Tämä on tekstivastine Metsäkeskuksen Mättäällä-podcastin jaksosta, jossa keskustelevat podcastin vieraat Markku Saarinen ja Mikko Syri sekä juontaja Sara Perttunen.
Puhuja 1, Markku Saarinen
Suomihan on soisin maa, valtio maailmassa. 10 miljoonaa, yli 10 miljoonaa hehtaaria eli Suomen maapinta-alasta yli kolmasosa on jonkin paksuisen turvekerroksen peitossa ja näistä puolet on ojitettu metsätaloutta varten.
Puhuja 2, Sara Perttunen [insertti, puhetta ja musiikkia]
Tänään keskustelemme Metsäkeskuksen podcastissa jatkuvapeitteisestä suometsänhoidosta ja on mukana myös metsänomistajan näkökulmaa. Ja vieraina tänään ovat erikoistutkija Markku Saarinen Luonnonvarakeskuksesta ja kenttäpäällikkö Mikko Syri MTK:sta, ja tarkemmin: MTK Metsänomistajat. Minä olen Sara Perttunen. Tervetuloa Mättäälle!
Perttunen:
Markku, sä oot suometsätieteilijä ja tunnet siis oikein hyvin metsänhoitoa, niin mitä siis oikein nyt on jatkuvapeitteinen suometsänhoito?
Saarinen:
Jatkuvapeitteinen tai jatkuva kasvatus, molempia nimitystä käytetään ja kaikkein karkein yksinkertaistus olisi se, että se on jotain muuta kuin laajoja yhtenäisiä avohakkuita elikkä toisin sanoen sellainen niin sanotusti perinteinen avohakkuisiin pitkälti perustuva metsätalous, niin sille on vaihtoehtona nyt se, että jätetään aina enemmän tai vähemmän puuta kasvamaan. Ikään kuin kasvatetaan useita puusukupolvia samanaikaisesti keskenään. Siellä on suuria pieniä puita iloisesti sekaisin. Joko yhtenäisesti tai vähän ryhmittäin, mutta ei tehdä suuria yhtenäisiä avohakkuita. Sitä on oikeastaan jatkuvapeitteinen kasvatus.
Mutta sitten jos tarkemmin asiasta puhutaan, niin täytyy mainita kuitenkin, että nää ei ole semmoisia mustavalkoisia asioita. Että niin sanotussa tässä perinteisessä metsätaloudessa, jota nyt sitten usein avohakkuumetsätaloudeksikin kutsutaan, niin siellä on ollut iät ja ajat sellaisia menetelmiä, joita tänä päivänä kutsutaan jatkuvapeitteiseksi metsänhoidoksi. Sanotaan nyt vaikkapa alikasvosten vapauttaminen, josta puhutaan myöhemmin ja pienet aukot, niin sanotut pienaukkohakkuut on ainakin ja kaistalehakkuut ja muut, mutta meillä on tämmöinen liukuma erilaisia menetelmiä, jossa ääripäänä on avohakkuu ja toisena ääripäänä semmoinen, että kaikkia puita on sekaisin, kaikenkokoisia puita, ja sitten siinä on välissä monenlaisia vaihtoehtoja.
Tätä on jatkuvapeitteinen kasvatus – ei suuria avohakkuita.
Perttunen:
No miksi suometsistä on niin tärkeä puhua ja miksi niistä kannattaa puhua?
Saarinen:
Sanotaan näin, että näihin suometsien liittyy ylipäätänsä niin kun tänä päivänä isoja mahdollisuuksia, mutta myös sitten aika suuriksikin katsottuja ongelmia ja sanotaan, että näistä ongelmista nää erilaiset ympäristövaikutukset. Että soiden, tai siis ojitettujen soiden, metsätalous on suurimmiltaan vastuussa sitten erilaisista vesistöpäästöistä ja kasvihuonekaasupäästöistä.
Ja tuota jos taas puhutaan tästä positiivisesta puolesta, niin meillähän on valtava kansallinen investointi tehty varsinkin 60–70-lukujen aikana, kun on ojitettu luonnontilaisia soita. Nehän kasvaa paljon, mutta niissä on myös sitten tämmöisiä niin kun hakkuusäästöjä syntynyt, niitä on vähän niinku karteltu ja vältelty vuosikymmeniä. Siellä on kumminkin paljon hakattavaa.
