Tämä on tekstivastine Mättäällä-podcastin jaksosta, jossa keskustelevat podcastin vieraat Taija Jussila ja Antti Rinne sekä juontaja Sara Perttunen.
Puhuja 1, Taija Jussila [intro]
Luonnonhoito on tärkeää, että kyetään antamaan lajistolla ja eliöstölle mahdollisuus selviytyä tästä ihmisen aiheuttamasta uudistumisvaiheesta esimerkiksi, taikka sitten hakuvaiheesta. Että siellä on mahdollisuus jatkaa sitä eloa, vaikka ihminen siellä harjoittaakin sitten metsätaloutta.
Puhuja 2, Sara Perttunen
Tänään keskustelemme Mättäällä-podcastissa talousmetsien luonnonhoidosta ja siitä, miten metsänomistaja voi huomioida luonnonhoidon omassa metsässään. Studiossa keskustelemassa projektipäällikkö Taija Jussila metsäkeskuksesta. Moikka!
Jussila:
Moi moi!
Perttunen:
Ja metsänomistaja Antti Rinne.
Sinä työskentelet Riistakeskuksella hirvitalousaluesuunnittelijana myöskin.
Puhuja 3, Antti Rinne
Terve!
Perttunen:
Hei melkein meni, niinku jo piti taplata on vähän tota sun titteliä tuossa, aika pitkä.
Rinne:
Se on, ei keksitty pidempää.
Perttunen:
Minä olen Sara Perttunen, tervetuloa Mättäälle!
Taija, kerropa nyt heti alkuun, jos tää teema mitä juuri kerroin talousmetsien luonnonhoito, niin mitä sillä oikein tarkoitetaan?
Jussila:
No metsänhoidon suositusten mukaan talousmetsien luonnonhoito on luonnon monimuotoisuuden ja luonnon tarjoamien hyötyjen ylläpitämistä ja vahvistamista metsien käsittelyssä.
Elikkä silloin, kun metsiä käsitellään, niin siellä huomioidaan myös sitten metsäluonnon monimuotoisuutta, vesien hyvän tilan paranemista, säilymistä ja luontoa yleisellä tasolla ihan niin kuin normaaleissa metsänkäsittelyvaiheissa.
Perttunen:
Mihin tällä tähdätään?
Jussila:
No sillä tähdätään siihen, että metsien luonnontila paranee. Suomen metsistähän suurin osa on talousmetsiä ja siellä tehtävillä toimenpiteillä on tosi iso vaikutus sitten kumminkin loppujen lopuksi, vaikka ne toimenpiteet olisivat pieniä, metsänomistajakohtaisesti pieniä. Se, että niitä toteutetaan sitten ihan koko Suomessa, niin sillä on iso vaikutus siihen, että monimuotoisuus paranee ja metsien kasvua ylläpidetään ja että puuntuotantoa pystytään sitten kestävästi jatkamaan.
Perttunen:
No vähän nyt avaisitkin sitä, että miksi sitä siis tehdään ja miksi luonnonhoito on tärkeä osa nykyisenlaista metsänhoitoa?
Jussila:
No nyt ollaan siinä tilanteessa, että ilmastohan on muuttumassa. On selkeitä merkkejä siitä, että tilanne tulee jatkossa Suomessakin muuttumaan. Se, että metsät on mahdollisimman kasvukykyisiä, ne on mahdollisimman terveitä, ne on hyvässä kunnossa ja monimuotoisia, niin sillä siihen ilmastonmuutokseen myös varaudutaan ja siihen, mitä se ilmastonmuutos tuo tullessaan. Ajatellaan jo tulevaa. Ja tietty toki sitä tän hetkistä lajien tilannetta ja luonnon monimuotoisuutta, että saadaan vesistöjen tilaa paranee ja näin, että monia tekijöitä takana.
Perttunen:
Antti, sä oot aika tuorekin metsänomistaja. Mitä sä ajattelet luonnonhoidosta sun omissa metsissä?
Rinne:
No joo, mulla on vajaa viisi vuotta ollut vasta metsät tässä perheen maatalousyhtymällä ja sen metsien meille tulemisen myötä alkoi sitten aika raaka opiskelu, että mitähän täällä nyt tarvitsisi sitten tehdä ja mikä olisi niinku järkevää.
No sitten tietysti me meidän perheessä melkein kaikki metsästää kovasti ja sitten sienestetään ja marjastetaan niin sitä kautta se tulee se luonnon monimuotoisuus ja luonnonhoito myös sitten, että täytyy olla riistalle ja marjoille ja sienille sitten myös hyvät tuota olosuhteet siellä metsässä, eikä semmoista kuivaa teollisuusmetsää sitten vaan.
