Tämä on tekstivastine Mättäällä-podcastin jaksosta, jossa keskustelevat Markku Remes ja Juho Kokkonen sekä juontaja Sara Perttunen.
Puhuja 1, Markku Remes [intro]
Metsäpalo voi yllättäen kohdata ihan jokaista metsänomistajaa, vaikka olisi tehnyt siellä kaikkensa, esimerkiksi juuri sen salaman takia. Elikkä sen takia varautuminen on ehdottoman tärkeää.
Puhuja 2, Sara Perttunen
Tässä Metsäkeskuksen podcastissa puhutaan metsäpaloista, esimerkiksi siitä, että voiko niihin jotenkin varautua. Ja mukana keskustelemassa ovat Metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes, tervetuloa.
Remes:
Kiitos, mukava olla täällä.
Perttunen:
Ja metsänhoidon asiantuntija Juho Kokkonen, tervetuloa.
Puhuja 3, Juho Kokkonen
Kiitos.
Perttunen:
Minä olen Sara Perttunen, tervetuloa Mättäälle. Nyt kun puhutaan metsäpaloista, niin millainen haaste se kaiken kaikkiaan on, esimerkiksi täällä Suomessa?
Remes:
Suomessa palaa metsää vuosittain semmoinen 300 000 hehtaaria. Toistaiseksi metsäpalot on olleet vielä suhteellisen pienialaisia, yleensä muutamia kymmeniä aareja, johtuen ihan siitä, että meillä on onnistuttu välttämään sitä tilannetta, että ne on päässeet karkaamaan lapasesta. Elikkä ollaan saatu rajattua varsin varhaisessa vaiheessa ja jopa tukahdutettua. Ja meillä on hyvä organisaatio ja ylipäänsä valmius sillä lailla, että miten saadaan metsäpaloja rajattua.
Toisaalta täytyy sanoa, että metsäpalot sitten kun ne syttyy ja sattuu kohdalle, niin ne tuhoaa puuston hyvin perusteellisesti. Elikkä ne on muihin metsätuhoihin verrattuna, niin ne on vakavampia.
Jos tätä mittaluokkaa ajatellaan, niin metsäpalot vuosittain toistaiseksi on tuhonneet saman verran puustoa kuin lumituhot, hyönteistuhot ja tuulituhot on merkittävämpiä. Elikkä niiden pinta alat on selvästi isompia kuin metsäpalot, mutta niin kuin sanottu, niin koko ajan riskit lisääntyy ja sen takia varautuminen on hyvin tärkeä.
Kokkonen:
Joo muualla maailmassahan nuo metsäpalot ovat olleet pinta-alaltaan sitten paljon suurempia, että esimerkiksi tänä vuonna 2026 kesällä Keski-Euroopassa, Ranskassa ja Espanjassa, on palanut metsää jo pinta-alalta yli toistasataa tuhatta hehtaaria. Ja esimerkiksi Kanadassa, Venäjällä metsäpalot ovat suuruudeltaan jo miljoonaluokkaa.
Perttunen:
No Markku, kerro nyt ensin niistä tilanteista, että missä tilanteessa metsäpalot syttyy?
Remes:
Lähes 80 prosenttia metsäpaloista aiheuttaa ihmisen toiminta. Hyvin tyypillisesti metsäpalon aiheuttaa varomaton tai huolimaton avotulen käyttö. Nuotiota poltellaan varomattomasti ja hyvin usein myös nuotion pohjasta lähtee, elikkä sammutetaan, mutta eipä sammunutkaan ja siitä tuli lähtee karkuun. Lähtee myös grilleistä metsäpaloja, varomattomasta tupakoinnista, heitetään palava tupakan tumppi metsään, myös kulotuksesta. Kulotus voi olla ihan luvallistakin uudistusalan pintakasvullisuuden polttamista ja sieltä sitten vaan karkaa tai sitten peltojen kuloheinää, kun poltetaan, niin nämä on semmoisia tyypillisiä tilanteita.
Lisäksi ihmisen toiminnasta voi lähteä metsäpalo sillä tavalla, että tulee joku sähkölaitevika tai muuten laitteesta. Esimerkiksi metsäkone syttyy tuleen tai maataloustraktori, joka on pellolla ihan metsälaidassa, niin leviää lähimetsään tai metsäkoneessa myös teloista. Jos ollaan kuivana aikana kivisessä maastossa liikkeellä, niin eipä siinä tarvitse kuin kipinä tulee ja jää sinne sammalikkoon kytemään ja myöhemmin roihahtaa metsäpaloksi.
