Eteläisessä Suomessa nautitaan vielä syksyn ruskan väriloistosta, mutta pohjoisessa paras ruska alkaa olla jo ohi. Syksyllä lehtipuut valmistautuvat talveen ja tulevan vuoden kasvukauteen.
Haavan lehtien väripaletti on monipuolinen. Kuva: Riitta Raatikainen
Valon väheneminen ja lämpötilan aleneminen aiheuttavat yhteyttämisen loppumisen, jolloin puiden lehtivihreä alkaa hajota ja lehden sisältämät muut väriaineet pääsevät näkyviin. Näin syntyvät kauniit ruskan värit.
Lehtivihreän muodostaneet molekyylit siirtyvät hajottuaan kasvin monivuotisiin elimiin, puilla runkoon ja juuriin. Puu voi käyttää nämä ravinteet uudestaan seuraavalla kasvukaudella.
Kaikissa lehtipuissa ruskaa ei ole, sillä esimerkiksi harmaa- ja tervaleppä pudottavat lehtensä vihreinä. Niillä ei ole tarvetta säästää ravinteita, koska niiden juuristossa elää bakteereja, jotka sitovat ilmasta typpeä. Lepät parantavat maaperää sekä lehtien että juurten avulla. Lisäksi lepikot ovat tärkeitä suoja- ja ravintopaikkoja muun muassa metsäkanalinnuille.
Haapa on helppo havaita syksyllä
Haavan lehdet puhkeavat varsin myöhään keväällä, mutta vastaavasti syksyllä haapojen vihreys ja väriloisto jatkuu usein pisimpään. Vastaavaan väriloistoon yltävät vaahterat, ja myös pihlajat koreilevat punaisen eri sävyissä.
Syksyllä metsänomistajien tai hakkuun toteuttajien on helppo havaita, missä haapoja kasvaa. Haapoja tulee säästää metsänhoidon eri vaiheissa.
– Haapojen kaataminen voi aiheuttaa taimikkoon melkoisen vesakon. Yhden haapapuun kaato voi aiheuttaa hehtaarille jopa sadantuhannen haapavesan nousun, joten haapa kannattaa jättää pystyyn jo hoitotöiden takia, neuvoo luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen Suomen metsäkeskuksesta.
Haapapuut erottuvat erityisen hyvin ruskan aikana. Kuva: Riitta Raatikainen
Haapojen säästäminen on monimuotoisuusteko
Monet metsäalan yritykset ovat ottaneet monimuotoisuusohjelmiinsa tavoitteeksi säilyttää metsien käsittelyssä yhä enemmän monimuotoisuudelle arvokasta lehtipuuta kuten haapoja. Haapoja säästetään haapametsikköinä, säästöpuuryhmissä ja teiden tai rantojen reunavyöhykkeillä, jossa haapojen maisemallinen arvo pääsee edukseen.
Vaikka haapojen osuus puuston kokonaistilavuudesta on yhä pieni, haavalla elää yhtä paljon tai joissain lajiryhmissä enemmän lajeja kuin pääpuulajeillamme kuusella, männyllä ja koivulla. Elävä haapa tarjoaa elinympäristön pelkästään noin 250 kasvinsyöjälajille ja kuollessaan yli 600 kääväkäs- tai kovakuoriaislajille.
– Äkkiseltään voidaan ajatella, että haavan jättäminen on vain komean puun säilyttämistä. On hyvä pysähtyä haapapuun juurelle tutkimaan esimerkiksi sen rungon jäkäläkasvustoja, tyvellä kasvavia sammalia tai havaita rungolla kasvava kääpä tai palokärjen tekemä kolo. Samalla voi ihmetellä haavan syksyn lehtien värikirjoa, Raatikainen kannustaa.
Talousmetsien luonnonhoito on kiinteä osa arkimetsänhoitoa. Luonnonhoidon keinoja on useita, kuten muun muassa monimuotoisuudelle arvokkaiden lehtipuiden säilyttäminen.
Talousmetsien luonnonhoitoa on edistetty muun muassa Monimetsä-hankkeessa, jossa on koulutettu lukuisia metsänomistajia ja metsäalan toimijoita. Monimetsä-hanketta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö.
Lue lisää talousmetsien luonnonhoidosta Metsäkeskuksen verkkosivuilta.
Monimetsä-hankkeesta lisätietoa on Tapion verkkosivuilla.