Tämä on tekstivastine Mättäällä-podcastin jaksosta, jossa keskustelevat Juho Pihlajaviita ja Keijo Kangastie. Jakson juontaa Sara Perttunen.
Puhuja 1, Juho Pihlajaviita [intro]
Silloin pelastuslaitos johtaa ja jos käsky käy, niin me toteutetaan sitten sitä työtä mitä me osataan.
Puhuja 2, Keijo Kangastie
Me on mahdollisimman vähän yritetty istua mättäällä ja sammutella niitä paloja, että ne ei isoksi pääse.
Puhuja 3, Sara Perttunen
Tässä Metsäkeskuksen podcastissa keskustellaan pelastuslaitoksen ja metsäkoneyrittäjien välisestä yhteistyöstä metsäpalojen sammuttamisessa ja täällä on keskustelemassa Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitokselta pelastuspäällikkö Keijo Kangastie, tervetuloa.
Kangastie:
Kiitos.
Perttunen:
Ja metsäkoneyrittäjä Juho Pihlajaviita, tervetuloa.
Pihlajaviita:
Kiitos.
Perttunen:
Ja sinäkin Etelä-Pohjanmaalta Jalasjärveltä. Voi olla, että kohta se olisi myös kuultu teidän murteesta.
Minä olen Sara Perttunen, tervetuloa Mättäälle.
Niin ensinnäkin siis, minkälaisissa tilanteissa pelastuslaitokset ja metsäkoneyrittäjät tekee yhteistyötä?
Kangastie:
Varmaan isot maastopalot on ainakin sellainen, missä me heidän apua tarvitaan.
Pihlajaviita:
Joo, kyllä se isoihin maastopaloihin menee, että siinä meiltä löytyy järeätä kalustoa sitten siihen, kun tarvitaan apua puunpoistoon ja väylien tekemiseen ynnä muuhun, mihinkä kalustoa tarvitaan, niin tarvittaessa sitten paikalle, kun pyydetään.
Perttunen:
Niin, miten tämä menee ikään kuin tämä teidän hälytys? Miten kommunikaatio oikein toimii näissä tilanteissa?
Kangastie:
Eli siinä vaiheessa, jos me tommoisessa metsäpalotilanteessa tarvitaan, niin meillä löytyy yhteystiedot, ne on kartoitettu ja sitten me soitamme heille ja kysytään, onko kalustoa lähettyvillä ja vapaana ja pystyttekö tulemaan meille avuksi.
Pihlajaviita:
Joo, näin se menee, että kyllä se pyyntö tulee pelastuslaitokselta ja me ei suinpäin sinne lähdetä ennen kuin meitä sinne kutsutaan apuihin.
Perttunen:
No niin, tähän on tietenkin siis valmistauduttu jo etukäteen. Keijo osaat hyvin kertoa siitä, että minkälaisia metsäpalot nimenomaan täällä Suomessa tyypillisesti on?
Kangastie
No metsäpalothan on meillä onneksi pieniä. Meillä on maastopaloja aika paljon, joista noin puolet on yleensä sitten metsäpaloja. Eli se monesti lähtee maastopalosta, kulotuksesta, risujen poltosta, nuotiopohjista, saattaa lähteä suoraan metsäpaloja.
Aikaisemmin, kun näitä turvetuotantoalueita oli paljon, niin turvetuotantoalueella kipinästä syttyi se turvetuotantoalue ja sieltä levisi metsään. Pääsääntöisesti meillä on pieniä nämä, mutta sitten tietyn vuosien välein, kun oikein kuivaa ja kova tuuli, niin sitten meillä on näitä isojakin metsäpaloja ja nyt viimeisenä oikeastaan Lapin ja Kalajoen metsäpalot.
Perttunen:
Mitkä on yleisiä syttymissyitä?
