Tämä on tekstivastine Mättäällä-podcastin jaksosta, jossa keskustelevat Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton maankäytön asiantuntija Juho Ikonen ja Fortumin tuuli- ja aurinkovoimahankekehitysjohtaja Mikko Iso-Tryykäri. Jakson juontaa Sara Perttunen.
[intro] Puhuja 1, Juho Ikonen:
Sähkömarkkinat edellyttää sitä, että ei ole pelkästään tuotantoa, vaan on myös sitä kulutusta. Nyt ei puhuta pelkästään, että jokainen kotitalous hommaisi sähköauton tai toisen puhelimen ja niin edelleen, vaan me puhutaan metalliteollisuuden investoinneista, vetytalouden investoinneista, datakeskuksista ja niin edelleen. Eli näitä ison kokoluokan investointeja tarvittaisiin Suomeen.
Puhuja 2, Sara Perttunen:
Tänään Metsäkeskuksen podcastissa keskustellaan metsätaloudesta ja tuulivoimasta. Keskiössä ovat metsämaan vuokraaminen tuulivoiman tuotantoon ja metsätalouden harjoittaminen tuulivoiman tuotantoalueella. Kuulemme sekä maanomistajien edustajan että tuulivoiman tuottajan ajatuksia ja kokemuksia aiheesta. Voidaan siis todeta, että tervetuloa MTK:sta eli maa- ja metsänomistajan etujärjestöstä maankäytön asiantuntija Juho Ikonen.
Ikonen:
Kiitoksia.
Perttunen:
Ja Fortumilta tuuli- ja aurinkovoimahankekehitysjohtaja Mikko Iso-Tryykäri.
Puhuja 3, Mikko Iso-Tryykäri:
Kiitos.
Perttunen:
Minä olen Sara Perttunen. Tervetuloa Mättäälle. Hei, kertokaa nyt ihan aluksi, kun täällä ollaan, että miksi tuulivoima on just nyt ajankohtainen asia.
Iso-Tryykäri:
No Suomeen kyllä olisi erittäin hieno niin löytää kasvua ja vähän teollista aktiviteettia. Ja Suomella ei niitä oikein hyviä kilpailuetuja ole ihan määrättömästi, mutta puhdas hiilidioksidipäästötön uusiutuva sähköntuotanto olisi yksi niistä. Ja Suomessa on kyllä erittäin hyvät mahdollisuudet tehdä paljonkin maatuulivoimaa.
Ikonen:
Täydentäisin tuota sen verran, että meillä kuitenkin yhteiskunnassa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti on hiilineutraalius ja päästöleikkaustavoitteita olemassa, joka on täydentynyt myös EU:n pyrkimyksenä irtautua venäläisestä tuontienergiasta. Niin tää on luonut kysyntää nimenomaan uusiutuvalle energialle ja niiden sijoittumispaikoille, joista Suomi on yksi potentiaalinen.
Perttunen:
Ja tämä liittyy metsänomistamiseen miten keskeisesti?
Iso-Tryykäri:
Hyvinkin keskeisesti, koska tuulivoimahankkeitahan ei voi minnekään rakentaa, ellei niitä rakenneta jonkun maalle. Ja nehän on ne metsänomistajat, joitten maille niitä sitten tehdään ja siitähän se aina hankkeet sitten alkaa.
Ikonen:
Ja tyypillisesti nää hankkeet on useita tuhansia hehtaareja kokoluokaltaan, jotka sitten tyypillisesti voi käsittää jopa useita satoja maanomistajia. Ja jos me tarkastellaan ylipäätänsä tuulivoiman näitä sijoittamisen edellytyksiä, niin kyllähän tuulivoimaa pyritään ohjaamaan mahdollisimman kauas asutuksesta, että ne niin kuin häiriötekijät olisivat minimaaliset ja tämä niinku maankäytön yhteensovittaminen olisi mahdollista, niin siksi niitä sijoitetaan nimenomaan metsään ja erämaahan.
Perttunen:
Niin onhan metsien käyttömuodot. Monipuolistuneet viime aikoina. Jos pysytään tässä tuulivoimassa, niin miten Juho metsänomistajat on suhtautunut tuulivoiman tuotantoon?
Ikonen:
No jos avaan niinku metsänomistajien ajatuksia nyt uusiutuvaan energiaan ylipäätänsä, niin meillä on semmoiset 600 000 metsänomistajaa Suomessa ja jokaisella on oma tavoiteasetantansa sille maaomaisuudelle ja metsäomaisuudelle, että minkälaisia tavoitteita sille on, minkälaisia suunnitelmia sille on. Tässä joutuu myös metsänomistaja itse arvioimaan, että mitkä on tuulivoiman vaikutukset hänen omaan tavoiteasetantaansa ja elinkeinoedellytyksiin aiheen osalta.
Mutta jos niinku kokonaisuutena arvioi, niin maanomistajat ovat suhteellisen myönteisiä tuulivoiman tuomiin mahdollisuuksiin elinkeinonäkökulmasta, että sehän monipuolistaa tätä perinteistä maa- ja metsätalouden niin kun tulonäkymää.
