Tämä on tekstivastine Metsäkeskuksen Mättäällä-podcastin jaksosta, jossa keskustelevat podcastin vieraat Kalle Vanhatalo, Tatu Viitasaari ja Mikko Anttila sekä juontaja Sara Perttunen.
Puhuja 1, Kalle Vanhatalo [intro]:
Hoidetaan metsää metsän mukaan ja ideana on se, että hyödynnetään saatavilla olevaa ennakkotietoa siitä metsästä mahdollisimman laajasti. Tossa aikasemmin mainitsin, että on metsänomistajia, jotka tuntee metsänsä ku omat taskunsa, mutta meillä on tänä päivänä metsänomistajilla enemmän tietoa kuin koskaan käytettävissä ja tää tieto koko ajan lisääntyy ja sen hyödynnettävyys myös lisääntyy. Aina kun meillä joku kone metsään menee niin se kerää dataa siitä toiminnasta ja tätä me halutaan hyödyntää.
Puhuja 2, Sara Perttunen:
Tänään keskustelemme Mättäällä-podcastissa täsmämetsänhoidosta: mitä se tarkoittaa, miten se eroaa perinteisestä metsänhoidosta ja kuinka täsmämetsänhoidon keinoja voi käytännössä toteuttaa. Studiossa keskustelemassa ovat metsänhoidon asiantuntija Tatu Viitasaari Suomen Metsäkeskuksesta, moikka!
Puhuja 3, Tatu Viitasaari:
Moro!
Perttunen:
Palvelualueen päällikkö Kalle Vanhatalo Tapiosta, moikka!
Vanhatalo:
Moi moi!
Perttunen:
Ja vielä lehtori Mikko Anttila ammattiopisto Liviasta, moi!
Puhuja 4, Mikko Anttila:
Moi moi!
Perttunen:
Minä olen Sara Perttunen, tervetuloa Mättäälle!
Lähetään heti ihan täsmennyksestä. Mitä täsmämetsänhoito tarkoittaa, Tatu?
Viitasaari:
Täsmämetsänhoitohan on tämmönen melko uus termi. Täsmämetsänhoidolla tarkoitetaan tässä yhteydessä metsänhoidon lähestymistapaa, jossa erilaiset metsään suunnitellut toimenpiteet kohdennetaan entistä tarkemmin kuvion ominaisuuksien sekä metsänomistajan tavoitteen mukaan. Ja ennen kaikkea tässä korostuu tämä, että käytetään parasta mahdollista tietoa eli meillä on tämmönen paikkatieto, erilaiset analyysit, kehittynyt huomattavasti sekä tullut uutta tutkimustietoa, jota yhdistelemällä saadaan tarkempi kuva. Ja tämän perusteella sitte maastossa suunnitellaan ja kohdennetaan nää toimet pienipiirteisemmin kuin aikaisemmin.
Loppujen lopuksi tämä täsmämetsänhoidon päämäärä on se, että tietoon perustuva yksityiskohtaisempi metsänhoidon suunnittelu ja toteutus johtavat lopulta tämmöseen pienipiirteisempään ja ympäristöystävällisempään metsätalouteen.
Perttunen:
No mites tää eroo sitten entisestä?
Viitasaari:
Metsänhoidon toimenpiteet on pääasiassa samanlaisia ku perinteisessä metsätaloudessa. Miten niinkö ihan isossa mittakaavassa harjoitetaan. Mutta ideana on välttää tämmösiä kaavamaisia ratkasuja, että käytetään isoja alueita niin sanotusti yhdellä sapluunalla. Esimerkiksi istuttamalla kymmenen hehtaaria vaikka yhden puulajin kuusikkoa. Vaan tässä täsmämetsänhoidossa huomioidaan nimenomaan nämä metsän erityispiirteet ja suunnitellaan tämän yksittäisen kuvion sisällä kuvion ominaisuuksien mukaan.
Eli sieltä tunnistetaan esimerkiksi kasvupaikalta, että täällä on kuivempaa, tänne laittaa mäntyä, tänne kosteampaan kuusta ja tämmönen vaihtelu nimenomaan, mitä tehdään sinne mukaan. Esimerkiksi kosteus saadaan uusilla tämmösillä indekseillä. Tiedetään, missä sitä on paremmin.