Ja sitten on vielä pienempi joukko meillä Suomessa onneksi, Keski-Euroopassahan on taas tilanne ollut tämän suhteen toinen, että meillä tahallisesti sytytetään jonkun verran. Se on taas ihmisen pimeää puolta, jota en pysty ymmärtämään, enkä ehkä haluakaan ymmärtää. Keski-Euroopassa aika paljonkin on ilmeisesti näitä paloja.
Mutta sitten onhan meillä luonnonilmiöitä, eli se vajaa viidennes tulee jotenkin muuten kuin ihmisen toiminnasta, ja siellä on aivan ylivoimaisesti yleisin syy salama, salama sytyttää metsäpalot. Ihan tyypillistä kun on pitkä kuiva hellejakso, niin sehän päättyy lopulta ukonilmaan, salamointiin. Ja kun salama iskee niin se voi lämmittää ilman kahteenkymmeneentuhanteen celsiusasteeseen, hetkellisesti jopa kolmeenkymmeneentuhanteen celsiusasteeseen ilman muuta. Vaikka tämmöinen lyhytaikainenkin näin kova lämpö ja vaikka se siitä murto osaankin jäähtyisi, niin sehän sytyttää helposti metsän.
Sitten meillä myös tuuli voi aiheuttaa ja isot linnut. Elikkä kun tuuli kaataa puun sähköjohdoille, se voi syttyä tuleen hyvin äkkiä. Ja ei ole mitenkään tavaton ilmiö Suomessa, että joutsenet tai kurjet lentää tai joku muu iso lintu sähköjohtoihin. Syttyvät tuleen, ainokaisensa he menettää, mutta siinä syttyy myös metsäpalo.
Perttunen:
Juho, kun tosiaan Markku just sanoi, että se kuivuus on merkittävä metsäpalojen riskitekijä, niin minkälaisia muita vaikutuksia kuivuudella on metsissä?
Kokkonen:
Joo, kuivuus vaikuttaa tietysti myös metsiin monella muullakin tavalla, että tietysti kuivuuden aikana puut joutuvat kilpailemaan siitä vedestä, mitä on saatavilla. Ja tämähän vaikuttaa tietysti sinne metsien terveyteen, puuston kasvuun. Ja mitä enemmän ja pitempään kuivuudesta puut kärsivät, niin sitä enemmän niiden elinvoimaisuuskin heikkenee.
Tämän seurauksena puut voivat olla enemmän alttiita sitten näille myöhemmille seurannaistuholaisille, kuten hyönteistuhoille. Ja esimerkiksi kuivuuden aikana sienitautien kuivuusvaikutus sitten korostuu entisestään, ja tämä taas sitten altistaa yhä enemmän näitä kuivuuden vaivaamia puita näille hyönteistuholle.
Perttunen:
No, metsäpaloriskiä voidaan vähentää. Miten, Markku?
Remes:
Ennakoimalla. Ja jos näin metsäkeskuslaisena sanon, niin vähennetään metsäpaloriskiä koulutuksen ja viestinnän avulla. Elikkä tuodaan metsänomistajille, asiantuntijoille, ammattilaisille ja myöskin jokaiselle maastossa liikkujalle tietoa siitä, että tulenkäsittelyssä pitää olla vastustullinen.
Ja me päästään hyvin pitkälle ihan tämmöiselle yksinkertaisilla asioilla. Elikkä noudatetaan jokaisen oikeuksia ja siellä olevia rajoitteita tulenkäsittelylle. Ja toisaalta sitten meillä on maastopalovaroitukset. Tänä päivänä varsin hyvin jokainen, joka seuraa mediaa, jokaisella on käytännössä jo tänä päivänä taskussa maastopalovaroituskartta ja tiedot, niin ihan tämmöisellä päästään jo hyvin pitkälle. Sytytetään tosiaan nuotio vaan silloin, kun se on turvallista ja sammutetaan se huolellisesti.