Kangastie:
Yleisimpiähän on ihmisen toiminta, eli siitä aiheutuu noin puolet. Ja monesti se on niin, että jopa maastopalon varoituksen aikana ihmiset tekee avotulta, polttaa risuja ja siitä se palo lähtee, saa alkunsa. Eli noin puolet ihmisen toiminnasta ja sitten luonnonilmiöt, noin neljännes lähtee tai yksi neljäsosa lähtee sitten salaman aiheuttamina, kuivana aikana niin niistä lähtee sitten maasto- ja metsäpaloja. Sekä sitten noin 10 prosenttia on koneista ja laitteista. Eli kun tehdään jotain laikutusta tai tuota sitten turvetuotantoalueella, ei siellä paljon tarvitse kuin pieni kipinä, niin se syttyy kuivana aikana.
Perttunen:
Sanoit muuten tuossa tuon sanan maastopalovaroitus. Miten tämä nykyään menee, kun ehkä metsäpalovaroitus oli ennen ja mikä näiden ero on?
Kangastie:
Joo aikaisemmin oli kulopalovaroitus ja metsäpalovaroitus, ja nyt ne on tosiaan yhdistetty, että meillä on vain yksi varoitus ja se on maastopalovaroitus. Ja Ilmatieteen laitoksen sivuilta löytyy nämä varoitukset todella hyvin ja niihin kannattaa tutustua kaikkiin.
Perttunen:
No mites kun paljon puhutaan siitä, että Suomen ilmasto lämpenee, niin onko maastopalot, onko metsäpalot lisääntynyt tällä vuosikymmenellä esimerkiksi?
Kangastie:
No tilastollisesti, mitä on seurannut, niin jos ajatellaan 20 vuotta taaksepäin, niin meillä on oikeastaan kaksi vuosilukua. 2006, silloin koko Suomessa oli yli 6 000 maastopaloa, josta noin puolet oli metsäpaloja. Ja sitten toinen oli kuivakesä 2018, silloin oli yli 4 000 maastopaloa, josta noin puolet oli sitten metsäpaloja.
Eli nämä näkyy semmoisena huippuna, mutta muuten ne pyörii noin kahden kolmen tuhannen maastopalon määrässä, mistä noin puolet on sitten metsäpaloja. Ja esimerkiksi viime vuonna, 2025, oli noin 1 800 maastopaloa, josta alle tuhannen oli metsäpaloja. Eli vaikka puhutaan ilmaston lämpenemisestä, niin se ei välttämättä näy meillä tilastoissa hälytysmääristä, ja se on hyvä asia.
Perttunen:
Maastopalovaroitusten määrä on sitten kuitenkin ollut kasvussa, mutta ne ei näköjään korreloi välttämättä sitten suoraan.
Kangastie:
Joo, ei suoraan sitä johtopäätöstä ei voi tehdä, että olisi hälytysmäärät sitten kasvanut.
Perttunen:
No Juho, millä tasolla on metsäkoneen kuljettajien osaaminen esimerkiksi palojen ehkäisyssä ja näkyykö tämä miten teidän työssä?
Pihlajaviita:
No kyllä metsäkoneen kuljettajilla on sellainen, sanotaanko näin, varmuus siihen työn tekemiseen ja ne on koulun käynyt siihen ja heillä on valmius alkusammutukseen. Ja meillä on koneissa alkusammuttimet ja koneet pidetään muutenkin kunnossa ja niissä on aika pitkälti uusissa koneissa huoltosopimuksia ja ne käy säännöllisin väliajoin tarkistuksessa. Niillä käydään sähköpuoli lävitse ja puhdistetaan ja ennaltaehkäisyä jo pelkästään sen koneen palamiseen.
Ja sitten tuota urakointisopimuksissa ja noissa sertifiointikriteereissäkin jo mainitaan, että meillä pitää olla alkusammutuskalusto kunnossa niissä koneissa ja ne tarkistetaan säännöllisesti ja meillä ylipäätänsä se lähtee jo siitä, että se alkusammutuskalusto on kunnossa ja se pitää olla kunnossa. Ja sitä kautta jo yritetään varautua siihen, että niitä ei sattuisi niitä paloja ja harvemmin se maastopalo tai metsäpalo, niin kuin se on aika harvoin silti, kun se siitä itse konepalosta lähtee, että mä en näe sitä, että se itse konepalo on niin yleinen, vaan se lähtee sitten jostain muusta, joko me ollaan väärään aikaan työskennellään muualla tai väärässä paikassa.
