Tämä on tekstivastine Mättäällä-podcastin jaksosta, jossa keskustelevat Hannu Ulvinen, Petri Lähteenmäki ja Pauli Juntunen. Jakson juontaa Sara Perttunen.
[intro] Puhuja 1, Hannu Ulvinen:
Perusparantamista voisi verrata vaikkapa talon peruskorjaukseen, että se on tällainen harvemmin toistuva ja pitemmälle tähtäävä toimenpide, missä sitten esimerkiksi parannetaan kantavuutta, tuodaan tietä nykyajan tasolle.
Puhuja 2, Sara Perttunen:
Tänään puhumme Metsäkeskuksen podcastissa yksityistieasioista. Podcastin aiheena on yksityisteiden perusparannukset ja kunnostukset. Kuulemme kolmen tieasioiden kanssa paljon töitä tekevien asiantuntijoiden ajatuksia aiheesta.
Tänään vieraana ovat Suomen metsäkeskuksesta projektipäälliköt Hannu Ulvinen, Petri Lähteenmäki ja Pauli Juntunen. Tervetuloa hei teille kaikille. Voisittekin oikeastaan aluksi vähän esitellä ja kertoa siitä lisää, että millä tavalla tämä on teidän työelämässä nämä yksityistiet oikein näkyneet. Haluuks Hannu Ulvinen vaikka aloittaa?
Ulvinen:
No tosiaan Hannu Ulvinen Metsäkeskuksen Seinäjoen toimistolta ja vedän näitä yksityisteiden kehittämishankkeita. Mä oon ollut metsäteiden ja yksityisteiden kanssa tehnyt töitä jo 35 vuotta noin.
Perttunen:
Mites Petri Lähteenmäki?
Puhuja 3, Petri Lähteenmäki:
No mä olen yksityistieasioiden kanssa ollut tekemisissä vuodesta 2008, että muistaakseni tämä on nyt neljäs tai viides tiehanke. Etupäässä oon ollut Lounais-Suomessa, mutta tällä hetkellä vedän Pirkanmaan alueella semmoista kuin Yksityistieverkko huoltovarmuuden varmistajana Pirkanmaalla -hanketta.
Perttunen:
Ja vielä kerropas sinäkin Pauli Juntunen.
Puhuja 4, Pauli Juntunen:
Juu, minäkin olen ollut yksityisteiden parissa niin tuolta vuodesta 2004 lähtien pari vuotta olin tuossa muissa hommissa, mutta nyt on taas tässä mukana samanlaisilla työtehtävillä kuin täällä esitellyt kollegat.
Perttunen:
Se on sitten helposti tulkittavissa, että asiantuntijuutta tässä porukassa riittää ja mennään sitten asioihinkin eteenpäin. Tiekuntien päätökset on ratkaisevia, kun ryhdytään miettimään näitä yksityisteiden kunnostustoimia, ja tässä jaksossa keskitytään siihen, että miksi nämä perusparannukset on tärkeitä ja kuinka tiekuntien kannattaa toimia. Minä olen Sara Perttunen, tervetuloa Mättäälle.
Hannu Ulvinen, mennään ihan ensin tähän peruskysymykseen, että mitä tarkoitetaan yksityisteiden perusparannuksella?
Ulvinen:
Yksityisteiden perusparannukset on tällaisia järeämpiä toimia, jos verrataan kunnossapitoon. Kunnossapitohan saattaa olla vaikka tien lanausta, reunavesakon niittoja ja niin edelleen. Perusparantamista voisi verrata vaikkapa talon peruskorjaukseen, että se on tällainen harvemmin toistuva ja pitemmälle tähtäävä toimenpide, missä sitten esimerkiksi parannetaan kantavuutta, tuodaan tietä nykyajan tasolle.
Perttunen:
No onko mitään yleisvastausta siihen, että missä kunnossa Suomen yksityistiet on?
