Siirry pääsisältöön

Tekstivastine Mättäällä-podcastin Kannattaako tiekuntien yhdistyä? -jaksosta

Tämä on tekstivastine Mättäällä-podcastin jaksosta, jossa keskustelevat Teuvo Taura ja Hannu Ulvinen. Jakson juontaa Sara Perttunen.

[intro] Puhuja 1, Teuvo Taura:

Kyllä pienemmälläkin tiekuntamäärällä varmasti tultaisiin toimeen. Kyllä se tuntuisi järkevältä, että niitä yhdistettäisiin nykyistä enemmän.

Puhuja 2, Hannu Ulvinen:

Ja tässä on sellainen tilanne, että esimerkiksi metsänomistaja saattaa joutua kulkemaan useamman yksityistien kautta ja olemaan osakkaana useammassa yksityistiekunnassa päästäkseen sinne omalle palstalleen. Olisi hyvin paljon tehokkaampaa ja hänellekin selkeämpää, että se olisi yksi tiekunta.

Puhuja 3, Sara Perttunen:

Tänään Metsäkeskuksen podcastissa puhutaan yksityistieasioista. Podcastin aiheena on tiekuntien yhdistyminen suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja siitä tieosakkaille koituvat edut. Ja kuullaan kahden tieasioiden kanssa paljon työtä tekevien asiantuntijoiden ajatuksia aiheesta.

Ja nyt voidaan esitellä meidän tämän päivän vieraat Suomen Metsäkeskuksesta projektipäällikkö Hannu Ulvinen. Tervetuloa.

Ulvinen:

Kiitos.

Perttunen:

Olet Ysi, Yksityistiet ja sillat hyvään hoitoon -hankkeen projektipäällikkö ja työskennellyt metsäteiden ja yksityisteiden parissa yli 30 vuoden ajan.

Ja sitten lisäksi on Suomen Tieyhdistys ry:stä yksityistieasiantuntija Teuvo Taura. Tervetuloa.

Taura:

Kiitos.

Perttunen:

Ja Teuvo, säkin olet tehnyt tosi pitkään töitä yksityisteiden kehittämishankkeiden kanssa ja olet tällä hetkellä asiantuntijana yksityisteiden edunvalvonnan ja neuvonnan parissa Suomen Tieyhdistyksessä. Ja minä olen Sara Perttunen, tervetuloa Mättäälle.

Suomessa on siis noin 60 000 yksityistiekuntaa ja oikeastaan 370 000 kilometriä yksityisteitä. Teuvo, kertaapa nyt tähän alkuun heti, että mikä tiekunta oikein on?

Taura:

Eli Suomessa on kahdenlaisia yksityisteitä, on järjestäytyneitä ja järjestäytymättömiä yksityisteitä. Ja näitä järjestäytyneitä yksityisteitä kutsutaan tiekunniksi. Tiekunnat on perustettu sen takia, että osakkaat pystyvät sitten omissa kokouksissaan tekemään päätöksiä siitä, miten sitä yksityistietä hoidetaan ja missä kunnossa sitä pidetään. Ja kun on tiekunta olemassa, niin silloin osakkaat kokouksen enemmistöperiaatteella päättävät siitä tienhoidon tasosta.

Perttunen:

Onko tiekunta pakollinen, Hannu?

Ulvinen:

Tiekunta ei ole pakollinen. Yksityistietä voidaan hoitaa myös itse yhteisesti sopimalla ja usein on semmoisia yksityisteitä, joiden hoito ja tienpito sujuu aivan hyvin tällä tavoin. Mutta sitten jos osakkaita esimerkiksi on paljon, tiellä on peruskorjaustarpeita, kerätään hoitovaroja tiestölle ja niin edelleen, niin kyllä silloin on järkevä perustaa yksityistiekunta. Mutta tosiaan monen tien hoito sujuu ilmankin sitä ja toki tiekunta tuo myös tämmöistä hallintoa aina enemmän mukanaan, mutta se tuo myös säännönmukaisuutta yksityisteiden hoitoon.