Aina korostaisin sitä, että myös maastoon on todella tarve mennä, että nähdään pitääkö tämä kaukokartoitus, paikkatietoaineistot ynnä muut paikkaansa. Sitte toisaalta tää täsmämetsänhoito voi vaihdella sen mukaan, minkälaisiin arvoihin metsänomistaja panostaa. Haluaako hän suosia maisemaa, virkistyskäyttöä, riistaa niin siinä osittain otetaan erilaisia toimia kuin tämmösessä taloudelliseen metsänhoitoon tähtäävässä metsätaloudessa.
Vanhatalo:
Joo mä voisin tohon täsmentää, että sellaiset metsänomistajat, jotka ovat asuneet vaikka sen metsänsä lähellä koko ikänsä ja tuntevat metsänsä kuin omat taskunsa, niin on tätä toteuttaneet ehkä jo pitkään.
Mutta sitten kun tullaan sellaiseen tilanteeseen, että me on vaikka uusi metsänomistaja tai sitä metsää on vähän enemmän, että ihan kaikkea ei pysty muistamaan ja tuntemaan niin hyvin niin helposti saattaa käydä niin, että mennään toimintatapoihin, että mennään just tohon kaavamaisuuteen, minkä Tatu sanoit. Ja tässähän on tää homman ydin, että otetaan se metsän olosuhteet niin hyvin huomioon.
Anttila:
Joo ja mun mielestä olisi tärkeää nyt maanomistajille kertoo siitä, että tästä ei juurikaan tule tai ainakaan pitäisi tulla ylimääräisiä kuluja. Varsinkaan mihinkään kuviokojen pienentämiseen ei kannata lähteä, että kyllä ihan vanhoilla käsittelyaloilla mennään. Ja päinvastoin, jos tähän näihin toimenpiteisiin otetaan vaikka jatkuvapeitteisen tai jatkuva kasvatus, niin silloinhan käsittelyaineet voi olla suurempia kuin mitä perinteiset kuviot on. Siinä yritetään useampia kuvioita keskenään.
Viitasaari:
Joo, tää oli niin Mikko todella tärkeä, että nimenomaan pysytellään tämmöisissä järkevissä isoissa kuviokokonaisuuksissa, jonka sisälle tehdään sitä vaihtelua näillä toimenpiteillä eli tämmöinen jos mennään oikein mikrokuvioihin ja niillä toteutetaan yksittäisiä toimenpiteitä niin. Se ei ole taloudellisesti kannattavaa, eikä usein metsänomistaja löydä sille toteuttaja. Pitäydytään tässä järkevässä kuviokoossa.
Perttunen:
No jos teidän pitäisi vielä kiteyttää, ettö mihin tällä täsmämetsänhoidolla pyritään ja mitä sillä oikein voidaan metsissä saavuttaa, niin mikä se teidän sanoma olisi?
Vanhatalo:
Joo, no mä voisin tähän ehkä tiivistää tän sillä tavalla, että tehdään pienipiirteisesti fiksuja ratkaisuja siellä metsissä, mutta kuitenkin toimitaan niin kun isoilla käsittelyalueilla niinku tässä sanottiin. Eli hoidetaan metsää metsän mukaan, jos näin tämmöistä termiä käyttäisi.
Ja ideana on se, että hyödynnetään saatavilla olevaa ennakkotietoa siitä metsästä mahdollisimman ajasta. Tuossa aikaisemmin mainitsin, että metsänomistajia, jotka tuntee metsästä metsäänsä kun oman taskunsa, mutta tota meillä on tänä päivänä niin metsänomistajalla, niin enemmän tietoa kuin koskaan käytettävissä ja tää tieto koko ajan niinku lisääntyy ja sen hyödynnettävyys myös lisääntyy. Aina kun meillä joku kone metsään menee, niin se kerää dataa siitä toiminnasta ja tätä me halutaan hyödyntää.
Mutta mitä tää ennakkotieto nyt sitten voi olla? No esimerkiksi, että missä on kivistä, missä on potentiaalisesti kuivuutta tulevaisuudessa? Missä kohtaa meitä on alikasvosta, jopa niin paljon että sitä pitäisi vähän käsitellä ennen hakkuita. Miten luonnonhoidon toimenpiteitä kannattaa kohdentaa siinä käsittelyalueella, vaikkapa tiheikköjä. Tämmöisten yksittäisten toimenpiteiden niin kun täsmällisestä tekemisestä tässä on kysymys.
