Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kaksi leppälajia. Harmaaleppää kasvaa lähes koko maassa ja se viihtyy monenlaisilla kasvupaikoilla. Harvinaisempi tervaleppä viihtyy etenkin kosteilla kasvupaikoilla ja vesien äärellä. Leppien hedenorkkojen siitepöly aiheuttaa keväällä kiusaa monille allergikoille, mutta monille metsälajeille lepän norkot ovat elintärkeitä ravinnonlähteitä.
Harmaalepän käpyjä. Kuva: Riitta Raatikainen
Leppälajit voi tunnistaa puiden ulkomuodosta monin tavoin. Harmaaleppä on nimensä mukaisesti koko elinkaaren rungoltaan vaaleanharmaa ja sileä. Tervalepän runko on nuorena tumma ja vanhan puun runko kaarnoittuu. Jos lepän rungon katkaisee, voi huomata katkaisupinnan muuttuvan punertavaksi.
Harmaalepän lehdet ovat harmaanvihreät, sahalaitaiset ja usein alta karvaiset. Tervalepällä lehtisilmu ja etenkin nuori lehti ovat tervamaisen tahmeita, josta puu on saanut nimensä.
Leppien emikukinnot puutuvat käpymäisiksi. Harmaalepän kävyt ovat perättömiä ja kiinnittyvät suoraan oksaan. Tervalepän kävyt ovat perällisiä, eli kiinnittyvät oksiin lyhyellä varrella.
Pyyt ja liito-oravat tarvitsevat leppiä
Lepistä hyötyviä lajeja on iso määrä. Pelkästään kasvinsyöjälajeja, kuten perhosia, pistiäisiä tai punkkeja, on yli 250 lajia. Lajimäärä on vielä suurempi, yli 400 lajia, kuolleissa lepissä, jolloin muun muassa käävät ja lahopuihin erikoistuneet kuoriaiset löytävät elinpaikan lahopuista.
Metsäkanalinnuilla on kullakin elämälleen tärkeä puulaji, metsolla mänty, teerellä koivu ja pyyllä harmaaleppä. Lepän norkot ja silmut maistuvat pyyn lisäksi uhanalaiselle liito-oravalle. Molemmat lajit tarvitsevat elinympäristöksi sekametsää, josta löytyy kuusia suojaksi ja leppiä ravinnoksi.
– Norkkojen siitepöly värjää liito-oravan papanat kellertäväksi, jolloin niitä on helppo havaita kevättalvella isojen kuusten tai haapojen tyviltä, kertoo luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen Suomen metsäkeskuksesta.
Tervaleppäkorpea. Kuva: Riitta Raatikainen
Leppien lehtikarikkeesta on hyötyä metsänomistajalle
Leppien juurinystyröissä elää bakteereita, jotka kykenevät sitomaan typpeä ilmasta. Leppä elää symbioosissa näiden nystyräbakteerien kanssa. Leppä tarjoaa bakteereille ravintoa ja saa palkaksi typpiyhdisteitä. Runsaan typensaantinsa takia leppä voi tuhlata syksyllä lehtiensä typpiyhdisteet ja pudottaa lehtensä vihreinä.
Runsasravinteisen lehtikarikkeen ansiosta lepät muuttavat kasvupaikkansa maaperää aiempaa hedelmällisemmäksi. Tästä hyötyvät muut puulajit ja usein myös kuusen luontainen taimettuminen paranee.
– Metsänhoitotöissä pitäisi tunnistaa leppien merkitys metsän kasvulle ja monimuotoisuudelle sekä säilyttää sama puulajimäärä hoidon jälkeen kuin ennen hoitoa, Raatikainen neuvoo.
Talousmetsien luonnonhoidon keinoilla voidaan turvata metsien monimuotoisuutta. Metsänhoidon yhteydessä on mahdollista jättää suojatiheikköjä leppävaltaisille alueille. Leppiä voi säästää hakkuissa säästöpuuryhmiin sekä vesien suojavyöhykkeille.
Lue lisää talousmetsien luonnonhoidosta Metsäkeskuksen verkkosivuilta.