Ulvinen:
No Metsäkeskus on analysoinut 260 000 kilometriä Suomen keskeistä yksityistieverkkoa ja siitä noin 60 000 kilometriä, eli noin neljännes on arvioitu olevan jonkinlaisten järeiden kunnostustoimien, kunnossapidon tai perusparannustoimien tai järeämpien kunnostustoimien, tarpeessa. Elikkä aika merkittävä osa.
Siltoja on analysoitu yli 7 000 ja niistä yli 1 000 on joko huonokuntoisia tai erittäin huonokuntoisia. Kaiken kaikkiaan on arvioitu, että tämä yksityisteiden korjausvelka olisi noin 1,3 miljardia euroa, eli niinkin huomattava summa, että se kertoo siitä, että töitä näiden parissa kyllä riittää.
Perttunen:
No Pauli, minkälaiset tekijät vaikuttaa siihen, että se perusparannustarve tulee sillä tiellä ajankohtaiseksi?
Juntunen:
Sen yksityistien liikennemäärät ovat voineet lisääntyä merkittävästi siitä rakentamisvaiheesta ja liikennöintikin on muuttunut varmaan ympärivuotiseksi. Tuo ilmastonmuutos vaikuttaa tälläkin puolella, että niin kelirikkokaudet on jatkunut syksyllä ja keväällä, joskus jopa kesäkaudella. Ja tietysti monesti on tuo kunnossapito, elikkä se vuotuinen huolto, laiminlyöty sitten sillä tiellä, niin se tuo sitten perusparannuksen nopeammin vastaan.
Mutta sitten ihan siitä yksittäisen tien osalta, mistä sen näkisi sen perusparannustarpeen niin, kuivatus ei ole kunnossa, vesi seisoo siellä rapakoissa tiellä ja ojat on täynnä myös vettä, rummut voi olla tukossa eivätkä toimi, tien penkoilla kasvaa vesakkoa tai jopa puustoa, päällysmurske on painunut sinne tien runkoon tai lentänyt jo sinne raviojan taakse liikennöinnin seurauksena ja tien kantavuus on mennyt huonoksi, että siellä ei enää pysty ajamaan raskaammalla kalustolla. Kuitenkin pitää muistaa, että yksityistien pitäisi pitää tarkoitusta vastaavassa kunnossa.
Perttunen:
Petri, tuossa tuli Hannulta muutama ehkä sellainen esimerkki niistä, että mitä toimenpiteitä silloin perusparannuksessa voi tehdä, mutta voitko vielä konkretian tasolla käydä vähän läpi esimerkkiä, että mitä ihan oikeasti silloin konkreettisesti tehdään?
Lähteenmäki:
No tavallaan perusparannuksessa vanha tie päivitetään sille uudelle kalustolle ja olosuhteille. Käytännössä melkein kaikki tehdään uusiksi. Se alkaa ihan sieltä, että käydään se tiealue, läpi poistetaan sieltä kasvillisuus. Siellä on aika usein ihan tullut isoja puitakin, ne haittaa sitä kaivinkonetyöskentelyä.
Tämän jälkeen sitten sinne tuodaan työmaalle kaivinkone. Se käy läpi koko matkalta sen tien ojat, muotoilee rungon, poistaa sieltä muun muassa maakiviä ja siellä voi olla myös ojanpenkoilla sitten kantoja. Tarvittaessa voidaan myös leventää sitä tietä, vanhat tiet voi olla liian kapeita ja niissä voi olla liian jyrkkiä mutkia.
Sitten sinne suurennetaan vanhoja kääntöpaikkoja. Voidaan tehdä myös täydentäviä kääntöpaikkoja. Tärkeintä on tietenkin, että näillä yksityisillä on lähes aina se liian huono kantavuus, että sitä parannetaan. Yleensä sitä on tutkittu, että missä on se huonon kantavuus ja sinne sitten ajetaan semmoisia lisämurskekerroksia 20–30 senttiä on aika normaalia ja sen alle sitten laitetaan suodatinkangasta. Mäkiosuuksillekin ajetaan kuitenkin sitä mursketta semmoinen 10–15 senttiä. Puhutaan ainakin, että se semmoinen kulutuskerros nykyaikana olisi semmoinen 10 senttiä, mikä tavallaan viimeistelee sen ajoradan. Ja sitten se lanataan sivukaltevaksi sitten, että ne vedet pääsee sinne ojiin. Vielä jos oikein tehdään hyvä tie, niin olisi hyvä myöskin tämmöinen jyräys, että se tiivistettäisiin se murske semmoiseksi yhtenäiseksi paketiksi, niin silloin saavutetaan se paras kantavuus.