Taura:

Tiekuntia on perustettu viime vuosina runsaasti sen takia, että yksityistielakiin tuli 2019 vuonna vaatimus siitä, että jotta tiekunta voi saada tai yksityistie voi saada yhteiskunnan avustusta tienpitoon, niin silloin täytyy olla tiekunta perustettu, niin sen takia tiekuntien määrä on nyt viime vuosina lisääntynyt.

Perttunen:

No tuossa sanoinkin, että 370 000 kilometriä suurin piirtein Suomessa on yksityisteitä, niin anna vielä vähän mittakaavaa Teuvo siihen, että kuinka suuri osa Suomen tieverkostosta kokonaisuudessaan sitten on näitä yksityisteitä.

Taura:

No se on todella iso osa, että 80 prosenttia Suomen tieverkostosta on juuri yksityisteitä ja niillä on erittäin suuri merkitys erityisesti metsätalouden ja metsäteollisuuden kannalta. Toki myös Suomen huoltovarmuuden kannalta, että monet maatilat sijaitsee yksityisteiden varsilla ja ruokahuollon takia yksityisteiden kunto täytyy olla hyvä, että liikenteet siellä sujuu.

Perttunen:

Sanoitkin äsken, että on perustettu viime aikoina paljon näitä tiekuntia ja totesinkin tuossa aluksi, että noin 60 000 yksityistiekuntaa. Tämä määrä kuulostaa aika suurelta.

Taura:

No toki, mutta tietysti historia on sellainen, että näitä teitä on syntynyt eri tahtiin ja erityisesti tuota metsätieverkostoa, niin sitä on rakennettu pikkuhiljaa tuolta viisikymmentäluvun loppupuolelta lähtien. Ja aina kun uusi tie yksityistie on rakennettu tai metsätie rakennettu, niin siihen on useimmiten perustettu tiekunta. Pienemmille yksityisteille ei välttämättä heti alkuun perustettu tiekuntia, mutta nyt on sitten juuri tämän tukipolitiikan takia niillekin alettu perustamaan tiekuntia.

Ulvinen:

Ja tässä voisi todeta, että tuo yksityistieverkosto, kun se on noin 80 prosenttia koko Suomen tieverkostosta, niin kyllä se on semmoinen elintärkeä hiussuonisto koko Suomen tieverkostolle.

Perttunen:

No tarvitaanko näitä näin paljon? Tässäkin heti aluksi kerroin, että tänään puhutaan myös näistä tiekuntien yhdistämisestä.

Taura:

No ei välttämättä. Kyllä pienemmälläkin tiekuntamäärällä varmasti tultaisiin toimeen ja aika helppoakin myös tiekuntien yhdistäminen on. Kun nyt meillä on kuitenkin yksityisteitä, jotka liittyy toisiinsa, ja sama tieosakas voi olla useammassakin tiekunnassa osakkaana, niin kyllä se tuntuisi järkevältä, että niitä yhdistettäisiin nykyistä enemmän.

Ulvinen:

Ja tässä on sellainen tilanne, että esimerkiksi metsänomistaja saattaa joutua kulkemaan useamman yksityistien kautta ja olemaan osakkaana useammassa yksityistiekunnassa päästäkseen sinne omalle palstalleen, seurata monen tiekunnan asioita, kokouksia, kenties maksaa useampaan tiekuntaan, niin se olisi hyvin paljon tehokkaampaa ja hänellekin selkeämpää, että olisi yksi tiekunta, jonka osakkaana olisi.

Perttunen:

No onko jotain sellaisia asioita, minkä perusteella tiekunnan kannattaisi alkaa miettiä sitä, että voisi yhdistyä?