Pitkän aikaa on niin kun ollut sellainen tilanne, että niistä mahdollisuuksista, hakkuumahdollisuuksista, mitä on suometsissä, niin ehkä vaan puolet on hyödynnetty. Nyt ehkä jo vähän paremmin, mutta siellä on paljon harvennuksia ja nykyään jo paljon myös niin sanottuja päätehakkuumahdollisuuksia. Että paljon on puuta sieltä otettavissa ja nyt sitten pitäisi tehokkaammin sitä toteuttaa, koska puusta alkaa pian tulla pulaa, taas ensimmäisen kerran sitten kuusikymmentäluvun jälkeen niin alkaa nämä hakkuumäärät lähentyä metsien vuotuista hakkuumahdollisuutta.
Perttunen:
No Mikko, suometsät taitaa olla aika merkittävä asia Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla. Sä tunnet tätä työsi puolesta aika hyvin, muun muassa.
Puhuja 3, Mikko Syri:
Kyllä joo, eli MTK:n kenttäpäällikön tehtävissä edustan suomalaisia metsänomistajia ja siinä tietysti tunnen metsänomistajien ajatusmaailmaa ja näkökulmia, että mitä se metsänomistus tarkoittaa. Kyllä meillä tietysti paljon suometsiä ja turvemaita on erityisesti Pohjanmaan alueella, mutta myös muualla.
Perttunen:
Omistatko muuten itse metsää ja millaista metsää?
Syri:
Kyllä, kyllä olen myös metsänomistaja itse ja nykypäivänä hyvin tyypillisesti omistan metsäyhtymämuodossa sisarusten ja vanhempieni kanssa metsää. Ja ehkä jossain vaiheessa sitten myös ihan yksin tulen sitä omistamaan, mutta tällä hetkellä ainakin vielä ja jonkin verran myös suometsiä, kyllä.
Perttunen:
No sä äsken, Markku, pääsit tästä vähän avaamaan, että kun suometsiä hoidetaan tällä jatkuvapeitteisellä menetelmällä, niin mitä tehdään? Miten se tehdään?
Saarinen:
No nyt kun sitä ei ole näihin päiviin asti kovin paljon vielä ehditty harrastamaan ja tekemään, vasta oikeastaan niin kuin 2013 metsälakiuudistuksen jälkeen, niin ne on aika paljon tällä hetkellä semmoisia niin kun siirtymävaiheen hakkuita mitä tehdään. Nyt tavallaan niin kuin rakennetaan sitä tulevaisuuden jatkuvapeitteisen metsän tai jatkuvapeitteisen kasvatuksen edellyttämää puuston rakennetta. Sehän vaatii tietynlaisen puustorakenteen siis se, että kuinka paljon on minkäkin kokoluokan puita siinä metsässä ja millä tavalla ryhmiteltynä.
Tänä päivänä tehdään aika paljon tämmöisiä siirtymävaiheiden hakkuita, mutta sitten tulevaisuudessa on aika paljon enemmän sitten sellaisia, jossa niin kuin sanoin aiemmin, että on kaikenkokoisia puita iloisesti sekaisin samalla alueella, mutta sitten ne voi olla eri tavalla ryhmiteltynä, että eri kokoluokan puut ovat erikokoisissa puuryhmissä. Tämmöisiähän on oikeastaan sitten semmoiset niin sanotut pienaukkohakkuut ja kaistalehakkuut, että me ei hakata kaikkea kerralla, mutta esimerkiksi vaikka kaistaleina tai erikokoisina ja -muotoisina pienaukkoina.
Ja nyt sitten se, että miksi tämmöinen avoimien alojen tekeminen on nyt sitten jatkuvaa kasvatusta, niin se vaan perustuu siihen, että ne on tarpeeksi pieniä. Metsälaki määrittelee, että jos pienaukko on suurempi kuin 0,3 hehtaaria, niin se muuttuukin avohakkuuksi, että tässä taas tämmöinen liukuma tässä käsitteellisyydessä, että mikä on avohakkuumetsätaloutta ja mikä jatkuvapeitteistä metsätaloutta.