Niin se oli ehkä semmoinen niinku itsestäänselvyys, että tää luonnonhoito on tosi iso osa myös sitten tulevaisuudessa ja jatkossa myös meidän metsien hoidon käytäntöjä. Ja sitten mullakin on 2 pientä lasta niin kyllä sinne tuli aika nopeasti sitten se, että se täytyy olla sitten kestävää se metsänhoito myös sitten niinku tuleville sukupolville, että he saa sitten nää kauniit, hyvät elinvoimaiset myös tuottavat metsät sitten omiin hoteisiinsa tulevaisuudessa.
Mutta paljon on myös sitten semmoinen yksi tärkeä näkökulma meille, että sen metsään täytyy olla myös tavallaan kaunis. Kauneus on katsojan silmissä, mutta se, että jos siellä on luonnonhoito otettu hyvin niinku huomioon, niin kyllä se sitten ainakin omaan silmään on myös sitten kaunis metsä. Niin ne on semmoisia niinku tärkeitä tekijöitä itselle siinä.
Perttunen:
Miltäs tää Taija kuulostaa?
Jussila:
No sehän kuulostaa vallan mainiolta. Se on erittäin tärkeää, että metsänomistajat kukin miettii mielessään sitä, että mitkä ne omat tavoitteet on ja miten niihin sitten pääsee. Ja tää luonnonhoito on yksi tärkeä osa sitä kullakin metsänomistajilla varmasti. En usko, että kukaan on sellainen, että ei haluaisi ollenkaan saada vaikka marjasatoja tai kivan maiseman taikka sitten sitä monimuotoisuutta lisätä.
Perttunen:
No mitä tää luonnonhoito hoito voi sitten olla ihan käytännössä?
Jussila:
No luonnonhoidon keinoja on monia. Ja ne on tärkeetä ottaa ihan jokaisessa metsänhoidon vaiheessa sitten käyttöön siellä metsässä. Elikkä ihan sieltä taimikonhoidosta, metsän uudistamisesta, ihan sinne uudistushakkuuisiin asti, että koko sillä pätkällä voidaan tehdä paljon erilaisia tekoja.
Ja jos aloitetaan vaikka säästöpuuryhmistä, joka on hyvin tällainen tällainen yleinen, mitä tuolla nyt hakkuu aukealla näkee. Sinne ne on jätetty puita pystyyn. Ja säästöpuuryhmien suhteen on tärkeätä, että ne olisi nimenomaan ryhmissä, jolloin siitä on sitten se kaikkein suurin hyöty, että yksittäisiä puita toki ilman muuta voi sinne sitten etenkin monimuotoisuutta ajatellen, että jos on jos on tämmöisiä harvinaisempia puulajeja leppää, haapaa. No haavat on usein ryhmissä, mutta sitten nää yksittäiset puut, raidat, niin ilman muuta kannattaa jättää säästöpuiksi, mutta se ryhmissä oleva säästöpuuryhmä on se kaikkein tehokkain.
Sitten tietty sen säästöpuuryhmän suhteen niin ne puut jää sinne. Elikkä niitä ei sieltä haeta pois, vaan ne saa siellä kasvaa sen minkä kasvaa. Sitten, jos ne kaatuu niin ne kaatuu ja sitten ne lahoaa maassa ja tämmöinen jatkuvuus siinä pitää sitten olla, että hakkuun jälkeen ei ajatella, että nyt sinne jäi tuommoinen törö, että nyt täytyykin se käydä hakemassa pois, vaan ne ne annetaan siellä olla, jotta niistä sitten kasvaa niitä isoja, järeitä, tärkeitä, monimuotoisuudelle tärkeitä puita. Ja sitten niistä tulee mahdollisesti kolopuita, mihinkä pääsee linnut pesimään ja sitten niistä tulee sitten arvokasta lahopuuta.
Lahopuu kaiken kaikkiaan luonnon monimuotoisuudelle on erittäin tärkeä asia. Lahopuusta on tuhansia metsälajeja riippuvaisia ja Suomen metsissä lahopuuta tunnetusti on liian vähän, jotta ne lahopuulajit pystyisi selviämään kunnolla.