Perttunen:
No kyllä kuulostaa siltä, että aika monessa eri vaiheessa ja ihan perusarjessa teillä on tämä palojen ehkäisy siellä ihan konkreettisesti mukana.
Pihlajaviita:
Kyllä se on joo, ja kyllä se kesäaikana varsinkin, kun töitä tehdään, niin kyllä siihen pitää kiinnittää huomiota.
Perttunen:
No mites teidän työssä näkyy sitten tämä metsäkoneyrittäjien osaaminen näissä asioissa?
Kangastie:
No eihän se ainakaan negatiivisessa asiassa näy, että ei voi muuta kuin kiitellä niitä, että hyvin on tavallaan se omatoiminen varautuminen hoidettu ja riskienhallinta. Sillä lailla ainakin omasta näkökulmasta ja varmaan kaikkien pelastuslaitoksen näkökulmasta, että ei ole kuin hyvää sanottavaa.
Perttunen:
Sinä vähän sivusit äsken siinä, että ehkä on oltu sitten väärään aikaan. Eli nimenomaan te varmaan teette jotain valintoja, jos on pitkiä kuivia, ajanjaksoja, kuumia, niin kuinka paljon tosiaan näitä mietitte, kuinka paljon siinä just tehdään näitä valintoja?
Pihlajaviita:
Kyllä siinä valintoja tehdään ja täytyykin tehdä. Kun on varoitusaika päällä, niin kyllä silloin mieluummin vetäydytään vähän tuoreemmille pohjille, ettei mennä mihinkään kivikkoihin ja kallioihin mistä voi sitten teloista, koneen ympärillä pyörien ympärillä on telat ja ketjut, niin niistä se kipinä äkkiä sitten saa tuulen kanssa ja siitä se lähtee metsäpaloksi.
Mutta meilläkin siinä on sitten vaihtoehtoja, että joko ketjutetaan työmaita eri lailla eri järjestykseen, mutta sitten taas tulee urakanantajan painetta sieltä, että joku tietty työmaa on saatava valmiiksi ja siihen ei ole vaihtoehtoja, muuta kun sitten ruvetaan riisumaan sitten koneesta ketjuja tai teloja pois millä yritetään ehkäistä se palo siellä.
Ja sitten yleensä hakkuuaikana kun kesällä hakataan kautta korjataan puuta tien varteen, niin siellä on aika paljon tuoretta latvusmassaa, mikä estää sitä, että suurimmat ongelmat siihen metsä- ja maastopalojen syttymiseen meidän näkökannalta on ehkä se risujen ajo keväällä ja samoin maanmuokkaus keväällä, koska siellä on kipinävaaraa ja siellä on paljon kuivaa latvusmassaa mikä on kuivannut jo siellä joka on syttymisherkkää. Että enempi se siellä on, että enempi näkisin sen ongelman sille puolelle, ja tuota itse se puunkorjuu kesällä niin siinä on sellaisia vaihtoehtoja mitä pystytään tekemään ja saadaan homma toimiin. Ja sitten tietysti vähän ylimääräisiä vesikanistereita sun muita mukaan ja tarkkaavaisuutta, että käydään vähän silmämääräisesti työmaata läpi illalla, kun lähdetään kotiin ja näillä toimenpiteillä yritetään saada arki rullaa.
Perttunen:
Sanoit muuten Keijo tohon alkuun, että nimenomaan ne tyypilliset metsäpalot Suomessa on just sellaisia pieniä. Miksi tämä näin on? Toki se on siis hyvä asia, mutta onko Suomen metsissä, maastossa jotain sellaista, mikä nimenomaan, että se näyttäytyy näin?