Myös liikenneturvallisuusasioita voidaan huomioida tässä perusparannuksessa. Esimerkiksi voidaan sieltä semmoisia kiviä, mitkä on ennen jouduttu kiertämään, niin voidaan poistaa. Voidaan esimerkiksi jotain liittymiä parantaa tämmöisiä. Siinä nyt kutakuinkin oli, mitä sieltä tehdään.
Ulvinen:
Tuohon voisin vielä täydentää, että se tiehän on usein niin vahva tai niin heikko kuin on sen heikoin kohta, ja siellä se heikoin kohta saattaa olla myöskin se yksityistien silta. Tällaiseen perusparannukseen saattaa liittyä sitten sillan korjaaminen tai sillan uusiminen, mutta ne vaatii sitten yleensä oman suunnittelunsa ja suunnitelmansa aina erikseen.
Perttunen:
Teidän puhuessa vaan euron kuvat vilisee silmissä, niin pystyykö millään tavalla antamaan jotain esimerkkiä siitä, että mitä tämä maksaa?
Lähteenämäki:
Kyllähän näiden perusparannuksien hinnat on noussut. Siinä on niinku tavallaan se, että murskemääriä on lisätty ja myös kustannusvaikutukset on, esimerkiksi murskeiden hinnat on noussut. Tietenkin se riippuu, miten lähellä se murskeasemakin on ja muuta ja miten huono se lähtötilanne on. Sanotaan, että se alviton hinta, kaksikymmentätuhatta euroa kilometri on varmaan ehkä se mistä lähdetään liikkeelle ja sitten jos siellä on niinku paljon huonoja paikkoja ja muuta niin helposti 30–40 000 euroa voi kilometri maksaa perusparannus.
Ulvinen:
Ja yksityisteiden sillat on sitten tietysti niin kuin tapauskohtaisia. Ne vaatii oman suunnitelmansa ja ne on oma lukunsa, että niin niissä sitten se saattaa se kustannus vaihdella aika paljonkin kohteiden välillä.
Perttunen:
No mutta puhutaan isoista summista ja varmasti tää raha on yksi asia, mitä tiekunta siellä miettii. Onko näihin toimiin saatavissa rahoitusta muusta kuin sitten omasta pussista?
Ulvinen:
Kyllä rahoitusta on toki saatavilla. Niin kuin sanoitte, niin nämä on usein merkittäviä kustannuksia. Jos yksityisteiden rahoituskanavia ajatellaan, niin periaatteessa on kaksi rahoituskanavaa. Metsäteille on tämä niin sanottu metsäteiden perusparantamisen metkatuki. Se edellyttää sitä, että yli 30 prosenttia tällä hetkellä tulee metsäkäytöstä, sen tien käytöstä. Ja sitten taas enemmän tämmöisille asutuille teille on tämä yksityisteiden valtionavustus, mitä elinvoimakeskukset kanavoi.
Toki sitten kunnat myös omien päätöstensä mukaan voi tätä perusparantamista tukea, mutta kyllähän tiekunnalle on tärkeää perehtyä näihin rahoitusehtoihin ennalta, esimerkiksi sitten Metsäkeskuksen tai elinvoimakeskuksen verkkosivujen tai koulutustarjonnan kautta. Ja varautua myös siihen, että jossakin tapauksissa suunnittelun voi joutua maksamaan ennalta, että siitä ei tule sitten yllätystä. Mutta toki tosiasia on se, että rahoitukset on tässä vaiheessa tällä hetkellä jonkin verran supistunut, mutta kuitenkin rahoitusta on tärkeimpiin kohteisiin saatavilla.
