Hirvieläimet vaikuttavat merkittävästi metsänuudistamiseen ja taimikoiden kehitykseen monilla alueilla. Hirvivahinkojen riskiä voi vähentää ennakoivilla metsänhoidon valinnoilla, erityisesti oikealla puulajivalinnalla, sekametsärakenteella ja huolellisella taimikonhoidolla. Myös kasvatettavien taimien suojaaminen hirvituhoilta voi olla tarpeellista korkean vahinkoriskin alueilla.
Tälle sivulle on koottu keskeiset keinot hirvivahinkojen hallintaan metsän eri kehitysvaiheissa korkean hirvivahinkoriskin alueilla. Korkean vahinkoriskin alueet ovat pääasiassa hirvien talvehtimisalueita tai muita alueita, joilla hirviä on normaalia enemmän.
Pääsääntönä on, että metsänhoitotyöt kannattaa kaikkialla toteuttaa suositusten mukaisesti ja ajallaan. Korkean hirvivahinkoriskin alueella on hyvä huomioida joitakin erityisesti näillä alueilla tarpeellisia toimia.
Uudistaminen hirvivahinkoriskialueilla
Hirvivahinkoriskin alueilla uudistaminen vaatii huolellista suunnittelua.
Metsänuudistamisen puulajivalinnoissa perustana ovat aina kasvupaikan ominaisuudet. Uudistettava puulaji tulisi valita kasvupaikan ominaisuuksien mukaan, vaikka alueella olisikin korkea hirvieläinkanta. Puuston myöhemmät metsätuhoriskit ovat suuremmat, jos puulaji on kasvupaikalle epäsopiva.
- Kuusta ei tule istuttaa kuiville ja karuille kasvupaikoille, vaikka alueella on korkea hirvivahinkoriski. Kuusi kärsii herkästi kuivuudesta kuivahkoilla ja kuivumisherkillä kasvupaikoilla.
- Männyn laadusta voi liian rehevillä kasvupaikoilla tulla huonolaatuista oksikkuuden takia.
- Sekapuuston suosiminen parantaa metsän kestävyyttä ja vähentää tuhoriskejä. Sekametsä sopii tuoreille tai sitä rehevimmille kasvupaikoille.
Lue lisää eri puulajeilla uudistamisesta hirvivahinkojen riskialueilla.
Männiköissä tavoitteena on saada aikaan normaalia tiheämpi taimikko, joka toimii särkymävarana hirvieläintuhojen varalta.
Tiheän taimikon voi pyrkiä saamaan aikaan riittävän voimakkaalla maanmuokkauksella, jotta muokkausjälkiin syntyy runsaasti taimia. Kuivahkoilla kankailla ja sitä karummilla mailla kannattaa suosia kylvöä ja luontaista uudistamista, paitsi vesakoituvilla puolukkaturvekankailla suositaan istutusta.
Suojaustoimet
Suojaustoimia on harkittava aluekohtaisesti, kunnes männyn taimien pituus ylittää pahimman hirvituhoriskin rajan.
Torjunta-ainekäsittely tulee aloittaa, kun taimen pituus yltää talvella lumenpinnan yläpuolelle. Käsittelyä jatketaan, kunnes taimet ovat saavuttaneet vähintään noin 3 metrin pituuden.
Torjunta-aine levitetään syksyllä ennen lumen tuloa, kun pakkasta ei vielä ole ja keli on kuiva.
Kuusikoissa on hyvä kasvattaa myös lehtipuita, eli tavoitteena on sekapuustoinen taimikko, joka kestää paremmin tulevaisuuden muuttuvaa ilmastoa. Kuusen istutus sopii tuoreille ja sitä rehevimmille kasvupaikoille. Istutustiheys kannattaa pitää kohtuullisena. Lehtipuuston kasvua voi pyrkiä lisäämään jättämällä osa muokkausjäljistä viljelemättä.
Hirvet suosivat istutuskoivuja ravintona. Kun alueen hirvieläinkanta on hyvin korkea, koivulle uudistaminen on suositeltavaa vain juurikäävän vaivaamissa kohteissa.
Suojaustoimet
Koivuntaimille täytyy tehdä torjunta-ainekäsittely kaksi kertaa vuodessa tai muita torjuntatoimenpiteitä yli 3 metrin pituuteen saakka.
Ilman torjunta-ainekäsittelyä hirvieläinvahingot ovat tällaisissa kohteissa hyvin todennäköisiä.
Sekametsän puulajit valitaan kasvupaikan ominaisuuksien mukaan. Korkean hirvivahinkoriskin alueella sekametsää perustaessa kuusi kannattaa istuttaa, mutta männyn ja koivun kohdalla kannattaa suosia luontaista uudistamista.
Suojaustoimet
Sekametsässä suojaustoimia on harkittava aluekohtaisesti taimikon harvennuksen jälkeen, kunnes männyn tai koivun taimien pituus ylittää pahimman hirvivahinkoriskin rajan.
Taimikonhoito hirvivahinkoriskialueilla
Taimikonhoidolla voi vaikuttaa merkittävästi hirvivahinkojen syntyyn.
Tärkeimpiä asioita ovat etukasvuisen lehtipuun poisto, sekapuustoisuuden lisääminen ja riistatiheikköjen säilyttäminen.
Etukasvuinen lehtipuusto tulee poistaa, sillä se lisää merkittävästi hirvivahinkoriskiä. Etukasvuisen lehtipuuston alla kasvavat männyt ovat hirvelle mieluisaa ravintoa.