Mutta sitten toinen iso juttu on tämän avotulen lisäksi, niin kuin tuossa aluksi jo mainitsinkin, että se on se suurin metsäpalojen aiheuttaja niin siihen keskitytään paljon. Mutta harjoitellaan ja valmistaudutaan etukäteen, että miten toimitaan sitten, kun tuli karkaa joko itseltä tai me havaitaan, että tuli on karannut joltakin toiselta. Siinä on nämä ensimmäiset sekunnit, ensimmäiset minuutit, hyvin tärkeitä. Jos me hyvin varhaisessa vaiheessa huomataan, niin silloin pystytään vähintäänkin rajaamaan se metsäpalo sillä lailla, että sitten ammattilaiset voi hoitaa sammuttamisen tai jopa tukahduttaa se itse.
Varautumiseen kuuluu myös se, että tunnistetaan tilanne, jolloin tilanne on jo niin laajaksi karannut, että se on ammattilaisen tehtävä, että ei kannata mennä itse. Ei ole sankaruutta sammuttaa tulipaloa ja polttaa itsensä hyvin pahoin siinä, että sanoisin, että se on harkitsemattomuutta vähintäänkin.
Sitten varautumiseen kuuluu myös se, että jos olet metsänomistaja niin kannattaa huolehtia siitä, että metsäautotieverkosto on kunnossa. On turha ruveta raivailemaan niitä vesakoita sieltä tai isoja maakiviä pois siinä vaiheessa, kun palo on jo syttynyt. Sen pitää olla semmoisessa kunnossa, että sinne pääsee paloautot ja sammutushenkilöstö ripeästi paikalle ja siellä pystytään liikkumaan ja kohtaamaan. Esimerkiksi, jos ei ole kääntöpaikkoja missään, niin voipa olla semmoinen, että sinne ei koko kalusto pääse kerralla tulemaan.
Sitten on vielä hyvin tärkeä asia, että ylipäänsä seurataan tiedotteita, mitä tulee monikanavaisesti, voi sanoa näin, netin, radion, television kautta ja toimitaan sen mukaisesti.
Ja ehkä tähän vielä viimeisenä nostaisin sen, että metsänomistajan kannattaa omissa metsissä niin miettiä jo etukäteen, että mitkä on semmoisia paloherkkiä alueita. Onko siellä semmoista puustoa esimerkiksi, joka syttyy helposti tai maastoa?
Nostan tämmöiset kuivatetut suot esimerkiksi, niin sen tietää jo ihan heti, että tuo on semmoinen riskikohta, että jos nämä kaikki edellä mainitut asiat toteutuu, niin siellä ei tarvitse paljon enää sitten tulta näyttää, niin palo syttyy.
Perttunen:
No Juho, kerro vähän lisää sitten siitä, että millaiset metsänhoitotavat vähentää metsäpaloriskiä?
Kokkonen:
Meillä Suomessa on se etu, että meillä on aika pienet nämä metsäkuviot verrattuna niin kuin vaikka Keski-Eurooppaan. Että meillä ei semmoisia laajoja yhden puulajin metsiä ole, missä olisi vaikka satoja hehtaareja yhden puulajin metsää, vaan meillä on hyvin pirstaleista nämä metsät ja se kuviokoko on keskimäärin puolitoista hehtaaria noin, mitä meillä on. Ja sielläkin kuvion sisällä voi olla hyvin monta eri puulajia, mitkä sitten myös niinku toimii just siinä luontaisena palokatkona ja juuri tämä sekapuustoisuus sitten vähentää sitä paloriskiä.
No sitten meillä tietysti niin on metsien hoito tärkeässä roolissa siinä, että esimerkiksi kun harvennukset tehdään ajalla, niin meillä ei pääse syntymään sinne sitä palokuormaa kovin paljon verrattuna sinne hoitamattomaan metsään.
No sitten tietysti myös vaikkapa kun huomioidaan metsänhoidon yhteydessä vesitalous, vesien hallinta ja vesien säätely, niin juuri tuossa Markku viittasi näihin turvemaihin, että ei myöskään sitten kuivateta niitä metsämaita liikaa, vaan myös sitten kiinnitetään huomiota siihen, että siellä myös sitä vettä sopivasti riittää ja tarvittaessa jopa pystyttäisiin vesiä säätelemään sitten pitkien kuivuusjaksojen varalta. Tällä on myös sitten suuri merkitys siihen, millä tavalla metsät kärsivät kuivuudesta ja minkälainen metsäpaloriski siellä metsässä sitten esiintyy.