Viitasaari:
Niin tää on todella tärkeää tässä, mikä on noussut monesti, että tässä tähdätään tämmöisiin toimiin, mitkä toteutetaan sen normaalin työn yhteydessä. Esimerkiksi raivauksen yhteydessä täsmämetsänhoidon toimet on hyvin helppoja, että siellä jätetään tiheikköjä ja muuta.
Eli täsmämetsänhoito on sitä sanotaanko normaalin työn sisällä tapahtuvaa toimintaa, joka on vaan kohdennettu tarkemmin tiettyyn paikkaan sen tiedon pohjalta, mikä on ollut käytettävissä. Eli suunniteltua toimintaa.
Perttunen:
Keiden kaikkien toimijoiden pitää ottaa tää niin kun metsän erityispiirteet huomioon?
Viitasaari:
Tämä metsän erityispiirteiden huomioon ottaminen, voidaan puhua, että se on ennen kaikkea tässä suunnitteluvaiheessa eli käytännön metsä alan palveluntarjoajat. Mutta on erittäin tärkeää, että se tieto, mitä on suunniteltu sitten välittyy sinne toteutettavalle taholle. Varsinkin nyt kun on pitkät tämmöiset alihankintaketjut ovat hyvin yleisiä metsätaloudessa, niin tärkeää, että se tieto saadaan kulkemaan sinne lopuksi käytännön toteuttajalle.
Anttila:
Joo tosiaan metsäammattilaisten täytyisi yrittää välttää tämmöistä niin sanottua rikkinäistä puhelinta, koska täällä on valtavan monta toimijaa välissä. Parhaimmillaan tietysti tämmöinen omatoiminen isäntä osaa vaatia jotain.
Meillä on toisaalta ehkä maanomistajien tietämys vähentymässä, koska perinnönjakojen yhteydessä tulee uusia metsänomistajia. Toisaalta meillä tarjotaan maanomistajille koulutusta moneltakin taholta ja sitä kautta ehkä maanomistajat osaa vaatia ja kyseenalaistaa näitä toimenpiteitä.
Mutta toisaalta, jotta sen maanomistajan toiveet ja vaatimukset etenee sieltä hakkuun, maanmuokkauksen ja uudistamistöiden kautta sinne esimerkiksi sekapuustoseen taimikkoon, niin siinä on valtavan monta toimijaa ja jonkinmoinen dokumentointiongelma tässä voi olla. Ainakin uskoisin, että tieto pääsee menemään perille.
Perttunen:
Te jo vähän sivusittekin sitä, että millä erilaisilla tavoilla täsmämetsänhoitoa voi hyödyntää erilaisissa toimenpiteissä. Miten näitä voisi vielä vähän jakaa?
Vanhatalo:
No mä voisin vaikka tuohon heittää esimerkkinä yhen tämmöisen, että jos on nyt vaikka kymmenen hehtaarin kasvatushakkuuleimikko tulossa, että tehdään harvennushakkuita. Siinä tota niin metsänomistaja on tekemässä puukauppaa ja toimija sitten tota tekee tarjouksen tai kaksikin toimijaa. Ja toinen sanoo, että joo että siellä olisi ennakkoraivattavaa ja tota hän käyttää ennakkotietoa hyödyksi se pystyy sen pohjalta sanomaan, että siellä on semmoinen viiden tunnin työ ja toimija osaa ne toteuttaa. Ja sitten toinen toimija sanoo, että joo koko alue on ennakkoraivattava ja laittaa siitä sitten semmoisen toteutuksen ja laskun.
Niin tää jälkimmäinen on siitä huono, että siinä mennään niinku kaavamaisesti niin koko alueen läpi ottamatta huomioon sen kohteen ominaisuuksia, esimerkiksi sitä, että onko siellä kaikilla sitä työtä tehtäväksi.
Anttila:
Muutama päivä sitten kävelin metsässä yhden tutun maanomistajan tehdyllä hakkuualueella, mikä oli hyvin karua männikköä, niin hänelle ostaja oli sanonut, että kaikki pitää raivata. Ja hän oli raivannut kaiken, eikä siellä todellakaan ollut yhtään mitään puunkorjuuta haittaavaa alikasvosta tai muuta.