Sitten on tällaisia, että meillä voi olla näitä erikokoisia puita vähän niin kuin päällekkäin ryhmiteltynä, että siellä on isoja puita valtapuustona ja sitten pieniä puita, vaikka kuusia alikasvoksena ja kun sitä alikasvosta vapautetaan, niin se on paitsi perinteisen metsätalouden menetelmä niin se on nyt myös jatkuvapeitteisyyden yksi menetelmävaihtoehto.
Ja sitten kaikkia näitä voi olla sekaisin myös, että näitä ei pidä liian jäykästi ajatella. Me käytetään luonnossa sen tarjoamia mahdollisuuksia monipuolisesti hyväksi silloin kun me suunnittelemme tällaista jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta tai siihen siirtymistä.
Perttunen:
No voiko suometsiä käsitellä myös perinteisen metsänhoidon menetelmiin, kuten avohakkuin vai onko se jo sitten menneisyyttä? Vai pitäisikö se tehdä pelkästään tällä tällaisella jatkuvapeitteisellä menetelmällä?
Saarinen:
Tää on nyt sillä tavalla vähän vaikea sanoa, koska ei tässä nyt oikeastaan ole mitään, että pitäisi tehdä. Kyllä tää perinteinen avohakkuumetsätalous on edelleenkin mahdollista, ellei sitä jossain vaiheessa kielletä esimerkiksi näistä ympäristövaikutuksista johtuen. Mutta on meillä nyt tällä hetkellä suurena keskustelunaiheena se, että miten yrittäisi esimerkiksi kannustaa metsänomistajia vaikka jollain tuella niin, että he siirtyisivät tähän jatkuvapeitteisyyteen varsinkin viljavilla ojitusalueilla.
Nää ongelmat, joista puhutaan – nämä ympäristövaikutukset, vesistövaikutukset, kasvihuonekaasupäästöt – ne koskee ennen kaikkea niitä kaikkiein viljavimpia ojitusalueita, ei niinkään sitten karuimpia tämmöisiä mäntyä kasvavia rämeitä, rämeojitusalueita tai niissä on vähemmän ongelmia, ja sen takia olisi tietysti tän hetken näkemyksen mukaan ympäristön kannalta edullista, jos metsänomistajat voisivat mahdollisimman paljon lähteä kokeilemaan viljavilla ojitusalueilla jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta silloin, kun se heidän tarpeisiinsa ja odotuksiinsa parhaiten sopii niin.
Perttunen:
No puhutaan kyllä kohta lisää näistä ilmastovaikutuksista. No kysytään Mikolta hei tätä metsänomistajan näkökulmaa sitten, että miten sä suhtaudut tähän jatkuvapeitteiseen suometsänhoitoon. Sitä on tutkittu melko vähän ja menetelmänä myös aika uusi.
Syri:
Juuri näin. Joo siis paljon uutta tietoa tulee koko ajan ja paljon on myös tietovajetta, että on asioita vielä mitä ei tiedetä ja mua on aina kiehtonut jotenkin tämä metsänomistamisen aikajänne. Että se on ylisukupolvista ja Suomessa metsänomistajuus on perhemetsänomistajuutta ja ne siirtyy hyvin pitkälle sukupolvelta toiselle. Ja siellä on nyt totuttu semmoiseen tavallaan ylisukupolviseen ajatteluun, että se siirtyy seuraavalle sukupolvelle.
Uskon vahvasti, että metsänomistajat haluaa tehdä hyviä päätöksiä koskien omaa metsänomistustaan, mutta ehkä se ongelma on siinä, että aina ei välttämättä ole ihan varmoja siitä, että no mikä tässä nyt olisi viisainta. Ja totta kai metsänomistajilla on monenlaisia tavoitteita niille omille metsilleen. Että tuohon mitä sanoin, että tää on niinku pitkän aikavälin taloutta, metsätalous, että siellä ei semmoisia pikavoittoja tai semmoista ja uskon että monella on se taloudellinen näkökulma on tärkeä, mutta se ei todellakaan ole ainut tavoite.
Metsään liittyy todella paljon muita tavoitteita myös ja se on monesti myös hyvin tunnepitoista, eli siellä ei välttämättä edes ajatella kauhean rationaalisesti kaikista asioista, vaan siihen liittyy niin paljon tunteita ja sitä semmoista selittämätöntä arvokasta siihen metsän omistamiseen. Ja en epäile pätkääkään, etteikö metsänomistajat halua tehdä oikeita päätöksiä koskien omia metsiään.