Kangastie:
Ensinnäkin, että palot yleensä havaitaan aika nopeasti. Meillä on kännykät, eli pystytään se hälytys tekemään nopeasti. Ja sitten meillä on metsäautotieverkostoja äärimmäisen kattavia. Eli me yleensä päästään sammutusautoilla lähelle sitä palopaikkaa. Selvitysmatkat on lyhyitä ja näin, niin me pystytään se palo sammuttamaan silloin, kun se on vielä pieni ja rajaamaan se pieneksi. Että se on se, että sitten yleensä nämä isot maastopalot tulee silloin, kun on valtavan kuivaa ja kova tuuli.
Perttunen:
Kuinka paljon haastetta tuo sitten se, että nimenomaan voi olla joku paikka sellainen, mikä ei ole teille pelastajille tuttu?
Kangastie:
No moni paikkahan on sellainen, että ei ole tuttua ja mennään tuntemattomaan, mutta se tiedustelun merkitys sitten, eli meillä yleensä minne se hälytys tulee, niin se oma henkilöstö lähiyksikkö, mikä sinne hälytetään, niin niille se on yleensä tuttua. Ja tuota sitten meillä on UAS-kalustoa, eli millä me pystytään sitten nostamaan UASia ilmaa ja kartoittamaan sitä palon leviämistä, minne se on levinnyt, miten laajalle, onko siinä tiestöä lähellä, onko vesistöä ja tämän tyyppistä, että, tuntematonta kohti me aina mennään että.
Perttunen:
Niin ja sitten nämä paikalliset metsäkoneyrittäjät niin ne tuntee ainakin oikein hyvin paikat jos tulee apua.
Kangastie:
Kyllä.
Pihlajaviita:
No joo, kyllä siellä nimenomaan se paikallinen metsäkoneyrittäjä, niin kyllä se tuota tietää siellä vähän pienemmätkin kinttupolut, että mistä pääsee liikkeelle, että Keijon lauseeseen vähän sen verran komppaan, että tuota se metsäautotieverkosto on hyvä, mutta ikävä kyllä sekin vähän rappioituu, että tuota sitä kunnostusvelkaa on myöskin sillä puolella.
Perttunen:
Miten sitten tällaisissa metsäpaloissa? Riittääkö kuinka pitkälle se paloauton perusvarustustaso?
Kangastie:
Vettähän me tarvitaan ja se on se peruskaava, eli tuommoisesta sammutusautosta ja säiliöautosta, kun tehdään selvityksiä, niin joudutaan runkolinjoja tekemään aika pitkiä selvitysmatkoja riippuen vähän sen palon laajuudesta, eli molemmille reunoille ja pyritään saamaan sitä kärkeä kiinni. Ja sillä lailla se vesi on tosi tärkeä. Sitten meillä on tämmöisiä mönkijän peräkärryjä, missä meillä on parinsadan litran säiliö ja siinä on pumput. Niitä me pystytään hyödyntämään, että jos se selvitysmatka on tosi pitkä, niin me pystytään sillä mönkijällä nopeasti menemään sinne palopaikalle.
Ja monesti on tällaisia tilanteita, että salama on aiheuttanut jonkun maastopalon ja tuota me pystytään sillä mönkijällä menemään kilometrin päähänkin korpeen ja siellä sammuttamaan sitä, niin se on äärimmäisen hyvä ja meillä on näitä reilu 20 Etelä-Pohjanmaalla ja ne on tosi hyviä.
Ja sitten meillä on investoinneissa tämmöinen sammutusvesisäiliö metsäkoneen päälle ja näitä on nyt Etelä-Savon pelastuslaitoksella kaksi kappaletta käytössä ja ne on äärimmäisen hyviä tämmöiseen isojen metsäpalojen sammuttamiseen ja sitten myös näiden jälkisammuttamiseen.