Perttunen:
No onko se suhde mikään, että voiko joutua maksamaan osan vai voiko rahoitusta saada myös kokonaan, miten tämä yleisesti menee?
Ulvinen:
Kyllä siinä aina jää se tiekunnan oma osuus myös maksettavaksi, että se on osatukea. Prosentit sitten tietysti vähän vaihtelee rahoitusehtojen mukaisesti, että niihin kannattaa sitten perehtyä tarkemmin tiekunnan aina ennalta.
Juntunen:
Joo, tuossa Hannu mainitsi nuo elinvoimakeskuksen ja metsäteitten, yksityisteitten, tukivarat, niin se on tosiasia, että ne on nyt valitettavasti vähentyneet ja tukiprosentit pienentyneet. Niitä on kuitenkin yhä saatavilla, että tämä tiekuntien kannattaa muistaa ja huomioida.
Mutta toinen tosiasia on, että tiekuntien perusparannusten omarahoitusosuus on jatkossa entistä merkittävämpi. Ja jos on perusparannustarvetta, niin päätöksiä kannattaa tehdä hyvissä ajoin, kun sitten se tarve on siihen tiedostettu ja huomattu. Kannattaa huomioida, että nämä perusparannushankkeet on aika pitkäjänteisiä. Siinä voi olla, että tiekunnan päätöksestä perusparantamisesta niin menee 2–4 vuotta ennen kuin tie olisi sitten kunnostettu. Siinä täytyy huomioida sitten toi suunnittelu, luvitus, mahdolliset valitusajat ja rahoituksen haku ja sitten se itse työn toteutus, mistä Petri jo tuossa kertoikin, mitä siellä tehdään. Sanoisin että nopeat syövät hitaat, että ne rahoitushakemukset kannattaa toimittaa. rahoittajalle aina hyvissä ajoin vuoden alkupuolella.
Perttunen:
No mennään just tähän päätöksentekoprosessiin. Voisin uskoa, että siellä tiekunnalla voi olla erilaista tietoa ihmisillä näistä asioista ylipäänsä. Mutta jos on siellä vähän niin kuin todettu sitä, että hei, tämä tie varmaan kaipaisi tällaista perusparannusta, niin mistä Petri lähdetään liikkeelle?
Lähteenmäki:
Ensinnäkin tiekunnan kannattaa tai hoitokunnan kannattaa sitä tarkkailla sitä tietä. Pauli sanoikin, että se vesitalous pitää olla kunnossa, että se vaikuttaa kantavuuteen. Tien kantavuus voi muutenkin laskea vuosikymmenien aikana ja tavallaan siitä alkaa tulee merkkejä, että alkaa tavallaan kuljetuksista tulee aina yhä suurempia niinku vaurioita, painumia.
Ja siinä kohtaa sitten kun aletaan sitä miettimään ja ei olla ihan varmoja, halutaan vähän niinku sitä sinne kokouksen viedä sitä asiaa varmana niin sitten voi tilata tämmöisen kantavuuden mittauksen, missä sitten selviää se todellinen kantavuus ja se on myös osa sitä suunnitteluakin. Sitten siinä vaiheessa on jo varmuus, että tää vaatii perusparannusta, niin sitten hoitokunta voi vähän selvittää asioita: kuka mahdollisesti voisi suunnitella sitä tietä ja vähän karkeasti kustannuksiakin. Sitten melkein seuraavaksi hoitokunta valmistelee sitä tulevaa tiekokousta.
Perttunen:
Ja millaisia päätöksiä tämä sitten vaatii?
Ulvinen:
Niin kuin tuossa Petri sanoikin, että se tiekunnan kokous on se kaikesta päättävä taho. Tieosakkaiden muodostama tiekunta pitää kokouksen, jossa tehdään ensiksi tietysti se peruspäätös, että lähdetäänkö perusparannusta hakemaan, suunnittelemaan ja mistä kautta, mitä kanavaa lähdetään siihen hakemaan rahoitusta. Sitten siinä kannattaa tietysti ja pitää tehdä päätöksiä. Esimerkiksi metsätiehankkeessa pitää valita hankkeelle asiamies, joka lähtee viemään hanketta eteenpäin. Ja sitten usein myös hoitokunnalle annetaan valtuuksia pyytää suunnittelutarjouksia, jotka tuodaan sitten seuraavaan tiekunnan kokoukseen päätettäväksi ja niin edelleen. Siitä se sitten lähtee liikkeelle.