Perttunen:
Miten sä muuten itse hoidat sun suometsiä?
Syri:
No suhtaudun tietysti intohimoisesti metsiin ja kyllä mä, oli ne suometsiä tai sitten muita metsiä, että haluan tietää ja kartuttaa omaa tietämystäni asioista ja toimia oikealla tavalla ja omien tavoitteideni mukaisesti. Itselläni nämä suometsät on aika vähäisessä merkityksessä ja taloudellisesti varsinkin vähäisessä merkityksessä ja ajattelen vahvasti, että niillä on iso virkistysarvo ja semmoinen monimuotoisuusarvo itselleni. Perheen kanssa retkeillen ja marjastaen ja siellä metsässä virkistyen, siihen niillä on kyllä iso arvo.
Perttunen:
Markku, viittasit jo äsken noihin ilmastovaikutuksiin, niin puhutaan nyt vähän niistä. Jos ajatellaan tätä näkökulmaa, miksi suometsiä pitäisikö käsitellä jatkuvapeitteisesti, jos puhutaan ilmastonäkökulmasta?
Saarinen:
No ensinnäkin täytyy muistaa ja huomata se, että kuinka valtavasti meillä on ojitettuja turvemaita eli niin sanottuja suometsiä. Suomen soista… siis Suomihan on soisin maa, valtio maailmassa. 10 miljoonaa, yli 10 miljoonaa hehtaaria eli Suomen maapinta alasta yli kolmasosa on jonkin paksuisen turvekerroksen peitossa ja näistä puolet on ojitettu metsätaloutta varten. Keskittyen Etelä-Suomeen sillä tavalla, että lähes koko eteläinen Suomi on 70–80-prosenttisesti suot kaikki ojitettu metsätaloutta varten.
Siis sitä on valtavasti. Ojitettu yli 5 miljoonaa hehtaaria ja nyt sitten kun ajatellaan, että mitkä niistä on tällä hetkellä niin kuin tämmöisiä metsätaloudellisesti merkityksellisiä ojitusalueita, niin niitä on kumminkin 4 miljoonaa hehtaaria, jolla sitten näitä päätöksiä pitäisi tehdä.
Näiden suometsien osuus Suomen metsien kasvusta on 1/4. Samoin puuston määrästä. Ja sitten se on valtava hiilivarasto, nää enemmän tai vähemmän paksuturpeiset suot. Ja se hiili vapautuu koko ajan. Kun tämä suo on ojitettu, vesipinta siellä turpeessa on laskettu 30, 40, 50 senttiin, niin se kuivunut pintakerros palaa hiilidioksidina taivaalle. Mitä syvemmältä se on kuivattu, sitä enemmän hiiltä tulee taivaalle.
Ja se syö meidän metsien nettonielua hiilidioksidin nettonielua. Elikkä kun puusto sitoo, niin joku päästää ja niitten erotus on se nettonielu, miten metsät tota hiiltä sitoo. Ja se pienentää nämä ojitusalueen metsät 10 miljoonan tonnin hiilidioksiditonnin edestä sitä nielua, mikä meillä olisi tämän verran suurempi, jos turve ei palaisi hiilidioksidina taivaalle. Sen takia se on nyt ilmaston näkökulmasta aika iso asia.
Ihan jopa tän hetken hallitusneuvotteluita myöten, että mitä me tehdään tästä eteenpäin. Sitä nyt sitten kysellään Luonnonvarakeskuksestakin, että mitä pitäisi tehdä, että voitaisiin vahvistaa hiilinieluja näiden suometsien kohdalla.
Perttunen:
Mikon silmät syttyi.
Syri:
Joo, tartuin tuohon mitä Markku sanoi, että Suomi on maailman soisin maa ja en ole kielitieteilijä, mutta oon kuullut tämmöisen selityksen sanalle Suomi eli tarkoittaa suomaata tai tuli tulisi sieltä tämä rakkaan maamme nimi myös.
Että meillä on valtavan paljon näitä suomalaita ja tuo että näitä on aikanaan ojitettu ja saatu kasvamaan metsää ja mihin viittasin aikaisemmin tuossa että metsätalous, metsänhoito on pitkän aikavälin toimintaa, niin silloin kun näitä on ojitettu, niin se on tietysti ollut vahvasti sitä talouspainotteista se homma ja hyvin pitkälle meidän yhteiskuntaa on rakennettu niillä rikkauksilla, vihreällä kullalla, mitä on saatu aikaiseksi.
