Harvennushakkuun tavoitteena on muodostaa lisää tilaa kasvamaan jääville puille. Lisää tilaa ja valoa saatuaan nuorten ja varttuneiden puiden latvukset tuuheutuvat ja niiden elinvoimaisuus paranee. Harvennushakkuun myötä myös pintakasvillisuus elpyy ja marjasato paranee.
Harvennusvoimakkuuden vaihtelu tarkoittaa, että tasaisen harvennuksen sijaan tehdään tiheydeltään vaihtelevaa harvennusta, jossa jätetään muutamia harventamattomia ja raivaamattomia kohtia sekä toisaalla poistetaan puuryhmiä.
Harvennusvoimakkuuden vaihtelu monipuolistaa kasvamaan jäävän metsän rakennetta ja parantaa luontaisen uudistumisen mahdollisuuksia.
Riistalle suojapaikoiksi jätettävien tiheiköiden sekä säästöpuuryhmien ympärillä harvennushakkuu tehdään voimakkaana. Sillä luodaan edellytyksiä kanalintujen ravinnon saannin kannalta tärkeän varpukasvillisuuden lisääntymiselle.
Vesien suojavyöhykkeiden lähellä edistetään voimakkaalla harvennuksella maaperän taimettumista, jolloin uudistushakkuuvaiheessa vältytään maanmuokkaukselta lähellä vesistöä.
Peltojen reunametsien, harjujen paisterinteiden ja kuivien lehtojen kasvattaminen harvapuustoisena luo edellytyksiä valoa ja lämpöä vaativien eliölajien elinympäristöjen säilymiselle.
Puunkorjuun kannalta vaikeat kohteet, kuten kosteat painanteet tai kivikot, voidaan jättää harventamatta. Tuotonmenetykset tällaisilla kohteilla jäävät yleensä vähäisiksi.
Harvennusvoimakkuuden vaihtelu ei vaikuta harvennuksesta tulevaan kertymään
