Täsmämetsänhoidossa hyödynnetään perinteisiä metsänhoitomenetelmiä, mutta otetaan samalla huomioon paikalliset tekijät. E-Täsmä-hanke on toteuttanut Paimiossa mallikohteita ilmaston ja ympäristön kannalta kestävästi suunnitelluista metsänhoitotoimenpiteistä esimerkiksi metson elinpiirin huomioiden.
Toisella mallikohteista tehtiin pienaukkoja kasvupaikaltaan ja puustoltaan sopiviin kohtiin. Pienaukkojen väliin jäävät osat käsiteltiin poimintahakkuulla. Kuva: Inna Salminen
Monitavoitteinen täsmämetsänhoito yhdistää ja hyödyntää eri metsänhoidon vaihtoehtoja monipuolisesti. Kaikki perinteiset metsänhoidon toimenpiteet kuuluvat täsmämetsänhoidon menetelmiin, mutta niitä pyritään hyödyntämään ottaen huomioon paikalliset olosuhteet ja ympäristötekijät sekä samalla vastaamaan kestävän metsätalouden vaatimuksiin.
Monitavoitteiseksi täsmämetsätalouden osaajaksi etänä -hankkeen (E-Täsmä) tavoitteena on kannustaa metsänomistajia soveltamaan täsmämetsätaloutta omissa metsissään. Metsäkeskuksen, Luonnonvarakeskuksen, Turun yliopiston ja ammattiopisto Livian yhteisessä hankkeessa toteutetaan malliesimerkkejä ilmaston ja ympäristön kannalta kestävästi suunnitelluista, kohdistetuista ja toteutetuista metsänhoitotoimenpiteistä. Hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Hiilestä kiinni -kokonaisuutta.
Ensimmäiset mallikohteet on nyt toteutettu Livian havaintometsissä Paimiossa.
- Mallikohteiden tarkoituksena on näyttää, minkälaisia metsänhoidon toimenpiteitä talousmetsissä voi soveltaa, kun niissä samalla säilytetään ja lisätään luontoarvoja ja varaudutaan ilmaston lämpenemiseen. Kohteiden esimerkinomaisista toteutuksista julkaistaan myöhemmin koulutusmateriaalia kaikkien saataville. Sekä materiaali että fyysiset maastokohteet antavat hyviä vinkkejä esimerkiksi sellaisille metsänomistajille, jotka haluavat lisätä luontoarvoja omissa metsissään puuntuotannon rinnalla, kertoo projektipäällikkö Inna Salminen Metsäkeskuksesta.
Jatkuva kasvatus ja monipuolinen luonnonhoito turvaavat myös metson elinpiiriä
Molemmat mallikohteet olivat ravinteisia ojitettuja soita. Tavoitteena oli yhdistää ilmaston kannalta suotuisa suometsien käsittely ja hyvin kohdistettu talousmetsien luonnonhoito. Metsänhoitomenetelmäksi valittiin jatkuva kasvatus, koska kohteilla oli jo ennen hakkuita runsaasti pieniä ja keskikokoisia kuusentaimia. Jatkuva kasvatus tarkoittaa metsän säilyttämistä jatkuvasti peitteisenä, jolloin metsikössä on monen kokoisia ja eri-ikäisiä puita.
- Peitteisellä käsittelyllä on mahdollista pitää suometsän pohjaveden korkeus sopivalla tasolla. Se tarkoittaa, että vanhoja ojia ei tarvitse kunnostaa, kun alueelle jäävät puut haihduttavat vettä riittävästi. Näin myös ympäröivät vesistöt säästyvät kunnostusojituksen aiheuttamalta kuormitukselta, Salminen kuvaa.
Toinen käsitellyistä kohteista on osa alueella viihtyvien metsojen laajaa elinpiiriä. Jatkuva kasvatus ei yksinään riitä takaamaan luontoarvojen säilymistä metsissä, ja siksi molemmissa mallikohteissa hyödynnettiin monia eri luonnonhoidon keinoja. Kummallekin kohteelle jätettiin erirakenteisia ja runsaslahopuustoisia säästöpuuryhmiä, joiden lisäksi hakkuiden ulkopuolelle rajattiin yksi kokonainen säästöpuumetsikkö. Säästöpuiden lisäksi alueelle jätettiin alikasvoskuusista koostuvia suojatiheikköjä tarjoamaan suojaa erityisesti metsäkanalinnuille ja muille lajeille.
- Metsän peitteisyyden säilyttäminen ja luonnonhoidon keinojen soveltaminen varmistavat, että alue säilyy edelleen myös metsolle sopivana elinympäristönä. Monesti ollessamme kohteella suunnittelemassa tulevia hakkuita, lähti metso lentoon umpeutuneen ojan pohjalta tai kuusipusikosta, kertoo Salminen.
Ammattiopisto Livian metsäalan opettajat ja opiskelijat toteuttivat korjuun.
- Opiskelijat pääsivät harjoittelemaan tavallista vaativampaa hakkuuta. Kävimme katsomassa toisen kohteen korjuun etenemistä Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden kanssa, jotka olivat olleet suunnittelemassa toteutettuja toimenpiteitä. Kaikki olivat tyytyväisiä hakkuun lopputulokseen”, Livian metsäopettaja Mikko Anttila kertoo.