Ja erittäin tärkeätä on se, että lahopuujatkumo olisi, että sulla olisi eri lahovaiheessa olevaa, eri lajeista koostuvaa lahopuuta metsässä ihan koko ajan ja kaikissa niissä metsänhoidon vaiheissa myös. Että on sitten pienempää lahopuuta, on pystylahopuuta, on erittäin etenkin sitä järeää lahopuuta. Se on se kaikkein arvokkain monimuotoisuuden kannalta. Se myös kestää lahota kaikkein kauiten, joten myös eniten eläimiä kerkeää sitä hyödyntää, eliöstöä kerkeää sitä hyödyntää. Ja se, että niitä on eri lajeista olevaa lahopuuta, niin se on erittäin tärkeätä, että nää on hyvä muistaa.
Rinne:
Joo meilläkin on semmoinen yks tosi hyvä kuvio, mihin on ajateltu, että tää lahopuujatkumo nimenomaan saa siellä sitten olla ja kukoistaa. Se on semmoinen tien ja semmoisen tosi nätin puron varressa oleva kapea pieni kuvio, missä on valtavan kokoisia haapoja, koivuja, leppiä. Puron toisella puolella on mökkejä.
Tavallaan se toimii vähän niinku suojavyöhykkeenä myös sille niille mökkiläiselle sitten siihen tiehen nähden. Ja se on me kyllä päätetty, että se saa olla niin kauan siinä, kun vaan puut siinä vaan kestää olla. Niitä haapoja, koivuja ja muita ei sieltä kerätä, vaikka ne kaatuisikin. Vaikka tälleen tuota innokkaana klapien tekijänä vähän huvittaiski välillä käydä niitä koivuja sieltä hakemassa, mutta ne saa jäädä kyllä lahoamaan ja tuomaan sitä monimuotoisuutta tämmöisenä monimuotoisuuskeitaana.
Jussila:
Kyllä, nimenomaan. Erittäin hienolta kuulostaa.
Perttunen:
No mitäs muuta, kun nää säästöpuuryhmät?
Jussila:
No sitten toki metsänomistajilla saattaa olla metsässään luontokohteita. Voi olla metsälakikohde, taikka sitten siellä voi olla joku muu tämmöinen monimuotoisuudelle arvokas siitä ympäristöstä eroava kohde. Niin tämmöisten säästäminen tietty on ehdottomasti yksi keino, että ei tarvitse sitten tai ei niillä sitten tehdä toimenpiteitä.
Metsälaki toki suojaa tietyt tietynlaiset kohteet, mutta metsänomistaja voi sitten ihan oman tahtonsa mukaan sitten suojella myös jotain muuta, kuin niitä metsälakikohteita.
Ja sitten voi olla mahdollista niille myös saada sitten tukea siihen, että ne suojellaan. Esimerkiksi tämmöinen määräaikainen ympäristötuki, mikä Metsäkeskuksen kautta sitten haetaan, niin on tämmöinen keino saada siitä, että se sitten jätät niitä arvokkaita kohteita sinne, niin siitä sitten korvausta.
Ja pysyvän suojelun suhteen on myös sitten mahdollisuuksia tämmöiselle laajemmille alueille yleensä, että ne teille tehdään ELY-keskuksen kautta sitten ne.
Mutta sitten jos ajatellaan taas niitä säästöpuuryhmiä, joista äsken puhuttiin, niin tämmöisten luontokohteiden viereen niitten sijoittaminen on sitten erittäin hyvä keino kanssa. Elikkä se laajentaa sitten sitä luontokohdetta, että tämmöisellä sijoittelua siellä voi saada myös paljon aikaa.
Perttunen:
No mitäs pitäisi ottaa huomioon vesistöjen suhteen? Onko sulla muuten Antti sun metsissä jotain vesistöjä?
Rinne:
No joo, meillä on semmoista perinteistä hämäläistä, Hämeessä siis metsät, niin se on aika sellaista kivikkoista, mutta siellä on myös aika paljon semmoisia pieniä nättejä puroja.
Ja purojen reunoilla täytyy tietynlainen suojavyöhyke jättää, mutta se, että meillä se on kyllä tosi tärkeää, että ne säilyy myös sillain kauniina. Ja se on niinku itsestäänselvyys, että reilut suojavyöhykkeet jätetään sitten näiden purojen reunoille. Ja näin niinku sitten tietysti metsästäjänä myös riistan näkökulmasta, niin esimerkiksi pyyt viihtyy tosi hyvin sitten näiden tavallaan omaan silmään nättien pienten purojen ja niiden suojavyöhykkeiden sisällä. Siellä pyykanta kukoistaa ja muut muutkin metsäneläimet tietysti siellä viihtyy.