Perttunen:
Mut vaikutuksia on toki paljon metsänhoitoon. Miten näkisit tän?
Ikonen:
No en mä nyt suoraan sanoisi, että vaikutuksia on runsaasti suoraan metsänhoitoon tai metsien käyttöön. Että miten olen niin kuin ymmärtänyt tuulivoimatoimijoita tässä metsätaloudellisessa näkökulmassa, niin ei heillä ole intressiä tai tavoitteita ohjata tai rajoittaa metsien hoitoa ja käyttöä tuulivoimapuistoalueilla. Että se ei ole heidän intressissä ja mä luotan heidän niin kun tähän intressiin, että tää myös pysyy nyt ja tulevaisuudessa aiheen osalta.
Totta kai, jos me tarkastellaan sitä pinta-alamenetystä tuulivoimapuiston alueella, mitä tulee nostoalueisiin, huoltoalueisiin ja varsinaiselle voimalapaikalle, niin se on semmoinen 2–3 prosentin luokkaa pinta-ala menetyksenä siitä kokonaispuiston pinta-alasta.
Toki plussana voidaan mainita, että tuulivoiman johdosta niin hyödynnetään olemassa olevaa tiestöä mahdollisuuksien mukaan ja sitä vahvistetaan siten, että tuulivoiman rakentaminen on mahdollista. Tää palvelee myös metsätalouden tarpeita näin niin kuin puulogistiikan näkökulmasta. Toki se mikä tässä metsätalouden näkökulmasta niin huolettaa metsänomistajaa, ei ehkä varsinaisesti sen puiston sisällä, vaan sen ulkopuolella, on sitten tämä sähkönsiirtolinja, joka on ihan konkreettinen pinta-alamenetys metsätalouden näkökulmasta.
Iso-Tryykäri:
Juu, no niin, aika hyvin tuli kyllä tuossa nyt käytyäkin nämä nämä eri pointit. Mutta meilläkin Fortumilla niin on tällä hetkellä noin 60 tuulivoimahanketta ja siellä on tuhansia maanomistajia. Ja kyllä ne maanomistajat useimmiten suhtautuu kyllä positiivisesti. Se pinta-alanmenetys metsätalouteen tai metsätaloudesta on kyllä aika rajallinen, se. 2–3 prosenttia niinku jo tuossa oli puhetta.
Ja sitten ne tiet mitä sinne tuulipuiston rakentamiseen ja sitten toisaalta siihen huoltamiseen tarvitaan niin sittenhän siellä on ympäri vuoden ajokelpoiset tiet ja sehän parantaa sitä metsän arvoa kun voidaan metsää myydä sitten helpommin, kun aina pääsee isoilla koneilla keleistä riippumatta perille sinne metsään.
Perttunen:
No Mikko hei, kerro heti siitä, että miten tota maata hankitaan tuulivoimantuotantoon?
Iso-Tryykäri:
Juu, no jos ihan lähdetään alusta, niin mehän kartoitetaan Suomesta sopivia alueita. Eli mietitään ensinnäkin, että missä tuulee. Sitten mietitään, että missä on sopivat etäisyydet asutukseen, se on hyvin tärkeä asia. Ja sitten kolmanneksi minkälaisia rajoitteita siellä alueella on. Suomessa on paljon arvokkaita luontoarvoja ja on muinaismuistoja ja on kaikenlaisia. Ne yritetään ottaa sitten siinä alkuvaiheessa jo heti huomioon.
Ja sitten kun löytyy sopivan kokoinen alue, minne meidän tapauksessa voisi sitten 10–40 voimalaa saada sijoitettua, niin sitten ryhdytään ottamaan yhteyttä sinne maanomistajiin. Mietitään, että ketkä siellä alueella omistaa maata, olisikohan ne mahdollisesti kiinnostuneita vuokraamaan sitten maitaan tuulivoimalle.
Aika useissa paikoissa Suomessa se maanomistus on erittäinkin pirstoutunutta tai niitä maanomistajia on paljon ja silloin ollaan havaittu, että on ihan hyvä tapa perustaa semmoinen maanomistajien toimikunta ja lähtee sitten sen kanssa neuvottelemaan siitä maanvuokrasopimuksesta. Silloin siitä tulee tasapuolinen ja päästään hyvin eteenpäin siinä hankkeessa.
Perttunen:
Onko yleensä vaikka teidän tapauksessa Fortum se, joka tekee sen aloitteen vai voisiko se olla niin, että maanomistaja itse lähestyy?
Iso-Tryykäri:
Juu on molemmanlaisia hankkeita meillä on ollut. Että joskus se löytyy niin, että me ollaan löydetty hankealue, joskus maanomistajat huomaa, että tässähän saattaisi olla hyvä. Ja sitten vähän kokoaa voimansa yhteen ja sitten lähestyy meitä ja siinä tapauksessa sitten myös usein muita hankekehittäjiä ja miettivät sitten, että kenen kanssa tässä olisi hyvä perustaa se pitkä, monikymmenvuotinen suhde.