Mikä siinä on surkeeta, niin me oltiin metson soidinalueen läheisyydessä, että sopiva peitteisyys olisi ollut ihan tarpeen siinä kohteella. Mutta siitä mentiin vanhojen käytäntöjen ja ykstotisten ohjeiden mukaisesti, eikä isäntäkään siihen sitten uskaltanut kantaa ottaa.
Perttunen:
Kuinka iso riski tässä on juuri niiden uusien metsänomistajien kohdalla, mihin vaikka Mikko Anttila tässä viittasi, että voi vaikka saada paljon perinnöksi metsään ja ei ole vielä tutustunut siihen omaan metsäänsä, ei tunne niitä, mutta haluaa kuitenkin tietenkin luottaa niihin toimijoihin, minkä kautta sitten lähtee esimerkiksi tällaista toimenpiteitä etsimään, hakemaan.
Vanhatalo:
No sanoisin näin, että jos töitä tehdään liian kaavamaisesti, niin siinä aiheutetaan turhia kustannuksia, voidaan tehdä töitä, joita ei kannattaisi tehdä. Mutta sitten toinen on, että toimitaan muuten epäoptimaalisesti, että jos vaikka metsän uudistamisessa, johonka myöhemmin tässä tullaan, niin niin jos siinä mennään laittamaan samaa puulajia koko alue täyteen ja kuitenkaan se ei sinne ihan niin soveltuisi, niin siinä tulee sitten kyllä väistämättä kasvutappioita.
Perttunen:
No mennään vaikka siihen metsän uudistamiseen.
Anttila:
No joo, mä viittaan tähän E-täsmä-hankkeeseen, minkä puitteissa me täällä ollaan ja siellä on tämmöinen sekametsän uudistamisen kohde, puolitoista hehtaaria avohakattua aluetta ja se on oikeastaan tän koko hankkeen mun mielestä semmoinen kansikuva. Se on kiva ja ainakin tähän asti onnistunut kohde. Sekapuusto on kyllä yksi tärkeimmistä muuttumassa olevista asioista, joka vaikuttaa metsien terveyteen. Ja se lähtee kyllä sitten suunnittelusta ihan sieltä hakkuun suunnittelusta, etenee maan muokkaukseen.
Ja kyllä mun mielestäni tässä täsmämetsänhoidossa täytyy siihen kolmen puulajin metsikköön aina tähdätä, että me nyt tässä hankkeessa yritetään saada sinne viittä puulajia. Mutta kolme puulajia, yleensä se päähavupuu, sille kaverina toista havupuuta ja koivusekoitusta silloin kun se jollakin lailla on maapohjan tai kasvupaikan kannalta mahdollista. Niin sitten, jos siihen vielä esimerkiksi tervaleppää hiukan johonkin koosteeseen reheväkoon nurkkaan, jos semmoinen on, niin sitten ollaan jo tosi monimuotoisessa taimikossa.
Viitasaari:
Joo ja osittain tää täsmämetsänhoidon idea korostuu tässä kuviolla, mitä puhuttiin, että vaan 1,3 hehtaarin kuvio missä on tehty monenlaisiin metsiin tähdätty, että on puhdasta männikköä, kuusi-koivusekametsää, kuusi-mäntysekametsää ja sitten näitä erikoispuulajeja. Mutta täsmämetsänhoidossa nimenomaan jokainen metsä on yksilö. Siellä on ne omat ominaispiirteet ja tähdätään, että niitä ominaispiirteitä hyödynnetään. Eli toisessa paikassa ratkaisut olisi ihan toisia kuin tässä. Ja se korostuu niinku tässä, ei voida tuoda semmoista sapluunaa, koska tää perustuu tähän vaihtelevuuteen.
Perttunen:
No mitä pitää ottaa huomioon, jos puhutaan säästöpuuhakkuusta?
Viitasaari:
No mä voin avata tätä termiä, että säästöpuuhakku on tämmöinen, että ollaan keskusteltu, että onko tää oikea termi, tää muutamissa lähteissä mainitaan.
Vanhatalo:
Että hakataanko säästöpuut.
Viitasaari:
Niin, ei hakata säästöpuita, vaan tota tässä tehdään periaatteessa avohakkuu, jossa jätetään normaalia enemmän säästöpuita. Ja tänne Livian metsään tehtiin semmoinen. Tässä myös paikkatiedolla ja sitten paikan päällä tunnistettiin poikkeuksellisen suuri säästöpuuryhmä. Mikko kuinka iso se isoin se kuusi olikaan, mitä sinne jätettiin?