Taura:

No kyllä se juuri tämä, mitä Hannukin tuossa jo toi esiin, että jos joutuu useamman yksityistien kautta kulkemaan ja useamman tiekunnan osakkaana olemaan, jotta sinne kiinteistölleen pääsee, niin kyllä ainakin itse tieosakkaana tekisin aloitetta siitä yhdistymisestä, jotta sitten koituisi siinä todennäköisesti niin kuin edullisempana tienpitona ja edullisempana tie maksuina. Se toki tietysti yleensä on aina niin kuin lähtökohta, jos mietitään tämmöistä yhdistymistä, että siitä täytyisi tulla niille osakkaille jotakin etua.

Ulvinen:

Näiden teiden ei välttämättä tarvitse olla myöskään toisiinsa yhteydessä, että siinä saattaa olla vaikka pätkä maantietä välissä ja sitten taas jatketaan kiinteistölleen, niin tällaisetkin tiekunnat on mahdollista yhdistää, jos se järkevältä noin alueellisesti muuten vaikuttaa.

Taura:

Joo tosiaan yksityistielaki mahdollistaa sen, että vaikka periaatteessa yhden kylän kaikki yksityistiet olisi samaa tiekuntaa, mutta ei toki tämmöisiä tapauksia vielä Suomessa ole, mutta laki sen kyllä mahdollistaa.

Perttunen:

No mennään vielä tarkemmin niihin hyötyihin. Teuvo, millaisia hyötyjä tiekuntien yhdistämisestä voi tulla esimerkiksi hallinnon näkökulmasta?

Taura:

No tiekunnalla on tiettyjä hallinnollisia kustannuksia. Viime aikoina on puhuttu paljon pankkipalvelumaksuista, ja kun pankit nyt otti sen linjan, että maksujen kannalta tiekunnat tulkitaan yrityksiksi, jolloin ne maksut nousi huomattavasti siitä mitä ne oli aikaisemmin kun tiekuntien tilit oli henkilötileinä, niin nyt ne pankkipalvelumaksut on toistakymmentä euroa vähintään kuukaudessa. Jos sitten on tosiaan vaikkapa kolme tiekuntaa jotka nyt yhdistetään niin heti tavallaan pankkipalvelumaksut menee kolmannekseen.

Sitten on tietysti muitakin hallinnollisia kustannuksia mitä yleensä maksetaan jonkin verran, vaikka siellä joku tieosakas talkoillakin hoitaisi tiekunnan asioita, niin toki hänelle jonkinlaista korvausta yleensä maksetaan ja sitten tiekunnat käyttää tai osa tiekunnasta käyttää maksullisia ohjelmia millä hallinnoidaan tiekunnan asioita, niin niissäkään kustannukset ei yleensä nouse, vaikka olisi sitten isompi osakasmäärä, ei ainakaan kovin paljoa.

Ja nykyään on yleistynyt se, että tiekunnat ottaa myös vakuutuksia ja vakuutuksetkin on hyvin vähän riippuvaisia siitä tieosakkaiden tai tien pituudesta, että enemmän tai vähän oikeastaan vaikuttaa sitten se tien käyttämä rahamäärä liikevaihto hiukan siihen vakuutusmaksuun, mutta ei kovin paljoa, että näistä kolmesta asiasta nyt näitä hallinnollisia säästöjä tulee. Toki sitten jos käytetään ulkopuolista asiantuntijaa, esimerkiksi tieisännöitsijää asioiden hoitamiseen, niin sitten niitä säästöjä syntyy enemmän, koska palkkakustannukset tai korvaus tieisännöitsijälle totta kai sitten on selkeästi pienempi, jos ne on yksi tiekunta sen sijaan, että on kolme erillistä tiekuntaa.

Ulvinen:

Tämän voisi todeta myöskin, että kuitenkin metsänomistuskin esimerkiksi on jakaantunut jo nykyään sillä tavalla, että Ihmiset asuu entistä kauempana palstoistaan, on paljon kaupunkilaismetsänomistajia ja niin edelleen, niin sitten niin sanottuihin toimielimiin, esimerkiksi tiehoitokuntiin, jotka niitä asioita laittaa käytännössä toimeksi, niin tarvitaan kolmen hoitokunnan asiasta löytää henkilöt yhteen hoitokuntaan, niin sekin tuo helpotusta ja tehoa kyllä sitten yksityisteiden hoitoon.