Perttunen:
No mitkä asiat sulle tulee mieleen tuottajan näkökulmasta, että mitkä on tärkeimpiä juttuja sitten siinä sopimisessa ja vaikka vuokrasopimuksessa?
Iso-Tryykäri:
Ihan tärkein asia on tietysti se, että se on hyvällä alueella, minne on kannattavaa sitä tuulivoimaa rakentaa. Sitten jos mennään ihan siihen sopimukseen, niin on hyvin tärkeää, että se on selkeä, molemmat osapuolet ymmärtää, että mistä tässä on kyse.
Ja siinä on sitten ne kohdat, mitkä on maanomistajille tärkeitä siinä tuulivoimahankkeen rakentamisen ja käytön aikana. Ja sitten taas toisaalta ne asiat, mitkä on meille energiantuottajana ja siihen hankkeeseen investoijana ja siihen hankkeeseen rahoituksen hankkivana tahona, niin sitten myös ne asiat on siellä mukana.
Mitä siinä tarvitaan, niin se siinä vuokrasopimuksessa on tärkeintä, että siitä muodostuu sellainen kokonaisuus, että saadaan se hanke sitten lopulta rakennettua ja toteutettua. Että semmoiset hankkeet, jossa hanketta ei koskaan päästä rakentamaan, niin niistä ei ole maanomistajalle sitä hyötyä, eikä sitten tietysti myöskään meille. Eli semmoinen tasapainoinen kokonaisuus siitä aina on hyvä sitten etsiä.
Perttunen:
No heti metsänomistajan näkökulmaa halutaan tietenkin tähän kuulla, että silloin kun metsää vuokrataan, niin onko jotain tärkeitä sopimuskohtia, mitä sulla tulee heti mieleen? Mitä pitää ottaa huomioon?
Ikonen:
Juu, no jatkan vielä tästä vuokrauskäytännöstä sen verran, että vuokraaminen on molempien osapuolien intressi kokonaisuudessa, että jos me tarkastellaan maanomistajia, metsänomistajia, niin tyypillisesti siellä halutaan säilyttää se maanomaisuus perheen ja suvun piirissä. Eli se kynnys myydä on suhteellisen korkea, mutta vuokraaminen taas niin kuin kevyempi keino tässä kokonaisuudessa, koska se ei muuta sitä omistajuutta alueen osalta.
Vastaavasti tuulivoimayhtiöillä on intressi vuokrata, kun on näitä epävarmuustekijöitä hankkeissa, niin ei sitten liikaa pääomia sitoudu siihen hankkeeseen, kun hankitaan maata vaan. Maan vuokraaminen on heillekin kevyempi menettely alueen osalta. Ja tähän mennessä niin järjestelmä on toiminut
Sitten kun mennään tähän konkreettiseen maanvuokra- ja käyttöoikeussopimukseen, joka niin kun on osapuolien välinen sopimus tuulivoiman kehittämisessä, niin sehän on maanomistajalle nimenomaan se tärkein paperi koko hankkeessa. Siinä käsitellään hankkeen koko elinkaari alkaen siitä suunnittelusta ja päättyen sitten loppujen lopuksi, kun tuotanto ajetaan alas ja alueita palautetaan siihen muotoon, kuin ne oli ennen tuulivoimakehitystä.
Sopimukset ovat myös ylisukupolvisia. Eli tänä päivänä, kun se maanomistaja sen allekirjoittaa, niin hän ei tee sopimusta vain itselleen, vaan hän tekee sen myös tuleville sukupolville. Ja tätä monet metsänomistajat myös pohtii osana sitä sopimuksen tarkastelua ja laadintaa, että kun sitä ei tehdä vain itselleen, vaan se tehdään myös seuraavalle omistajasukupolvelle.
Sopimus on tosiaan laaja ja niissä on kyllä merkittäviä vaihteluita niin hanke kuin toimijakohtaisesti. Ja on ihan asianmukaista, että maanomistaja sitten ajan kanssa tutustuu ja mielellään myös yhteistyössä asiantuntijan kanssa sen sopimuksen sisältöön.
Muutamia tämmöisiä keskeisiä sopimuskohtia, joihin kannustan tutustumaan ajan kanssa, niin on totta kai, että mitkä on vuokralaisen ja vuokranantajan oikeudet vuokra-alueella ja samaten vastuut ja velvollisuudet ja rajoittuuko ne vain sen vuokra-alueen sisälle? Tässä kohdin on hyvä muistuttaa, että vuokrasopimuksella voidaan kohdistaa toimia vain vuokra-alueen sisäpuolelle, ei ulkopuolelle.
Syytä mihin myöskin on hyvä kiinnittää huomiota, niin on sopimuksen irtisanomisehdot. Eli pääseekö siitä sopimuksesta irti, jos niinku näyttää siltä, että se hanke ei etene tai ei toteudu ollenkaan, ettei sitten ylisukupolvisesti sitouta itseä hankkeeseen, joka ei ole realisoitumassa ja käytännössä et voi sitä sitten kilpailuttaa muullekaan toimijalle.