Jussila:
Joo vesistöjen suojavyöhykkeet on tosi tosi tärkee. Ja ne on usein myös aika reheviä kohtia, että siellä on myös tämmöistä hyötyä sitten. Ja sitten suojavyöhykkeistä kun puhutaan, niin myös esimerkiksi peltojen reunavyöhykkeet on yksi tämmöinen tosi monimuotoinen paikka. Usein siellä on pölyttäjille tärkeitä puita, esimerkiksi raitaa, pajuja.
Ja sitten nää soiden vaihettumisvyöhykkeet, jotka on myös sitten riistalle kanssa tärkeitä. Tämmöisiä kohteita kannattaa sitten ehdottomasti jättää mahdollisuuksien mukaan sinne toimenpiteiden ulkopuolelle.
Rinne:
Joo ja meilläkin sitten tälleen uutena metsänomistajana, kun rupesi pohtimaan, että millä tavalla metsiä nyt kannattaa sitten hakata. Niinku tuossa oli noista säästä puuryhmistä puhetta. Niin paljon sitten nettiä ja tutkaili ja eri firmojen sivuja katselin, niin useamman eri metsäyhtiön kanssa hakkuita tehnyt, niin esimerkkinä uusille metsänomistajille tai vaikka vanhoillekin, niin esimerkiksi Metsägroup plus -tyyppinen hakkuutapa oli omaan silmään tosi sopiva. Että siellä otetaan nää säästöpuuryhmät ja suojatiheiköt ja tekopökkelöt ja kaikki tämmöiset tosi hyvin, on se sitten hakutapa sitten harvennus tai tuota uudistushakkuu. Niin tämmöisenä niinku esimerkkinä siitä, että monilla firmoilla on hyviä tämmöisiä ihan malleja tehtynä valmiiksi, missä näitä luonnonhoitotoimia otetaan huomioon. Niin meillä on niitä ainakin käytetty eri firmojen kanssa.
Jussila:
Joo ja sitten meillähän on Metsäkeskuksessa ollut tää Monimetsä-hanke, joka on Tapion kanssa yhteistyössä ollut, niin siellä on tehty tämmöinen luonnonhoidon muistilista, jonka löytää, jos googlettaa luonnonhoidon muistilista. Niin sieltä löytyy.
Elikkä siihen on listattu sitten näitä tapoja, että miten missäkin hakuvaiheessa, mitä asioita voi ottaa huomioon. Ja sitten sinne voi tehdä omia merkintöjä metsänomistaja, että tää on se asia, mitä mä haluan, että mun metsässä huomioidaan. Ja hän voi sen sitten esittää puun ostajalle, että tää on niinku tärkeätä mulle ja tätä mä haluan, että tätä säilyy.
Rinne:
Juu, sitä listaa tuli kanssa katsottua sitten ennen kuin lähti hakkuita suunnittelee tarkemmin.
Perttunen:
No niin hyvää materiaalia tehty ja tässä infotaan samalla lisää. Tuleeko Taijalla jotain muuta vielä mieleen näistä käytännön vinkeistä?
Jussila:
No suojatiheiköt toki on yksi, mitä tuossa jo vähän vähän niinku sivuttiinkin tietyllä lailla, kun oli siitä vesistöjen suojavyöhykkeistä puhe. Elikkä riistalle tärkeitä, eliöstölle muutenkin tärkeitä tämmöiset. Elikkä vaikka taimikonhoitovaiheessa ei sun tarvitse mennä raivaamaan sitä kaikkein kivikkoisinta kohtaa tai kaikkein märintä kohtaa siellä, vaan sä voit jättää sen sitten tämmöiseksi suojatiheiköksi, jossa sitten on sitä monimuotoisuushyötyä ja eliöstölle suojaa, että jättää sen sitten tiheämmäksi. Ja siitä voi sitten aikanaan muodostua se säästöpuuryhmä, kun se kasvaa, että jos vaan on semmoista jatkuvuutta mahdollista, niin kannattaa ilman muuta hyödyntää niitä.
Yks iso on toki sitten toi sekapuustoisuuden suosiminen nykypäivänä. Nimenomaan siitä ilmastonäkökulmasta nyt. Paljon sitä siitä puhutaan, että kuuset on vaikeuksissa tulevaisuudessa, kun kesät tulee kuivemmaksi ja kuumemmiksi. Ja sillä sekapuustoisuudella saadaan sitten myös tämmöistä taloudellista turvaa tietyllä lailla luotua ja pienennettyä riskiä siihen, että jos tulee joku yhteen puulajiin erikoistunut tuholainen, joka sitten silpasee sen metsikön. Sitten kun sulla on sekapuustoisuutta siellä, niin siinä todennäköisesti jotain puuta jää sitten kyllä jäljelle.