Anttila:
Kolmisen, kolmisen kuutioo oli suurin kuusi.
Viitasaari:
Että tämmöisiä jota harvoin edes törmää metsässä. Niinku pyrittiin siihen, että mikä täällä on harvinaista. Toki tässä on niinku iso taloudellinen kustannus. Ja oliko se tuota, kuinka paljon suunnilleen se?
Anttila:
Ylimääräisiä säästöpuita on muutaman tuhannen euron edestä. Että se on tietysti se vihreyden hinta, mutta joku sen haluaa ottaa.
Viitasaari:
Kyllä, tässä niinku näkee, että korostetusti tehdään monimuotoisuustoimia, niin niillä on myös hintansa monesti.
Vanhatalo:
Ja tää voi olla tämmöinen tulevaisuuden juttukin, että esimerkiksi nää hyvät säästöpuupaikat, niin nythän koneen kuljettaja valitsee siinä työn ohessa. Mutta mitä jos siinä puukauppatilanteessa jo lähtötiedon perusteella olisi siinä, että tuolla on ne potentiaalisimmat paikat. Ja tähän liittyenhän on sovelluksia kehitetty, että jo ennakkotiedon pohjalta ohjelma laskee, että missä kustannustehokkaimmat säästöpuupaikat.
Anttila:
Juu ja ehkä tässä se, että joka avohakkuusta ei kannata tehdä säästöpuuhakkuuta, että kyllä se mun mielestä se lähtökohta olisi, että siellä olisi jotain merkittävää. Niinku tässä tapauksessa hyvin järeitä yksittäisiä puita tai sitten puulajina esimerkiksi hyviä haavikoita, mistä saataisiin sitten sopivia tota järeitä säästöpuuryhmiä.
Että kyllähän se järeys varmaan tuo sitä ekologista merkitystä tosi paljon ja sitä lahopuujatkumossa sitä pitkäaikaisuutta, mitä tietysti ei meidän olemassaoloaikanamme sitten nähdä, mutta tuo satojen vuosien ajaksi tätä lahopuuta. Puhutaan kuitenkin ekologisuuden ja monimuotoisuuden kannalta aika merkittävästä asiasta.
Perttunen:
No mitäs pitää ottaa huomioon toimenpiteiden osalta, jos on peitteinen kasvatus?
Viitasaari:
No peitteiseen kasvatukseen niinku monesti ajatellaan, että peitteinen kasvatus tuo kauheasti lisää itsessään niinku tämmöiseen monimuotoisuuteen. Se tuo tietyiltä arvoilta sitä, varjoisuutta ja näin. Mutta tota oikeastaan näitä samoja toimia tulee, eli korostuu tämä suojatiheiköt ja säästöpuuryhmät. Tuodaan sinne, pyritään tota esimerkiksi tässä meidän kohteella oli muutamia peitteisiä kasvatuksia, niinku merkittävin oli se, että tota pyrittiin pitämään hakkuiden jälkeen se puuston määrä niin suurena, että pystytään välttämään ojien kunnostaminen eli tämä puuston määrä pitää yllä sen vesitalouden, joka olisi muuten tämmöisellä suometsäkohteella ongelmallinen.
Eli samat toimet on aika paljon täällä peitteisessä kasvatuksessa, että kun tähdätään. Ja toki peitteisessä kasvatuksessa on myös monenlaisia kohteita, että tässä täsmämetsänhoidoltakaan ei ole yksinkertaista ratkaisua siihen.
Ja yksi tämmöinen toimi oli tämmöinen, teimme tämmöisen pienaukon tämmöiseen kohtaan, mikä oli taimettunut huonosti. Siinä tunnistettiin se, että siellä on semmoinen maalaji ja pintakerros, että se ei välttämättä taimetu kovin hyvin ilman pientä maanmuokkausta. Niin tähän tehtiin maanmuokkaus, vaikka se ei ole yleensä niinku tämmöinen toimenpide eli kohdennettiin sen tiedon perusteella siihen toimenpiteitä.