Muita tämmöisiä soveltuvia kohtia, niin totta kai vuokra ja korvaukset ja syytä kiinnittää niihin perusteisiin, että mihin se perustuu. Onko se kuinka avoin ja läpinäkyvä aiheen osalta? Ja myös se selkeys, mitä vähemmän tämmöisiä epäselviä sopimuskirjauksia on sopimuksessa, niin sitä parempi, koska yleensä nämä epäselvät, tulkinnanvaralliset, kirjaukset johtaa sitten erimielisyyksiin jossain vaiheessa hanketta. Niin mieluummin selkeitä kirjauksia.
Se mikä myöskin nousee tämmöisenä kysymyksenä, pohdintana ja jopa huolena osana tätä tuulivoimatoimijoiden ja maanomistajien välistä luottamusta ja joka konkretisoituu sopimuksessa, niin on nämä purkuvakuudet ja purkamistoimet, jotka nimenomaan kohdistuu sitten siihen seuraavaan maanomistajasukupolveen.
Eli minkälaiset turvamekanismit luodaan sopimuksella, että jos hankeyhtiö, energiantuottaja, ei pysty toteuttamaankaan sille asetettuja velvoitteita purkamisen ja alueiden palauttamisen osalta ja mikä on se purkamisen ja palauttamisen taso? Mutta tässä nyt muutamat kohdat, joihin kannustan kiinnittämään huomiota.
Perttunen:
No tossa on aika montakin tärkeätä. Sen verran haluan palata tuohon, kun puhuit vuokratasosta. Onko nää aina täysin tapauskohtaisia vai onko sulla jotain, mitä pystyy sanomaan vuokratasosta?
Iso-Tryykäri:
No vuokrataso neuvotellaan aina jokaisessa hankkeessa hankekohtaisesti. Tietysti alalla on sitten tiettyjä käytäntöjä ja se ne vuokratasot vakiintuu johonkin. Ja siinä on hyvä pitää mielessä, että mitä korkeampi se vuokrataso kyseisessä hankkeessa sitten siinä sopimuksessa on, niin sitten siinä suomalaisten hankkeitten paremmuusjärjestyksessä, niin sittenhän se hiukan aina laskee sitten sen mukaisesti, jos se vuokra on oikein korkea. Välillä saattaa olla iso isojakin eroja, jos on vaikka joitakin vuosia sitten tehtyjä sopimuksia tai ihan tuoreita, niin siinä on vähän käytännöt vaihdellut.
Mutta kaikki se kulminoituu sitten, että on hyvä tehdä semmoiset sopimukset, mitkä kohtelee sen alueen maanomistajia kaikkia samalla lailla ja tasapuolisesti. Ja jaetaan se vuokra niin, että ei tule yksittäisestä maanomistajasta hirvittävän rikas, vaan jaetaan. Me ainakin pyritään jakamaan se vuokra sillä lailla tasaisesti sille koko hankealueelle.
Ikonen:
Tästä tuulivoiman vuokrakäytänteistä ja -perusteista, niin kyllä yksi sujuvoittamisen esteinä näissä hankkeissa on, että meillä ei ole julkisia valtakunnallisia vuokratilastoja, joihin maanomistajakin voisi verrata saamaansa sopimustarjousta, että onko se niin sanotusti markkinatasossa vai ei? Eli nythän se vuokrakeskustelu perustuu nimenomaan kahdenväliseen luottamukselliseen keskusteluun, että se on sillä vuokratasolla, tai markkinatasolla korjaan.
Haluan myös senkin tuoda esille, ettei ole niin kuin yhtä ainoaa vuokraperustetta, jonka mukaan toimialalla toimitaan ja menetellään. Karkeasti niin vuokraperusteet voidaan jakaa kolmeen kategoriaan. Eli siellä on tämä kiinteä vuokra, esimerkiksi euroa per voimala, euroa per hehtaari, euroa per tuotantokapasiteetti, megawatti per vuosi. Tai sitten tuotantoon sidottu korvausperuste ja kolmantena vaihtoehtona on sitten näitten yhdistelmä. Eli näiden eri variaatioiden välillä, niin osapuolet käyvät keskustelua ja pohdintaa, että mikä olisi juuri sille hankkeelle se suotuisin mahdollinen.
Iso-Tryykäri:
Kyllä, ja siinä sitten niin maanomistajilla on vähän erilaisia toiveita, että jotkut pitää hyvin tärkeänä, että on sovittu semmoinen minimitaso, joka ainakin tulee. Ja sitten taas toiset katsoo, että sitten jos tulee tuulivoimasta enemmän tuottoa niin sitten vähän niinku saadaan enemmän hyvää kaikille. Ja sitten on tämä yhdistelmä näistä molemmista. Että sitä usein sitten sen maanomistajatoimikunnan kanssa käydään läpi, että mikä se nyt just täällä teidän hankkeen kohdalla olisi sitten se oikea ja sopiva ja hyvä vuokrajärjestely.
