Tämä on tekstivastine Mättäällä-podcastin jaksosta, jossa keskustelevat podcastin vieraat Sakari Tikka ja Päivi Liimatta sekä juontaja Sara Perttunen.
Puhuja 1, Sakari Tikka [intro]
Joo sitä minä yritän sitten aina kertoa, että tuota hyvin monesti tulee minulle perhe, isä tai äiti, tai yleensä ne on vanhemmat, että mikä on se edullisin vaihtoehto. Niin eihän sellaista käytännössä ole, että tuota ja patenttiratkaisua tähän ei ole, että se on niinku jokaisen perheen pitää miettiä omalta kannaltaan.
Puhuja 2, Sara Perttunen
Tänään Metsäkeskuksen podcastissa on aiheena metsän omistajanvaihdoksen eri vaihtoehdot. Tämä on toinen osa podcast-sarjasta, joka käsittelee omistajanvaihdoksia. Ensimmäisessä osassahan keskusteltiin valmistautumisesta omistajanvaihdokseen.
Tänään kuulemme metsänomistajan ja asiantuntijan ajatuksia aiheesta. Vieraana ovat metsänomistaja Päivi Liimatta ja Pohjois-Karjalan metsänhoitoyhdistyksen sukupolvenvaihdosten erityisasiantuntija Sakari Tikka. Minä olen Sara Perttunen. Tervetuloa Mättäälle!
Tämän metsän omistajanvaihdosta käsittelevän podcast-sarjan ensimmäisessä osassa jo puhuttiin siitä, että suomalaisen metsänomistajan keski-ikä on reilut 61 vuotta ja kolmasosa metsänomistajista on täyttänyt jo 70 vuotta. Näin ollen vois ehkä todeta, että oman metsänsä omistajanvaihdosta pohtivia metsänomistajaperheitä voisi olla sitten melkein joka niemessä ja notkossa.
Ja tänään tosiaan keskustellaan tässä podcastissa metsänomistajan elinaikana tapahtuvan omistajanvaihdoksen yleisimmistä toteutusvaihtoehdoista, joita ovat lahjoitus ja kauppa.
Tosiaan hei, tervetuloa mukaan metsänomistaja Päivi Liimatta ja Pohjois-Karjalan metsänhoitoyhdistyksen sukupolvenvaihdosten erityisasiantuntija Sakari Tikka.
Tikka:
Kiitos kiitos.
Puhuja 3, Päivi Liimatta
Kiitos.
Perttunen:
Heti tähän alkuun haluan kysyä, että miksi tää aihe on tärkeä? Miksi tästä pitää puhua?
Tikka:
No tää on sen takia tärkeä tuota, kun minun ei tarvitse katsoa kuin peiliin, niin minä olen keski-iässä tai sitten näiden metsänomistajien näkökulmasta. Eli se alkaa olla tuota semmoista 61–62-vuotiasta ihmiset, jotka on niinku tässä keski-iässä ja sitten meillä on hyvinkin paljon vanhempia metsänomistajia, jopa kahdeksankymppisiä, yhdeksänkymppisiä, se nyt on mahdollista tässä metsässä omistaa niinkin vanhana mutta tuota.
Pitäisi lähteä miettimään sitä omistamisen vaihdosta, viestikapulaa seuraavalle sitten siirtämään, että säilyisi sitten oikeustoimikelpoisena. Eli suomeksi sanottuna pystyy itse päättämään sitten ja suunnittelemaan sitä sukupolvenvaihdosta.
Liimatta:
Ja tärkeäähän on saada ne nuoremmat kiinnostumaan metsänomistuksesta ja metsänhoidosta.
Tikka:
Juuri näin.
Perttunen:
Hei haluaisin tähän heti myös kysyä Päivi sulta lisää. Sä oot nimenomaan siis metsänomistaja, mutta sekin on vähän laaja käsite. Kerrotko tarkemmin, että millainen metsänomistaja oikein olet?