Perttunen:
Sitten kun päätökset on tehty, niin mitä sitten tapahtuu?
Juntunen:
No joo, kun päätös on tehty, niin on tärkeää ammattitaitoisen suunnittelijan ja työn valvojan valinta. Ja se ammattitaito tässä edellyttää, että niin hakijalla on teknistä taitoa siihen tiensuunnitteluun ja myös sitten tähän rahoituksen hakemiseen ja osaamiseen.
Tuo suunnitelman laadinta on sitten oma tekninen prosessi. Petri tuossa sitten jo kuvasikin, että tuo kantavuusmittaus on yksi tärkeä osa, mutta siinä tietysti kartoitetaan se kuivatustarve ja rumpujen kunto ja päällysrakennemäärät. Tärkeä vaihe on myös rahoituksen hakeminen. Siellä on aika paljon dokumentteja ja huomioitavia asioita, että siihenkin vaaditaan ammattitaitoa.
No sitten kun se rahoituspäätös on saatu, niin töiden kilpailutus kokonais- tai osaurakkana. Aika yleinen käytäntö on sellainen, että ensin nämä tietyt runkotyöt, mitä Petri tuossa jo kuvasi, elikkä kaivinkonetyöt, ojien kaivut, perkaukset, rumpujen vaihdot ja tien rungon muotoilu on omana urakkanaan. Ja sitten toi kallein vaihe eli päällysrakenne on sitten omana urakkanaan.
Perttunen:
Saako muuten tiekunta tästä tarvittaessa jotain apua, jos esimerkiksi kilpailutuksen vertailuun tarvitsee jotain ammattitaitoa lisää?
Juntunen:
No Metsäkeskuksella on esimerkiksi paljon tuommoisia opas- ja koulutusmateriaaleja verkossa saatavilla, missä on ohjeita myös tuohon kilpailutuksen järjestämiseen.
Lähteenmäki:
Ja tosiaan Metsäkeskuksella on näitä tiedonvälityshankkeita yksityistieasioista, tälläkin hetkellä taitaa viisi kappaletta olla, että kyllä meiltä voi kysyä asiaa.
Ulvinen:
Lisäksi Metsäkeskuksella on muun muassa tämmöiset palveluntuottajasivustot, mistä löytyy sitten esimerkiksi tieisännöitsijöitä, hallintopalveluiden tuottajia, joilta voi sitten pyytää tarjouksia ja apua näihin vertailuihin ja löytyy myös sitten tämmöisiä erillisiä tarjouspyyntölomakkeita välitettynä tieyhdistykselle.
Juntunen:
Joo, tuossa vielä tiivistän tuon prosessin, mitä jo kävinkin lävitse, että niin toi se ammattitaitoisen suunnittelijan ja valvojan valinta, suunnitelman laadinta, rahoituksen haku, töiden kilpailutus ja töiden toteutus. Mutta sitten on vielä tietysti töiden vastaanotto ja luovutustarkastuksen pitäminen, että saadaan homma pakettiin.
Perttunen:
Ja apua on saatavilla, se tuli nyt monesta suusta, jos kuulostaa jopa vaikeilta ja raskailta nämä kokonaisuudet. No mitäs sitten, kun se tie on perusparannettu? Vähän tässä ehkä sivusittekin moneen kertaan, että ei voi ihan vaan jäädä lepäämään laakereille.
Lähteenmäki:
Se on saattanut olla useamman vuoden prosessi, että se tie on vihdoin saatu kuntoon, niin sitä tietenkään ei pidä unohtaa. Varsinkin metsäautoteillä tiekunnat turhan helposti passivoituvat ja luottavat, että se nyt pysyy ennallaan.