Perttunen:
No kuulostaa siltä, että metsänomistaja ehkä juuri miettii sen painavan asiakirjan vieressä juuri sitä, että kun nimensä siihen laittaa, että mihin kaikkeen oikeasti sitoutuu. Onko tää just se huoli, mikä heillä pääsääntöisesti herää, että mihin tässä sitoutuu, ymmärränkö kaikkea? Vai onko jotain muuta sellaista, mitä sä koet, että metsänomistaja tuulivoimantuotantoon liittyvissä asioissa miettii ja pohtii?
Ikonen:
No jos asetutaan tämän yksittäisen maanomistajan, metsänomistajan, asemaan, kun ensimmäisen kerran tulee tuulivoimayhtiöltä vuokrasopimustarjous niin todennäköisesti metsänomistajia ei ole aikaisemmin perehtynyt ollenkaan maanvuokrauskäytäntöihin tai siihen sopimuskulttuuriin, että on täysin uuden asian edessä. On täysin luonnollista, että siinä nousee esiin kysymyksiä ja huolia. Ja etenkin, kun kysymyksessä on ylisukupolvinen sopimus, että tulee koskettamaan niitä tuleviakin sukupolvia. Niin kyllä me kannustetaan maanomistajia, että heillä ei ole niin kuin kiire allekirjoittaa sitä sopimusta.
Ja se on nimenomaan ensimmäinen sopimustarjous, ensimmäinen versio eli siitähän ne keskustelut ja neuvottelut varsinaisesti käynnistyy. Ihan yhtälailla mekin kannustetaan metsänomistajia olemaan yhteydessä naapurikiinteistöjen omistajiin ja perustamaan maanomistajien neuvottelukunnan, joka tuo tehokkuushyötyjä hankkeelle kokonaisuudessaan.
Eli tehokkuushyödyt näyttäytyy tuulivoimayhtiöille siten, että heidän tarvitsee yhden organisaation kanssa keskustella ja neuvotella, ei jokaisen maanomistajan kanssa erikseen. Ja vastaavasti tehokkuushyödyt näyttäytyy myös maanomistajille, eli päästään helpommin yhdenvertaisiin sopimussisältöihin ja yhtenäisempiin tuotantoalueisiin, jotka niin kuin edistää hankkeen toteutumista. Toki jos niinku maanomistajat hyödyntää asiantuntija-apua, niin samoin ne kustannukset jakaantuu silloin useammalle henkilölle aiheen osalta.
Jos näitä huolia tässä nostaa sen lisäksi, mitä on jo tullut esille esimerkiksi tämän sopimussisällön osalta, niin mikä selkeästi huolettaa myöskin on sitten se, että se mitä on luvattu, niin se myös sitten pysyy. Että esimerkiksi, kun sopimuksessa käsitellään myös tätä metsäistä näkökulmaa, että tyypillisesti sopimuksissa on kirjaus siihen suuntaan, että puuston poistoista ja käsittelystä sovitaan sitten erikseen, eli sillä sopimuksella ei siihen puututa. Mutta kun tuulivoimaa kuitenkin ohjataan kaavoituksella rakentamisen osalta, että ei sitten ruveta kaavoituksella ohjaamaan sitä metsien hoitoa ja käyttöä, että ollaan johdonmukaisia siinä hankkeessa aiheen osalta.
Se mihin myöskin huolet kohdistuu, niin on tosiaan sitten sen tuulivoimapuiston ulkopuoliset ilmiöt. Jotta tuulivoimayhtiö voi harjoittaa sitä liiketoimintaansa, niin se edellyttää sähkönsiirtoa tuotantoalueelta kantaverkkoon ja siten sähkömarkkinoille. Niin miten sitten nämä maanomistajat huomioidaan osana tätä yksityiseen etuun perustuvaa hanketta myös tämän siirtolinjan osalta? Kun selkeästi tuotantoalueella maanomistajat pääsee vuosittaiseen vuokranautintoon, mutta miten sitten menetellään siirtolinjan osalta?
Tähän mennessä tyypillisesti siirtolinjan korvaukset on ollut kertaluonteisia. Ja onko tämä sitten maanomistajia yhdenmukaistavaa, niin mielestäni ei, että kyllä niin kun samaa yksityiseen etuun pitäisi niin kun pystyä korvauksetkin määrittää.
Iso-Tryykäri:
Juu ja siinä on just se maanomistajan neuvottelukunta on ihan hyvässä asemassa sitten keskustelemaan siinä ennen kuin vuokrataan mitään maita siitä hankkeesta, että miten sitten sen siirtolinjan ja muiden kanssa sitten tässä hankkeessa menetellään.
Ja ehkä yksi semmoinen tärkeä pointti nyt kun miettii maanomistajana sitä omaa metsää ja mitä sille haluaa tehdä, niin se on tärkeää muistaa, että se on aina jokaisen yksittäisen maanomistajan oma henkilökohtainen päätös, että haluaako just sitä omaa palstaa siihen hankkeeseen vuokrata. Että vaikka kuinka se neuvottelukunta ja kaikki muut naapurit haluaisi lähteä mukaan, kenenkään ei ole pakko tietenkään lähteä tuulivoimaan.