Anttila:
Joo ja tän peitteisen kasvatuksen kohdalla keskustellaan monesti tästä taloudellisuudesta ja siitä ei ehkä kannata nyt ruveta vääntämään, siitä on montaa mieltä. Mutta kuitenkin näkisin, että suurin etu on turvemailla silloin tän vesitalouden ylläpitämisessä. Ja jos sitä sitten ruvetaan harrastamaan niin se taimettuminen on tärkeetä ja taimettumisen varmistaminen. Silloin saadaan jatkuvuutta tälle metsän kasvatukselle. Tässä tapauksessa niin niin suunnittelun avulla meillä oli kaivinkone sopivasti lähellä ja me muokattiin pienaukkoja tai aukko. Ja se ei tuonut silloin taas näitä kustannuksia, koska konetta ei tarvinnut pienen asian takia tuoda sinne metsään, vaan se oli niin kun valmis jo suunniteltu ja paikan päällä.
Perttunen:
Raha on varmaan aina sellainen, mikä tietenkin pitää ottaa huomioon ja kiinnostaa. Mitä te haluaisitte vielä tähän sanoa, että jotta sitten niin kun metsänomistajankin ajattelee, että tää on sellainen taloudellinen toimenpide, mihin ehkä jossain kohtaa mun kannattaa panostaa tai ottaa huomioon tai miten voi kustannustehokkaasti ennakoida?
Viitasaari:
No tähän voisi ottaa sen, että ehkä tämmöinen perinteinen käsitys tästä metsätalouden taloudesta on vähän muuttumassa, eli metsänomistajia on hyvin monenlaisia. Heillä on hyvin monenlaisia tavoitteita, mihinkä tähdätään. Niin tässä täsmämetsänhoidossa pyritään myös tuomaan avoimesti, että näillä toimilla voi olla kustannuksia, osa on hyvin kustannustehokkaita, mutta tuomaan se tieto, että metsänomistaja voi tehdä sen valinnan, että minkälaisiin toimiin lähtee ja paljonko niillä on kustannusta.
Anttila:
Ja täällä meidänkin kohteella tai voisi ajatella, että muutenkin kun meidän kohteella, niin jos alueelle tuodaan esimerkiksi kaivinkone mätästystä varten, niin voisi miettiä, että voiko sillä tehdä jotain muutakin kuin justiin se homma mihin mitä varten se on tehty.
Me esimerkiksi tuotiin kaivinkoneen mukana puunippuja tän hakatun aukon laidassa olevaan puroon. Tehtiin siitä patorakennelmaa ja samalla kaivinkone teki pohjapadon. Aikaa kului noin puoli tuntia, ei paljon osta kustannuksia. Ja alueelle saatiin ihan hyvä, pohjapatorakennelma ja lisää monimuotoisuutta.
Vanhatalo:
Joo, tää on tämmöistä hyvää operatiivista täsmäsuunnittelua, että jos se kaivinkone on sinne tulossa. Niin ja hyvä kuskihan sieltä vaikka soittaa, että hei sullahan on täällä tää yksi siltakin muuten mennyt hajalle, että pistetäänkö kuntoon tässä samalla. Että kun kone tuodaan, niin tehdään tehdään kaikki työt mitä siellä sitten on.
Perttunen:
Eli täsmämetsänhoito on luonnonmukaisenpaa, kuin perinteinen metsätalous. Mutta millaiselle metsänomistajille tää sitten sopii?
Viitasaari:
Täsmämetsänhoito ehdottomasti vaatii vähän enemmän metsänomistajalta ennen kaikkea osaamista, aktiivisuutta tietyissä tapauksissa myös haluaa tinkiä taloudellisesta kannattavuudesta. Mutta ehdottomasti korostaisin tätä, että vaatii tätä aktiivisuutta. Osaamista on aika helppo hankkia lisää, esimerkiksi kuuntelemalla tätä podcastia ja tutustumalla muihin materiaaleihin jotain todella paljon nykyään saatavilla.
Esimerkiksi Kallen edustavamalta taholta on metsänhoidon suosituksia laaditaan, jossa löytyy niinku näitä toimenpiteitä. Eli tietoa on saatavilla, kun sitä hankkii. Mutta varsinkin tää hankinta, että pitää toimijoiden kanssa keskustella ja ymmärtää siinä olevat rajoitteet niin on semmoinen haastava.
Perttunen:
Niin Kalle Vanhatalo, miltä täsmämetsänhoito oikein voi näyttää tulevaisuudessa?