Ja edelleen me tavallaan saadaan nauttia niistä tuloksista taloudellisessa mielessä. Mitä Markku totesi, että meillä on paljon, paljon metsävaroja, mitä voidaan hyödyntää nyt näistä suometsistä, niin tässä on ehkä semmoinen haaste tähän jotenkin tämän päivän hektiseen ilmastokeskusteluun ja muuhun, että haluttaisiin saada vaikutuksia heti ja muutenkin tämmöinen ajattelu siitä, että vaikutuksia voitaisiin saada… nopeita ratkaisuja aikaiseksi, niin tää on ehkä vähän vaikea pala näihin näitä suometsiä ajatellen.
Perttunen:
No voiko sun mielestä suometsänomistaja toimia ilmastonmuutoksen hillitsijänä?
Syri:
Ehdottomasti voi ja metsänomistajat ovat toimineet jo. Ja koko ajan toimivat ilmaston hyväksi ja tietysti, mihin törmää tänä päivänä jonkun verran tämmöiseen ehkä syyllistäväänkin keskusteluun, että mitä metsänomistajat tekee tai on tekemättä, niin siihen mun mielestä metsänomistajilla ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä toimistaan, että päinvastoin ollaan tehty hienoa työtä vuosikymmeniä sillä, että me ollaan huolehdittu metsistämme ja tehty hyvää metsänhoitoa.
Perttunen:
No voiko joku ajatella tän asian niin päin, että se metsänomistaja joutuu ilmastonmuutoksen hillinnän maksumieheksi?
Syri:
Kyllä tietysti voi ajatella niin, että näihin on tietysti tehty paljon investointeja aikanaan ja sitten tietyillä odotuksilla, että jossain vaiheessa ne investoinnit maksaa tuottoa ja sitten jos tavallaan tavalla tai toisella nyt sitten riisuttaisi ne tuotto-odotukset tai asetettaisiin rajoitteita tai muuta tämmöisiä rajoitteita näiden metsien käytölle niin kyllä siinä tietysti tämmöinen ajatus tulee, että joutuuko metsänomistaja maksumieheksi.
Perttunen:
Ja no ilmastonäkökulma on jotenkin äärimmäisen tärkeä, mutta sivuttiin jo tätä taloutta, niin puhutaan kyllä siitäkin. Onko jatkuvapeitteisen metsänkasvatus kannattavaa?
Saarinen:
Tää kannattavuus kysymys on hyvin vaikea johtuen siitä, että varsinkin suometsien osalta, joidenka siis ylipäätänsäkin ojitusalueen metsien kannattavuus on erilaista tai heikompaa kuin vastaavan viljavuustason kivennäismailla, koska siellä joudutaan operoimaan kunnostusojitusten ja ehkä ravinnetalouden korjaamisen operaatioiden ja vesiensuojelurakenteiden ja muiden kanssa ja ne on korjuuteknisesti ongelmallisia. niin niissä on vähän erilainen tilanne.
Näitä suometsien jatkuvapeitteisen kasvatuksen kannattavuustutkimuksia ei oikeastaan ole kuin yksi, mutta että kangasmaallahan jatkuvapeitteisyyttä on jo aika pitkäänkin tutkittu ja kannattavuustutkimuksia on tehty ja ne on vähän ristiriitaisia keskenään, että se on hirveän paljon kiinni siitä, että mistä lähtötilanteesta eteenpäin ruvetaan miettimään, että onko kannattavampaa tämä vai tämä vaihtoehto. Se riippuu paljon siitä lähtötilanteesta.
Ja sitten on myös se, että miten ajattelee kannattavuuden. Jos ajatellaan nyt tämmöisiä, niin kun tiettyyn korkokantaan perustuvia nettonykyarvolaskelmia, joita taloustieteessä tehdään, niin se on oma maailmansa.