Ikonen:
Tää on nimenomaan se positiivinen ilmiö tässä tuulivoimahankekehityksessä, että yhtään voimalaa ei rakenneta vastoin maanomistajan suostumusta. Eli se edellyttää aina sitä maanomistajan lupaa ja suostumusta, joka ilmaistaan siinä maanvuokrasopimuksessa. Mutta toki sitten tämä siirtolinja voidaan toteuttaa pakkomenettelyin. Eli se ei edellytä maanomistajan suostumusta ja tää on se yksi eriarvoistava kulma näissä hankkeissa.
Iso-Tryykäri:
Joo kyllä, nyt tietysti voin puhua vaan meidän omien hankkeiden puolesta, mutta me kyllä pyritään aina tekemään haltuunottosopimukset vapaaehtoisesti myös sinne siirtolinjalle, että se sitten luo taas tätä tasapuolisuutta näitten maan maanomistajien suuntaan.
Perttunen:
Miten sä Juho koet, kun sanoitkin, että voi olla, että se maanomistaja on uuden edessä. Saako kuitenkin sitten, löytyykö tarpeeksi lisätietoa, kun maanomistaja lähtee sitä etsimään? Onko apua saatavilla?
Ikonen:
Tietoa on kyllä saatavilla ja lähtökohtaisesti niin tuulivoimahankeyhtiö on vastuullinen siinä antamaan sitä realistista ja ajantasaista tietoa. Mutta totta kai siinä voi olla myös intressiristiriita myös maanomistajan näkökulmasta, että luottaako niin sanotusti hankeyhtiön antamaan informaatioon, vaan haluaa myös sitten omalta etujärjestöltään ja neutraaleilta tahoilta sitä informaatiota sen informaation tueksi.
Ihan yhtälailla meillä niin kuin MTK:na, niin meillä on tukimateriaalia maanomistajajäsenille, metsänomistajajäsenille, kuin myös sitten erillisiä webinaareja, koulutuksia aiheen osalta ja materiaalia. Pidetään ajan tasalla, miten niin kuin toimintaympäristö elää, muuttuu ja kehittyy. Toki on paljon myös muita lähteitä aiheen osalta, että mitä kautta saa sitä lisäinformaatiota.
Mutta oleellista ei ole ehkä se, että onko sitä informaatiota, vaan että onko se saatavilla ja kuinka helposti ja kuinka ymmärrettävässä muodossa. Ja onko se siten sovellettavissa juuri siihen tilanteeseen ja hankkeeseen, johon maanomistaja tarvitsee tietoa.
Iso-Tryykäri:
Juu ja sitten informaatioon liittyen tuulivoimaan, sitähän on netti pullollaan ja se informaatio on sitten toisaalta hyvää ja luotettavaa niinku vaikka MTK:lta saatava informaatio. Mutta sitten siellä on myös hyvin paljon semmoista, mikä ei ole luotettavaa ja eikä ole oikeata. Ja siinä jos ei ole sitä oikeata tietoa saatavilla, niin saattaa kyllä mennä hiukan maanomistaja sitten hiukan sekaisinkin, kun jos rupeaa netistä kaivamaan kaikkia mahdollisia uhkia ja riskejä, mitä tähän liittyy tuulivoiman erilaisiin puoliin. Että sitten kannattaa miettiä, että mikä tieto on oikeata ja luotettavaa.
Ikonen:
Niin ja kyllä mä kannustan metsänomistajaa, maanomistajaa, jos tulee jonkinlaisia kysymyksiä, joihin tarvitsee konkreettisesti vastauksia, niin olisi ensisijaisesti siihen hanketoimijaan yhteydessä ja hanketoimija on velvollinen myös vastaamaan siihen kysymykseen parhaimmalla mahdollisella tiedolla, joka on käytettävissä. Ja se on osa sitä luottamuksen rakentamista myöskin hankeyhtiön ja maanomistajan välillä.
Iso-Tryykäri:
Kyllä. Ja suomessa on hyvin toimiva luvitusjärjestelmä, missä sitten kun päästään maanomistajan kanssa sopimukseen siitä maanvuokrauksesta, niin sen jälkeen sitten ryhdytään tekemään ympäristövaikutusten arviointia; tutkitaan hyvin tarkasti kaikki eläimet ja kasvit ja muut, mitä alueella on. Ja sen jälkeen niin se mennään kunnallisen päätöksenteon kautta ja haetaan sille kaava ja haetaan sille rakennusluvat. Ja siellä on kaikkien valitsemat poliittiset päättäjät sitten päättämässä niistä hankkeista. Eli sen kautta se kyllä Suomessa toimii se sen hankkeen ikään kuin hyväksyttävyyden varmistaminen toimii luontaisesti siinä sen prosessin kautta.
Perttunen:
Niin aika pitkäkin prosessi tämä voi olla. Pystytkö sanomaan mitään siihen, että kuinka tyypillisen usein nää tuulivoimahankkeet sitten oikeasti toteutuu?