Kunnossapito nimikin jo sanoo, että sillä pidetään se tie kunnossa ja se on säännöllisesti tehtävä. Ehkä aluksi vähän kevyemmin ei tarvitse ajaa lisämurskeita, mutta semmoiset jokavuotiset lanaukset, vesakkojen murskaukset, ehkä joskus jopa tämmöinen pölynsidonta voi olla ihan fiksu, koska se tavallaan säilyttää sen ajoradan muodon. Tietenkin myös tiekunnan pitää toimia säännöllisesti, että ei se kunnossapito toimi, jos ei niitä tiekokouksia pidetä säännöllisesti.
Ulvinen:
Ja myös tietysti se hoitokunnan rooli tuossa vaiheessa edelleenkin on tärkeä, että esimerkiksi kelirikkoaikana laitetaan ne painorajoitukset, mutta sitten niitä painorajoituksia ei enää sen jälkeen ole, kun kelirikko on ohi, eli hoitokunnan säännöllinen toiminta on oleellista.
Lähteenmäki:
Eli vaikka se tie nyt on laitettu niin kuin viimeisen päälle kuntoon ja sitä kantavuutta on parannettu, niin mikään tie ei kestä semmoista loputonta rasitusta, varsinkin jos ne olosuhteet on huonot, että sen takia kelirikkorajoitukset on tärkeitä.
Juntunen:
Juu, ja sitten täytyy vielä muistaa noista perusparannuksen hyödyistä, että tässä nyt on puhuttu ehkä raskaammasta liikennöinnistä, mutta niin yksityisteillähän on merkittävästi vapaa-ajan liikennettä: mökkiläiset käy lomailemassa ja ihmisiä on marjastamassa ja metsällä. Ja myös sitten metsänhoitotyöthän on paljon helpompi suorittaa, jos sinä pääset henkilöautolla sinne oman metsäpalstasi viereen, mikä on voinut olla siinä ennen perusparannusta jopa mahdotonta.
Ulvinen:
Sitten sanoisin vielä, että kyllähän nuo yksityistiet on tavallaan osa yksityisomaisuutta, ja sitten kun ne on paremmassa kunnossa, niin kyllä siellä myös se kiinteistöjen arvo aina nousee, kun se on hyvän tien varressa. Ja kun nämä on pitkän tähtäimen asioita, niin pitää muistaa se, että tämä maa on vaan lapsilta lainassa.
Perttunen:
Hyviä näkökulmia ja vahvistuu se ajatus tässä itselläkin, olette tuoneet sitä moneen kertaan esiin muissakin podcasteissa, että se tiekunnan ja hoitokunnan merkitys on suuri.
Juntunen:
Se on kaiken lähtökohta.
Ulvinen:
Kyllä, päätöksentekokyky.
Perttunen:
Olisiko vielä jotain ihan viimeisiä vinkkejä, mitä tulee tämän aiheen tiimoilta mieleen?
Lähteenmäki:
No varmistakaa myös se jatkuvuus siellä hoitokunnassa, että suosittelen ottaa ne nuoret mukaan ja vähän oppimaan, niin sitten saadaan jatkumaan se homma.
Ulvinen:
Joo, tämä on hyvin tärkeää.
Perttunen:
Niin, nuorissa on sitten tulevaisuus tässäkin. Hei, oikein paljon kiitoksia teille tästä keskustelusta Suomen Metsäkeskuksen projektipäälliköt Hannu Ulvinen, Petri Lähteenmäki ja Pauli Juntunen. Kiitos.
Lähteenmäki:
Kiitos.
Juntunen:
Kiitos.
Ulvinen:
Kiitos.
Perttunen:
Tämän podcastin tarjosi Metsäkeskuksen yksityistiehankkeet YSI yksityistiet ja sillat hyvään hoitoon, Yksityistieverkko huoltovarmuuden varmistajana Pirkanmaalla ja Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan yksityisteiden kunnossapidon ja hallinnon edistäminen -hankkeet. Hankkeet ovat Euroopan unionin osarahoittamia.