Usein kysyttyä metsitystuesta

Metsitystuki on kiinteä pinta-alaan sidottu tuki (1 900 – 2 900 euroa/ha). Tuen määrään vaikuttavat:

• se, millaisesta maapohjasta on kysymys (turvepohjainen alue, kivennäismaa tai entinen turvetuotantoalue);
• se, toteutetaanko metsitys entisellä turvetuotantoalueella istuttamalla vaiko kylvämällä;
• se, käytetäänkö kivennäismaan metsityskohteella jaloja lehtipuita tai tervaleppää (vähintään 25 prosenttia kasvatettavien taimien vähimmäistiheydestä).

Tuen hakija voi käyttää asiamiestä tai avustajaa, mutta tämä ei vaikuta myönnettävän tuen määrään.

Hieskoivun siemenviljelyssiementä ei ilmeisesti ole enää vuosiin ollut tarjolla eikä myöskään taimia ole saatavilla. Hieskoivun istutus ja kylvö eivät siis käytännössä tule kysymykseen uudistamistapoina. Luontaisesti tapahtuvaan metsittämiseen metsitystukea ei voi saada; metsityslain 9 §:n mukaan metsitys on toteutettava kylvämällä tai istuttamalla.

Kyllä. Tuensaaja voi tehdä metsityksen perustamistoimenpiteet itse tai teettää ne palveluntarjoajalla. Tämä ei vaikuta metsitystuen saamiseen eikä tuen määrään.

Metsityksessä hyväksytään käytettäviksi metsälain 8a §:ssä (Metsän uudistamisessa käytettävät puulajit) tarkoitetut puulajit, jotka ovat mänty, kuusi, rauduskoivu, haapa, siperianlehtikuusi, vaahtera, tervaleppä, tammi, kynäjalava, vuorijalava, metsälehmus, saarni ja hybridihaapa. Hieskoivulla taimikon voi perustaa turvemailla, kangasmaiden soistuneissa osissa ja tiiviillä savi- tai hiesuvaltaisilla mailla. Muilla kasvupaikoilla hieskoivua voidaan käyttää täydentävänä puulajina. Metsityksessä käytettävät puulajit on valittava siten, että ne soveltuvat kasvupaikalle.

Kustannuskorvaus on kivennäismaalla 300 euroa suurempi (1 500 -> 1 800), kun metsityksessä käytetään jaloa lehtipuuta tai tervaleppää joko pääpuulajina taikka täydentävänä puulajina siten, että sen määrä on vähintään 25 prosenttia laskettuna pääpuulajin metsitysasetuksessa säädetystä vähimmäiskasvatustiheydestä. Muissa tapauksissa metsityksessä käytettävä puulaji ei vaikuta metsitystuen määrään.

Hedelmäpuut ja marjapensaat tuskin menestyvät metsitystukialueella, sillä taimikon kasvatustiheyden tulee puulajista riippuen olla vähintään 1 300 – 2 000 tainta/ha. Metsitystuen tarkoituksena on luontaisesti metsänkasvatukseen sopivien alueiden metsittäminen.

Metsitysasetuksen mukaan metsityksessä käytettävät puulajit on valittava siten, että ne soveltuvat kasvupaikalle ottaen huomioon viljavuuden ja maalajin sekä kosteus- ja lämpöolot. Lisäksi puulajien valinnassa on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon erilaiset tuhoriskit metsitettävällä alueella. Rauduskoivua voidaan asetuksen mukaan käyttää kivennäismailla ja entisillä turvetuotantoalueilla, joilla turvekerroksen paksuus on korkeintaan 30 senttimetriä. Rauduskoivua ei saa käyttää savimaalla.

Jos metsitettävällä alalla on luontaista taimiainesta, se voidaan laskea mukaan kasvatustiheyteen. Luontaisten taimien lisäksi on kuitenkin aina istutettava vähintään 1 000 tainta hehtaarille. Jos luontaista taimiainesta on niin paljon, että alueelle ei pystytä istuttamaan 1 000 tainta/ha, kun taimikon kasvatustiheytenä käytetään metsitysasetuksessa säädettyä vähimmäistiheyttä (puulajista riippuen 1 300 – 2 000 tainta/ha), metsitystukea ei voida myöntää. Yhtenäiset taimettuneet alat on syytä rajata pois kuvioista, joille metsitystukea haetaan.