Se tarttee työvoimaa vähän, sitoo tavallaan sitä henkilöstöä vähän, ja monesti tuommoinen maastopalo ja metsäpalo niin sehän on tosi savuista, on rankkaa, niin silloin tämmöisellä koneella pystytään paljon paremmin. Ja sitten kun meidän pitää miettiä työturvallisuutta niissä olosuhteissa tuulen suunnat kääntyy sun muuta yön pimeys alkaa tulemaan niin silloin me joudutaan omaa henkilöstöä ottaa sieltä pois niin sitten nämä metsäkoneet pystyy, siellä on hyvä valaistus, ne pystyy toimimaan läpi yönkin ja se tavallaan parantaa niitä sammutusmahdollisuuksia. Ja Etelä-Savon osaltakin se on joka vuosi käytössä myös niiden alueen ulkopuolella, eli ympäri Suomen. Ja on ollut esimerkiksi nyt tässä 2021 vuonna Kalajoen isossa maastopalossa oli siellä ja sillä lailla, että semmoiselle on tarvetta.
Perttunen:
Onko tämä metsäkone, löytyykö se siis teiltä vai tuleeko se nimenomaan paikallisilta?
Kangastie:
No meillä se ajatus on sillä lailla, että me sitten hyödynnetään näitä metsäkoneyrittäjiä siinä tilanteessa, että katsotaan, tehdäänkö etukäteen sopimuksia vai sitten soitellaanko aina sitä lähintä, joka sitä palopaikkaa on lähellä, riittävän iso kone, että onko mahdollisesti käytössä ja olisiko se mahdollista päästä sinne. Että on tarkoitus, että se on oma irtonainen konsepti, joka toimii, nostetaan vaan sen koneen päälle ja se toimii itsenäisesti.
Perttunen:
Minkälainen metsäkone pitää olla, että pystyy tuollaisen säiliön sitten kuljettamaan tai sen päälle pystyy sen nostamaan?
Pihlajaviita:
Se pitää olla tarpeeksi iso, että se vaatii jo ison kuormatilan, että se saadaan se säiliö sinne sopimaan ja sitten se, että mikä siinä on se asennustaktiikka siihen säiliöön sinne kuormatilaan, että nostetaanko se sillä koneen nosturilla sinne vai saadaanko se jotenkin muuten. Sehän painaa jo aika paljon niin kuin nostovaiheessakin, että sekin vaatii jo sen, että se kone pitää olla tarpeeksi iso ja se vesimäärä on todennäköisesti aika isokin jo siinä säiliössä, niin siitä tulee sitten painoa jo sen verran, että se vaatii niin kuin mielestäni tarpeeksi ison ajokoneen se vaatii siihen ja sitten se maastokelpoisuuskin siinä isommassa koneessa aina niin kuin ojien ylityksissä ja tämmöisissä niin paranee, että tuota toki se sitten vaatii siellä maastossakin tilaa, että tuota siinä voi tulla joku reitti, että pääsee sinne paloalueelle menee niin joudutaan varmaan ehkä pahimmassa tapauksessa kaataa vähän puustoa pois. Mutta sekin on mielestäni pienempi menetys kuin se, että palaa satoja hehtaaria, että tuota jos Keijokin sanoi, että se säiliö toimii itsenäisesti, niin silloin siihen peruskoneeseen ei tarvitse mitään lisävarustuksia. Mutta tokihan näistä koneista saadaan hydrauliikkaa ja ehkä sähköäkin niin kuin aika pienelläkin muutostyöllä rakennettua, jos tarvetta on.
Perttunen:
Löytyisikö Juha muuten sulta tarpeeksi isoja koneita tällaiseen?
Pihlajaviita:
No kyllä meillä ehkä tällä hetkellä on sellainen kone, mikä siihen löytyisi, mutta se on aina, niin kuin Keijokin sanoi, että käydä yrittäjiä läpi, että kellä on kapasiteettia siihen ja kellä on resurssia ja nimenomaan kartoittaa sitä konekantaa, että mikä siihen alustaksi sopii sitten siinä säiliön alustaksi, niin siitähän se lähtee se homma sitten, että tuota kyllä meiltäkin tarvittaessa löytyy.