Liimatta:
No tää metsänomistajaksi kasvaminen lähti siitä, että minun isä ja hänen kaks siskoa aikoinaan halusi luopua metsätilasta heidän elinaikana. Ja heille erittäin tärkeitä ja merkityksellisiä asioita oli, että metsätila ja ne meidän pellot säilyy suvussa ja meidän lahjansaajien puolisoiden avio-oikeus pystyttiin poissulkemaan siihen saatuun lahjaan ja sen tuottoon. Että heillehän tää toteutustapa omistajanvaihdokseen oli hyvin selkeä ja helppo valita, koska se avio-oikeuden poissulku rajasi sen lahjaan.
Metsänomistajaksi ryhtyminen oli kyllä meille jokaiselle hyvin silleen selkeää ja helppoa, että itse tosin mie hetken aikaa mietin sitä, että miten se metsäasioiden hoitaminen käytännössä onnistuu etämetsänomistajana. Mutta kasvaminen tähän metsänomistajuuteen, niin se oli sellaista pitkän ajan juoksussa muun muassa isältä saatua arvokasta tietoa, mitä metsätilalla on toteutettu toimenpiteitä. Yhessä on käyty tilan rajat kävelemässä läpi ja silloin muun muassa puhuttiin näistä erilaisista asioista, mitkä liittyy tähän metsänomistajuuteen.
Perttunen:
No tässä nousee nyt heti sitten se lahjavaihtoehto. Sakari, millaisessa tilanteessa tämä metsätilan lahjoitus voisi olla sellainen paras ratkaisu?
Tikka:
Tuo on tuota hankala kysymys tuo paras, kun se jokaisessa perheessä tietenkin päätetään itse, milloin lahja tai kauppa. Ja tuota esimerkiksi oon monesti saattanut kauppavaihtoehtoa perustella kaikennäköisillä metsävähennyksillä ja muilla ja sitten tuleekin pomppaa ylös sieltä, että on tärkeätä säilyttää se suvussa se metsä. Vähän niinku Päivi tuossa sanoi ja tuota.
Silloin tää avio-oikeuden poissulkeminen siltä lahjansaajan puolisolta pystytään tekemään vain lahjakirjassa, toki myös testamentissa, ja nimenomaan siinä pystytään se poissulkemaan. Ja sitten monesti myös tämä raha-asia, että siis tämä luopuja ei välttämättä tarvitse rahaa ollenkaan siihen. Ja tuota ajatellaan silloin varallisuuden siirtona sitä enemmän. Mutta sitten rahaahan toki tarvitsee tämä luovutuksensaaja eli lahjansaaja, että pääsee maksamaan sitten näitä yhteiskunnan veroja, lahjaveroja.
Toki myös silloin, jos tuota ei välttämättä ole niin paljon niitä hakkuumahdollisuuksia, niin voi olla, että silloin lahja on erinomainen vaihtoehto. Karrikoin, että on vaikka pelkkä taimikkotila, niin silloinhan arvokin on pieni ja ei tarvitse sitten niitä metsävähennysasioita miettiä.
Vielä yksi tommoinen merkittävä asia sitten, jos on erityisen iso metsätila. Eli meillä Pohjois-Karjalassa, jos on yli 30 hehtaarinen metsätila, niin sen jälkeen voi saada tämmöistä metsälahjavähennystä. Se tuli 2017. Mutta tämä valitettavasti yltää vaan aika harvalle, että meilläkin on keskitilakoko 30 hehtaaria Liperissä, Joensuun seudulla. Elikkä se sitten on tämmöisille isommille tiloille ja siinä on sitten määräaikakin, pitää 15 vuodessa se pystyy käyttämään.
Perttunen:
Hyvä, tärkeetä tietoo tästä. Ymmärsinkö oikein, että nimenomaan se eniten tää lahja näkyy sitten nimenomaan näissä, kun kulkee niinku suvussa?
Tikka:
Kyllä se ja sitten tota, jotta ei luovuttaja tarvitse rahaa. Että toki rahaa saa myös lahjalla sillä tavalla, että pidätetään hallintaoikeutta eli hakkuoikeusmahdollisuuksia. Mutta sitä ei lähdetä hirveästi suosittelemaan, kun yleensä se keski-ikä on niin tai sen luovuttajan ikä on niin korkea, että tuota siitä tulee sitten ongelmia, jos se menisi se oikeustoimikelpoisuus vaikkapa siinä hallintaoikeuden aikana.