Markku mainitsi myös tuossa nuo metsäautotiet, niin nämä on myös hyvin tärkeässä roolissa metsäpaloihin varauduttaessa. Ne toimivat itsessään luontaisena palokatkona, ja myös siten merkitys on tärkeää, että päästään hoitamaan metsiä ja esimerkiksi sammuttamaan näitä metsäpaloja. Ja esimerkiksi toteuttamaan vaikkapa vesiensuojelun toimenpiteitä metsäpalstoille.
Perttunen:
No tästä voi tehdä varmaan oletuksen, että voi olla myös sellaisia metsänhoidon tapoja, mitkä lisää sitä metsäpaloriskiä.
Remes
Joo, minä kaksi nostoa otan. Ensinnäkin katse historiaan: Suomessa on ojitettu soita aika paljon, turvemaita on ojitettu ja tämä lisää ilman muuta metsäpaloriskiä, syttymistä. Ja sitten myöskin kuiva turve, turvealue, elikkä suometsä, niin siellä on aivan mahtava polttoainevarasto siinä turvepatjassa ja se on hyvin vaikea sammuttaa, jos pääsee tulemaan. Elikkä näillä kohteilla pitää olla hyvin tarkkana.
Sitten jos ajatellaan ihan lähimenneisyyteen ja mikä on tulevaisuuteen, niin meillä on peitteinen metsänkäsittely lisääntynyt, sillä on monimuotoisuusarvoja ja näin edelleen, mutta kyllä se kokonaisuutena lisää metsäpaloriskiä. Ja lähinnä sillä tavalla, että kun metsäpalo on syttynyt, se etenee maastopalona. Kun meillä on monikerroksellinen peitteinen metsä, niin tuli nousee sieltä maasta niitten pienten alikasvosten kautta isompien puitten oksistoon ja latvapaloksi. Ja latvapalo on ihan eri kertaluokkaa tuhoisampi kuin maapalo. Se etenee nopeasti ja polttaa kyllä sitten hyvin tehokkaasti.
Siinä ehkä kaksi ja ehkä muutenkin voisi sanoa, että tuo vielä vaikka kaksi lupaisin, niin kolmantena vielä nostan, joka on sinänsä ihan hyvä asia, että puuston määrä on koko ajan lisääntynyt metsissä, sehän näkyy myös valtakunnan metsien inventoinnissakin. Mutta sen kääntöpuoli on se, että palokuormaa on sitten metsässä enemmän.
Perttunen:
No mitä metsänomistajan tulisi huomioida metsäpalon jälkeen, Juho?
Kokkonen:
No metsänomistajan on hyvä huomioida se, että myös sitten se kuivuusriski, myös ehkä se metsäpaloriski, voi niinku säilyä sen metsäpalonkin jälkeen. Että kaikki puuhan ei siellä välttämättä siinä metsäpalotilanteessa pala, palaa ehkä osittain ja myös sitten se palanut alue ja palaneen alueen lähiympäristö voi myös kärsiä niinku myöhemminkin siitä kuivuusriskistä ja myös sitten tämä ympäröivä alue voi olla altis näille myöhemmille metsätuhoille tai kuivuustuhoille.
Niin metsänomistajan olisi hyvä myös seurata sitä lähiympäristöä sen paloalueen lisäksi. Paloalue varmaankin sitten tarvitsee näitä uudistamistoimenpiteitä, että sinne saadaan sitten uusi metsä tulemaan myöhemmin. Ja metsänomistaja on sitten uudistamisvelvollinen myös tämmöisillä metsäpaloalueilla.
Perttunen:
No miten Metsäkeskus voi auttaa metsäpalojen torjunnassa?
Remes:
No Metsäkeskuksella on velvollisuus antaa virka-apua pelastusviranomaisille pyydettäessä. Ja se on nimenomaan pyydettäessä. Elikkä silloin kun on tilanne päällä, niin silloin vastuu on ilman muuta pelastusviranomaisilla ja se pitää antaa ammattilaisten hoitaa kyllä loppuun asti. Mutta Metsäkeskuksella on tärkeä viestintärooli. Esimerkiksi ei just silloin, kun tilanne on päällä niin se on myöskin silloin muistettava, että sen silloin hoitaa pelastusviranomainen.