Perttunen:

Sä olet Hannu tehnyt paljon töitä yksityisteiden kunnossapitohankkeiden parissa, niin oletan, että tämä on varmaan yksi asia, mihin niitä hyötyjä tietenkin halutaan. Ja niitä sitten tulee, kun tiekuntia yhdistää, niin kerro vielä vähän näitä kunnossapitojen hyötyjä.

Ulvinen:

Jos ajatellaan kunnossapitotöitä tekevän urakoitsijan näkökulmasta, niin kyllähän se urakoitsija kiinnostaa, jos on isompia työkokonaisuuksia samalla alueella, isompia urakkatarjouspyyntöjä. Se saattaa aiheuttaa senkin, että hän päättää tehdä investoinnin vaikka uuteen lanaan, jos on selkeää työnäkymää. Ja sitten taas toisaalta, jos ajatellaan tiekuntia niin tämmöiset tarjouspyynnöt voidaan pyytää isommista urakkakokonaisuuksista ja isommista materiaalikokonaisuuksista tarjouksia urakoitsijoilta.

Toisaalta sitten riittää yksi henkilö hoitamaan vaikkapa sitä niin sanotusti työnjohtoa ja laskujen seurantaa ja tiekuntien puolesta, niin se tuo semmoista säännöllisyyttä myös tienhoitoon. Teiden hoitotaso on saman tasosta useamman tien, että se ei vaihtele alueellisesti.

Perttunen:

No voiko tiekunta saada jotakin apuja tiekuntien yhdistämiseen tai tällaiseen kunnossapidon tarjouspyyntöihin?

Taura:

No kyllä mainitsinkin nämä tieisännöinnit ja toki on muita palveluntarjoajia, mutta esimerkiksi Suomen tieyhdistys kouluttaa näitä tieisännöitsijöitä ja he tarjoavat erilaisia palveluja tiekunnille. Mutta on tämmöisiä isompiakin valtakunnallisia yrityksiä ja myös metsänhoitoyhdistyksillä on tarjontaa ja heiltä voi sitten pyytää apua myös tiekuntien yhdistämiseen.

Ja tämmöinen tiekuntien yhdistäminen, se on tosiaan mahdollista myös tiekuntien omilla päätöksillä, mutta se on kuitenkin tämmöinen ainutkertainen tilanne siellä tiekunnassa, niin välttämättä ei ole osaamista niillä henkilöille, jotka siellä nyt talkoilla näitä asioita hoitaa, niin monesti kyllä tiekunnat pyytävätkin ulkopuolista apua näissä yhdistämistilanteissa.

Perttunen:

Sanoit tämän sanan tieisännöitsijä. Ei ole ehkä välttämättä kaikille tuttu isännöitsijä ehkä enemmänkin, niin kertaa Teuvo vielä, että mikä on tieisännöitsijä.

Taura:

No joo, kyllähän tätä tieisännöitsijää voisi verrata sitten asunto-osakeyhtiön isännöitsijään, että käytännössä hoitaa sama samoja asioita siellä tiellä, eli sopimuksesta riippuen. Mutta yleensä ainakin hoitaa hallinnolliset asiat, eli laatii kokouskutsut, tulee kokoukseen mukaan, toimii siellä sihteerinä ja lähettää tiemaksulaskut osakkaille ja tekee kirjanpitoa ja pitää yksikkölaskelmaa ajan tasalla. Mutta kyllä tieisännöitsijä voi sitten myös hoitaa näitä tien kunnossapitotöitä, eli pyytää tarjouksia tai tekee tilauksia näistä tienpitotöistä.

