Vesiensuojelu

Lisätietoja

Riitta Raatikainen
luonnonhoidon johtava asiantuntija, sijaisuus 1.11.2017 alkaen
puh. 050 314 0440
riitta.raatikainen(at)metsakeskus.fi

  • Anna palautetta ja kehittämisehdotuksia sivustosta riitta.raatikainen(at)metsakeskus.fi
  • Puunkorjuun ja maanmuokkauksen vesiensuojelutoimenpiteillä pyritään siihen, että pintavesien ekologinen tai kemiallinen tila ei heikkene.
  • Kun maanpinta rikkoutuu joko maanmuokkauksessa tai  koneiden ajourissa, syntyy eroosioriski eli kiintoainetta voi irrota ja lähteä liikkeelle. Mitä lähempänä vesistöä kiintoainetta irtoaa, sitä todennäköisemmin se päätyy vesistöön.
  • Vesistöjen ja pienvesien varteen jätettävän suojakaistan rikkomaton maanpinta ja pintakasvillisuus vähentävät ja estävät kiintoaineen ja ravinteiden kulkeutumista hakkuualalta vesistöön sekä lisäävät talousmetsien luonnon monimuotoisuutta.
  • Suojakaistan leveys on usein helppo määrittää kasvillisuuden ja pensaskerroksen perusteella, mutta etenkin rinnemailla sen leveys määritetään tapauskohtaisesti.
  • Puunkorjuussa vältetään purojen ja norojen ylityksiä. Ellei niitä ole mahdollista kiertää, niin ylityspaikan tulee olla maaperältään mahdollisimman kantava. Lisäksi ylityspaikka suojataan tarvittaessa hakkuun ajaksi latvuksilla ja puilla tai tilapäissillalla, jotka poistetaan uomasta hakkuun päätyttyä.

Kuva 1. Uudistusalan pintavedet kerääntyvät alaviin paikkoihin. Vesiensuojeluratkaisut keskitetään niiden purkautumispaikkoihin.

Kuva 2. Maastovaurioita voidaan välttää kiertämällä pehmeät maastonkohdat tai tekemällä korjuutoimenpiteet kantavaan aikaan.