Kalkkikalliot ovat erityisen arvokkaita elinympäristöjä, sillä niiden lajisto on runsas ja useat lajit ovat uhanalaisia. Suomessa kalkkikalliot ovat harvinaisia ja esiintymät painottuvat etenkin lounaisrannikolle, Pohjois-Savoon, Pohjois-Kuusamoon, Kainuuseen ja Lappiin, mutta pienialaisia kalkkikalliolaikkuja löytyy myös muualta. Kalkkikallioita on arvioitu olevan noin 500–1000 hehtaaria.
Laidunalue Lohjansaaren kalkkikalloalueella odottaa lampaiden saapumista. Kuva Salla Laukkanen.
Kalkkikalliot ovat luonnonsuojelulailla turvattuja
Kesäkuussa voimaan tullut uusi luonnonsuojelulaki suojaa arvokkaita luontotyyppejä. Lakiin on lisätty uusia suojeltuja luontotyyppejä, joista yksi on kalkkikalliot. Kalkkikallioiden ja niiden harvinaisen lajiston turvaaminen on tärkeää, koska kalkkikallioita on vähän ja monilla alueilla niistä on louhittu tai louhitaan yhä kalkkikiveä teollisuuden tarpeisiin. Myös metsien uudistamis- ja hoitotoimet sekä umpeenkasvu uhkaavat vaateliaan lajiston säilymistä.
Luonnonsuojelulakia valvovat alueelliset Ely-keskukset ja ne voivat suojella lain suojaaman luontotyypin luonnontilaisen tai luonnontilaiseen verrattavan esiintymän. Lailla turvattujen luontotyyppien hoito on kuitenkin sallittu niiden luontaisten ominaispiirteiden ja lajiston turvaamiseksi.
Kalkkikallion tunnistaminen vaatii lajien havainnointia
Tavanomaisia kivilajeja pehmeämpää kalkkikiveä on vain harvoin näkyvillä kalsiittisen kalkkikiven ja dolomiitin muodostamina kalliopaljastumina tai seinäminä. Kalkkikallioihin luetaan myös kalliot, joissa kalkkikiveä ja dolomiittia esiintyy välikerroksina silikaattisten kivilajien seassa.
- Kalkkikallion paras tunnistuskeino on kalkkia suosivien ja vaativien lajien havaitseminen. Kalkkia vaativiin lajeihin kuuluu iso joukko sammalia, jäkäliä, putkilokasveja ja sieniä. Kalkkipitoisuus voi ilmetä esimerkiksi kalliokielon tai kalkkikiertosammalen esiintymisenä. Monet lehtolajit ja jalot lehtipuut esiintyvät kalkkikallioalueilla, kertoo luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen Metsäkeskuksesta.
Eteläisessä Suomessa yleinen kalliokielo viihtyy kalkkipitoisilla kallioilla. Kuva Salla Laukkanen.
Lohjansaaressa on useita arvokkaita kalkkikalliometsiä. Parhaille alueille on jo perustettu luonnonsuojelualueita. Alueen lajistoarvot ovat erittäin korkeat, sillä havaintoja on tehty lähes 140 uhanalaisesta tai silmälläpidettävästä lajista. Alueella esiintyy muun muassa erittäin uhanalaiset etelänhiippasammal, kalkkipistejäkälä ja kalliorikko. Erityisesti kalkkipitoista kasvualustaa vaativia jäkäliä ja sammalia sekä jalopuita kuten vanhoja tammia on alueella runsaasti.
Lohjansaaren kalkkikallioilla esiintyy muun muassa uhanalaista kalliorikkoa. Kuva Riitta Raatikainen.
Kalkkikalliot vaativat hoitoa
Kalkkikalliot vaativat usein hoitoa niiden harvinaisen lajiston säilyttämiseksi. Kalkkikallioalueita on usein käytetty laitumena, mutta laidunnuksen päättyminen, ilmasta tuleva typpilaskeuma sekä kuusettuminen johtavat muun kasvillisuuden lisääntymiseen ja kalkkikallioiden umpeutumiseen sekä kalkkikalliolajiston heikentymiseen.
Hoito vaatii aina kalkkikallioiden luontotyyppeihin ja erityislajistoon perehtyneen asiantuntijan tekemää suunnitelmaa ja lajiston inventointia. Hoidon vaikutusta tulee arvioida monien eri lajiryhmien, kuten jalopuiden, putkilokasvien, sammalien, jäkälien ja mykorritsasienien osalta. Näillä eri lajeilla voi olla hyvin erilaisia tarpeita esimerkiksi valoisuuden ja pienilmaston suhteen. Kalkkikallioiden hoitoa tehdään vaiheittain ja pitkäkestoisesti, ja hoidon vaikutusten seuranta on tärkeä osa hoitokokonaisuutta.
- Havupuuston tai muun kasvillisuuden poisto, hakkuutähteen korjuu tai poltto ja etenkin laidunnus ovat keinoja, joilla voidaan vähentää kalkkikalliolajiston kanssa kilpailevaa muuta lajistoa sekä synnyttää maaperään tarvittavaa kulutusta kalkkilajien leviämiseksi, kertoo Riitta Raatikainen.
Kalkkikallioiden suojelulla ja oikealla hoidolla turvataan monien uhanalaisten lajien elinympäristön säilymistä. Lajistoltaan ja maisemaltaan monimuotoiset kalkkikallioalueet ovat mieleenpainuvia virkistyskäyttömetsiä. Lisäksi metsänomistaja voi saada suojelusta myös taloudellista hyötyä.
Hoitotoimia toteutetaan muun muassa Helmi-elinympäristöohjelman yhtenä toimenpiteenä. Vapaaehtoista suojelua edistetään METSO-ohjelman keinoin.
Kalkkikallioiden esiintymät Suomessa.