Metsitys on toteutettava kylvämällä tai istuttamalla. Metsitystukea ei voida myöntää kohteen luontaiseen uudistamiseen. Valtion tuen kohdentamista luontaisesti muodostuvien metsiköiden perustamiseen ei ole pidetty tarkoituksenmukaisena.

Metsitystuki on kiinteä, hehtaarikohtainen tuki (1 900-2 900 euroa/ha), jonka suuruus ei riipu tarvittavista metsityksen perustamistoimenpiteistä. Metsityslannoitus kuuluu metsityslaissa säädettyihin perustamistoimenpiteisiin ja se on tarvittaessa tehtävä. Lannoitus voidaan joutua tekemään myös osana metsityslain mukaista taimikon jälkihoitoa, jos se on tarpeen ravinne-epätasapainon korjaamiseksi.

Metsitystukikohteella tehtävään metsityslannoitukseen tai metsitysvelvoitteeseen kuuluvaan taimikon terveyslannoitukseen ei voi saada metka-tukea. Metka-lain nojalla myönnettävän tuen edellytyksenä on, ettei rahoitettavaan työhön tai toimenpiteeseen ole myönnetty muuta etuutta julkisista varoista. Metka-tukea ei myöskään saa käyttää työhön tai toimenpiteeseen, joka laissa säädetään maanomistajan velvollisuudeksi – siis esimerkiksi toimenpiteisiin, jotka kuuluvat metsitystukeen liittyvään metsitysvelvoitteeseen.

Kyllä. Metsitystuen kustannuskorvaus maksetaan tuensaajalle kertakorvauksena, kun Metsäkeskukselle toimitetaan toteutusilmoitus metsityksen perustamistoimenpiteistä. Hoitopalkkion ensimmäinen erä maksetaan kahden ja toinen erä kahdeksan vuoden kuluttua siitä, kun Metsäkeskus on maksanut kustannuskorvauksen. Kummallakin kerralla maksettava erä on puolet hoitopalkkiosta.

Metsitystukeen liittyvistä velvoitteista suhteessa valtionapuviranomaiseen vastaa tuensaaja (= yksityinen maanomistaja). Maanomistaja ja metsityksen toteuttaja sopivat keskenään toimeksiantoon liittyvistä vastuista. Metsityksen toteuttajan työlleen antama takuu ja siihen sisältyvän täydennysistutuksen kustannukset ovat siis toimijan ja maanomistajan välisiä yksityisoikeudellisia sopimusasioita.

Tuensaaja vastaa suhteessa valtionapuviranomaiseen siitä, että metsitystoimenpiteet toteutetaan Metsäkeskuksen hyväksymän suunnitelman tai sen edellyttämien korvaavien toimenpiteiden mukaisesti. Tuensaajalla on myös metsitystukilaissa säädetty metsitysvelvoite, joka tarkoittaa taimikon jälkihoidosta huolehtimista ja alueen säilyttämistä metsämaana kymmenen vuoden ajan metsityksen toteuttamisesta (= toteutusilmoituksen toimittamisesta Metsäkeskukselle). Metsitysvelvoitteeseen kuuluu muun muassa tarvittavasta taimikon täydennysistutuksesta tai -kylvöstä huolehtiminen.

Metsitystukeen sisältyy hoitopalkkio, joka maksetaan kahdessa 450 euron erässä. Taimikon täydentämiseen ei myönnetä tämän lisäksi erikseen tukea.

Metsityslain perusteella maksettava tuki on veronalaista. Metsitystuki on tuensaajalle (yksityiselle maanomistajalle) metsätalouden pääomatulona verotettavaa tuloa, kuten metka-tuetkin. Vastaavasti metsityksen kustannukset olisivat sellaisia metsätalouden menoja, jotka voidaan vähentää metsätalouden pääomatulosta.