Uudet metsänmittausteknologiat, kuten maastolaserkeilaus, voivat mahdollistaa tulevaisuudessa entistä kattavammat ja monipuolisemmat tiedot puista ja metsiköistä. Maastolaserkeilaus voi pudottaa maastomittausten kustannuksia ja mahdollistaa samalla sellaisten tunnusten mittaamisen, mitkä eivät perinteisillä metsänmittausmenetelmillä ole mahdollisia. Tarkempi tieto ja uudet tunnukset luovat puolestaan entistä paremman pohjan metsänhoidon suunnittelulle ja metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiselle.
Lauri Liikonen Itä-Suomen yliopistosta kulkee maastossa maastolaserkeilaimen kanssa. Kuva: Timo Pitkänen, Luonnonvarakeskus
Metsänmittausmenetelmät murroksessa
Suomen metsäkeskus ja Unite-lippulaiva osaamiskeskittymä selvittävät yhteistyössä maastolaserkeilausteknologian soveltuvuutta metsänmittaukseen ja tarkan maastotiedon keräämiseen.
Hankkeen aikana selvitetään, kuinka tarkkaa tietoa maastolaserkeilauksella on tuotettavissa nuorista metsistä, joista korjataan energiapuuta. Lisäksi hankkeen edetessä analysoidaan yleisesti, millaisissa metsiköissä tämä teknologia voisi korvata perinteiset metsänmittausmenetelmät. Työn edetessä arvioidaan, voisiko maastolaserkeilaus tuoda kustannussäästöjä perinteiseen mittaukseen verrattuna.
- Uudella teknologialla pyritään kehittämään uusia menetelmiä metsävaratiedon inventointiin ja tehostamaan siihen liittyvää maastotyötä, arvioi Metsäkeskuksen metsätiedon palvelupäällikkö Jussi Lappalainen.
Hankkeen aikana tarkastellaan myös, voisiko maastolaseraineistoista olla apua esimerkiksi viranomaistarkastuksiin.
Monipuolisempaa tietoa metsien hoidon tueksi
Metsäkeskus tuottaa uutta metsävaratietoa useilta alueilta joka vuosi. Ajantasaista metsävaratietoa käytetään niin metsänhoito- ja hakkuutöiden suunnitteluun kuin myös monimuotoisuuden turvaamiseen.
Tarkka maastotieto on keskeistä metsävaratiedon tuotannossa. Jokaiselta inventointialueelta kerätään useita satoja maastokoealoja vuosittain tiedon tuotantoa varten.
Hankkeessa kerättävät maastolaseraineistot ovat kolmiulotteista tietoa metsikön sisältä, jotka mahdollistavat puiden ja metsikön rakenteen mittauksen entistä monipuolisemmin. Hankkeessa selvitetäänkin myös, olisiko maastolaseraineistoista johdettavissa metsävaratietoon uusia tunnuksia puiden ominaisuuksista, kuten esimerkiksi tietoa puiden oksaisuudesta tai lenkoudesta ja metsän kerroksellisuudesta.
Anne Kekkosen selässä on maastolaserkeilain. Kekkonen oli viime kesänä Metsäkeskuksessa harjoittelijana. Kuva: Timo Pitkänen, Luonnonvarakeskus
Ensimmäisiä tuloksia odotetaan vuoden 2025 alkupuolella
Maastolaserkeilausta pilotoidaan Pohjois-Karjalassa. Maastolaserkeilaukset aloitettiin toukokuun lopulla ja kesän 2024 aikana kerättiin tietoa yli 50 maastokoealalta. Aineistoa kerättiin Faro Orbis -mobiililaserkeilaimella, Riegl VZ 400i -maalaserkeilaimella, OWL-metsänmittausjärjestelmällä ja iPhone 15 Pro Max -älypuhelimella.
Ensimmäisessä vaiheessa keskitytään perinteisten puu- ja metsikkötason tunnusten laskentaan ja kyseisten tunnusten tarkkuuksien arviointiin. Ensimmäisiä alustavia tuloksia odotetaan vuoden 2025 alkupuolella. Lopulliset tulokset julkaistaan loppuvuodesta 2025.
Metsäkeskuksen työ maastolaserkeilauksen parissa on mahdollistettu Pohjois-Karjalan maakuntaliiton rahoittaman ja Euroopan unionin osarahoittaman KESSU-hankeen (Kestävästi tuotetun pienpuun saatavuuden parantaminen Pohjois-Karjalassa) kautta. UNITE:n työn rahoittaa Suomen Akatemia.