Kangastie:
Se mikä tuohon säiliön kokoon, niin se on noin 8 000 litraa on se säiliön koko ja tarkoitushan siinä on, että se tyhjänä nostetaan, että silloin se ei paina kovin paljon, että se tyhjänä nostetaan sen koneen päälle ja sitten täytetään sen jälkeen säiliöautosta vedellä.
Mutta sillä pystytään aika hyvin sammuttamaan ja siinähän on aina se täyttö sitten, että jos ei siellä ole itse vedenottopaikkaa lähellä, mistä se itsenäisesti voi täyttää sen säiliön, niin sitten se ajaa sinne tien varteen säiliöautolla, sitten täytetään se.
Perttunen:
Mites hei siis, harjoitellaanko näitä asioita jollain tavalla vai onko se vaan sitten, kun on se oikea tositilanne päällä, niin sitten näitä tilanteita tulee, missä esimerkiksi yhteistyötä tehdään vai onko metsäkoneenkuljettajat ja pelastuslaitokset tehnyt jotain harjoittelua?
Kangastie:
No Etelä-Savossa, missä on nämä kaksi konetta, niin siellä ne harjoittelevat ja nyt justiin tuota oliko ensi viikolla seuraava harjoitus niillä sitten alkamassa ja tuota meillä nyt kun me saadaan tämä säiliö sitten valmiiksi, niin sitten siinä vaiheessa ilman muuta harjoitellaan, kutsutaan kokoon ja käydään asioita läpi, mitä se vaatii molemmin puolin ja sillä sovitaan asioita ja harjoitellaan. Että sitten jos jolloinkin se tilanne käy, että tarvitaan, niin sitten se homma toimii.
Pihlajaviita:
Ja kyllä se nimenomaan on hyvä, että etukäteen on harjoiteltu sitten siinä vaiheessa, kun se tilanne on päällä, niin on jonkinmoinen perusrytmi siihen työhommaan, mitä siellä tullaan suorittamaan, niin kyllä se aina on parempi, kun on harjoiteltu.
Perttunen:
Niin, eli sitten paikallisesti sovitaan ja ihan varmaan, tehdään ihan sopimuksia korvauksista ja muista tarkemmista ehdoista.
Kangastie:
Joo, tarvittaessa niistä tehdään etukäteen sopimukset tai sitten niin kuin nytkin, jos me joudutaan jotain ulkopuolista käyttämään, niin sitten me maksetaan niiden taksahintojen mukaisesti ihan normaalisti.
Perttunen:
No mitäs Juho? Onko ollut vielä tilannetta, missä olet ollut pelastuslaitoksen apuna?
Pihlajaviita:
Kyllä mä pelastuslaitoksen apuna olen ollut, mutta en metsäpaloilla, mutta tuota myrskyapuina olen ollut, on soitettu ja pyydetty avustamaan tien aukaisuissa ja tämmöisissä isommissa myrskyissä, että on ollut niin valtavat tietukokset, että on saatu liikenne toimimaan ja pelastustoimet liikkeelle, niin tuota kyllä mä niissä olen ollut, mutta en metsäpaloavustuksessa.
Perttunen:
Lähtisitkö, jos pyyntö tulisi?
Pihlajaviita:
Kyllä.
Perttunen:
No mitäs muuten olisi kiinnostus tällaiseen harjoitteluun, tai harjoituksiin, mistä nyt sitten Keijo just kertoi?
Pihlajaviita:
Kyllä se kiinnostaa.
Perttunen:
No niin hei ihanaa, koska tämä on varmasti sellainen teema, mikä sitten on älyttömän hyvää varautumista.
Kangastie:
Ja nyt kun tämä ilmasto lämpenee, vaikkei ihan tilastoissa näy meillä, että tehtäviä on, niin kyllä meidän pitää varautua näihin. Meillä kumminkin on se varsinkin päivän aikana, niin me ei välttämättä hälytyksiin saada riittävästi henkilöstöä, niin sen takia meillä on hyvä, että meillä on tämmöistä välineistöä, millä me pystytään paikkaamaan ikään kuin, ja sitten jos se palo pääsee isoksi, niin oikeasti pystytään sitten sammuttamaan ikään kuin läpi yön sitä ja rajaamaan. Ja aina konevoima auttaa sitten näissä tilanteissa.