Perttunen:
Eli siis sekoitetaan erilaisia puulajeja ja siellä?
Jussila:
Kyllä, kasvatetaan eri puulajia. Suomessahan ne tietty mänty, kuusi, koivu yleisimmin on, mutta sitten on hyvä huomioida myös nää kolmen–neljän prosentin miniluokassa olevat. Suomessahan siis koivu, mänty, kuusi on yhdeksänkymmentäkuusi prosenttia Suomen metsistä, mutta sitten meillä on yhteensä 30 puulajia taitaa Suomessa olla. Hiin sitten nää vähemmistössä olevat puulajit kannattaa ehdottomasti myös muistaa, että niitä ei sitten metsistä raivata pois.
Perttunen:
No minkälaisia muita hyötyjä vielä näiden lisäksi, mitä mainitsit, on siinä, että on sekapuustoisuutta?
Jussila:
No se usein tuo toki sitä monimuotoisuutta sinne metsään. Eri puulajeilla on eri seuralaislajeja. Ja sitten mitä enemmän siellä on puulajeja, sitä enemmän siellä on myös sitä lajistoa, niin kuin laajempaa lajistoa.
Se on usein maisemallisesta, niinku sä sanoit, että maisema on tärkeä, niin maisemallisestihan se on usein mukava katsoa se sekametsä. Sitten taloudellisen riskin pienentäminen. Eli eihän me tiedetä mitä puulajia nyt vaikka 70 vuoden päästä suomessa suositaan, että toki se on nyt ollut pitkään mänty, kuusi, mutta mitä sitten seitsemänkymmenen vuoden päästä vaikka. Kun sulla on sitä useampaa puulajia siellä kasvamassa, niin ehkä se tulevien polvien tilanne on vähän helpompi sitten siinä.
Rinne:
Joo ja mullakin itselle kanssa tärkeää on se, että en halua niinku niitä yhden puulajin teollisuusmetsiä sinne maisemaan, vaan se on tärkeää, että se näyttää niinku monimuotoiselta ja omaan silmään nätiltä myös.
Ja tässä on tosi tärkeä sitten kanssa se, että se voi olla tosi pieni piirteistä se sekametsäisyyden hakeminen. Itsellä on ehkä nuukana miehenä, kilpailutan kaiken mahdollisen tosi tarkkaan metsänhoitotöistä uudistamiseen ja hakkuisiin ja raivaukseen ja muuhun. Niin huomannut sen, että ainakin tuossa meidän alueella on tosi hyviä, pieniä paikallisia yrityksiä, jotka panostaa siihen asiakaslähtöisyyteen ja siihen, että he niinku haluaa tosi tarkkaan palvella sitä asiakasta just niillä kuvioilla mitä niinku asiakas pyytää.
Ja he käy tosi tarkkaan katsomassa ne, jos pyytää vaikka uudistamisesta tarjousta niin ne käy katsomassa, kävelee sen joka aarin sieltä läpi ja katsoo että OK, tässä muutaman aarin alue, mihin voisi ehkä laittaa sitten kylvää mäntyä ja tässä sitten kuusentaimia ja sitten tähän tehdään tyhjiä mättäitä, että täällä on säästetty sitten isoja hyviä rauduskoivuja niin sinne tulee sitten tyhjiin mättäisiin luontaisesti siementen kautta rauduskoivua.
Niin se on tosi tärkeä kyllä niinku tämmöinen jopa kilpailuetu, tai ihan selkeä kilpailuetu sitten verrattuna isoihin firmoihin, jotka ehkä ajattelee vähän tehokkaammin. Että joo, että tässä nyt on sitten kaksi hehtaaria uudistamista, sinne tulee sitten 1 600 kuusen tainta läpeensä hehtaarille ja se on sitten sillä selvä ja mätästys ja näin. Että ei paljon käydä niinku metsässä katsomassa ja raivaukset ja muut katsotaan listahinnan mukaan suoraan käymättä siellä.
