selviämisen mahdollisuudet näyttivät aika heikoilta. Kun elämän edellytykset heikkenevät, jotkut sopeutuvat ja ratkaisevat ongelman, toiset taas… no heille käy huonommin.

Ihminen on selviytyjä ja sopeutuja. Monet muutkin lajit pystyvät sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin, tällaiset lajit ovat generalisteja eli yleislajeja, kuten esimerkiksi kaikkien tuntema peippo. Joillakin lajeilla taas erikoistuminen on mennyt niin pitkälle, että hirvittää. Katsopa vaikka korpikolvan elinympäristövaatimuksia Wikipediasta. Että joidenkin pitää sitten tehdä elämästään vaikeaa!

Miljoonien vuosien aikana evoluutio on muokkaillut lajeja mielin määrin. Ihmisestä tehtiin ”viisas” menestyjä, minkä seurauksena korpikolvasta tuli onneton häviäjä. Evoluutio ja ihminen tekevät mielenkiintoisia, vaikkakaan ei aina harkittuja valintoja, joilla on useimmiten pysyvät seuraukset.

Viime aikoina on herätty myös ihan tavallisten lajien taantumiseen. Yksi näistä lajeista on hömötiainen eli kavereiden kesken hömppä. Ei niin paljon puhuttanut laji kuin raakku, mutta huomattavasti laajemmalle levinnyt metsien laji, jolla ei enää mene niin lujaa kuin muutama vuosikymmen sitten.

Kun ennen niin elinvoimaisesta hömötiaisesta, jokaisen metsän linnusta, on tullut erittäin uhanalainen, luulisi että julistettaisiin kansallinen hätätila Suomen luonnon tilan selvittämiseksi. Jostain syystä näin ei kuitenkaan ole käynyt. Tällaiset pikku huolet häviävät maailman myllerrysten ja Suomen kehnojen talouslukujen varjoon.

Varttuneiden metsien ja lehtipuupökkelöiden väheneminen ovat keskeisiä syitä hömötiaisten taantumiseen. Vanhoissa metsissä elää laaja kirjo muitakin lajeja, joille on vaarana käydä samalla lailla. Tutkimustulokset ovat kohtuullisen yksiselitteisiä, mutta ne eivät miellytä kaikkia.

Meillä on siis ongelma, jonka syyt ovat selvillä. Nyt vain pitää ratkaista ongelma ja tarttua päättäväisesti toimeen. Miten saadaan käännettyä hömötiaisten ja samalla satojen muidenkin metsälajien kannat nousuun. Miten saada happi riittämään ja ohjattua kuumoduuli takaisin turvallisesti Maahan?

Hömötiainen on metsäkansanedustaja, jolla ei ole puheoikeutta. Jonkun muun pitää siis puhua sen puolesta. Tässä tätä nyt koitan kovasti tehdä asiaan vihkiytyneiden hömppätutkijoiden tuella. Metsäkeskuksessa ja Luomuksessa käynnissä oleva maailman positiivisin METSO-hanke – Tinttimetsä - välittää tutkimustietoa suurella asiantuntemuksella ja sydämellä. Meidän hömppäjuttuihimme kannattaa suhtautua vakavasti.

Alkuperäinen viesti Apollo 13:lta meni muuten näin: ”Okei, Houston… meillä on ollut ongelma täällä”, mutta se hylättiin elokuvaversiossa, koska menneessä aikamuodossa se ei kuulostanut niin dramaattiselta. No lopulta kävi hyvin ja Apollo 13:n miehistö pääsi palaamaan Maahan. 

Aika näyttää, onko ihminen lajina kuitenkaan niin kovan luokan selviytyjä, että ratkaisisi itse aiheuttamansa ongelmat Apollo 13:n miehistön tapaan vai jäämmekö mekin historiaan menneessä aikamuodossa. 

Entä kuinka käy korpikolvan? Kiedotaanko se sittenkin voittajan viittaan ja jätetään mutustelemaan nilaa ja jälttä 135-185 vuotiaassa kuusikossa, jossa riittävän suuressa kaatuneessa kuusessa on vähintään puolet kaarnan peitossa ja sienirihmastoa korkeintaan 75 prosenttia ja lisäksi puu on suurimmaksi osaksi irti maasta. Kävi miten kävi, korpikolva ja hömppä ovat metsien hyviä tyyppejä, joiden puolesta kannattaa pitää ääntä.

Jukka Ruutiainen
projektipäällikkö
Tinttimetsä-hanke
Suomen metsäkeskus