Pertunen:
No kerro vielä, että miten tää metsätilan lahjoitus ihan käytännössä tehdään, että mitä asiakirjoja siinä tarvitaan?
Tikka:
No tuossa taisin mainitakin, että tuota se tärkein kirjahan on lahjakirja ja siihen tarvitaan sitten määrämuoto. Elikkä vähän niinku kauppakirja, että luovuttaja, luovutuksen saaja. Sitten se määrämuoto on siinä sillä tavalla, että se kun on kiinteistöstä kyse, niin tarvitaan siihen kaupanvahvistaja sitten.
Ja lahjakirjahan onnistuu vielä vaikka tilan arvosta ei tiedetä mitään, mutta tuota verottaja sitten tarvii kyllä sen tiedon. Ja sitten jos on useampia perheessä näitä lapsia tai saajia, niin totta kai halutaan tietää sitten se tilan arvo.
Perttunen:
Sanoit jo tuossa aikaisemmin, että on sitten totta kai näitä veroseuraamuksia, niin miten lahjan antajalle tai lahjansaajalle nyt nää veroseuraamukset menee?
Tikka:
Nimenomaan lahjassa niin tuota luovuttajallehan ei tule veroseuraamuksia eli lahjoittajalle ei tule, mutta lahjansaaja melko pian joutuu maksamaan sen lahjaveron ja lahjaverohan määräytyy sen mukaan, että mitenkä tila on arvokas tai kallis niin. Ja se pitää sitten lahjaveroilmoitus tehdä kolmen kuukauden sisällä.
Meillä on semmoinen nyrkkisääntö ollut tuota näissä koulutustilaisuuksissa tai esitelmätilaisuuksissa sitten, että jos on sadan tonnin tila, se voi olla vaikka noin 20 hehtaarin tila. Ja siitä kun lahjoitetaan se vaikka omalle lapselle, niin se on ensimmäinen veroluokka, niin siinä on noin kymppitonni on se lahjavero sitten. Sitten jos on isot tilat, niin se pikkuisen prosentti kasvaa siinä.
Perttunen:
Päivi sanoit, että teillä oli aika selkeätä se, että se on se lahja teidän kohdalla. Oliks jotain yllättävää sitten sen myötä, mitä ei ehkä etukäteen osattu ajatellakaan? Oliko teillä joku asiantuntija apuna tai miten tää eteni?
Liimatta:
No aiemmin tuossa kerroin jo niinku luopujien kannalta katsottuna tästä asiasta, mut minä veljeni ja serkkuni niin meillä oli hyvin luontevaa se metsäyhtymän perustaminen. Ja toki me elettiin lahjansaajina niin hyvin erilaisissa elämänvaiheissa, että meillä jokaiselle se lainanottaminen ei ollut semmoinen realistinen vaihtoehto.
Sitten tietysti mikä meillä oli niin se metsätilan puustohan ratkaisi, että minkälaisia hakkuumahdollisuuksia siellä oli lähivuosina kenties toteutettavana, että jos kaupalla tehtäisiin, niin silloin nuo on erityisen merkityksellisiä. Niin oikeastaan tää myös osaltaan metsätilan puusto ja nää hakkuumahdollisuudet ajo siihen lahjavaihtoehtoon.
Ja asiantuntijaahan me käytettiin koko ajan tässä prosessissa mukana ja. Hänen neuvot varmisti sen, että eihän meille tullut sitten mitään semmoisia yllätyksiä tässä omistajanvaihdostavan valinnassa tai ylipäätään verotukseen liittyvissä asioissa.
Perttunen:
No tää kuulostaa siltä, että jollain tavalla se sujuu aika hyvin.
Liimatta:
Kyllä näin voi todeta, että asiantuntijan apu oli merkityksellistä.
Perttunen:
No nyt ollaan puhuttu nimenomaan siitä, että se metsätilan omistajanvaihdos niin, kun se tapa on lahja. Mutta entäs sitten kun omistajanvaihdos tehdään kaupalla? Milloin se Sakari on sitten nimenomaan se hyvä vaihtoehto ja miten se tapahtuu?
Tikka:
Joo se tuo prosessi saattaa olla hyvinkin pitkä, että tuossa oli yksi tapaus, että tuota se nyt kesti ainakin kymmenen vuotta pohtia sitä tapausta luovuttajalla ja todennäköisesti myös niillä saajilla ja tuota.