Niin se on tosi tärkee, että tästä myös sitten kerrotaan niille yrityksille tai sitten palveluntarjoajille, jos ei itse tee. Että tosi tärkeä on kyllä ollut itselle, että se menee se viesti ihan oikeasti perille, että mitä halutaan ja milloin halutaan ja minkälaista halutaan. Että se ei ole sitten tosiaan semmoista niinku tasaista massaa, että ehkä mekin ollaan sitten vähän keskimääräistä enemmän painotetaan sitä monimuotoisuutta ja luonnon luonnonhoitoa ja maisemaa, niin se täytyy kyllä tosi selkeästi tuoda sitten palveluntarjoajille myöskin sitten ilmi.
Perttunen:
Niin ihana esimerkki juuri se, että ei ole niinku unohdettu pientäkään metsänomistajaa.
Jussila:
Kyllä, nimenomaan. Vaihtoehtoja on kyllä, että tietty se vaatii sitten sitä, että viitsii niinku selvittää ja ottaa niistä selvää. Kun puhuit tuosta pienipiirteisyydestä niin Metsäkeskuksella on menossa tämmöinen E-täsmä-hanke, jossa toteutettiin tuonne Paimion metsäkoulun opiskelijoiden kanssa heidän mailleen tämmöisiä esimerkkikohteita just tästä pienipiirteisyydestä ja monimuotoisuuden huomioivasta talousmetsien hoidosta.
Siellä kohteilla on huomioitu esimerkiksi just riista tiheikköjen kautta, sitten on siellä liito-oravan elinympäristöä, perustettu sekametsää. Ja nimenomaan just sillä, että on vähän vaikka maaston muotoja katsottu, että kuiville kohdille menee mäntyä ja sitten siellä on myös jalopuita käytetty, että myös tervaleppää ja tammea on sinne istutettu. Kannattaa metsänomistajan muuten muistaa, että nekin täällä etelässä etenkin voi olla listalla.
Metsäkeskuksen Täsmämetsänhoito-verkkosivulla voi sitten näihin kohteisiin käydä tutustumassa ja niistä on niinku videoita tehty. Sieltä sitten löytyy myös linkki tämmöisen verkkokoulutukseen tästä tämmöisestä pienipiirteisemmästä metsänhoidosta.
Perttunen:
No miten talousmetsän luonnonhoito näkyy työssäsi Riistakeskuksessa Antti, näkyykö se?
Rinne:
No joo, kyllähän se, kyllähän se näkyy.
Riistakeskuksellahan on ihan lakisääteisinä tehtävinä myös riistanhoidon ja riistan elinympäristöjen hoidon edistäminen. Ja sitten toisaalta myös sitä riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisy ja sen ennaltaehkäisyn edistäminen. Niin se nyt ihan suoraan sitten taas tulee tähän niinku luonnonhoitoon. Riistaelinympäristöt on hyvin usein myös niitä parhaita luontokohteita. Et sillain se on niin kun ihan suoraan mun työstä tulee myös sitten tähän niinku luonnonhoitoon.
Sitten tietysti kun mennään siihen, että mä oon ollut useamman vuoden nyt Riistakeskuksella ja itsekin vetänyt tämmöisiä niin kun metsään liittyviä koulutuksia, ollut tietysti kuulolla, on se sitten ollut omalle henkilöstölle kouluttamista tai sitten yleisötilaisuuksia, missä on ollut sitten muuten mukana.
Kyllä se tulee sitten aika niin kun väkisinkin sitten siihen omaan ajattelutapaan, miten omia metsiä hoidetaan niin tämän työn kautta sitten tietysti.
Perttunen:
Niin eli työsi näkyy ihan konkreettisesti sun omissakin metsissä?
Rinne:
No juu, kyllä, ei siinä auta ja kyllähän ne tuota hyviä keinoja on mitä Riistakeskuskin on ollut ollut kehittämässä. Metsäkeskuksen kanssa yleensä ollaan tehty tosi paljon tämmöisiä isoja yhteishankkeita ja sieltähän niitä keinoja on sitten tullut. Omatkin metsät tosiaan Hämeessä kun on ja nimenomaan tällä niin kun valkohäntäpeuran alueella Lounais-Suomessa ja hirviä on kohtuullisen paljon, niin kyllä se aika paljon sitten niitä keinoja on tuonut sitten työn kautta.
Olisin toki varmaan selvittänyt itsekin, netissä ne on kaikki materiaalit hyvin löydettävissä. Mutta täytyy se ottaa siellä sitten huomioon metsissä, että siellä on, jos halutaan vaikka hirvieläinvahinkoja vähentää, mitä omiinkin metsiin on tullut, niin kyllä se kannattaa sinne sitten sitä vaihtoehtoista ravintoa sitten säästää, mitä Taijakin tuossa luetteli noita eri puulajien säästämistä ja turhaan ennakkoraivauksen vähentämistä. Ja sitten on näitä suoja- ja vaihettumisvyöhykkeitä.