Mutta Metsäkeskus voi vähentää kuormaa palon siinä loppuvaiheessa, jos on pitkäkestoinen tai ja varsinkin sen jälkeen, koska mediahan ottaa yhteyttä johonkin, ja jos Metsäkeskuksella on tietoa, niin se vähentää sitten yhteydenottoja pelausviranomaisille. He voi keskittyä sitten muihin vastaaviin tapauksiin tai erilaisiin tehtäviin.
Mutta Metsäkeskuksella on hyvin kattava metsävaratieto, ja kun puhutaan metsätiedosta, se pitää sitten ihan metsänomistajat ja metsänomistajiin liittyvän tiedon myös, niin siitä on paljon apua. Esimerkiksi siinä metsäpalon loppuvaiheessa, kun ruvetaan jälkivartioinnista huolehtimaan, niin Metsäkeskukselta voi saada metsänomistajien yhteystietoja. Koska vastuu jälkivartioinnistahan on metsänomistajalla, mutta onhan siihen pakko antaa apua. Ei tänä päivänä käytännössä niin metsänomistaja välttämättä edes tiedä, että hänen omassa metsässä on se palo. Mutta yksi kaikki saadaan kontakti metsänomistajiin.
Ja vielä yksi tärkeä metsäpaloja vähentävä tai varautumiseen liittyvä tekijä on ensinnäkin Metsäkeskuksen oman henkilöstön osaamisen ylläpitäminen ja sitten yleisen metsän kulotustaitojen ylläpitäminen ja kehittäminen. Kun tiedetään dynamiikka, miten metsäpalot etenee ja niin tämä yhdistettynä metsävaraan, niin tämä auttaa kyllä sitten metsäpalojen rajaamisessa ja sammuttamisessa, mutta myöskin semmoisessa varautumisessa, että ei pääse ollenkaan metsäpaloja syttymään.
Perttunen:
No tästä tuli kyllä tosi paljon tärkeää asiaa. Ihan tähän loppuun haluan vaikka vielä kertauksen vuoksi, Juho ja Markku, sanokaa sellaiset loppumuistutukset metsänomistajille, että miten näitä metsäpalojen riskiä voidaan pienentää ja ehkäistä.
Remes:
No minä ensinnäkin sanoisin sen, että metsäpalo voi yllättäen kohdata ihan jokaista metsänomistajaa, vaikka olisi tehnyt siellä kaikkensa, esimerkiksi juuri sen salaman takia. Elikkä sen takia varautuminen on ehdottoman tärkeää.
Ja nämä asiat minä metsänomistajalle haluaisin niitä muistaa: Pidetään metsäautotieverkosto kunnossa, tunnetaan metsät sillä tarkkuudella, että tiedetään, mitkä siellä on riskikohteita ja huolehditaan hyvästä metsänhoidosta. Se on paitsi taloutta, monimuotoisuutta, sillä lailla, että niinku metsät on hyvässä kasvukunnossa ja terveitä. Juho mainitsi jo tuossa aluksi nämä mitä kuivuus ja näin edelleen voi tehdä, mutta terve metsä, niin se on myöskin vähemmän syttymisherkkä. Elikkä siellä on vähemmän metsäpaloja.
Kokkonen:
Metsänomistajan kannattaa seurata erityisesti näitä meidän hyviä varoitusjärjestelmiä, joita meillä on tarjolla, esimerkiksi ihan säätiedotukset, metsäpalovaroitukset, varoitukset matalasta pohjavedestä ja kuivuudesta, koska meillä on suuria alueellisia eroja muun muassa kuivuudessa ja sateisuudessa, mitkä sitten voi vaikuttaa merkittävästi näihin metsäpalotilanteisiin.
Perttunen:
Hei kiitos tästä keskustelusta, tärkeää asiaa. Täällä olivat siis mukana Metsäkeskuksesta metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes ja metsänhoidon asiantuntija Juho Kokkonen. Kiitos
Remes:
Kiitos.
Kokkonen:
Kiitos.
Perttunen:
Tämän podcastin tarjosi Metsäpaloihin varautumisen win-win-win -hanke, jota rahoittaa Euroopan maaseuturahasto.