Se tarkoittaa sitä, että sitä pitää niinku lähteä miettimään jo oikeastaan hyvissä ajoin. Millä tavalla luovuttaa ja kenelle, että onko se sitten se lahja vai kauppa? Mutta kauppavaihtoehto on monesti päädytään silloin, jos siellä on niitä hakkuumahdollisuuksia. Elikkä siellä on puuta metsässä, jota pystytään hakkaamaan ja saada sieltä sitten sitä metsävähennystä. Vähän myöhemmin tuun, mitenkä se lasketaan se metsävähennys.
Ja sitten jos halutaan sillä tavalla tätä tasapuolisuutta. Tai ainakin minulle on tullut vastaan monta kertaa, että ihmiset haluaa heti luovuttaa kaikille sen saman verran murtolukuosuuksia. Tai peräti pilkkoa maata, mitä me ei haluta sitten, että se säilyisi mahdollisimman kokonaisena se tila. Ja sitten se säilyisi tuota myös omistajuuden suhteen sillä tavalla, että se on päätöksentekokykyinen. Niin silloin se monesti ajaa siihen, että olisikin se halukas sieltä yksi henkilö jatkamaan. Niin silloin tää kauppavaihtoehto on myös tasapuolinen.
Jos se tehdään kaupalla niin vanhemmat saa rahaa siitä ja tuota sitten voivat antaa niille muille tämän saajan sisarille. Eli he vanhemmat antaisi lapsilleen sitten, niin sillä tavalla saataisiin sitten se kenties yhdelle omistajalle tai sitten jos on monta lasta, niin sitten vaikka kahdelle, jonka kanssa hyvin toimii. Heillä niin kun Päivi kertoi, heillä oli vähän erilainen tuota se tilanne siellä kokonaan.
Mutta sitten millä tavalla tämä kauppakirja tehdään, niin se on vähän niinku tuo lahjakirjakin, että se pitää maakaaren mukaan tehdä eli se määrämuoto pitää siellä olla. Eli taas olla se kaupanvahvistaja vahvistamassa. Siellä on se luovuttaja, luovutuksen saaja, mutta nyt täällä tulee tietysti kauppahinta ja sitten niitä muita ehtoja siihen.
Joskus tulee sitten se tilanne, että ei olekaan niitä jatkajia siinä suvussa. Niin sitten voikin tulla tilanne, että halutaan kokonaan myydä se tila ulkopuolelle. Niin silloin ilman muuta pitää seurata sitä markkinatilannetta ja tuota yleensä siinä sitten kannattaa ammattilaisia välittäjiä käyttää. Esimerkiksi Metsätilat.fi on, mikä on maanlaajuinen sitten ketju, mikä pystyy sitten tekemään näitä.
Perttunen:
Tässä on toi moneen kertaan tämän sanan metsävähennys, niin mikä on metsävähennys ja miten se toimii?
Tikka:
Joo tuolla aiemmin kerroin lahjan kohdalla, että metsälahjavähennys. Tää kyllä hämmentää metsänomistajia vuorenvarmasti, ainakin osaa. Sitten tää metsävähennys taas on, tää tulee sitten kun tehdään kaupalla eli vastikkeellisesti rahalla.
Ja tuota ehkä tuohon samaan voin sitten kertoa, että meillä on tietty, metsätilalla tietty raja-arvo, että kun se maksetaan siitä käyvästä arvosta yli 75 prosenttia niin ei tarvitse lahjaa maksaa. Tuota lahjaveroa.
Mutta sitten jos maksetaankin 74 prosenttia, niin silloin joutuu maksamaan lahjaveron myös. Eli se on vähän niinku sekamuoto ja tuota tämä metsävähennys näyttelee sitten tässä, molemmissa saa kylläkin sitä metsävähennystä, mutta toisesta joutuu maksamaan lahjaveroja toisesta ei.