Perttunen:

No mennään ihan käytäntöön. Miten tällainen tiekuntien yhdistyminen oikein tapahtuu?

Taura:

Yksityistielaissa on aika selkeä säännös siitä, miten se tehdään. Eli jokainen yhdistyvä tiekunta tekee kokouksessaan päätöksen siitä, että haluaa yhdistyä ja hyväksyy sitten tulevan yhteisen tiekunnan yksikkölaskelman. Eli sen verran täytyy asiaa niin kuin konkreettisesti valmistella, että tehdään se yhteinen yksikkölaskelma, mutta se on yleensä aika helppo ainakin siinä tapauksessa, että tiet liittyvät toisiinsa, niin kuitenkin ne sivuhaaran osakkaat on jo siinä päätien yksiköinnissäkin mukana, niin ei sinne tarvitse muuta kuin vähän käyttömatkaa lisätä, että se ei ole kuitenkaan iso kustannus. Tietysti sitä ennen kuin mennään kokoukseen, on varmaan syytä tehdä vähän pohjustustyötä, jotta saataisiin ne päätökset siellä sitten aikaiseksi, että ei se ihan selvä juttu ole, vaikka siellä yksi, kaksi aloitteen tekee, että tämmöinen yhdistyminen sitten todellisuudessa tapahtuu.

Ulvinen:

Ainahan on toki mahdollisuus sitten tehdä tiekuntien yhdistäminen niin sanotun tietoimituksen kautta, joita sitten pitää Maanmittauslaitoksen toimitusinsinööri. Mutta tietysti sitten siitä tulee enemmän kustannuksia kuin tästä tiekuntien omalla päätöksellä tehtävistä yhdistämisistä, mikä nyt tämä uusi yksityistielaki mahdollistaa, että ensisijaisesti kannattaa tietysti tiekuntien aina sitä menetelmää ryhtyä miettimään.

Taura:

Joo ja sikäli se tiekunnan päätökselläkin yleensä onnistuu, jos se onnistuakseen on, ihan normaaliin tapaan enemmistöpäätöksellä. Se päätös tehdään yksiköiden mukaan äänestäen, että ei siellä vaikka vähän olisi vastustusta, niin se ei välttämättä sitten torppaa sitä tiekunnankaan päätöksellä.

Ulvinen:

Ja kun tiekunta on tämän jälkeen tehnyt sitten ilmoitukset tuonne Maanmittauslaitoksen yksityistierekisteriin, niin sen jälkeen se kuitenkin virallistuu sinne myös se tiekuntien yhdistyminen.

Perttunen:

No, minkälaisia ehkä epäilyksiä, huolia, vaikka vääriä luulojakin te olette sitten kohdanneet tähän yhdistymiseen liittyen?

Taura:

Eniten esille tulva asia on se, että osa tieosakkaista epäilee, että he joutuu nyt sitten kustantamaan semmoisen tieosan tienpidon, mitä he ei itse käytä, kun he on aikaisemmin kuulunut siihen tiekuntaan. Ja sehän tavallaan pitäisikin olla tämmöisen yhdistämisen periaate, että niiden tieosakkaiden, jotka siinä alkuperäisessä tiekunnassa, niin sanotusti päätiekunnassa on, että heidän tienpitorasitus ei nouse siitä, että siihen liitetään joku toinen tie, tieosa tai tiekunta, mutta sen vakuuttaminen sitten osakkaille ei tietysti aina ihan helppoa ole.

Ulvinen:

Sitten on tietysti myös tämä tottumus, että kun näin on aina totuttu toimimaan, niin siitä pois oppiminen, niin se usein on vähän ongelmallista.

Perttunen:

No koetteko, että väärää tietoa on esimerkiksi liikkeellä vai löytääkö ihmiset oikeita tietoja sitten näihin yhdistymiseen liittyen?