Iso-Tryykäri:
Juu pitkiähän prosesseja ne tosiaan on, että siihen maan vuokraamiseen nyt tapauskohtaisesti voi mennä vuosia, luvittamiseen sitten kahdesta vuodesta kahteentoista vuotta ja sen jälkeen sitten vielä katsotaan, että onko markkina semmoisessa asennossa, että se pystytään rakentamaan. Eli kyllä siinä monenlaisia epävarmuuksia siinä matkan varrella on.
Sanoisin, että Suomessa, jos hyvin on katsottu se alue, mihin lähdetään kehittämään. niin kyllä niistä yli puolet varmaan menee siihen asti, että sinne saadaan jonkun kokoinen tuulivoimapuisto luvitettua. Ja sitten sen jälkeen niin se riippuu vähän, että minkä toimijan hallussa se hanke on ja miltä se, mikä se sähkön tarve maassa sillä hetkellä sitten kulloinkin on.
Että esimerkiksi nyt, niin ei Suomeen nyt tarvitse rakentaa uusia tuulivoimaloita, ellei tänne tule uutta sähkönkulutusta ja sitten ne kulkee vähän käsi kädessä nämä uusi tuotanto ja uusi kulutus. Ja minä uskon ja toivon kyllä kovasti, että sitä uutta kulutusta tänne syntyy ja sitä kautta syntyy sitten tarvetta näille uusille tuulivoimahankkeille.
Ikonen:
Juu ja siis oma arvio on ihan yhtälailla myöskin tämä, että vain murto-osa nykyisellään vireillä olevista hankkeista tulee loppujen lopuksi toteutumaan. Ja mikä on ihan luonnollista siitäkin näkökulmasta, että kyllähän energiayhtiöillä itsellään on jonkinlainen tuotto-odotus sille tuotteelle, jonka nyt tuottavat aiheen osalta.
Ja sähkömarkkinat edellyttää sitä, että ei ole pelkästään tuotantoa, vaan on myös tätä kulutusta. Niin odotukset on siinä, että me saadaan Suomeen näihin näitä kulutusinvestointeja ja nimenomaan näitä ison luokan investointeja. Eli nyt ei puhuta pelkästään, että jokainen kotitalous hommaisi sähköauton tai toisen puhelimen ja niin edelleen, vaan me puhutaan metalliteollisuuden investoinneista, vetytalouden investoinneista, datakeskuksista ja niin edelleen. Eli näitä ison kokoluokan investointeja tarvittaisiin Suomeen.
Iso-Tryykäri:
Kyllä, jotka luo sitten työpaikkoja ja sitä kautta hyvinvointia. Ja maanomistajat sitten, jotka on vuokrannut maitaan tuulivoimalle, niin sitten omalta osaltaan pääsee siihen kehitykseen vaikuttamaan.
Perttunen:
Niin, kuinka pitkä oikeastaan tällaisen hankkeen elinkaari edes on?
Iso-Tryykäri:
Joo, no nyt ollaan päästy siihen, että se rakennetaan. No sitten alkaa se varsinainen käyttö ja nykyään ajatellaan, että se on semmoinen 30–35 vuotta sitten niitten tuulivoimalaitosten elinkaari, sitten tulee käyttöikänsä päähän. Ja tuulivoimayhtiö, joka sitä on operoinut sitten sen 30 vuotta, niin sitten se purkaa ne voimalat siitä ja vielä vie pois ja sen jälkeen ne rakennetut tiet jää sinne maanomistajan käyttöön ja maanomistaja voi sitten harkita, että olisiko silloin vielä tarvetta tuulivoimalle, että vuokrataanko sitten mahdollisesti uudestaan se vielä tuulivoimakäyttöön.
Perttunen:
Sanoitkin aikaisemmin siihen, että tää on tärkeä jo siinä sopimusvaiheessa huomioida vaikka nää niinku purkuvaiheetkin. Ne voi tuntua tosi kaukaiselta, mutta se pitää siellä sopimuksessa olla jo hyvin ne vastuut eroteltuna.
Ikonen:
Kyllä, eli kyllä vuokralaisen vastuut ja velvollisuudet on käsiteltävä maanvuokrasopimuksessa siitä hetkestä, kun nimi laitetaan alle ja sitten siinä tilanteessa, kun sopimuskausi lähenee loppuaan, että on sopimuksessa määritelty, että mitä sitten. On vuokralaisen vastuut ja velvollisuudet siinä tilanteessa.
Ehkä sen verran vielä jatkan tästä sopimuksien kestosta, että tosiaan tää voimaloiden käyttöikä 30–35 vuotta, mutta on hyvä tunnistaa, että ei se hetkessä tapahdu myöskään se lainvoimainen luvituskaan siinä, että allekirjoitushetkestä voi kestää viidestä vuodesta niin kymmeneen vuoteen ennen kuin voimala on toiminnassa. Niin sopimuksella pyritään myös varautumaan siihen, että tämä aikajänne mahdollistuu.