Ja sitten on yksittäisen metsänomistajan näkökulma kannattavuudesta. Jos hänellä nyt on joku 10 hehtaarin suometsä siinä edessään ja miettii että tehdäänkö avohakkuu vai siirrytäänkö jatkuvapeitteisyyteen, niin ensin mainittu vaihtoehto tuottaa hänelle suurimman rahapotin, kun hän haluaa sen sähkö-Mersun ostaa nyt sitten välittömästi sen jälkeen. Mutta jos hän tekee siihen sellaisen siirtymävaiheen hakkuun, jossa tavoitellaan sitä jatkuvapeitteisyyttä, niin sieltä ei lähde kun enintään puolet tai vähemmän ja hän ei saakaan sitä sähkö-Mersua tai navettaa uusittua tai jotain muuta vastaavaa mitä ikinä onkin, niin se on tällainen sen hetken taloudellisen näkökulman mukainen ratkaisutilanne, jossa tää kannattavuus vaihtelee sen mukaan, kenen näkökulmasta asiaa miettii.
Mutta taloudellisessa kannattavuudessa, niin siitä sen verran voin tietysti sanoa, että tää jatkuvapeitteisyys, niin sellaisten metsien kasvu on vähän pienempi kuin tämän hetken tietämyksen mukaan vastaava viljavuustaso on tämmöisessä tasarakenteisen metsän avohakkuun jälkeisen metsän kasvussa. Se perustuu paljon siihen, että kuinka paljon satsauksia joudutaan tekemään. Mehän vältytään jatkuvalla kasvatuksella sitten näistä uuden sukupolven ja puusukupolven perustamismaksuista, niin kuin maanmuokkaukset, istutukset, taimikon hoidot ja niin edelleen. Sitten näitä kuluja on vähemmän tai ei välttämättä ollenkaan, niin se muuttaa sitten sitä kannattavuutta avohakkuumetsätalouteen verrattuna.
Perttunen:
Niin voisi todeta, että tuo näkökulma on aika laaja, että mistä sitä katsoo.
Saarinen:
Se on monimutkainen, niin, se on monimutkainen ja se on kiinni niin kun metsänomistajan omista sen hetken intresseistä. Mikä on mielekästä, että mikä on taloudellista jollain tapaa ajatellen, mikä on mielekästä sen hetken tarpeita ajatellen. Nämä on kaksi eri asiaa tai voi olla kaksi eri asiaa.
Syri:
Kyllä joo, mä ihan nyökyttelen tässä noihin Markun sanomisiin, että kun puhutaan, että metsänomistajat jotain mieltä niin Suomessa on kuitenkin yli kuusisataatuhatta metsänomistajaa ja ihan tutkitustikin, niin metsänomistajat on hyvin monitavoitteellisia. Ei voi sanoa, että metsänomistajat on tätä mieltä, vaan siinä mahtuu hyvin moninainen joukko metsänomistajia, joilla on hyvin erilaisia tavoitteita. Ja jos puhutaan tästä tuottavuudesta ja kannattavuudesta, niin meillä on myös siinäkin mielessä, että hyvin erilaista ja eri lailla ajattelevia ihmisiä, että joillakin ne tavoitteet on erilaisia sille metsätaloudelle. Jotkut painottaa sitä talouspuolta hyvin vahvasti, toiset jotain muuta. Ja totta kai se riippuu myös siitä, että kuinka iso merkitys sillä metsänomistuksella on siihen henkilökohtaiseen talouteen. Toisilla se on hyvin, hyvin merkittävä se metsätalouden rooli siinä henkilökohtaisessa taloudessa. Toisilla se voi olla hyvin, hyvin merkityksetön.
Ja kuitenkin niin metsänomistajan näkökulmasta en näkisi, että toisen metsänomistajan näkökulma on arvokkaampi kuin toisen vaan jokaiselle pitäisi pystyä tarjoamaan niin kun mahdollisuuksia hoitaa ja käsitellä sitä omaa metsää omien tavoitteidensa mukaisesti. Siinä mä näen, että meillä on – tarjotaan laajasti erilaisia vaihtoehtoja metsänomistajille sen mukaan, mitä he itse toivovat siellä omissa metsissään toteutettavan.
Perttunen:
Mä voisin tähän loppuun oikeastaan kysyä teiltä molemmilta vielä sellaiset teidän näkökulmat teidän terveiset suometsänomistajille eli mitkä ne oikein olisi tässä hetkessä. Kumpi haluaa aloittaa?
Saarinen:
No mä takertuisin siihen, minkä Mikko tuossa nosti aiemmin esille noin ohimennen. Tää syyllisyysjuttu, että se mulle käy sydämen päälle ja ensimmäisenä. Että ei missään nimessä mitään syyllisyyttä tämmöisistä tänä päivänä puhuttavista ympäristöongelmista.