Ulvinen:

Kyllähän tätä tiedon tarvetta on paljon. Tietoa on toki saatavilla kun sitä osataan hakea, mutta tällaista niin sanotusti oikean tiedon tarvetta toki on ja tietoa jaetaan eri organisaatioiden toimesta. Ja on tietysti sitten myöskin semmoisia tiekuntia, joita ei välttämättä ole järkevä yhdistää, jos ne on hyvin eri tasoisia esimerkiksi ne tiet, mutta kyllä suurin osa tiekuntia on sillä tavalla, että ne voidaan yhdistää ja sitten voi olla myöskin eri hoitotasoa eri osuuksilla.

Perttunen:

Mulla herää tässä vielä sellainen ajatus, että ammattimaistuuko tässä ehkä sitten tämä tien hoito?

Ulvinen:

Kyllähän nyt kun sukupolvet vaihtuu ja uudemmat sukupolvet, nuoremmat sukupolvet on tottuneet hakemaan ammattipalveluita ja se on heille monessa asiassa itsestään selvää, niin kyllä selkeästi sellaista ilmiötä on, että enemmän sitten näiden ammattilaisten tieisännöitsijöiden, muita hallintopalveluiden tuottajia, niin heidän palveluitaan käytetään nykyään enemmän jo.

Taura:

Joo, kyllä näin on havaittavissa, että Suomen Tieyhdistys kouluttaa joka vuosi 25 uutta tieisännöitsijää. Silti meille tulee palautetta, että ei tahdo löytyä tieisännöitsijää asioita hoitamaan, että kyllä kysyntä on kova ja varmasti näin, että kun tiekuntia yhdistyy isommiksi yksiköiksi, niin edelleen se lisää sitten palvelujen kysyntää.

Toki tiekuntien määrä vähän vähenee, mutta ison tiekunnan asioiden hoitaminen tulee niin kuin osakkaasta kohden edullisemmaksi, kun useamman pienen tiekunnan hoitaminen kun päästään juuri yhdellä kokouksella ja yhdellä kirjeiden lähetyksellä sen eteen, että niitä lähtee sitten useampia, kun on useampia tiekuntia, niin se lisää kyllä myös tieisännöitsijöiden palvelujen kysyntää.

Perttunen:

No, jos nyt siellä tiekunnassa heräsi ajatus, että voisikohan tässä ehkä yhdistyä toisen läheisen yksityistien kanssa, niin mistä oikein voi ja kannattaa aloittaa?

Taura:

No kyllä se yleensä aloite tulee siitä niin kuin sivutiekunnasta tai pienemmästä tiekunnasta, joka haluaa sitten liittyä isompaan tiekuntaan niin, että siellä pienemmässä tiekunnassa sitten ne vastuuhenkilöt on sitten toimitsijamies tai hoitokunta, niin ensin keskustelee asiasta ja voi tietysti vähän kartuttaa osakkaidenkin mielipiteitä näin epävirallisesti ja sitten ollaan yhteydessä sinne päätien toimielimeen ja keskustellaan asiasta. Ja jos siellä näytetään vihreätä valoa, niin sitten asiaa viedään tiekuntien päätettäväksi. Toki tietysti voi sitten vielä pohjustaa asiaa niin, että ainakin on yhteydessä niihin isompiin tieosakkaisiin ja vähän heidänkin kantaa sitten selvittelee etukäteen, jotta saataisiin asia menemään mielellään yhdessä kokouksessa läpi, että silloin, jos joudutaan useampiin kokouksiin, sitten se asia tahtoo vähän mutkistua.

Ulvinen:

Ja nyt sitten tietysti, jos keskustelujen jälkeen on päädytty siihen, että asiaa pitäisi lähteä edistämään tai kannattaisi lähteä edistämään, sitten mietitään, että no, mistäpä tässä nyt oikein aloitettaisiin, että on vaikea päästä liikkeelle, niin esimerkiksi nyt sitten Metsäkeskuksen yksityistieverkkosivuilta löytyy tieisännöitsijöitä ja muita palveluntuottajia, jotka auttavat asiassa alkuun. Ja Suomen Tieyhdistys on julkaissut selkeitä tarjouspyyntölomakkeita, joilta voi pyytää vaikkapa tieisännöitsijöiltä tarjousta, että mitä tähän liittyy ja mitä tämä maksaisi lähteä tällaista asiaa käynnistämään. Että yksin ei tarvitse olla.