Aika helppo tapa on, että ei vaan tosiaan raivaa niinku sen takia, että saa sen näkymään sen metsän läpi 400 metriä eteenpäin, vaan jättää oikeasti ne niinku tien reunat, pellon reunat sun muut raivaamatta, että siellä on sitten hirvieläimillekin sitä muuta ravintoa, kuin mäntyä mitä ne mieluummin kuin mäntyä syö kuitenkin.
Sitten on nää särkymävarat ja muut, että ei, laiteta sitten tasamäärää taimia vaan just tämmöiset, että mäntyy vaikka laitetaan sitten siementen kautta sitten uudistumaan, eikä sitten varsinkaan mitään pottimäntytaimia sitten just jämptiä määrää, niin kyllähän ne hirvet ne nopeasti syö sitten, jos ei mitään ole särkymävaraa heillekään sitten ajateltu.
Jussila:
Toi on mitä mä oon monta kertaa miettinyt just se, että kun Suomessa on paljon etenkin täällä etelässä tietty kuusta aikanaan istutettu ja on jo vähän ehkä ihminen omalla toiminnallaan ohjannut niin sitten niitä hirviä, että kun ajatellaan, että jos sekametsä perustetaan, no siellä on ihan varmasti hirvivaurioita sitten.
Mutta tietty se, että kun sekametsiä on kumminkin vähemmän ihan sen ihmisen oman toiminnan takia, että ne kuuset on vienyt niin ison vallan. Sitten jos sekametsiä olisi enemmän, niin se ehkä tuho myös levittäytyisi laajemmalle alueelle, eikä kohdistuisi aina yhteen metsänomistajaan, joka sitä sekametsää uskaltaa kasvattaa.
Rinne:
Juu, kyllähän se tullut tässä itsellekin ilmi, kun jotain taimikon varhaisperkauksia tai taimikon harvennuksia tehnyt, niin sitten sen työn jälkeen hoksannut, niin kyllähän se raivaussaha taimia sieltä ja puita sieltä enemmän kaataa, kuin se hirvi kuitenkin. Kyllä se ihan oma vika on ollut, jos ei ole hoksannut sitten säästää tarpeeksi taimia tai on ottanut vääriä puita. Tai just niinku luonnonhoidon kautta sitten näitä sekapuustosia taimikoita jo jättänyt lähtökohtaisesti. Kyllä se on ollut aika itsellekin sattunut niitä virheitä kyllä. Että kyllä se tärkeää on olla.
Mutta sitten tärkeätä on myös sitten vaikka, kun puhutaan niinku riistasta muustakin, kun vaan pelkästä hirvieläimistä niin kanalinnut tykkää näistä suojatiheiköistä yhtälailla. Ja ennakkoraivaus tehdään vaan reikäperkauksena, että sinne jää niitä hyviä alikasvoskuusikkoja ja tällaisia sitten metsäkanalinnuille, minne koppelo tekee pesänsä ja munii sinne. Niin ne on tosi tärkeitä sitten sinne.
Ja sitten jos näyttää siltä, että vaikka hirvet rupeaa syömään niitä männyntaimia uudistusalalla, niin Riistakeskuksen kautta saa metsänomistajat tuettuun hintaan Tricoa, mikä on tosi helppo levittää. Vie toki aikaa, mutta se, että se kyllä säästää sitten niiltä mäntytuhoilta aika tehokkaasti, jos sitä vaan sitten viitsii levittää.
Perttunen:
Mä haluan tähän loppuun vielä kysyä, että miksi luonnonhoito on teille tärkeää?
Jussila:
No luonnonhoito on tärkeää, että kyetään antamaan lajistolle ja eliöstölle mahdollisuus selviytyä tästä ihmisen aiheuttamasta uudistumisvaiheesta esimerkiksi, taikka sitten hakkuuvaiheesta. Että siellä on mahdollisuus jatkaa sitä eloa, vaikka ihminen siellä harjoittaakin sitten metsätaloutta. Ja että myös tulevaisuudessa metsät ois sellaisia paikkoja, missä monimuotoisuus saataisiin lisääntymään niillä luonnonhoidon keinoilla.
Metsänomistajahan voi ihan omatoimisesti laajentaa näitä sertifikaattien ja lain määräämiä minimimääriä sitten esimerkiksi, että voi voi huomioida sitä kyllä sitten ihan oman mielensä mukaan niin paljon kuin haluaa sitten siellä metsässä.