Lehtipuusekoitus ja riistatiheiköt lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja tarjoavat hirville vaihtoehtoista ravintoa. Etenkin haapa, pihlaja ja paju ovat hirville mieluista ravintoa. Niitä kannattaa säästää kaikissa metsänhoidon vaiheissa, jos ne eivät haittaa kasvatettavia puita.
Sekapuustoisuuden säilyttäminen korostuu taimikonhoidossa karuilla kasvupaikoilla, joilla lehtipuuta syntyy reheviä kohteita vähemmän.
Sekapuustoisuutta voi säilyttää ja lisätä keskittämällä sekapuustoa olemassa oleviin säästöpuuryhmiin, suoja- ja vaihettumisvyöhykkeille, kuvion reunaosiin tai hankalasti saavutettaviin maastonkohtiin. Sekapuustoisuutta voidaan pyrkiä säilyttämään tasaisesti kuviolle kasvatettavien puiden yhteydessä.
Jos haet taimikonhoitoon tukea, perehdy tuen tarkempiin ehtoihin ennen työn aloittamista.
Taimikon varhaisperkaus korkean hirvivahinkoriskin alueilla
Pidä kasvatettava puusto männikössä tiheänä. Jos lähtötilanne sallii, jätä yli 4000 tainta/hehtaari, ja suosi reikäperkausta.
Säästä lehtipuustoa, joka ei häiritse kasvatettavaa puulajia. Lehtipuustoa tulisi jättää vähintään 10 % jätettävistä puista. Poista kaikki mäntyjä pidempi etukasvuinen lehtipuusto.
Havupuusekoitusta (kuusi-mänty) tulee suosia vain mustikkatyypin kasvupaikoilla.
Älä poista aikaisemmin hirvien vaurioittamia taimia. Tämä vähentää terveiden taimien syöntiä, koska hirvieläimet syövät usein uudestaan jo kertaalleen vahingoittuneita taimia.
Jätä kuusikoissa ja sekametsissä kasvamaan selvästi enemmän puita kuin tavanomaisessa käsittelyssä. On kuitenkin tärkeää, että etukasvuinen lehtipuusto poistetaan.
Mahdollisuuksien mukaan kannattaa suosia reikäperkausta.
Lehtipuuston kokonaan raivaaminen ei ole suositeltavaa, vaikka se usein toimii vahinkojen ehkäisemisessä. Jos lehtipuuston raivaa kokonaan ja jäljelle jää vain yhtä puulajia, hirvet siirtyvät etsimään sopivaa ravintoa lähialueelta.
Taimikon harvennus
Männiköissä taimikonharvennus tehdään vasta, kun taimikko on ohittanut hirvivahinkoriskin eli noin 5 metrin pituudessa.
Kuusikoiden taimikonhoito tehdään metsänhoidon suositusten mukaisesti 2–4 metrin pituudessa.
Säästä harvennuksessa havupuiden alla kasvavia lehtipuita, jos kasvatustiheys sallii sen.
Harvennukset hirvivahinkoriskialueilla
Ensiharvennus ja myöhemmät harvennukset kannattaa tehdä ajallaan ja suositusten mukaisesti.
Ennakkoraivaus kannattaa tehdä näkemäraivauksena maltillisesti ja poistaa vain ainespuun korjuuta haittaava puusto. Näin voit vähentää metsänhoidon kustannuksia ja samalla jätät hirville ravintoa ja metsäkanalinnuille suojaa antavaa alikasvosta. Täydellinen ennakkoraivaus aiheuttaa yleensä vain turhia kustannuksia ja on harvoin tarpeen.
Hirvivahinkojen ehkäisy
Syönninestoaineet
Taimikoita voi suojata hirvieläinvahingoilta syönninestoaineen levityksellä.
Syönninestoaine levitetään taimiin syksyllä, kun pakkasta ei vielä ole ja sää on kuiva. Suoja kestää tavallisesti yhden talvikauden, joten käsittelyä voi joutua toistamaan useana vuonna peräkkäin. Lehtipuut voidaan tarvittaessa käsitellä kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä.
Lampaanrasvapohjainen Trico‑syönninestoaine on osoittautunut sekä käytännön kokemusten että tutkimusten perusteella erittäin tehokkaaksi hirvivahinkojen torjunnassa. Sitä käytetään 1–3 metrin korkuisten taimien suojaamiseen käsittelemällä latvakasvain ja ylimmät oksat.
Trico-valmistetta on saatavilla metsänomistajille tuettuun hintaan Suomen Riistakeskukselta aluetoimistojen kautta.
Lue lisää: Hirvieläinvahinkojen estäminen (Riistakeskus)
Muut keinot
Muita keinoja ovat hirvien liikkumisen rajaaminen ja ohjaaminen sekä latvasuojat.
Aitaus on tehokas keino taimien suojaamiseen, mutta kallis toteuttaa ja ylläpitää.
Nauhoilla voidaan estää hirvien liikkumista, mutta nauhat rikkoutuvat suhteellisen helposti. Muovinauhojen käyttöä ei siksi suositella.
Hirviä voi ohjata pois esimerkiksi nuolukivillä tai jättämällä hirville vaihtoehtoista ravintoa, kuten kasvatusmetsien alikasvoksia ennakkoraivauksissa tai reunavyöhykkeiden käsittelyssä.
Myös erikseen asennettavilla taimi- ja latvasuojilla voidaan ehkäistä syöntiä.
Hirvivahinkojen korvaaminen
Metsänomistaja voi saada korvauksen hirvieläinten aiheuttamista metsävahingoista. Hirvieläimiä ovat hirvi, valkohäntäpeura, metsäpeura, kuusipeura, saksanhirvi ja japaninpeura.
Lue lisää: Hirvieläinvahingosta ilmoittaminen ja korvauksen hakeminen