Tuhkalannoituksella voidaan saada huomattava lisäkasvu puustolle, kun kohde valitaan oikein. Tuhkalannoitukseen sopivia suometsiä on Suomessa 1,3 miljoonaa hehtaaria, joista yli 300 000 hehtaaria sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla. Maakunnassa tehdään reilu viidennes kaikista Suomen tuhkalannoituksista. Keinolannoitteiden hinnan nousu viime vuonna on lisännyt tuhkan osuutta lannoituksissa.
Puutuhkalla voidaan lisätä puuston kasvua runsastyppisillä kohteilla 2–6 kuutiometriä vuodessa 20–30 vuoden ajan. Lannoitusinvestoinnille voidaan saada jopa 10 prosentin tuotto suometsissä. Tuhkalannoituksesta hyötyvät erityisesti ojitetut turvemaat, joissa havupuiden kasvua rajoittaa kaliumin ja fosforin vähyys tai ravinteiden epätasapaino.
Valtio tukee terveyslannoitusta ja suometsien hoitoa
Sopivat lannoituskohteet voidaan yleensä tunnistaa silmävaraisesti. Näille kohteille on mahdollista saada Metsäkeskuksen myöntämää kemera-tukea 30 prosenttia kokonaiskustannuksista muiden tukiehtojen täyttyessä.
- Ravinne-epätasapaino voidaan havaita myös kasvuhäiriöistä tai neulasten ja lehtien värimuunnoksista. Tarvittaessa lannoitustarve voidaan varmistaa puiden neulasnäytteistä tehdyllä analyysillä, sanoo metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta.
Tuhkalannoitukseen ei kuitenkaan myönnetä valtion tukea varputurvekankaille ja sitä karummille kasvupaikoille, joilla typenpuute rajoittaa puiden kasvua. Liian karuilla kasvupaikoilla tuhkalannoituksesta saatu hyöty on hyvin vähäinen, ja investointi ei yleensä ole taloudellisesti kannattavaa. Puhdas puutuhka sisältää typpeä lukuun ottamatta kaikki puiden tarvitsemat ravinteet oikeassa suhteessa.
- Lannoitus voi olla kuitenkin pettymys, jos tuhkan koostumusta ei ole selvitetty tai kohdevalinta on mennyt pieleen. Metsänomistajalla täytyy olla myös malttia, sillä puiden fosforinpuutos korjaantuu yleensä vasta 3–4 vuoden kuluttua tuhkalannoituksesta, sanoo Remes.
Jos suometsien puusto ei riitä haihduttamaan kasvualustassa olevaa liikaa kosteutta, voidaan vesitaloutta korjata myös perkaamalla vanhoja ojia. Tällöin on kuitenkin syytä avata vain metsänkasvatuksen kannalta välttämättömät ojat sekä huolehtia vesiensuojelutoimenpiteiden toteutumisesta.
Suometsissä pyritään kokonaisvaltaiseen hoitoon. Kokonaisvaltaisessa hoidossa suunnitellaan hakkuu- ja hoitotoimenpiteet, kuten esimerkiksi vesitalouden järjestelyt, taimikonhoito ja terveyslannoitukset.
Suometsien puunkorjuu kannattavaksi kulkuyhteyksiä kehittämällä
Suometsänhoitohankkeen yhteydessä on aina syytä tarkastella ja kehittää alueen kulkuyhteyksiä. Lauhtuvat talvet ja peitteisten metsänkäsittelytapojen lisääntyminen haastavat suometsien puunkorjuuta. Piennartasanteilla voidaan parantaa alueen saavutettavuutta, joka puolestaan lisää puunostajien kiinnostusta kohteesta. Piennartasanne kantaa raskaita metsäkoneita huomattavasti pitemmän aikaa kuin pelkkä havutettu ajoura. Näin vähennetään metsässä korjuuvaurioitten ja metsätuhojen riskejä, joista suurin on maannouseman lisääntyminen myös suometsissä.
Tuhkalla saadaan ilmastohyötyjä ja parannetaan monimuotoisuutta
Tuhkalannoituksella voidaan lisätä puuston hiilinieluja, koska puuston ja varvuston biomassa lisääntyy. Tuhka lisää tosin myös pintaturpeen maatumista, joten osa lisäkasvun tuomasta hiilinielusta häviää. Tuhkalla voidaan edistää monimuotoisuutta: tuhka lisää luontaista taimettumista ja erityisesti lehtipuun osuutta sopivilla kohteilla. Osalla kohteista tuhkalannoitus lisää alikasvoskuusten määrää. Tällöin vähennetään kunnostusojitustarvetta, koska haihduttavaa puustoa on enemmän. Alikasvoskuusten poisto onnistuu myöhemmin poimintahakkuulla.
Tuhkalannoituksella voidaan vähentää maanpinnan käsittelyä. Kunnostusojitustarve vähenee, kun lannoituksella lisätty puustomassa haihduttaa enemmän vettä. Suometsissä optimaalinen vedenpinnana taso kasvukauden lopulla on noin 30–40 senttimetriä maanpinnasta. Pohjavedenpinnan taso pyritään pitämään mahdollisimman vakaana.
Tuhkasta vesistöihin huuhtoutuvien ravinteiden määrät ovat vähäiset, sillä tuhkasta liuennut fosfori sitoutuu nopeasti maaperän rauta- ja alumiiniyhdisteisiin hidasliukoiseen muotoon. Tuhka sisältää myös rautaa. Emäksiset tuhkat neutraloivat maata ja sitovat myös tuhkassa olevat raskasmetallit vaikeasti liukenevaan muotoon. Tuhkalla ei ole todettu tutkimuksissa merkittävää vaikutusta marjojen ja sienten raskasmetallipitoisuuksiin.
Lisätietoja terveyslannoituksesta Metsäkeskuksen verkkosivulta.
Kuvia Pudasjärven suometsän hoidon työnäytöksestä 4.3. Kuvat.fi-palvelussamme.
Lisätietoja:
Markku Remes
johtava metsänhoidon asiantuntija
Suomen metsäkeskus
p. 044 548 8380
markku.remes
metsakeskus.fi (markku[dot]remes[at]metsakeskus[dot]fi)