Että se kun ajattelee, mistä kaikki lähti liikkeelle, kun puhutaan Suomen soiden ojittamisesta, niin sotien jälkeen maksettiin ankaria korvauksia sellaiselle taholle, joka päätti tehdä aikanaan erikoisoperaation neljäkymmentäluvulla täällä Suomessa, niin maksettiin kovia sotakorvauksia, oli sotakorvaushakkuita ja teollisuus nousi ja puun käyttö nousi ja puunjalostusteollisuus lähti liikkeelle. Tarvittiin enemmän puuta 50- ja 60-luvun puolella niin Suomessa hakattiin metsiä jossain vaiheessa hyvinkin paljon enemmän, lähes 10 miljoonaa mottia enemmän kuin mitä Suomen metsät kasvoivat silloin ja tuli hätä käteen, millä saadaan lisää kasvullista metsämaata.
Ja silloin alkoi 60–70-luvun vaihteessa kaikkein rajuin ojitusaikakausi, jolloin valtavasti pantiin soita ojiin ja metsätaloutta varten. Sen myötä meillä on ollut pitkät tovit, vuosikymmenet niin kun yli kahtakymmentäkin miljoonaa mottia enemmän kasvu kuin mitä on ollut metsien käyttö ja se on ollut paitsi metsänhoidon muutosten, niin nyt ennen kaikkea näiden soiden ojituksen ansiosta. Se on tullut siihen aikakauteen, jossa me ollaan noustu kaikista kansallisista ongelmista ja köyhyydestä ja muusta tämän päivän hyvinvointivaltioksi, että se on hyvin suuri osa sitä elämänvaihetta. Ja mun mielestä siihen kansalliseen investointiin, tai sen tekemisestä, ei pidä olla niin kun häpeissään eikä kantaa minkäänlaista syyllisyyttä jos nyt sitten todetaan, että meillä on siitä myös ongelmia. Ne ratkaistaan toivon mukaan jollain tapaa yhdessä ja enkä halua missään nimessä, että suometsänomistajat joutuu maksumiehiksi, vaan minun mielipide on se, että meidän pitäisi yhteisesti tehdä semmoinen päätös, kansallinen päätös, lakimuutos, että siihen myös tuetaan. Että se on yhteistä taakanjakoa sitten tämä esimerkiksi jatkuvapeitteisyyteen siirtyminen näiden päästöjen vähentämiseksi. Se ei saa jäädä pelkästään metsänomistajan maksettavaksi.
Syri:
Allekirjoitan tuon mitä Markku sanoi ihan täysin ja omat terveiseni metsänomistajille – oli sitten suometsänomistajia tai muita – tai ihan oikeastaan kaikille, ei tarvitse olla metsänomistaja, että metsänomistajuus on hieno laji ja rohkaisen kaikkia kyllä sytyttämään semmoisen intohimon siihen metsän omistamiseen. Se vie mukanaan kyllä, kun siihen paneutuu.
Ja olkaa aktiivisia, hankkikaa tietoa. Tässä maassa on todella paljon todella ammattitaitoisia metsäammattilaisia ja he kyllä mielellään neuvoo metsänomistajia, he kertoo toimenpiteitä. Mä luulen, että on aika paljon semmoisia ehkä uusia metsänomistajia, jotka ei oikein tiedä, että mitä he mitä he sieltä metsistään toivovat ja haluavat. Niin kirkastakaa se oma tavoitteenne sille metsälle ja mitä te toivotte siltä. Tehkää suunnitelma ja edetkää sen mukaisesti.
Perttunen:
Eli hektinen kaupunkilainen voi olla, että ei tarvi mennä joogatunnille, kun voit omistaa pienen palan metsää ja opiskella sitä lisää.
Syri:
Tää on ihan hyvä neuvo.
Perttunen:
Hei kiitos teille tosi paljon keskustelusta.
Perttunen [insertti, puhetta ja musiikkia]
Tämän podcast-jakson tarjosivat Monitaitoinen metsänomistaja- ja Hiiliviisas suometsänhoito -hankkeet, joita rahoittivat Manner-Suomen maaseutuohjelma ja Euroopan aluekehitysrahasto.