Iso-Tryykäri:
Juu, kyllä se niin kuin sopimuksen kesto siitä allekirjoituksesta sinne pisimpään takalautaan niin 40 ja 50 vuoden väliinhän se sitten menee, että on kyllä ihan aidosti ylisukupolvista sopimista tämä. Että nykyäänkin kun katsoo maanomistajia niin aika iso osa on jo, ei välttämättä enää ihan aktiivisessa työelämässä, niin aika monethan sitten on, että se on sitten se seuraava sukupolvi tai vielä seuraavan sukupolven lapset, jotka on sitten vastuussa siitä maasta, kun tulee aika ne voimalat sieltä purkaa.
Perttunen:
No jos pitää tätä keskustelua tässä nyt vetää vähän nippuun, niin miten sä Juho vielä sanoisit sen, että mitkä olisi sun terveiset nyt sitten maanomistajille keiden maille vaikka tällaista tuulivoimantuotantoa on suunnitteilla?
Ikonen:
Kyllä mä kannustan siihen uteliaisuuteen näiden hankkeiden osalta. Ja kiire ei ole, eli aikaa saa käyttää, asiantuntija-apua saa käyttää sopimuksen tarkasteluun. Ja ei kannata pelkästään sitä sopimusta tarkastella, vaan suosittelen myös tutustumaan siihen hanketoimijaan ja hanketoimijan toimintaperiaatteisiin. Kun meillä on Suomessa monen tasoisia toimijoita, että on niitä, jotka niin kun keskittyy vain siihen hankkeen luomiseen ja luvittamiseen, mutta eivät välttämättä jää siihen itse toimimaan, vaan myyvät sen eteenpäin ja sitten on näitä toimijoita, jotka jäävät siihen myös itse operoimaan. Niin kävisivät myös tämän keskustelun sen hanketoimijan kanssa. Eli kuka on heidän kumppaninsa tässä yhteydessä.
Myös sen tähän niinku toimintaympäristöön haluan tuoda molemmille osapuolille oikeastaan terveisenä on, että että olettaminen on pahin inhimillinen virhe, minkä osapuolet voivat tehdä osana tätä hankekehitystä ja sen sopimuksellista neuvotteluympäristöä. Eli jos asiasta ei ole sovittu, vaan oletetaan, niin voi olla, että jonkinlaisia erimielisyystilanteita on sitten vastassa ja ikäviä yllätyksiä.
Perttunen:
Missä tällainen olettaminen voisi näkyä?
Ikonen:
Olettaminen voi esimerkiksi tulla eteen, että oletetaan, että kyllä tuulivoimayhtiö tietää, mitkä minun maankäyttötavoitteet ja tarkoitukset on.
Perttunen:
No hei, jos Fortumin näkökulmasta vielä tähän loppuun kysyn, niin miltä näyttää tuulivoimantuotannon tulevaisuus Suomessa? Onko esimerkiksi joku tietty osa Suomea, mitä nyt niinku mihin vaikka tää rakentaminen kohdistuu?
Iso-Tryykäri:
Joo no tuulivoimahankkeita on nyt luvitettuna ja luvitukset on menossa eri puolelle Suomea, rakennettu tuulivoima on aika paljon länsirannikolla. Nyt on aika usein silloin, kun länsirannikolla tuulee kovaa, niin sitten tuppaa markkinahinnat olemaan aika matalat, että jos sitä vähän voisi siitä laajentaa sitten vaikka nyt itään, Itä-suomen puolelle, niin sehän olisi ihan sen sähköjärjestelmän toiminnan kannalta positiivinen suunta.
Siellä tietenkin on sitten tiettyjä haasteita tutkien ja muiden kanssa, mutta ehkä niihinkin kun tässä valtakunnassa vähän ryhdytään puhaltamaan vaan yhteen hiileen ja etsitään hyviä ratkaisuja, viedä asioita eteenpäin, niin ehkä niihinkin sitten jossain kohtaa löytyy hyvät niin toi noin vaihtoehdot, miten ne hoidetaan.
Mutta oikein pidän kyllä, tai maanomistajien kannalta, niin hyvänä vaihtoehtona pohtia, että onko olisiko se tuulivoimahanke sitten omille maille mielenkiintoinen ja hyvä. Ja ainakin ne muutama tuhat maanomistajaa, joiden kanssa meillä on sopimukset, on sitten päätynyt, että heidän kohdalta se on. Se voisi olla pitkällä aikajänteellä hyvä ja mielenkiintoinen tapa hyödyntää sitä metsää, jonka he omistaa.
Perttunen:
No hei keskustelu tulee varmasti tästä myös jatkumaan tulevaisuudessa. Tällä erää suuret kiitokset maankäytön asiantuntija MTK:sta Juho Ikonen.
Ikonen:
Kiitoksia.
Perttunen:
Ja Fortumilta tuuli- ja aurinkovoimahankekehitysjohtaja Mikko Iso-Tryykäri.
Iso-Tryykäri:
Kiitos. Oli mukava olla täällä.
Perttunen:
Tämän podcastin tarjosi Metsätalous ja tuulivoima -hanke, jota rahoittavat Euroopan aluekehitysrahasto ja yksityiset yritykset sekä kunnat.