Perttunen:

Niin, onko teidän viimeiset terkut nyt tässä podcastissa, että tietoa löytyy lisää ja nimenomaan niin kuin uteliaasti sitä tutkimaan ja pohtimaan.

Taura:

No kyllä ja voisi tähän loppuun vielä muistuttaa. Se varmaan tuli jo kerrottuakin, mutta tärkeintä on myös, että ne päätökset laitetaan tiedoksi Maanmittauslaitokselle ja odotetaan päätöksien tekemistä se kolmen kuukauden valitusaika ennen kuin Maanmittauslaitos sitten rekisteröi tätä tiekuntien yhdistämistä, että vasta sitten tiekunnat on laillisesti yhdistyneet, kun rekisteröinti on Maanmittauslaitoksella tehty.

Ja siinä yhdistymisvaiheessa tietysti pohdituttaa tiekuntia myös se heidän rahatilanteensa, että siellä voi olla toisella tiekunnalla vähän enemmän kassaa kuin toisella, niin sitäkin kannattaa siinä valmisteluvaiheessa jo miettiä, että miten ne rahat sitten missä tilanteessa yhdistää, vai käytetäänkö niitä kassavaroja vähän ensin sen tien kunnostamiseen ennen kuin rahat laitetaan yhteiseen kassaan.

Perttunen:

Tämä on varmaan just sellainen asia, mitä pohdittekin tuossa sanoitte aikaisemmin, että joku miettii juuri, että käytetäänkö niitä minun rahoja nyt ton toisen tien. Mutta pystyykö nämä eriyttämään niin, että tosiaan ei maksa siitä tiealueesta, mitä ei käytä?

Taura:

Kyllä se lähtökohta täytyy olla se, ja jos sitä ei pysty toteuttamaan, niin sitten ehkä ei ole järkevää yhdistää, mutta voihan tähän vielä todeta myös tosiaan Hannukin sitä otti esiin, että voi olla eri tasoisiakin teitä ja voidaan tehdä niin sanottu eri yksiköinti tielle, että siellä on kuitenkin niin kuin niillä tieosilla eri kirjanpito ja talousarviot ja erilliset maksut, mutta kuitenkin niin kuin yksi tiekunta, päästään yksillä kokouksella. Tämä lisää sitten taas jonkin verran byrokratiaa, että se ei ole se ykkösvaihtoehto kuitenkaan, että pyritään siihen, että on se yksi yksikkölaskelma yhdistetyllä tiekunnalla ja yksi talousarvio.

Ulvinen:

Kun on keskustellut näiden tiekuntien aktiivien kanssa, jotka on sitten yhdistetty isommiksi tiekunniksi, niin tyytyväisiä ovat olleet siihen ratkaisuun joka tapauksessa, vaikka aluksi on saattanut olla pidempiäkin keskusteluja ennen kuin on siihen lopputulokseen päästy.

Perttunen:

No niin hei, tämä on varmasti tällainen toiveikas palaute sitten sieltä kentältä, kun se on kuitenkin se kaikista tärkein, että oikeasti siitä on niitä hyötyjä nähty. Kiitos tästä keskustelusta Metsäkeskuksen projektipäällikkö Hannu Ulvinen ja Suomen Tieyhdistyksestä yksityistieasiantuntija Teuvo Taura.

Ulvinen:

Kiitos.

Taura:

Kiitos.

Perttunen:

Podcastin tarjosi Ysi, yksityistiet ja sillat hyvään hoitoon -hanke Etelä-Pohjanmaalla, jota rahoittaa Euroopan maaseuturahasto.