Ja otetaan nyt esimerkiksi tämä taas tämä sadan tonnin tila. Eli 20 hehtaaria suurin piirtein, se tarkoittaa silloin 5 000 € per hehtaari, metsähehtaari, maksaa. Että jos siitä maksetaankin vaikka 77 000 € siitä sadan tonnin tilasta, se on varmennettu ensin tila-arviolla ja verottaja uskoo, että sen käypä arvo on se 100 000 €. Niin silloin siinä lahjaverottomasti tulee peräti 23 000 €. Eli lahjavero on nolla. Varainsiirtovero pitää maksaa 2 310 €, jos tarkkoja ollaan. Niin sitten päästään laskemaan sitä metsävähennystä.
Elikkä se on, nyt se tänä vuonna nousi 75 prosenttiin tästä hankintamenosta. Ja tässä on tietysti se ostohinta, 77 000 € tässä esimerkissä, ja nyt ensimmäistä kertaa pystytään hyödyntämään veroja, elikkä varainsiirtovero lisätään siihen pohjaan myös ja siitä 75 prosenttia. Niin päästäänkin sellaiseen asiaan, että noin 60 000 euron edestä pystytään tekemään puukauppaa verotta, että se niin kuin hyödyttää sitten sitä.
Ja sen tavoite on, että nämä suvun sisällä sitten sitä metsäomaisuutta kasvatettaisiin ja lisättäisiin, että siihen on myös lain laatija ollut sitä mieltä. Eli tuota käytännössä säästetään veroja semmoinen 15 000 € karkeasti.
Elikkä jos verrataan lahjaan, niin lahjassa pitää ensin maksaa se lahjavero. Se kymppitonni karkeasti samasta ja sitten heti kun lähdetään puukauppaa tekemään niin siellä pitääkin maksaa sitten puukauppa, tulovero, joka on 30–34 prosenttia. Että sillä tavalla se on hyvinkin hyödyttävää.
Mutta sitten on tullut tilanteita, että perheessä ei sitten halutakaan jostain syystä siihen lähteä siihen kauppavaihtoehtoon sen takia, että no nyt pitääkin sitten hakata niin paljon, että joskus sitten päädytään tähän lahjaluonteiseen kauppaan.
Perttunen:
Tarkoittaako tää siis sitä, että esimerkiksi suvussa halutaan vähän vähemmällä rahalla luopua siitä, kun vähän niinku halutaan, niin ei tarvitse maksaa ihan niin paljon kun käypä arvo olisi?
Tikka:
Joo, suostutaan maksamaan se lahjavero, eikä tartte sitten, että hyödynnetään tuo metsävähennys, niin tuota niin paljon sitä aukkoa sitten ehkä tehdä sinne, jos ei haluta.
Siis yleensä kaupassa niin sehän voidaan rahoittaa tällä. Joko käydään pankista lainaa hakemassa, takataskusta tai sitten kun sitä rahaa yleensä ei sitten olekaan niillä nuorilla, ne on käynyt kouluja ja ehkä hankkineet asuntoja, perhettä perustaneet. Niin tuota jos pankista ei sitten saisikaan lainaa, niin sitten voi vanhemmat luovuttaa sen velaksi sen tilan. Se on ihan laillista.
Ja sitten tehdään siitä vaan velkakirja. Ihan virallinen velkakirja, siihen pari todistajaa ja sitten maksusuunnitelma, karkeasti 5–10 vuotta. Sitten jos on hyvin vanha luovuttaja, niin sittenhän se ei voi olla se velka, maksuaika kovin pitkä. Mutta mä oon sanonut tämmöinen 5–10 vuotta karkeasti.
Mutta sitten jos on nuori luovuttaja, vaikka viisikymppinen niin – nuori, viisikymppinen – niin tota silloin se voi olla, jos on isosta tilasta on kyse, niin jopa 15 vuottakin, että siitä niin ihan suoraan semmoista verottajan ohjetta ei ole. Sen pitää vain olla realistinen, ettei pystytä lahjoittamaan takaisinpäin rahaa verotta, elikkä tuota ihan kunnon maksuohjelmalla sitten mennään.
Perttunen:
Kuinka yleinen vaihto tää on?
Tikka:
Tää on yllättävän yleinen, että tuota jos sitä just ei tarvita sitä rahaa vanhemmat, niin se voidaan velaksi sitten tehdä ja sitten puukauppojen kautta sitä mukaa, kun on siellä tilalla niitä puukauppamahdollisuuksia, niin tehdään sitä puukauppaa ja puukaupparahoilla sitten maksetaan sitä maksusuunnitelman mukaisesti.
