Kuolinpesien nopea purkaminen helpottaa metsänhoitoa ja päätöksentekoa metsistä. Tätä mieltä on suuri osa Metsäkeskuksen kyselyyn vastanneista metsänomistajista. Kyselyssä kartoitettiin metsänomistajien ajatuksia metsän omistajanvaihdoksista. Moni metsänomistaja pitäisi hyvänä myös sitä, ettei päätöksenteko kuolinpesissä vaatisi yksimielisyyttä, vaan päätöksiä voisi tehdä enemmistön mielipiteen mukaan.
Metsät vaihtavat usein omistajaa perhepiirissä sukupolvenvaihdoksen kautta. Kuva: Metsäkeskus
Metsän omistajanvaihdos on monessa perheessä ajankohtainen asia, koska iäkkäitä metsänomistajia on paljon. Suomessa metsät siirtyvät seuraaville omistajille useimmiten perhepiirissä sukupolvenvaihdoksen kautta.
Metsäkeskus kysyi metsänomistajilta, millaisia ajatuksia omistajanvaihdos herättää ja mitä esteitä sille on. Näkemyksiä kysyttiin myös kuolinpesien purkamisesta ja niiden päätöksenteosta.
Suurimpina esteinä metsätilan sukupolvenvaihdoksille metsänomistajat pitivät verotusta ja taloudellisia kustannuksia sekä tiedonpuutetta siitä, miten asia hoidetaan ja mitä eri vaihtoehtoja siihen on.
Metsänomistajien mukaan sukupolvenvaihdosta jarruttavat myös perheenjäsenten erilaiset näkemykset metsänkäytöstä sekä se, että asia on vaikeaa ottaa puheeksi perhepiirissä. Myös metsän arvoa voi olla hankalaa määritellä.
– Tutkimusten mukaan noin puolet metsänomistajista aikoo jättää metsän perinnöksi. Se on verotuksellisesti kallein tapa tehdä sukupolvenvaihdos. Perintöveron lisäksi joudutaan maksamaan veroja myös puunmyyntituloista. Se nostaa verorasituksen korkeaksi, sanoo metsänomistuksen johtava asiantuntija Jukka Matilainen Suomen metsäkeskuksesta.
Päätöksenteko voi jäätyä kuolinpesissä
Metsää omistavia kuolinpesiä on Suomessa noin 86 000, ja ne omistavat 9 prosenttia yksityismetsien pinta-alasta eli noin miljoona hehtaaria.
Yli 70 prosenttia kyselyyn vastanneista metsänomistajista kannatti ainakin osittain metsäkuolinpesien nopeaa purkamista ja purkuvelvoitetta.
Metsänomistajat perustelivat kuolinpesien purkamisen tarvetta esimerkiksi seuraavasti: ”Asioiden selvittäminen hankaloituu vuosikymmenten jälkeen” ja ”Metsien hoito helpottuu, kun joku tai jotkut ottavat vastuun metsätiloista.”
Ongelmia kuolinpesissä tulee erityisesti silloin, kun pesässä on paljon osakkaita eikä päätöksiä esimerkiksi puukaupoista, metsänhoidosta tai suojelusta saada tehtyä.
– Ruotsissa maa- ja metsätaloutta harjoittava kuolinpesä pitää purkaa viimeistään viiden vuoden kuluttua sen muodostumisesta. Jos pesää ei pureta, se muutetaan yhtymäksi ja verotus kovenee merkittävästi. Suomessakin helpottaisi, jos kuolinpesille säädettäisiin määräaika, Matilainen kertoo.
Moni vastaajista kannatti vahvasti myös enemmistöpäätöksiä kuolinpesissä. Vastauksissa korostui se, että yksimielisyysvaatimus kuolinpesissä pahimmillaan jäädyttää järkevän toiminnan.
– Päätöksenteko hyytyy yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun kuolinpesään tulee sisäkkäisiä kuolinpesiä ja omistus etääntyy kauaksi.
Metsäkeskuksen kyselyyn metsän omistajanvaihdoksista vastasi eri puolilta Suomea 196 metsänomistajaa, jotka ovat mukana Metsäkeskuksen Pihka-asiakasyhteisössä. Vastanneista alle 5 prosenttia on kuolinpesien osakkaita. Metsän omistajanvaihdos on ajankohtainen lähivuosina tai pidemmällä aikavälillä yli kahdella kolmasosalla vastanneista.