Kuolleista puista ei vielä saada tarpeeksi tarkkaa tietoa nykyisellä kaukokartoitusmenetelmällä. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa KUOPUS-hankkeessa testattiin kuolleiden puiden inventointia ja selvitettiin, saisiko niistä tuotettua tietoa metsäammattilaisten ja metsänomistajien käyttöön. Kaukokartoitusaineistosta tunnistettiin hyvin kuolleet pystypuut, mutta kuolleiden maapuiden tunnistaminen ei onnistunut.
Kuolleet puut tarjoavat elinympäristön monille eliölajeille. Kuva: Miia Saarimaa
Kuolleet puut ovat tärkeitä metsien monimuotoisuudelle. Kuolleen puun säästäminen on yksi vaikuttavimmista keinoista, joilla voi parantaa metsälajien ja metsäisten luontotyyppien tilaa.
– Metsissä, joissa on paljon kuollutta puuta, on todennäköisesti myös vanhoille metsille tyypillisiä, uhanalaisia tai taantuneita lajeja. Etenkin järeät ja pitkälle lahonneet puut tarjoavat elinympäristöjä tällaisille lajeille, kertoo luontotietopäällikkö Miia Saarimaa Suomen metsäkeskuksesta.
Metsäkeskuksen KUOPUS-hankkeessa selvitettiin, pystyykö kuolleesta pysty- ja maalahopuusta tuottamaan tietoa laserkeilauksella ja siitä saatavan aineiston avulla. Tulokset osoittavat, että metsien laserkeilauksessa nykyisin käytettävä viiden pisteen lasertiheys on liian harva kuolleiden puiden tunnistamiseen. Kuolleiden pystypuiden tunnistaminen onnistuu aineistosta hyvin, mutta kuolleet maapuut eivät erotu kunnolla.
– Maapuun tunnistamisessa puun geometria suhteessa maan pintaan on avainasemassa. Tunnistaminen onnistuu parhaiten, kun puun runko on selvästi koholla maasta. Tiheä aluskasvillisuus vaikeuttaa havainnointia. Kun aikaa kuluu puun kaatumisesta, maapuun tunnistaminen vaikeutuu maapuun lahotessa ja kerätessä kasvillisuutta päälleen, kertoo teknologiajohtaja Vesa Leppänen Arbonaut Oy:stä.
Dronet avuksi kuolleiden maapuiden tunnistamiseen?
Vaikka yksittäisten kuolleiden puiden tunnistaminen on mahdollista, tietoa kuolleen puun järeydestä ja tilavuudesta ei pystytä luotettavasti tuottamaan kaukokartoitusperusteisesti. Lappalainen ei kuitenkaan pidä tätä esteenä tulosten hyödyntämiselle käytännössä.
– Hankkeen tulokset osoittavat, että kaukokartoitusperusteisesti voidaan tunnistaa kohteita, joissa kuolleen puun esiintyminen on todennäköistä. Myös kuolleen puun määrästä voidaan tuottaa ainakin karkean tason arviota, sanoo metsätiedon palvelupäällikkö Jussi Lappalainen Suomen metsäkeskuksesta.
Laserkeilaus ei ole ainoa tapa tuottaa tietoa. Esimerkiksi kirjanpainajan tappamia puita ja puuryhmiä voidaan varsin luotettavasti tunnistaa myös ilmakuvilta ja satelliittikuvilta.
– Esimerkiksi dronella kuvatuista aineistoista voidaan helpommin erottaa myös yksittäiset kuolleet maapuut, mutta aineistoa ei toistaiseksi ole kustannustehokasta kerätä laajoilta alueilta niillä, Lappalainen kertoo.
Tiedolle kuolleen puun laadusta ja määrästä on tarvetta
Valtakunnallisesti kattavalle tiedolle kuolleen puuston laadusta ja määrästä olisi tarvetta. Metsänomistajat ja metsäalan toimijat voisivat turvata tiedon avulla kuolleiden puiden keskittymiä ja huomioida ne entistä paremmin esimerkiksi metsänhoitotöissä.
Valtakunnan metsien inventointi (VMI) tuottaa suuraluetason tietoa kuolleesta puusta, mutta sen tarkoituksena ei ole tuottaa metsikkökohtaisia tietoja kuolleen puun määrästä.
– Olisi tärkeää saada tietoa jopa yksittäisten kuolleiden puiden tasolla. Tarkempi tieto kuolleiden puiden määrästä ja sijainnista auttaisi arvioimaan monimuotoisuuden lisäksi myös kuolleen puun sitoman hiilen määrää, Lappalainen pohtii.
KUOPUS-hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta. Lisätietoa KUOPUS-hankkeesta on Metsäkeskuksen verkkosivuilla.