Perttunen:
Tässä on nyt keskusteltu siitä, että minkälaista yhteistyötä pelastuslaitos ja sitten metsäkoneyrittäjät tekee metsäpalojen sammuttamisen suhteen. Nyt hei, tähän loppuun voitte vielä antaa vähän omasta näkökulmasta sen viimeisen ajatuksen, mitä tämän teeman tiimoilta haluatte vielä sanoa.
Kangastie:
No nyt kun me saadaan tämä investoitua tämä sammutusvesisäiliö näiden metsäkoneiden päälle, niin mä luulen, että sitten tämä yhteistyö vielä tiivistyy ja päästään harjoittelemaan ja sitä kautta niin kuin tavallaan, ajattelen näin, että se parantaa meidän valmiuksia sitten sammuttaa isojakin maastopaloja jos niitä tai metsäpaloja jos niitä syttyy.
Meillä on kyllä se ollut se periaate, että me yritetään pitää ne alle 50 hehtaarisena nämä maastopalot. Eli meillä Etelä-Pohjanmaalla onneksi kaikki maastopalot mitä tässä kuivanakin aikana on ollut, niin me on saatu pidettyä. Ne isoimmat on ollut noin 50-60 hehtaaria eli ei mitään semmoisia jättimäisiä. Mutta on niissäkin useampi vuorokausi mennyt, että sen osalta kokemuksena on, että tämmöinen konekalusto auttaisi näissäkin tilanteissa tosi paljon.
Pihlajaviita:
Joo, kyllä se yhteistyö siitä tiivistyy sitten, kun saadaan se säiliö sinne meillekin päin ja saadaan sitten ruveta harjoittelemaan, että tuota, onneksi ollaan säästytty isoilta maastopaloilta, että ehkä meidän yrittäjäkannan apua ei ole niin valtavasti vielä tähän mennessä onneksi tarvittu. Se on onni, koska ei kukaan nyt varmaan tuota maasto- tai metsäpaloa oikein halua, mutta tuota se on vaan se tosiasia, että niitäkin tulee ja silloin pelastuslaitos johtaa ja jos käsky käy, niin me toteutetaan sitten sitä työtä mitä me osataan.
Kangastie:
On mahdollisimman vähän yritetty istua mättäällä ja sammutella niitä paloja, että ne ei isoksi pääse.
Perttunen:
Niin ja parasta, mitä joka ikinen voi tehdä, niin on tietenkin se ennaltaehkäisy omasta toiminnasta lähtöisin oli sitten mitä tahansa ja ottaa sen siinä huomioon.
Kangastie:
Jokaisellahan on varautumisvelvollisuus ja ilmoitusvelvollisuus, jos havaitsee.
Mutta se vielä mikä voisi sanoa tähän loppuun, niin se mikä tänä päivänä näkyy, niin yleensä kun savua nähdään, siitä tehdään ilmoitus, mutta se on puute, ettei käydä tarkistamassa, mikä sen savun tai palon aiheuttaja on. Ja me saadaan niistä aivan liikaa turhia hälytyksiä. Eli aina pitäisi käydä tarkistamassa, että onko siellä ihan oikeasti aiheellinen hälytyksen aiheuttaja vai onko se vaan savun perässä mennään ja niitä on ihan liikaa tänä päivänä koko valtakunnassa.
Perttunen:
No hei, hyvä vinkki vielä tähän kaikille loppuun.
Hei, suuret kiitokset. Tässä siis keskustelivat Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitokselta pelastuspäällikkö Keijo Kangastie ja sitten metsäkoneyrittäjä Juho Pihlajaviita. Kiitos.
Pihlajaviita:
Kiitos.
Kangastie:
Kiitos.
Perttunen:
Tämän podcastin tarjosi Metsäpaloihin varautumisen win-win-win-hanke Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla, jota rahoittaa Euroopan maaseuturahasto.