Rinne:
No joo, mulle metsänomistajuus on niinku muodostanut mulle ehkä semmoisen uuden identiteetin. Se on tosi vahvasti tunnepohjainen ja sitä kautta sitten tulee se niinku luonnonhoito. Me saatiin metsät mun isotädiltä. Meillä on mun äidin ja veljen kanssa on maatalousyhtymä ja tää yhdistää tosi hyvin nyt sitten meidän niin perhettä. Ja tälleen monisukupolvisesti sitten myös, että sitten mun pienet lapset sitten aikanaan tulevat varmasti heilumaan raivaussahan kanssa meidän metsissä sitten famun ja paapan kanssa. Niin tosi vahvasti niinku tuo sitä perhettä yhteen.
Mutta sitten tää isotätikin, jolta tämä metsä saatiin. Hän oli hyvin luontorakas ja hakkasi sieltä metsistä vaan sen verran mitä tarvitsi elääkseen ja aina niinku luonto edellä tosi vahvasti. Ja eläimiä oli paljon ja rakasti eläimiä tosi paljon niin kyllä hänen niinku muistoaan kunnioittaen tässä hoidetaan sitten jatkossa hamaan tappiin asti kyllä ainakin niin kauan, kun mulla ne metsät on niin tosi vahvasti sitten luonnonhoito edellä myös, että se on sitten munkin pienille lapsille sitten tulevaisuudessa yhtä kaunis, kuin se tällä hetkellä on se metsä.
Perttunen:
No Antti, sanoitkin tossa alussa, että piti vähän etsiäkin tietoa, kun silloin noin viisi vuotta sitten metsänomistajaksi aloit. Mistä haluaisit vinkata tähän loppuun vielä, että mistä oot saanut hyviä vinkkejä? Taija varmaan tietää lisää.
Rinne:
No joo, no ensin kyllä niinku Metsäkeskuksella oli näitä metsään peruskursseja, niin ne oli tosi hyviä. No sitten sattumalta mun työpaikan toimisto niin Metsäkeskuksen kanssa samassa toimistossa, niin siellä kahvipöytäkeskusteluissa tuli tosi paljon. Mutta se, että Riistakeskuksen sivuilla riistainfossa on tosi paljon metsään liittyviä ja sitten Metsäkeskuksen sivuilla on kyllä valtava tietopankki. Metsänhoidon suositusten nettisivut, niin sitä on kyllä tullut selattua oikein huolella sitä sivustoa.
Jussila:
Kyllä metsänhoidon suositusten sivustot kyllä itselläkin kovassa käytössä. Toki niin kun työn puolesta myös Metsäkeskuksen ja monen muunkin. Paljon löytyy tietoa, että tietty se, että sieltä sitten löytää sen tarvitsemansa niin ehkä kohta rupeaa olemaan runsauden pula sen suhteen. Mutta kyllä sieltä Luonnonvarakeskuksen ja Tapion ja monen organisaation sivuilta löytyy tosi paljon tietoa.
Perttunen:
Onko luonnonhoitoon liittyen joku oma muistilista jossakin mitä voi vähän läpi käydä?
Jussila:
Joo siitä tuossa mainittiinkin aikaisemmin, että Monimetsä-hankkeella on tehty tää luonnonhoidon muistilista ja sieltä löytyy myös tämmöinen, sitä sanotaan neuvontatyökaluksi, mutta siellä on semmoinen niinku sivusto, missä on sitten avattu sitä listaa, että mitä mikäkin toimenpide siellä nyt sitten siinä listalla tarkoittaa. Niin pystyy sieltä sitten katsomaan, että jos lukee, että säästä vesistöjen reunojen suojavyöhykkeet, niin sitten voi vähän laajemmin katsoa, että no mitä se nyt sitten oikeasti tarkoittikaan. Että sitä kyllä kannattaa hyödyntää.
Perttunen:
Kiitos, Taija ja Antti.
Rinne:
Kiitos.
Jussila:
Kiitos.
Perttunen:
Tämän podcastin ovat toteuttaneet yhteistyössä kaksi hanketta. Ilmastokestävyyttä Lounais-Suomen metsiin -hanke, jonka rahoittaja on Euroopan maaseuturahasto sekä Monitavoitteiseksi täsmämetsätalouden osaajaksi etänä -hanke, jota rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö osana Hiilestä kiinni -ohjelmakokonaisuutta.