Ja verottajahan voi kysyä vaikka vuonna viis, että onko toteutettu tätä maksusuunnitelmaa ja se pitää sitten pankin kuittien kautta esittää tai tiliotteella, sillä tavalla menee se.
Perttunen:
No niin, tästä tuli jo paljon erilaisia vaihtoehtoja esitettyä eli voi sanoa, että vaihtoehtoja kyllä on.
Tikka:
Joo vaihtoehtoja on. Minä esityksessä pidän, että mulla on yks A4-paperiarkki, siinä on lahja ja kauppa. Mut sitten kun niihin laitetaan eri variaatioita ja ihmisillä on erilaisia tavoitteita, niin kollega sanoikin, että Sakarilla on sata vaihtoehtoa siihen ja ne on sitten sekaisin. Mutta minulla on kyllä tapana kertoa ne vaihtoehdot ja siinä kun sitä rauhassa keskustellaan, niin kyllä se yleensä sieltä löytyy sitten se paras vaihtoehto mikä sille suvulle on.
Perttunen:
No Päivi, jos sun pitäisi tässä kohti nyt nostaa, että mikä on sun mielestä kaikista tärkeintä siinä, että valmistaudutaan omistajanvaihdokseen, tehdään se omistajanvaihdos. Niin mikä sun näkökulma olisi, kun olet sen kokenut?
Liimatta:
No aloitetaan se keskustelu luopuminen ja saajien kesken tarpeeksi ajoissa ja sanoisin, että tässä liian aikaista yleensä ei tule käymään, että aloittakaa ajoissa keskustelu. Sitten mikä on, käyttäkää sitä asiantuntijaa apuna, koska silloin varmistetaan oikean ja kattavan tiedon saaminen.
Ja omatoimiseen tiedon hakemiseen löytyy myös monia eri paikkoja, että metsäalan organisaatioiden verkkosivuilta, sitten on koulutustilaisuuksiakin ihan näihin liittyen, kirjallisuuttakin löytyy. Ja yksi tietysti tärkeä, kun tää verotushan tässä on niin oleellinen asia, Sakari siitä jo monessa kohtaa maininnutkin, niin tota Verottajan sivuiltakin löytyy ihan hyvästi tietoa näistä.
Perttunen:
Niin kuinka vaikea se on Sakari neuvoo sitä oikeata ratkaisua, kun vaihtoehtoja on ja perheiden tilanteita voi olla niin monenlaisia?
Tikka:
Tässä, niinku tuossa ehkä alussa jo kerroin, että meillä niin kun metsänhoitoyhdistyksessä tai sitten niin kun me nimenomaan sitä metsätalouden harjoittamista siinä mietitään, eikä niinkään juridisesti, kuinka pystytään pilkkomaan tasapuolisesti tila, vaan saataisiin pidettyä se mahdollisimman isona ja kokonaisena se tila, ehkä myöhemmin saattaisivat ostaa vaikka lisää.
Mutta sitten kyllä se oikeudenmukaisuus sitten näyttää ajavan monta kertaa kuitenkin siihen yhtymiin sitten, että jos on kaksi lasta, niin molemmille saman verran, tulee sitten metsäyhtymä.
Mutta tulee myös sillä tavalla, että tuota on kaksi lasta, tässä montakin tapausta oli sillä tavalla, että toinen halusi ostaa tilan ja toinen halusi rahaa, niin se onnistui just tällä niinku selitin tällä kauppavaihtoehdolla ja velkakirjojen ja maksusuunnitelma, niin vanhemmat voi sitten antaa, jos ne haluaa, niin antaa sille toisellekin lapselle sitten vaikkapa rahaa sitä kautta.
Ja tuota vähän niinku kertauksenomaisesti noista veroista vielä. Niin varainsiirtovero, mainitsin sen, että se on aina se kolme prosenttia siitä kauppahinnasta eli sadasta tonnista jos ois niin 3 000 €. Ja sitten lahjaveron mainitsin, että jos se on liian alihintainen se kauppa, niin sitten joutuu myös maksamaan sitä lahjaveroa. Mutta mitä en äsken maininnut, niin tuota tää luovutusvoittovero, tää on mielenkiintoinen.