Vanhatalo:
Joo mä ajattelisin, että se on jo, mutta tulee yhä enemmän niin kun osaksi kaikkia meidän metsänhoidon palveluita niin hakkuita kuin metsänhoitotöitä. Se on ehdottomasti niin työn toteuttajalle niinku kilpailuetu, että hänellä on tota niin käytössä semmoiset menettelyt ja tietojärjestelmät, jotka osaa niinku tietoa hyödyntää ja tuoda sen toteuttajan käsille.
Toteuttajathan kaipaa niinku selkeitä ohjeita. Ja täsmämetsänhoito on sellaista, että se totta kai vaatii niinku osaamista, pelisilmää siellä metsässä, että se joka sitä työtä tekee, on hän hakkukoneen kuljettaja tai ohjaa kaivinkonetta tai menee raivaussahan kanssa niin osaamista pitää olla ja kykyä lukea sitä metsää. Mutta ennen kaikkea pitää olla niinku hyvät ohjeet, että ohjeita ei aleta siellä maastossa tekee. Se vie niinku muuten niinku kustannustehokkuuden pois.
Tää täsmämetsänhoito niin tää tuo niinku uutta lisää. Ja tuossa mä oon puhuttu niinku tiedosta ja datasta niinku moneen moneen kertaan, että yks nyt vaikka on tää julkinen metsävaratiedon keruu. Senhän nyt oletetaan, että tulee vaan entisestään niinku tarkentumaan ja me saadaan niin kun kattavammin tietoa meidän puustoista ja sitä voidaan niinku hyödyntää monella tapaa.
Vaikkapa puuston pituustieto on yksi semmoinen, että tarkka tieto siitä, että minkä mittaisia missäkin ne puut on, niin ne kertoo vaikka siitä kohteen kasvukyvystä. Ja metsänomistajan kannattaa sitten vaikka sinne kohteisiin pistää enemmän panostusta, missä puu parhaiten kasvaa.
Perttunen:
Voiko muuten ajatella, että onko tulevaisuudessa kaikki metsätalous tällaista täsmämetsänhoitoa, kun ajatellaan, että paikkatieto ja muutkin menetelmät kehittyy koko ajan.
Viitasaari:
Mä voisin tähän vastata. Yksi suuria haasteita on ollut, että metsätaloudessa on ollut hyvin paljon vähän niinku tämmöinen yksi vallalla oleva trendi. Ennen viisikymmentälukua harsintaa joka paikkaan, sen jälkeen tuli, että mäntyä joka paikkaan ja sen jälkeen tuli, että kuusta joka paikkaan. Sitten on vähän tullut, että olisiko poimintaa joka paikkaan, niin itse sanoisin, että ei.
Täsmämetsänhoitohan on sinällään se ei ole niinku tämmöinen yksi konsepti, vaan siinä eletään aina sen kasvupaikan mukaan ja toteutetaan todella monipuolista metsänhoitoa. Niin kyllä tää tulee olemaan selkeästi semmoinen trendi, mikä tulee kehittymään ja metsänomistajat vaatimaan. Missä määrin ja missä ajassa se yleistyy, on todella vaikea sanoa. Mutta kyllä tämä ennen kaikkea tää tieto, mitä syntyy koko ajan yhä tarkempaa erilaisista lähteistä niin mahdollistaa sen.
Että voidaan esimerkiksi metsurille tuoda etukäteen, että täällä on tämmöinen kohde, että säästä tänne nämä puut, jotka on nähtävissä, ettei siellä maastossa tarvitse erikseen käydä toteamassa.
Uskon, että tästä tulee niinku osa normaalia. Toivon, että täsmämetsänhoidosta kehittyy sillä lailla osa normaalia metsänhoitoa, ettei me enää puhukaan tulevaisuudessa täsmämetsänhoidosta, vaan termi on sulautunut normaaliin metsänhoitoon.
Anttila:
Juu ja vähän niin kun joku aika sitten meillä oli jatkuvapeitteisyyteen erikoistuneita toimijoita ja nyt oikeastaan kaikki toimijat tekee sitä. Samalla lailla tästä tulisi niin kun osa kaikkien toimijoiden toimintatapaa tai ei sitä pidettäisi minään kummajaisena, vaan ihan normaali osa metsätaloutta.
Vanhatalo:
Ja yksi tämmöinen niinku käytännön elementti, mitä kovasti metsänomistajanakin odotan, että toimijat saisivat laajasti käyttöön on se, että kun on tehty vaikka uudistushakkuu, niin sen hakkuukonetiedon avulla niin tota niin tuotettaisi metsänomistajalle saman tien automaattinen niinku kartta, että ehdotus, mitä puulajia sinne kannattaa istuttaa ja mihinkä kohtaan sitä aluetta.
Ja se perustuis käytännössä siihen hakattuun puuston ja sen pituustietoon ja myös ehkä siihen, että onko siellä lahovikaisuutta. Että ihan pelkästään se, että saa tietää, että missä kohtaa on ollut ne lahot puut tai juurikäävän viottamat puut, niin se on metsänuudistajan kannalta olennaista tietoa.
Anttila:
Joo tää on ehkä ollut semmoinen täsmämetsänhoidon hoidon osa-alue, mitä on jo sitten niinku luontaisesti osattu hyödyntää. Että jos hakkuuaukean kulmassa on lahoja kuusia, niin sinne on sitten mielellään istutettu vaikka koivua. Että se on ollut semmoinen asia, mitä maanomistaja on itte nähnyt ja ymmärtänyt sen merkityksen. Tästä kun se laajenee sitten vielä tää muutenkin tähän pienipiirteisyyteen ja todella monimuotoisuuteen niin sitten ollaan hyvässä mallissa.
Vanhatalo:
Sitten yksi vielä tulevaisuuden juttu niin tää lentolannoitus. Tatukin voit siihen kantaa ottaa, kun oot asian kanssa paljon ollu tekemisissä. Mutta nythän me niin kun tuhka- ja typpilannoituksessa niin tota niin pistetään lähtökohtaisesti niin sama määrä, joka kohtaan käsittelyalueelle. Maatalouden puolellahan käytetään täsmälannoitusta paljon jo pellolla. Se on totta kai vähän vielä niinku toisenlaista, mutta että miksei myös metsissäkin, niin tää lannoitus voisi olla vähän täsmällisempää tulevaisuudessa.
Viitasaari:
Todella hyvä pointti, että tota pystytään sillä paremmalla paikkatiedolla tunnistaa ihan puuyksilöt, joita olisi mahdollista lannoittaa ja kohdistaa sille tietyille alueille. Sitten taas sieltä kuvion sisältä karsii, että varmaan tämmöinen tulee kehittymään.
Osittain täsmämetsänhoitoa on vaikeaa arvioidakaan, millä tavalla se tulee kehittymään, koska ainakin itsellä osaaminen siihen, mitä kymmenen vuoden kuluttua teknologiaa on tarjolla, on aika heikko. Kuten ehkä meillä kaikilla, eihän kukaan osannut olettaa kuinka nopeasti tekoäly lyö itsensä lävitse, mutta tämmöiset sovellukset mitä tulee olemaan osana niin tulee muuttamaan aivan varmasti näitä toimintatapoja siihen.
Tähän tietoon kuitenkin uskoa mitä tulee koko ajan lisää. Toki niin kun sanotaanko, että uskoa terveellä tavalla ja myös sinne maastoon pitää mennä. Mä aina korostan sitä, että monia asioita nähdään paikkatiedolla eri aineistoilla, mutta maastossa tilanne voi olla toinen. Esimerkiksi lannoituksen suhteen, kun puhutaan niitten puitten tota laatuasiat on kaukokartoitustiedoilla aika heikkoja vielä, mutta siellä maastossa ne voidaan todeta. Eli täsmämetsänhoito perustuu tähän paikkatiedolla saatavaan tietoon, mikä sitten varmistetaan vielä ja suunnitellaan maastotyössä tarkemmin.
Perttunen:
Ehkä tässä kohta voikin siis todeta, että ei niinkään, että ennen oli kaikki paremmin, vaan tulevaisuudessa on kaikki paremmin. Kiitos keskustelusta Mikko Anttila, Kalle Vanhatalo ja Tatu Viitasaari.
Vanhatalo:
Kiitos.
Viitasaari:
Kiitos.
Perttunen:
Tämä podcast on toteutettu osana Monitavoitteiseksi täsmämetsätalouden osaajaksi etänä -hanketta, jota rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö osana Hiilestä kiinni -ohjelmakokonaisuutta. Hanke jalkauttaa uusinta tutkimustietoa ilmastokestävästä ja luonnon monimuotoisuutta tukevasta metsätaloudesta ja kannustaa metsänomistajia soveltamaan täsmämetsätaloutta omissa metsissä.