Perttunen:
Veroja riittää.
Tikka:
Joo mutta, mutta tää, sie ite halusit kysyä tätä.
Perttunen:
Tää on hyvä, kerro vaan.
Tikka:
Luovutusvoittoverosta, niin se itse asiassa on luovutusvoittoverovapaa silloin, jos nämä vanhemmat on omistanut sen yli kymmenen vuotta sen tilan ja saajana on oma lapsi, joskus sisarukset keskenään. Ja tuota sitten siinä kun on kymmenen vuotta omistettu, niin silloin myös on tarkoittaa sitä, että metsätaloutta on harjoitettu eli se on se kolmas sääntö siinä.
Joskus nää ei täyty nää säännöt. Ajat täyttyy, mutta sitten saattaakin olla ositus ja perinnönjako ja sen jälkeen sitten kauppa niin siinä pitää olla tarkkana, että saako sen luovutusvoittoverovapauden vai ei.
Perttunen:
Voi sanoa, että onneksi on apua saatavilla, aika monta näkökohtaa, näkökulmaa tässä asiassa kuitenkin on. Ja Päivi totesi hyvin, että tuntui siltä, että tää meni ihan sujuvastikin ja apua oli saatavilla.
Liimatta:
Kyllä.
Tikka:
No kuule, tota mä oon kuitenkin tässä 15 vuotta pyörittänyt näitä asioita metsänhoitoyhdistyksessä ja sitten oon ollut myös Metsäkeskuksen hankkeissa mukana ja tuota täytyy sanoa, että nöyränä se pitää, jatkuvasti tulee uutta tai opittavaa. Ja sitten onhan meillä käytettävissä myös lisäksi vielä juristeja, että minullakin tausta on metsänhoitaja, ja sillä sitä kautta sitten pitää tietää näistä maanmittausasioista, kiinteistötietoasioista. LKV-tutkinto on hankittu, että ymmärtää, mitä on laillinen kiinteistönvälittäminen. Eli se kokemusta pitää olla tässä sitten, niinku esimieheni sanookin, että tässä on niinku hyvästä, että jos on vähän tukassa harmaata, että kaikki ei pysty hanskaamaan ihan nuorena välttämättä, jos ei oo erityisen lahjakas.
Perttunen:
Tässä on nyt myös todettu sitä, että jokaisen perheen pitää löytää se toimiva ratkaisu sitten omalle kohdalle.
Tikka:
Joo sitä minä yritän sitten aina kertoa, että tuota hyvin monesti tulee minulle perhe, isä tai äiti, tai yleensä ne on vanhemmat, että mikä on se edullisin vaihtoehto. Niin eihän sellaista käytännössä ole, että tuota ja patenttiratkaisua tähän ei ole, että se on niinku jokaisen perheen pitää miettiä omalta kannaltaan, että pääasia, että saisi sen niin kun toki oikeudenmukaisesti, mutta sitten että saisi pidettyä sen riittävän isona se tilan ja tuota, eikä tuijottaa, vaikka nyt tuossa nyt minä puhuin näistä veroasioista niinku se kuuluisa Runeberg, mutta se pitäisi olla vaan niinku apuväline, että palataan sitten siihen maalaisjärkeen, kaupunkilaisjärkeen vai terve järki, mikä se onkaan. Mutta se, että löytyisi se toimiva ratkaisu ihan ajattelemalla, että kuinka pystytään sen metsätalouden harjoittaminen jatkossa turvaamaan, että se on hyvissä käsissä. Luontokin huomioiden tietysti.
Perttunen:
Hei kiitos tästä keskustelusta. Näin siis metsän omistajanvaihdoksesta, keskustelivat metsänomistaja Päivi Liimatta ja sukupolvenvaihdosten erityisasiantuntija Sakari Tikka Pohjois-karjalan metsänhoitoyhdistyksestä.
Tikka:
Kiitos.
Liimatta:
Kiitos.
Perttunen:
Tämä oli kolmeosaisen metsänomistajavaihdos podcast-sarjan toinen osa, jonka tarjosi Polvelta toiselle – aktiivinen metsänomistus Pohjois-karjalassa -hanke, jota rahoittaa Euroopan maaseuturahasto.